Heitetään tähän aiheeseen vielä sellainenkin pohdinta, että ketkä kuskit ovat mielestänne tuloksissa ja tilastoissa päässeet korkealle ikään kuin "siivellä", ilman todellista huippuosaamista?
Toki jokainen kuski, joka MM-tasolla ajelee, on vähintäänkin kohtuuhyvä rattimies, ketään ei ole tarkoitus vähätellä, mutta niin se on, että toisilla kuskeilla on ollut enemmän tuuria kuin varsinaista lahjakkuutta. Oli se tuuri sitten muiden epäonnea kisoissa, rahallista tukea, hyvät suhteet oikeisiin henkilöihin tms.
Lajia seuraamattomalle ihmiselle tilastoista voi tulla ihan vääränlainen kuva, kuka on ollut se todellinen rattimies ja kuka ei niinkään.
Alen oli 78 varmasti nopein omana mestaruusvuonnaan ja Portugalissa ja Suomessa vielä pitkään sen jälkeenkin.
Waldegårdilla hieno ura ja oli nopea Escortilla.
Röhrl oli älyttömän nopea ja jopa vastenmielisen hyvä.
Vatanen - raakaa nopeutta, runollisuutta ja persoonaa.
Mikkolan vauhti halki vuosikymmenten on ollut kovaa, vaikka 83 oli ihan selkeä autoetu.
Stig Blomqvistia pitivät monet Suomen ulkopuolella Mikkolaa nopeampana, vaikka tässäkin tapauksessa auto oli selkeästi nopein aina Pösön debyyttiin asti.
Salonen oli jo Vatasta nopeampi ennen Argentiinaa ja vielä 86:kin oli mielestäni Kankkusta ja Alenia nopeampi.
Kankkusen kykyjä ei kukaan kyseenalaista - tai sitten kyse on trollaamisesta.
Biasion otti tuplamestaruuden parhaalla autolla ja 89 ainoana kunnon ohjelman ajaneena. Mutta tulisiko tupla ansaitsemattomasti - ei mielestäni.
Sainzin vauhti olis sellaista, että mestaruuksia olisi voinut olla enempikin kuin kaksi.
Auriol oli hävyttömän nopea, joskin hyvin herkkä auton säätöjen kanssa. Ei silti kahta sanaa ansaitsiko mestaruutensa.
McRae oli Skotlannin Vatanen - ehdottomasti mestaruuspystinsä ansainnut.
Mäkisen neljä mestaruutta on sellainen meriitti, ettei sitä himmennä edes se, että ne otettiin kaikki samanmerkkisellä Lasse Lammen kehittämällä autolla. Mitsu ei kuitenkaan ollut mikään vuoden 88 Lancia tai vuoden 84 quattro.
Grönholmilla oli nopein auto allaan, mutta eipä siellä Pösöllä muut ihan samalla lailla kyydissä pysyneet. Ansaitut kaksi mestaruutta.
Richard Burns oli vähän tylsä valittaja aikanaan, mutta oli lähellä useampaakin kuin yhtä mestaruutta. Pystyi ajamaan kärkivauhdissa nuorempana Mitsulla ja sittemmin Subarulla ja Peugeotilla. Ansaittu mestaruus.
Petter Solbergilla riitti kykyjä ihan ansaittuun mestaruuteen. Olisi varmaan kannuja enempikin, jos ei vastassa ollut Loeb.
Loeb, kts. kommentit Kankkusesta.
Ogier, kts. kommentit Loebista.
Tänak, raakaa nopeutta ja suoritusvarmuutta löytyy.
Ei kukaan ole saanut mestaruutta ansiotta. Kaikki ovat olleet kyvykkäitä kuljettajia. Varmasti Blomqvistilla, Salosella, Kankkusella (ensimmäinen Lancia-vuosi), Biasionilla ja Ogierilla oli kohtuullisen ylivoimaiset autot. Blomqvistilla ja Biasionilla (89) myös selkeästi paras ohjelma oman tallin sisällä ja Salosella Vatasen onnettomuus helpotti tilannetta.
