jaska sanoi:
Minusta taas sinun perustelut ovat kestämättömiä - haukut suuryrityksiä, jotka kuitenkin vastaavat meidän bruttokansantuotteen kasvusta, joka sitten pitäisi jakaa pois. Yrityksillä pitäisi olla moraali (ilm. irtisanomiset pitäisi lopettaa etc.) mutta entä jos koko firma menee konkurssiin, jos jotain osaa ei lopeteta. Kumpi on parempi ratkaisu 2v päästä iso konkurssi, vai nyt YT:t ja koko firman pelastuminen ?
Fakta vain on se, että olemme nykyään osa globaaliataloutta, jossa pääoma etsii parasta korkoa, voimme olla hyväksymättä sen, mutta se johtaa vain sulkeutumiseen, sen vaikutuksista esimerkki löytyy Pohjois-Koreasta...
Kyllä se on työntekijät, jotka vastaavat suuryritysten kasvusta. Ja nykyään yhä enenmmän ja enemmän oman hyvinvointinsa kustannuksella. Lue ja tutustu työelämän nykyiseen kehitykseen. Aluksi vaikka Juha Siltalan Työelämän huonontumisen historia.
Tuosta lapsenuskosta yritysten konkurssipelotteluun voit päästä- tai ainakin horjuttaa perehtymällä vaikkapa KTM, KHT-tilintarkastaja Ritva Pitkäsen selvitykseen suomalaisyritysten tulonjaosta. Maksettujen osinkojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti maksettuihin palkkoihin verrattuna. Yritysten voitot on sijoitettu ulkomaisiin konserniyrityksiin, kotimaahan ei ole luotu uusia työpaikkoja.
Kun osinkoja jakava yritys irtisanoo väkeään on tilanne moraalisesti kestämätön. Ei kestä kahtakymmentä vuottakaan niin pää tulee vetävän käteen tällä menolla.
Yksi nykyään yleinen valhe on myös että irtisanomisen helpottaminen lisää työpaikkojen määrää. Joka tähän uskoo menköön kysymään Wärtsilän irtisanotuilta miten on asian laita. Wärtsilä irtisanoi usean sata työntekijää, siirsi työt Italiaan nimenomaan sen vuoksi että irtisanominen oli täällä helmpompaa.
Pääoma etsii parasta korkoa globaalitaloudessa. Kyllä, mutta mikään luonnonlaki se EI ole mihin tulee kritiikittä uskoa ja taipua. Globaalitalous on ihmisten luoma ja kuvastaa nykyajan arvomaailmaa.
Globaalitalouden köyhyyttä, nälänhätää, sisällisotia ja kurjuutta aiheuttavasta vaikutuksesta harvoin kuulee puhuttavan. Onneksi tätä globalisaation puolta sivusi presidentti Halonen.
WTO, IMF ja Maailmanpankki ovat, suuryritysten talutusnuorassa tietenkin, 70-luvulta saakka vaatineet kehitysmaita sopeutusohjelmiinsa.
Globalisaation köyhdyttävästä, kurjistuttavasta, sisällissotia lisäävästä, tuloeroja kasvattavasta ja nälänhätää synnyttävästä vaikutuksesta löytyy esimerkkejä vaikkapa Somaliasta, Ruandasta, Bangaldeshista, Vietnamista, Brasiliasta, Perusta, Boliviasta ja kohta pian entisen Neuvostoliiton alueelta.
Ensi alkuun suosittelen vaikkapa Michel Chossudowskyn Globalization of Povertyn, ILO:n raportit kehitysmaiden rakenteellisista muutoksista (viimeiset 20 vuotta), UNICEF:n selvitykset kehitysmaiden lapsikuolleisuuden kasvusta ja muutaman muun riippumattoman tutkimuslaitoksen selvityksiä globalisaation vaikutuksista kolmansien maiden kehitykseen.
IMF, WTO, Bretton Woods-instituutioiden ja Maailmanpankin köyhyysselvityksiin ei kannata luottaa. Esimerkiksi Maailmanpankin köyhyysselvityksen köyhyysrajaa manipuloidaan jaktuvasti siten että saadaan köyhien määrä laskemaan. Vai onko mahdollista, että Maailmanpankin Intiassa ja Yhdysvalloissa käyttämä köyhän tuloraja on täsmälleen sama?
Nautittavia lukuhetkia. Kannattaa perehtyä.