Kokoomuksen johtajataistelussa on puheenjohtaja Ville Itälän mielestä henkilöiden lisäksi kyse politiikan sisällöstä. Itälä sanoo korostavansa puolueen sosiaalista vastuuta toisin kuin hänen vastustajansa, joille valtiontalous ja verotuksen keventäminen ovat etusijalla. Kuukausia velloneessa riidassa vastakkain ovat Itälän mukaan hänen sosiaalireformistinen ja kansanedustaja Kimmo Sasiin henkilöityvä markkinaliberalistinen suunta.
Itälän alkuvuosi on ollut ankea. Hänen suosikkinsa hävisi eduskuntaryhmän puheenjohtajavaalin ja puoluejohtajan arvostus putosi jyrkästi. Tappion jälkeen Itälä väitti, että henkilöiden lisäksi kyseessä oli osaksi linjavaali, jossa Ben Zyskowicz voitti Jari Koskisen.
– Suurissa puolueissa on aina ollut linjaeroja ihmisten välillä. Näin on ollut kokoomuksessa aina. Nyt se vain on noussut pintaan. Minä en löytänyt sitä vaan ne, jotka haluavat vaihtaa puolueen puheenjohtajaa, Itälä sanoo.
Hän viittaa eräiden kokoomusnuorten vaatimuksiin, ”että nyt pitää mennä reippaasti oikealle”.
Itälä myöntää, että kokoomuksen linjakiista ei ole kopio 1970-luvulta. Nyt ulkopolitiikka ei jaa vaan on puoluetta yhdistävä asia. Bryssel on helpompi matkakohde kuin Moskova. Muuten ”kyllä tässä on nähtävissä samoja merkkejä, ei siitä mihinkään pääse”.
Puolueella on
oltava omatunto
Itälän mielestä hänen vastustajiensa politiikan sisältö henkilöityy Sasiin. Itälä luettelee joukon asioita, jotka erottavat sosiaalireformistisen suunnan Sasin edustamasta markkinaliberalismista.
– Kokoomuksella pitää olla sosiaalinen omatunto. Jyrkän siiven mielestä ei pidä. Nämä ryhmä korostaa valtiontaloutta ja verotusta. Minusta euro on vain väline, ei arvo. On pidettävä heikoimmista huolta. Tämä näkökanta ei ole aina kovemmalla siivellä mukana.
– Ympäristöpolitiikassa on selkeät erot. Niitä painotuksia ei jyrkän siiven mielestä pitäisi olla. Itämeren suojelusta puhumista pidetään virheenä. Katsotaan, ettei se ole arvo, jota kokoomuksen pitää tuoda esille.
– Suvaitsevaisuudesta ollaan varmaan monessa kohdassa eri mieltä.
Itälä ei hyväksy Zyskowiczin ahkerasti viljelemää selitystä, ettei sellainen kokoomuslainen voi olla oikealla, joka kannattaa yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa.
– Pitää olla vaihtoehtoja. Emme voi hirttäytyä sosiaalidemokraatteihin tai keskustaan.
Kokoomus valitsee uuden puoluejohdon kesäkuussa pidettävässä puoluekokouksessa. Itälä on joutunut taistelemaan vallastaan ja arvovallastaan jo kuukausia. Kirveleviä tappioita on tullut. Puheenjohtajan mielestä hänen vastustajiensa toiminta on harkittua.
Itälä löytää helposti henkilöt, jotka ovat tuoneet arvostelun julki.
– Ensin tuli Jan Vapaavuori, sitten Kimmo Sasi ja nuoria. Tässä käytetään poltetun maan taktiikkaa. Ei välitetä siitä, mitä puolueelle samalla tapahtuu.
Kiista kahlitsee
puheenjohtajaa
Itälän mielestä puolueriita vahingoittaa kokoomusta ja sen puheenjohtajan mahdollisuuksia tehdä politiikkaa.
– Minulta viedään poliittinen liikkumatila. En voi kertoa kokoomuksen vaihtoehtoja. Ne eivät kiinnosta ketään, kun kaikkia kiinnostaa minun kohtaloni. Kauhulla katson, mihin kannatusluvut putoavat. Jos tämä poltetun maan taktiikka jatkuu, ne voivat olla kesällä huonot.
– Sitten sanotaan kesällä, että katsokaa kannatuslukuja. Vaikka niistä ollaan osaksi itsevastuussa, vastuu sälytetään puheenjohtajalle. Näin tehdään järjestelmällisesti.
Itälä ei usko Zyskowiczin olevan mukana puheenjohtajajahdissa, vaikka hänen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan välit säröilivät pahasti Itälän yrittäessä keikauttaa Zyskowicz pois ryhmäjohdosta.
Minä en noille
tätä jätä
Itälä on luvannut esitellä johtamismallinsa ja suosikkilistan puoluesihteeriksi 13. maaliskuuta, jolloin kokoomuksella on seuraava kriisikokous. Heikki Ollila ei ole Itälän ainoa suosikki. Itälää on arvosteltu siitä, että hän auttoi Ollilan eduskuntaan nostamalla tämän puoluesihteeriksi. Ollilan on puolestaan väitetty suhmuroineen ryhmäjohtajakiistassa.
Ollilan suosimisen lisäksi Itälää on kovisteltu varsinaissuomalaisten nostamisesta puoluetoimiston eri tehtäviin.
Itälä arvelee, että hänen vastustajiensa osuus puoluekokouksessa on 10–20 prosenttia. Hän vakuuttaa olevansa ehdokkaana loppuun saakka.
– Sitten demokratia on puhunut ja pulinat pois. En jätä puoluetta jyrkälle siivelle. Turha kuvitella, että luovutan vapaaehtoisesti sille ajattelumallille, jonka mukaan puoluetta ei pidä johtaa. Minä en noille tätä puoluetta jätä.
AL 20/02/04