Eipä juuri nämä asiat sinänsä kyrsi. Kielen muuttuminen ja uudet sanat ovat vaan hieno juttu. Kielellä, joka on vain kommunikaation väline, ei ole minulle mitään muuta itseisarvoa. Ei sillä, mitä se oli viikko sitten tai sillä, mitä se oli sata vuotta ja viikko sitten tai sillä, mitä se oli Agricolan aikaan. Varsinkin, kun maailma, jota kielellä pyritään kuvaamaan, muuttuu koko ajan ja kiihtyvällä vauhdilla. Jos ryhdytään säilyttämään jotain "alkuperäistä" kielen muotoa tai muuta yhtä utopistista, tarkoittaa se, että viittelyn ja örinän lisäksi tulee suojata ainakin etuhampaiden näyttö ja kivillä heittely.
Mutta tottakai kyrsii kielen yksipuolisuus. Uittu niinku ei varmaan uittu kenenkään korvassa niinku kuulosta niinku uittu hyvältä uittu niinku.
Jotenkin kummallista, että uudet, keksityt suomen kielen sanat ovat joko naurettavia tai perseestä ja toisaalta samaan aikaan lainasanat ja niihin pohjautuvat sanat ovat myös ihan jopa rikos suomen kieltä kohtaan. Loppuu nimittäin äkkiä kielelliset keinot ilmaista jotain uutta. Tarpeeseenhan kieli muuttuu.
Stadin slangihan on tätä nykyä museotavaraa ja lähes pyhä suojelukohde. Kieli/murre, jota ovat joskus muinoin puhuneet paljasjalkaiset, aidot ja alkuperäiset helsinkiläiset. Mutta kieli on kuitenkin hienoin tietämäni esimerkki merkittäviltä osin aitoihin ja alkuperäisiin paljasjalkaisiin vierasperäisiin lainoihin pohjaavasta kielestä.