Koirajuttuja
- Viestiketjun aloittaja Ria
- Aloituspäivämäärä
Captain Howdy
Well-known member
- Liittynyt
- 6.6.2001
- Viestit
- 20416
Osanottoni.
Melinda
Sponsored by Sam
Täältäkin. Kaikkea yllämainittua.
Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Osanotot myös täältä.
Komp :frown:Voimia OoPeelle.
OoPee
Nuori ikäisekseen
Kiitokset kaikille. En rehellisesti sanottuna olisi itsekään etukäteen uskonut, kuinka koville tämmöinen voi ottaa, vaikea näitä kommentteja lukea tahi tänne kirjoittaa ilman, että silmänurkka kostuu. Perheenjäsenhän tuo oli, oli oma persoona, oma luonne ja omat tapansa, mikään muu koira ei ole samanlainen eikä tule koskaan olemaankaan ja tietysti hyväkin niin. Emme menettäneet ainoastaan lemmikkieläimen, jota on kiva näyttää tutuille ja naapureille vaan perheenjäsenen ja toisaalta myös maailman uskollisimman ja ennenkaikkea rehellisimmän ystävän.
Kaksi eläinlääkäriä vahvisti, että päätöksemme lopettaa koiran kärsimykset on ainoa oikea, mutta silti teki ja tekee edelleenkin helvetin kipeää leikkiä jumalaa. Ainoana lohtuna se, että hauvamme ei enää tarvitse kärsiä, kärsimystähän ne viimeiset päivät kuitenkin olivat. Siitä huolimatta vaikea päätös, jonka onneksi kuitenkin kykenimme hyvissä ajoin tekemään.
Koira nukkui rauhallisesti pois minun ja vaimon silitysten saattelemana, tytär ei kyennyt olemana läsnä vaan oli parhaan ystävättärensä luona odottamassa, että tilanne on ohitse. Vaimon työtoveri, joka on tuntenut koiramme pennusta saakka (vaimolla oli koira varsin usein mukana työpaikalla), kävi vielä erikseen hyvästelemässä ennen eläilääkärin tuloa. Kyyneleet olivat hälläkin silmissä, kun lähti.
Elämä toki jatkuu, mutta tovin tietysti vie ennenkuin kaikki palaa taas omille uomilleen. Koko eilisillan vilkuilin vartin välein kelloa mielessä jatkuvasti se, että tarttis kai lähteä viemään koiraa ulos kunnes sitten taas havahduin... Tuo iltalenkki kun on kuulunut yli kymmenen vuotta jokailtaiseen rituaaliin, joten onhan tuo toki iskostunut aika syvälle selkäytimeen. Samoin syötyäni eilen illalla omenan olin jo siemenkota kädessä valmiina kutsumassa koiraa paikalle hoitamaan loput. Koiramme suurinta herkkua olivat juurikin omenat (samoin kuin banaanit) ja aina nähdessään jonkun meistä napostelevan omenaa, odotti se malttamattomana sitä omaa osuuttaan. Kätevää toki, kun ei tarvinnut raahata itseään roskikselle, nyt tarvitsee.
Todennäköisin diagnoosi on se, että koiralla oli voimakas välilevyn pullistuma, joka oli vaurioittanut hermoa siinä määrin, että takajalat, etenkään vasen, ei enää toiminut. Hälyttävää oli se, että koiran tila paheni silminnähden päivä päivältä nopealla tahdilla. Parantumismahdollisuudet melko mitättömät, kyseessä oli kuitenkin yli 10-vuotias koira. Vaikka tuon vaivan olisi ehkä (ja vain ehkä, sillä jos hermo on kuollut, pysyy se kuolleena) jollain konstilla saanut leikkauksen kautta korjattuakin, niin toipuminen olisi vienyt parhaassakin tapauksessa kuukausia, mikä taas todennäköisesti johtaisi muihin ongelmiin.
Kiitokset toistamiseen niille, jotka ymmärtävät.
Kaksi eläinlääkäriä vahvisti, että päätöksemme lopettaa koiran kärsimykset on ainoa oikea, mutta silti teki ja tekee edelleenkin helvetin kipeää leikkiä jumalaa. Ainoana lohtuna se, että hauvamme ei enää tarvitse kärsiä, kärsimystähän ne viimeiset päivät kuitenkin olivat. Siitä huolimatta vaikea päätös, jonka onneksi kuitenkin kykenimme hyvissä ajoin tekemään.
Koira nukkui rauhallisesti pois minun ja vaimon silitysten saattelemana, tytär ei kyennyt olemana läsnä vaan oli parhaan ystävättärensä luona odottamassa, että tilanne on ohitse. Vaimon työtoveri, joka on tuntenut koiramme pennusta saakka (vaimolla oli koira varsin usein mukana työpaikalla), kävi vielä erikseen hyvästelemässä ennen eläilääkärin tuloa. Kyyneleet olivat hälläkin silmissä, kun lähti.
Elämä toki jatkuu, mutta tovin tietysti vie ennenkuin kaikki palaa taas omille uomilleen. Koko eilisillan vilkuilin vartin välein kelloa mielessä jatkuvasti se, että tarttis kai lähteä viemään koiraa ulos kunnes sitten taas havahduin... Tuo iltalenkki kun on kuulunut yli kymmenen vuotta jokailtaiseen rituaaliin, joten onhan tuo toki iskostunut aika syvälle selkäytimeen. Samoin syötyäni eilen illalla omenan olin jo siemenkota kädessä valmiina kutsumassa koiraa paikalle hoitamaan loput. Koiramme suurinta herkkua olivat juurikin omenat (samoin kuin banaanit) ja aina nähdessään jonkun meistä napostelevan omenaa, odotti se malttamattomana sitä omaa osuuttaan. Kätevää toki, kun ei tarvinnut raahata itseään roskikselle, nyt tarvitsee.
Todennäköisin diagnoosi on se, että koiralla oli voimakas välilevyn pullistuma, joka oli vaurioittanut hermoa siinä määrin, että takajalat, etenkään vasen, ei enää toiminut. Hälyttävää oli se, että koiran tila paheni silminnähden päivä päivältä nopealla tahdilla. Parantumismahdollisuudet melko mitättömät, kyseessä oli kuitenkin yli 10-vuotias koira. Vaikka tuon vaivan olisi ehkä (ja vain ehkä, sillä jos hermo on kuollut, pysyy se kuolleena) jollain konstilla saanut leikkauksen kautta korjattuakin, niin toipuminen olisi vienyt parhaassakin tapauksessa kuukausia, mikä taas todennäköisesti johtaisi muihin ongelmiin.
Kiitokset toistamiseen niille, jotka ymmärtävät.
Viimeksi muokattu:
Captain Howdy
Well-known member
- Liittynyt
- 6.6.2001
- Viestit
- 20416
Nämä kohdat allekirjoitan. Nimimerkillä "en ole itkenyt 15 vuoteen, paitsi koiran lopetuksen ja haudankaivuun aikana".
Olga
.
Viime keväisen omakohtaisen kokemukseni muistan ja uskon tietäväni OoPeen tunnelmat.
Kauan minä kävelin yhteisiä reittejä normaaleina lenkkiaikoina - yksin. :frown:
Kauan minä kävelin yhteisiä reittejä normaaleina lenkkiaikoina - yksin. :frown:
Örfil
Guest
Toivon etten koskaan kohtaa tuota päivää jonka oopee on kokenut ja jos koen, saan jostain voimaa siihen.
Tsempit oopeelle.
Tsempit oopeelle.
Captain Howdy
Well-known member
- Liittynyt
- 6.6.2001
- Viestit
- 20416
Heh heh... Mitä ironiaa!
Jäin flunssan takia himaan ja äsken Keke alkoi haukkumaan aivan saatanasti, koska rappukäytävässä liikkui joku. Ovikello soi ja haukku äityi infernaaliseksi. Asialla olikin postimies, joka toimitti pakettia sisältönään HAUKKUPANTA. Koira mököttää mulle nyt tuolla nurkassa...
Jäin flunssan takia himaan ja äsken Keke alkoi haukkumaan aivan saatanasti, koska rappukäytävässä liikkui joku. Ovikello soi ja haukku äityi infernaaliseksi. Asialla olikin postimies, joka toimitti pakettia sisältönään HAUKKUPANTA.
Koira mököttää mulle nyt tuolla nurkassa...Örfil
Guest
Pitäiskö bannin sijaan jatkossa laittaa tuhmalle forumistille kaulaan haukkupanta?Heh heh... Mitä ironiaa!
Jäin flunssan takia himaan ja äsken Keke alkoi haukkumaan aivan saatanasti, koska rappukäytävässä liikkui joku. Ovikello soi ja haukku äityi infernaaliseksi. Asialla olikin postimies, joka toimitti pakettia sisältönään HAUKKUPANTA.
Albert Oil
Hippi ja juntti
Missä pääsis olemaan tuhma?
Albert Oil
Hippi ja juntti
Oliko tuo kutsu?
Örfil
Guest
Albert, Roger alfa mike ilari.
Estate
Well-known member
- Liittynyt
- 23.11.2001
- Viestit
- 11920
Johan sinä olet täällä foorumilla.