Olga
.
... muutkin voivat ihmetellä, mitä pääkopassasi oikein tapahtuukaan.
Heräsin reilun parin tunnin yöunesta varttitunti sitten ja uni näkyy (ja unenpuute tuntuu) silmissäni vielä hyvin tuoreena.
Unessa olin jossain 'tsunamialueella', jonne oli kertynyt kohtalainen 'vuori'. Siihen vuoreen oli rakennettu korkea katsomo ja sen edustalla ajettiin formulakisaa. Vaikka se katsomo/vuori huojuikin, kiipesin ylimmälle tasolle nähdäkseni punaiset Ferrarit. En siellä muita autoja nähnytkään. Ferrarit olivat sellaisia Bergerin aikaisia väritykseltään. Martti Ahtisaari oli pitämässä puhetta radalla (etuoikealla) - lieneekö kiittänyt Nobelista.
Yhtäkkiä se vuori alkoi kaatua eteenpäin ja vyöryi Ahtisaaren ja alempana rinteessä 'katsomossa' olleiden päälle. Siellä ylälaidalla meillä oli huimaa menoa, kun katsomon takalaidan mukana mentiin kauas yli kotikylän joen. Sinne alle jäivät Ferrarit ja Ahtisaaret. Kun sitä jälkeä sivusta päin katsoi, niin siitä vuoresta näkyi selkeä 'kantalaatta', joka oli irronnut maasta niinkuin tuulen kaatamissa puissa on juurien nostama multalaatta.
Ei siinä jääty sen kummemmin ihmettelemään, mentiin maantien varteen odottamaan bussia. Hieman unessa(kin) kummastelin sitä, että olin siellä bussipysäkillä papiljotit päässä. En ole sellaisia ainakaan kymmeneen vuoteen käyttänyt.
Siinäpä unien selittäjille analysoitavaa.
Heräsin reilun parin tunnin yöunesta varttitunti sitten ja uni näkyy (ja unenpuute tuntuu) silmissäni vielä hyvin tuoreena.
Unessa olin jossain 'tsunamialueella', jonne oli kertynyt kohtalainen 'vuori'. Siihen vuoreen oli rakennettu korkea katsomo ja sen edustalla ajettiin formulakisaa. Vaikka se katsomo/vuori huojuikin, kiipesin ylimmälle tasolle nähdäkseni punaiset Ferrarit. En siellä muita autoja nähnytkään. Ferrarit olivat sellaisia Bergerin aikaisia väritykseltään. Martti Ahtisaari oli pitämässä puhetta radalla (etuoikealla) - lieneekö kiittänyt Nobelista.
Yhtäkkiä se vuori alkoi kaatua eteenpäin ja vyöryi Ahtisaaren ja alempana rinteessä 'katsomossa' olleiden päälle. Siellä ylälaidalla meillä oli huimaa menoa, kun katsomon takalaidan mukana mentiin kauas yli kotikylän joen. Sinne alle jäivät Ferrarit ja Ahtisaaret. Kun sitä jälkeä sivusta päin katsoi, niin siitä vuoresta näkyi selkeä 'kantalaatta', joka oli irronnut maasta niinkuin tuulen kaatamissa puissa on juurien nostama multalaatta.
Ei siinä jääty sen kummemmin ihmettelemään, mentiin maantien varteen odottamaan bussia. Hieman unessa(kin) kummastelin sitä, että olin siellä bussipysäkillä papiljotit päässä. En ole sellaisia ainakaan kymmeneen vuoteen käyttänyt.
Siinäpä unien selittäjille analysoitavaa.