On, mutta vain satamassa, josta siirryin junaan, joka suuntasi Varsovaan, jossa taas hyppäsin seuraavaan junaan, joka vei meidät Prahaan.
Se junamatka olikin sitten oma lukunsa. Kerran törmäsi juna ihmiseen, joku nainen oli kuulemma hypännyt junan eteen. Ikuisesti muistan, miten kansa juoksi (siis ne tosiaan juoksi!) innoissaan kohti veturia katsomaan "miten kävi". Hiljaksiin sitten valuivat kaikki takaisin kohti omaa vaunuosastoa naama lakananvalkoisina :dunno: Meidän seurue pysyi vistusti sisätiloissa (lue: ravintolavaunussa). Turpiinkin meinas tulla, kun junassa istui lauma puolalaisia jalkapallogfaneja (nyrkillä tapettavia teiniräkänokkia), jotka eivät ilmeisesti pitäneet ulkomaalaisista (tais käydä niin, että pitivät meitä rehvakkaina rahamiehinä... siis meitä köyhiä opiskelijoita). Kaivoivat jo nyrkkirautaa, pippurisumutetta ja ja muuta rekvisiittaa esiin, mutta päättivät luopua aikeista, kun nousimme porukalla seisomaan, minkä seurauksena potkupalloteinit havaitsivat kokoeroa olevan ehkä kuitenkin sen verran liikaa, ettei siinä välttämättä olis nyrkkiraudastakaan ollut suurta hyötyä. Tätä nyrkkirautaepisodia ennen olivat polakit "käräyttäneet" meidät konduktöörille, koska emme olleet maksaneet lippuja (en tiedä mistä sen äkkäsivät), mikä kieltämättä pitikin paikkansa, mutta vain, koska konduktööri ei koskaan tullut luoksemme laskuttamaan. Konduktööri tuli sitten poikien kutsusta paikalle ja myi meille liput, maksoivat Suomen rahassa muistaakseni kolmisen markkaa (siis ei euroa) per pärstä. Puolan pojat naureskelivat räkänaurua, joka loppui siihen, kun maksoimme konnarille tuplahinnan juomarahaa ja naureskelimme ystävällisesti päälle, tais joku siinä sivussa niitä futisfanejakin moikata. Saattaa olla, että tuosta vittuuntuneina sitten suunnittelivat turpakeikkaa
Ravintolavaunussa oli myyntipuuhissa valkoiseen "teurastajan asuun" pukeutunut kundi, joka kulutti aikaansa paiskomalla tyhjiä oluttölkkejä (jostain syystä niitä nimittäin riitti :frank
ikkunasta tarkoituksenaan osua ohikiitävään sähkötolppiin. Aina silloin tällöin osuikin, mikä sai kundin jo ennestään elevillä kasvoilla aikaan aurinkoisen ja onnellisen irvistyksen.
Varsovasta Prahaan menevässä yöjunassa meidän vaunuosastoomme (semmonen tyypillinen "sixpack") murtauduttiin (kukaan tietenkään herännyt) ja kaverin rinkasta pöllittiin kamera, mutta sattuuhan sitä.
Ah, Puola