Kokoomuksen varapuheenjohtaja Jyrki Katainen haikaili viikonloppuna kaksipuoluejärjestelmää. Hän ei varmaan ollut vielä tutustunut tuoreisiin mielipidetiedusteluihin. Niiden perusteella kaksipuoluejärjestelmä tarkoittaisi kokoomuksen sulauttamista keskustaan, lähinnä sen Helsingin piiriin.
Kokoomuksella on kuitenkin vielä toivoa. Vaikka äänestäjät karkaavat laumoittain, puolueeseen loikkaa melkein yhtä suurin laumoin muiden puolueiden ääniharavia ja kolehtihaaveja.
He ovat niitä puheenjohtajakandidaatti Martin Saarikankaan kaipaamia kodin, uskonnon ja isänmaan puolustajia, kuten ex-kristilliset Eija-Riitta Korhola ja Lyly Rajala.
Rkp:stä loikannut Helsingin kaupunginvaltuutettu Michael Sandbacka taas tuo kokoomukseen uusia lääkkeitä. Berner Oy:ssä toimialajohtajana työskentelevän Sandbackan vastuulle kuuluvat yhtiössä muun muassa Spiritus Fortis ja lääkekonjakki.
Moni pelkää kaksipuoluejärjestelmää siksi, että politiikan vaihtoehdot vähenisivät. Kunnallisvaaleissa kaksipuoluejärjestelmä päinvastoin kaksinkertaistaisi vaihtoehdot, ainakin monessa maalaiskunnassa.
Kaksipuoluejärjestelmää on toivonut Suomeen myös Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo. Hän pitää Suomea yksipuoluejärjestelmänä, jossa se yksi valtapuolue on nimeltään SDP-SAK-TT-valtamedia.
Suomen kansa ei vain ole ottanut haravaa kauniiseen käteen. Se haluaa äänestää SMP:tä ja vihreitä silloin kun mieli tekee. Jos kansa haluaisi kaksipuoluejärjestelmää, se varmaan äänestäisi vain kahta eri puoluetta.
Viime kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 56. Europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 31, seurakuntavaaleissa 14.
Viime viikonlopun suuresta Idols-kansanäänestyksestä voisi päätellä, että kaksipuoluejärjestelmä kasvattaisi äänestysintoa. Kahden vaihtoehdon vaalit pakottavat hakeutumaan barrikadin jommalle kummalle puolelle, vaikkei äänestyksen lopputuloksella olisikaan mitään vaikutusta omaan elämään.
Idols-laulukilpailun finaalia seurasi televisiosta 1,6 miljoonaa suomalaista. Eli saman verran kuin äänestäneitä oli europarlamentti- ja seurakuntavaaleissa yhteensä.
Idols-loppukilpailussa annettiin yli 700 000 ääntä. Äänestysprosentti oli toisin sanoen peräti 44, vaikka äänestäminen maksoi puoli euroa. Osa katsojista tosin äänesti useaan kertaan, ainakin meidän kotona pidetyissä vaalivalvojaisissa.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Jyrki Katainen haikaili viikonloppuna kaksipuoluejärjestelmää. Hän ei varmaan ollut vielä tutustunut tuoreisiin mielipidetiedusteluihin. Niiden perusteella kaksipuoluejärjestelmä tarkoittaisi kokoomuksen sulauttamista keskustaan, lähinnä sen Helsingin piiriin.
Kokoomuksella on kuitenkin vielä toivoa. Vaikka äänestäjät karkaavat laumoittain, puolueeseen loikkaa melkein yhtä suurin laumoin muiden puolueiden ääniharavia ja kolehtihaaveja.
He ovat niitä puheenjohtajakandidaatti Martin Saarikankaan kaipaamia kodin, uskonnon ja isänmaan puolustajia, kuten ex-kristilliset Eija-Riitta Korhola ja Lyly Rajala.
Rkp:stä loikannut Helsingin kaupunginvaltuutettu Michael Sandbacka taas tuo kokoomukseen uusia lääkkeitä. Berner Oy:ssä toimialajohtajana työskentelevän Sandbackan vastuulle kuuluvat yhtiössä muun muassa Spiritus Fortis ja lääkekonjakki.
Moni pelkää kaksipuoluejärjestelmää siksi, että politiikan vaihtoehdot vähenisivät. Kunnallisvaaleissa kaksipuoluejärjestelmä päinvastoin kaksinkertaistaisi vaihtoehdot, ainakin monessa maalaiskunnassa.
Kaksipuoluejärjestelmää on toivonut Suomeen myös Elcoteqin hallituksen puheenjohtaja Antti Piippo. Hän pitää Suomea yksipuoluejärjestelmänä, jossa se yksi valtapuolue on nimeltään SDP-SAK-TT-valtamedia.
Suomen kansa ei vain ole ottanut haravaa kauniiseen käteen. Se haluaa äänestää SMP:tä ja vihreitä silloin kun mieli tekee. Jos kansa haluaisi kaksipuoluejärjestelmää, se varmaan äänestäisi vain kahta eri puoluetta.
Viime kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 56. Europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 31, seurakuntavaaleissa 14.
Viime viikonlopun suuresta Idols-kansanäänestyksestä voisi päätellä, että kaksipuoluejärjestelmä kasvattaisi äänestysintoa. Kahden vaihtoehdon vaalit pakottavat hakeutumaan barrikadin jommalle kummalle puolelle, vaikkei äänestyksen lopputuloksella olisikaan mitään vaikutusta omaan elämään.
Idols-laulukilpailun finaalia seurasi televisiosta 1,6 miljoonaa suomalaista. Eli saman verran kuin äänestäneitä oli europarlamentti- ja seurakuntavaaleissa yhteensä.
Idols-loppukilpailussa annettiin yli 700 000 ääntä. Äänestysprosentti oli toisin sanoen peräti 44, vaikka äänestäminen maksoi puoli euroa. Osa katsojista tosin äänesti useaan kertaan, ainakin meidän kotona pidetyissä vaalivalvojaisissa.
Jos Idols ei olisi ulkomainen tv-formaatti, voisi luulla että formaatti on peräisin Suomen presidentinvaaleista.
Ensin äänestellään pois vahingossa jatkoon päässeet kandidaatit, ja viimeisellä kierroksella ratkaisu tehdään kahden vähiten mahdottoman vaihtoehdon välillä. Ehdokkaiden kokemus tai pätevyys eivät ratkaise äänestystä, vaan henkilökohtainen viehätysvoima ja karisma.
Idolsissa ja Presidentsissä on myös sama lopputulos: voiton vie nainen ja demari. Presidentsissä ykkönen oli kansanedustaja ja ulkoministeri Tarja Halonen, Idolsissa Lappeenrannan kaupunginvaltuuston varajäsen, varastotyöntekijä Hanna Pakarinen.
Keravalaiselle Jani Wickholmille jäi demareilta vain luu kouraan, ihan niin kuin keravalaiselle yrittäjien puheenjohtajalle Eero Lehdelle demarien verouudistuksessa.
Kaksipuoluejärjestelmä voisi siis lisätä kiinnostusta politiikkaan. Sama kikka lisäisi kiinnostusta myös puolueisiin. Mehevä puolueen sisäinen valtataistelu houkuttelee ottamaan kantaa jomman kumman leirin puolesta.
Jos ei tietäisi Kansan Uutisten eronnutta päätoimittajaa Yrjö Rautiota totiseksi toveriksi, voisi luulla, että hänen eronsa on mainoskikka, jolla tehdään markkinaosuuttaan menettäneestä vasemmistoliitosta jälleen kiinnostava tuote. Vähän saman tapaan kuin SKDL:n Terho Pursiainen keräsi aikoinaan Kymen vaalipiirissä porvariääniä, joilla pudotettiin kovan linjan kommunisti Taisto Sinisalo eduskunnasta.
Keskustapuoluekin eli kukoistusvuosiaan silloin, kun sen halki kulki railo. Sisäinen taistelu innosti politiikasta kiinnostumattomat ulkopuolisetkin ottamaan kantaa joko Ahti Karjalaisen tai Johannes Virolaisen presidenttiehdokkuuden puolesta.
Jos kokoomus haluaa jäädä henkiin, sen täytyy synnyttää sisäinen kaksipuoluejärjestelmä. Puheenjohtaja Ville Itälän velvollisuus on keksiä itselleen vetävämpi vastaehdokas kuin Martin Saarikangas.
Kokoomuksen kannalta valitettavaa on, että suurin osa pätevistä kokoomuslaisista haluaa mieluummin olla töissä markkinatalouden puolella, synnyttämässä jaettavaa, eikä politiikassa jakamassa toisten tekemän työn tuloksia.
Espoossa ja Vantaalla toimii perinteinen kaksipuoluejärjestelmä, jossa kokoomus ja demarit päättävät keskenään asioista. Niin oli Helsingissäkin ennen, kunnes äänestäjät pilasivat sopupelin tekemällä vihreistä valtuuston toiseksi suurimman puolueen.
Ei pidä yllättyä, jos Helsingin kokoomuslaiset ja demarit ehdottavat Espoon, Kauniaisen ja Vantaan liittämistä Helsinkiin. Suur-Helsingin äänet yhdistämällä demarit kiilaisivat takaisin vihreiden ohi ja poliittinen päätöksenteko sujuisi taas vanhassa kunnon kaksipuoluejärjestelmässä.
Talouselämä 16/01/04