Tämä taitaa liittyä siihen tarinaan Grönholmin Jyskälä-testeistä 1998?
Tuota hieman epäilen edelleen. Sainzilla parempi auto kuin Auriolilla, Kankkusella ja McRaella? En usko. Kyllä siellä on ollut arvonsa tuntevia tallikavereita paljon samassa tallissa ja aivan tasaväkisesti suoritettu. Jotain nuoren Grönholmin testikyykyttämistä ei tässä lasketa.
Niin tosiaan,
...ja tämä kaikki 13 rallissa!
Ja vaikka Lancia muistetaankin A-ryhmän alkukauden ylivoimaisena merkkinä, niin 1987 tapauksina Salonen voitti Ruotsin rallin Mazdalla Lancian Kankkusta, Alenia ja Ericssonia vastaan ja Beguin Korsikan BMW:llä Biasionin, Sabyn ja Loubetin edellä.
Eikö sen pitäisi nostaa arvostusta, jos joku pystyy voittamaan neljä mestaruutta sellaisella autolla millä juuri kukaan muu ei edes pärjää?
Olisiko takki ollut jo tyhjä sen mestaruusputken jälkeen?
Tätä voisi laajentaa oikeestaan 3. alalajiin jolla tulis ehkä helpompaa ajattelusta.Menee aivo solmuun kun asiaa pähkii! Tekisi mieli vaan naputella pitkä rivi nimiä
Tasainen suoritusvarmuus-kategoriassa nostaisin suomalaisista esille Mikko Hirvosen! Rentoreiska-kategoriassa kärkipäähän nousee Timo Salonen! Runo&ralli-kategoriassa Ari Vatanen! Lennokkaimmat käsiliikkeet varikolla-kategoriassa Markku Alen! Sopii jatkaa.
Offtopic, mutta mielestäni on jokseenkin jännää, että kaksi niinkin erilaista suomalaista onnistuivat luomaan pitkän uran italialaistiimeissä, tai periaatteessa ihan saman konsernin sisällä, mutta eri lajeissa. Viittaan siis Räikköseen. Vanhoja pätkiä Youtubesta katsoneena Alen varmasti sopeutuikin hyvin Lancian kulttuuriin ja ymmärtääkseni oli varsin pidetty tiimin sisällä ja Italiassa. Varmaan liittyy italialaiseen kulttuuriin, että esim. kielitaidon opettelua ja (ulospäin näkyviä) sosiaalisia taitoja arvostettiin. Jotenkin taas Räikkösestä jäänyt aina mielikuva, että ei ole ollut tifosien tai italialaisen median suosiossa, mutta eihän noin pitkää uraa täysin turha tyyppi aja, eli kyllähän Ferrarilla&Alfalla hänen osaaminen tiedetään. Kansainväliset "bwoah"-meemit ja noin muuten valtava suosio ympäri maailmaa, ovatkin sitten hieman eri asia. Tarkoituksena oli pohtia kahta erilaista suomalaista italialaisessa työympäristössä.
Hyvä pointti toi eka. Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että Tommi pärjäsi vain silloin, kun sai olla ylhäisessä yksinäisyydessään dikaattori autonrakennuksen suhteen, ja silloin autolla eivät muut pärjänneet, ja vastaavasti kun Tommi oli tallissa jossa ei ollut enää Lasse Lampea ja muita tuttuja, ei vauhtia enää ollutkaan. Kyllähän Subarulla voitettiin maailmanmestaruus 2003, joten autosta sinänsä ei jäänyt kiinni menestyksen puute.
Aika kovaa vihaa on kyllä Loeb saavuttanut kun noin matalalle täytyy laittaa listalla. Loebhan voitti esimerkiksi Sainzin samalla autolla mestaruustaisteluissa 2003 ja 2004. Eikä se Loeb tainnut sitä autoa rakentaa vielä itselleen kun oli vielä etuvetoisten puolella kun Citroen esitteli autonsa.
No eihän esimerkiksi -94 Suurajot kovin huonosti mennyt, vaikkei Mitsubishia tai Lampea ollut lähimaillakaan, eikä Tommi päässyt mitenkään rakentamaan autoa itselleen. Mitsullakin pärjäsi seuraavana vuonna varsin hyvin, vaikka Kenneth Eriksson oli ollut tallissa koko 90-luvun. Samoin Burns oli jo aika hyvässä vauhdissa etenkin -98 Mitsulla, vaikka auton piti olla vain Mäkisen käteen sopiva. Samoin Ruotsissa 2001 Rådström oli heti vauhdissa, kun ajoi tallissa sen yhden kisan. Se, että suurimman osan ajasta tallikaverina oli Loix, antaa vähän väärän kuvan tilanteesta. Belgialainen oli tiimissä vain rahoittamassa toimintaa ja omia ulosajojaan. Romua nimittäin kertyi...
Voi pitää hyvinkin paikkaansa.
Grönholmkin pysyi kohtuu hyvin kärjen vauhdissa Portugalissa 1999 ennen keskeytystä. Ja taisi olla samanlainen keikka kuin Rådströmillä pari vuotta myöhemmin Ruotsissa eli ei juuri testejä aiemmin.
Mäkinen on sanonutkin joskus, että yksi vuosi täysipainoista MM-sarjan kiertämistä vastaa 5 vuotta normaalissa työelämässä, ja että ne menestysvuodet painettiin kuin sumussa eteenpäin.
