En koe mielipiteiden esittämisen olevan valitusvirttä. Tässä tapauksessa vain ainoa aikaisempi kommentti, jonka muistan sinulta tähän teemaan liittyen kuulleeni oli vahvasti edellisten vaalien tulokseen liittyvä. Oma argumentatiivinen lähtökohtasi näytti olevan se, että nykyinen järjestelmä on hyvinkin köykäinen demokratian toimivuuden kannalta. Itse puolestani asetuin vahvasti sille kannalle, ettei yhdellä esimerkillä voida osoittaa perusväitettä oikeaksi ja että tiettyjä asioita jäi kokonaan huomiotta.
En myöskään ole unohtanut mitä sananvapaus tarkoittaa. Kuten itse totesin keskustelu liikkuu/liikkui sen verran yleisellä tasolla, että ammuin kritiikissäni vähän jokaiseen suuntaan, kun sinun tavoitteesi eivät olleet selkiintyneet.
Väitteesi siitä, että asioista voitaisiin keskustella ilman puolueita ja poliittisia intohimoja on virheellinen, sillä jokaisen järjestelmämuutosehdotuksen vaikutukset poliittiseen kenttään ja puolueisiin voidaan arvioida. Näin ollen on mahdollista etukäteen arvioida sitä, millä tavalla (ts. minkä poliittisen ideologian haluamaan suuntaan) tilanne muuttuisi. Jos on mahdollista arvioida minkä poliittisen ideologian suuntaan uudessa mallissa astuttaisiin, on mahdotonta jättää poliittisia intohimoja huomiotta.
Edelleen näen sinun analyysissäsi keskittyvän liian paljon hallituksen muodostamiskysymykseen. Väitteesi siitä, että puolueet voivat 'pelata' hallitusta muodostaessaan pitää sinänsä kyllä paikkansa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puolueet päättäisivät harjoitetun politiikan sisällön äänestäjistä riippumatta, sillä ne joutuvat aina toimimaan omien poliittisten ohjelmiensa rajoissa. Oma näkemykseni on se, että juuri tätä tietoa käyttämällä äänestäjä saa tarvitsemaansa lisätietoa oman äänestyskäyttäytymisensä pohjaksi. Edelleen tarvitaan tietoa siitä, miten hallituksia on muodostettu nykyisen pitkien hallitusten kauden aikana. Suomessa ei ole tapahtunut niin, että puolue olisi vaalien jälkeen irroittautunut omista periaatteistaan ja tavoitteistaan, vaikka es. SMP:n osalta puolueen katoamista voidaan osittain selittää sillä, miten se osoittautui kyvyttömäksi vastaamaan kannattajiensa toiveisiin.
Parannusehdotuksista kannattaa mielestäni keskustella, mutta parannusehdotusten on käytännössä oltava riittävän selkeitä ja yhteydessä nykyiseen järjestelmään. Ajatus puolueista vapaan demokratian luomisesta on vanha ja sitä on yritetty useita kertoja historian saatossa - ilman pysyviä tuloksia. Käytännössä puolueet tai tässä tapauksessa paremminkin poliittisen ideologiat ovat todistaneet tarpeellisuutensa demokratiassa.
Argumenttisi mahdollisuudesta äänestää hallituksen luottamuksesta ei sekään mielestäni ole erityisen kestävällä pohjalla. Itseasiassa tältä osin en edelleenkään ymmärrä mitä oikein tarkoitat. Jos hallituksen ohjelmalle esitetään toinen vaihtoehto tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa äänestäjä ei välttämättä pysty tekemään valintaa ohjelmien välillä. Es. Englannissa yksittäisiin tärkeisiin kysymysiin ei voida ottaa kantaa sitä kautta, että tutkitaan kolme kilpailevaa hallitusohjelmaa ja valitaan niistä paras. Erityisenä ongelmana on se, että hallitusohjelmat tulisivat väistämättä muistuttamaan toisiaan keskeisimmissä kysymyksissä. Es. terveydenhuollon rahoituksen osalta Englannissa konservatiivien, työväenpuolueen ja liberaalien välille ei ollut mahdollista tehdä eroja analyyttistenkään journalisten toimesta. Vaalituloksilla ei ole ollut mitään tekemistä esitettyjen hallitusohjelmien kanssa, vaan aina suurena kysymyksenä on ollut oikeiston ja vasemmiston välinen voimien mittelö. Työväenpuoluetta äänestävät nekin joiden näkökulmasta puolue on liian oikealla, koska mitään vaihtoehtoa ei ole. Oikeiston puolella ja vasemmistoliberaalien joukossa taas asetelma käytännössä tipauttaa liberaalit vaihtoehtojen joukosta, koska puolueella ei koskaan ole mahdollisuutta päästä merkittävään rooliin edes oppositiossa.
Näin ollen hallitusta vastaan äänestäessä lopputuloksena yleiselläkin tasolla puhuttaessa voi olla vain tilanne, jossa hallitusohjelma joko voittaa voittamatta kuitenkaan yksittäisissä kysymyksissä yhtäkään enemmistöä puolelleen. Tai häviää niin, että voittajan pallille asettuu käytännössä kaksi ohjelmaa, joista toinen on hävinneen hallituksen ohjelmasta askelen vasemmalla ja toinen askelen oikealla. Vaihtoehtoina tässä tilanteessa olisivat sitten kompromisit tai yksinkertaisesti eniten ääniä saaneen hallitusohjelman valitseminen uuden hallituksen pohjaksi, joka saattaisi jättää 60 % ihmisistä oppositioon, kuitenkin niin, että vain 40 % heistä saisi oppositioon oman edustajansa. 20 % jäisi ilman minkäänlaista edustusta. Voit tietysti selventää omaa näkemystäsi, jos mielestäsi käsitin puheesi jotenkin väärin. Omasta mielestäni esimerkit hallitusta vastaan äänestämisestä, jotka maailmalta löytyvät kuitenkin viittaavat vahvasti siihen, että olen oikeassa teoreettisellakin tasolla puhuttaessa eli silloinkin, kun ei varsinaisesti oteta kantaa poliittisiin intohimoihin.
Esittämäsi linkkiin liittyen erityisesti kaipaisin tarkennusta siitä, missä kohdin teksti soveltuu mielestäsi erityisen hyvin keskustelun pohjaksi. Yleisesti ottaen teksti hyppäsi teoreettisuudessaan eräiltä osin oman havainnointikykyni yli, enkä oikein pysty hahmottamaan sitä/niitä väitettä/väitteitä, joita tekstin perusteella voidaan mielestäsi esittää, kun puhutaan nykyisen järjestelmän kehittämisestä. Oma varovainen ensivaikutelmani oli se, että teksti antaa eräiltä osin tukea nykyiselle järjestelmälle ja turjuu ainakin osin niitä moitteita, joita sitä kohtaan on esitetty.
