Tärkeää on, että itse tunnistaa omansa.Pitkästä aikaa oikeijn kunnon paska aamu.
Yritätkö pilehiä järjestää?Tuli muuten noista eroamisista mieleen, että siskon teinikaveripiireissä silloin taannoin oli kuulemma oikein tapana, että kun joku tyttöporukasta erosi poikaystävästään, niin siitä lähti semmonen helvetimoinen dominoilmiö, jossa kaikki tyttöporukan tytöt sitten erosi samalla. No ikää noilla ollut silloin 16-20v.
Pääsivät sitten porukalla taas bilettämään, jne.
Tuli tästä Forumilla ilmenneestä erosumasta mieleen vain.
Emmie ny niin ketku...tai NO - EI MITÄÄN!!!Yritätkö pilehiä järjestää?
Kuulostaa tutulta. Se mun ex-työkaveri, jonka kuolemasta tässä topicissa varmasti helmikuussa mainitsin, oli juuri käyttäytynyt samalla tavalla kuolemaansa edeltäneinä viikkoina. Hänen tapauksessaan muutenkin iloinen yleisluonne auttoi häntä muodostamaan vaaralliseksikin koituneen 'muurin' jonka läpi muiden oli vaikea nähdä. Kyllä varsin monet tiesi hänen masennuksestaan, mutta sen vakavuutta ei kukaan oikein kyennyt näkemään ennenkuin oli liian myöhäistä..Toinen ristiriitainen viesti on, että viimeisen parin kuukauden aikana serkku oli ollut hyvinkin reippaana ja tulevaisuuteen luottavaisena. Yleistähän on, että ihminen, yleensä masentunut, joka tekee päätöksen omasta poislähdöstään helpottuu ja toisten silmissä virkistyy tästä niin että läheiset tulkitsevat tämän juuri päinvastoin eli parantumisena masennuksesta. Kyse on kuitenkin päätöksen tuomasta helpotuksesta.
On kyllä perkeleen vaikea olo. Näistä parisuhdejutuista tietty aina noustaan entistä ehompina ja sillä tavalla, mutta tuntuu kyllä aika kaukaiselta ajatukselta moinen. Tyhjyyttä on lauantaini täynnä. Kuten kaikki muutkin päivät, joina ei töitä tai koulua ole. Tyhjää ja paskaa.
Totahan se enimmäkseen on, riippuu ihan kokijasta ja tapahtumien aiemmasta käsittelystä ja jäsentymisestä. Yllätys ei suo mahdollisuuksia käsitellä asiaa etukäteen.
Itsellä meni useampi kuukausi joskus ihan sumussa, ennen kuin rupesi asiat jäsentymään. Painokin taisi pudota about 15 kg tuolloin.
Se on vaan tie joka on kuljettava perille saakka. Sen jälkeen koittaa vapaus ja kyky tehdä uutta.
Voimia matkalle jolla ei ole oikoteitä!
Tsemppiä PekPoylle!Tsemppiä. Vaikka sehän on nyt oikeastaan ihan sama, mitä mä tässä jauhan. Tuohon kun ei mitkään kauniit sanat auta. Ainoa, mikä auttaa, niin on aika. Se voi olla, että kuukauden päästä tuntuu paremmalta, tai kahden. Tai vuoden. Mutta kyllä se joskus vielä tuntuu. Välillä vaan pitää sukeltaa niitä pohjamutia myöten.
Tärkeää on, että itse tunnistaa omansa.
Kiitos. Kaikille muillekin viisaista sanoista parhaimmat kiitokseni.Tsemppiä PekPoylle!
Itselläni ero parisuhteesta johti lopulta täysin uuteen elämään. Sanoisin, että tämä muutosprosessi on ollut pitkä ja se on edelleen kesken, joskin nyt viime vuosina tilanne on stabiloitunut ja elämän suuntaviivat on aika selkeät.
Sitä julkaistaan ainaskin Karjalaisen ja Hesarin nettisivuillakin:frank:
Sain serkkupojalta ja emännältään synttärilahjaksi Fingerpori-kirjan. En ollut aiemmin moisesta kuullutkaan, kun en lue niitä lehtiä, joissa sitä julkaistaan.
Hauskoja strippejä, aiheutti monet röhönaurut.
Ja F1-forumin vapaan keskustelun sarjakuvia-tojckissa säännöllisen epäsäännöllisesti.Sitä julkaistaan ainaskin Karjalaisen ja Hesarin nettisivuillakin:frank:
Sori.Vituttaa frendinkuvatukset, joiden huolia ja murheita kuuntelee ja jelppii vuositolkulla ja kun ite tarvis saada kaveri edes kiinni niin ei suvaita vastata viikkoihin. Eikä oo eka kerta, onpa ollut enemmän sääntö kuin poikkeus moinen käytös. Meni todella kovaan harkintaan nyt tämä kaveruus. Vittu.
No Muista Hana sitten vaan!Kiitos kovasti, mutta ei ollu nyt kyse susta!
Joutui jäähypenkille. Voin minä sinutkin viheltää sinne jos haluat jutella.Surullinen olo.
Se hahmo, joka kertoi aina niitä pleikkarijuttuja ja muuta, joku MarioBoy, tai jotain, niin se ei ole vastannut kaverikutsuuni. En edes löydä sitä hauskaa toikkia minkä se viimeksi teki, että "eiks oo kivan näköinen tyttö", tai jotain.
Ettei nyt olisi sattunut mitään...
No olishan se kiva jutella. On niin mukavanoloinen kaveri.Joutui jäähypenkille. Voin minä sinutkin viheltää sinne jos haluat jutella.
Joo, tuo on ollut yksi iso syy kaveripiirin vaihtuvuuteen.Vituttaa frendinkuvatukset, joiden huolia ja murheita kuuntelee ja jelppii vuositolkulla ja kun ite tarvis saada kaveri edes kiinni niin ei suvaita vastata viikkoihin. Eikä oo eka kerta, onpa ollut enemmän sääntö kuin poikkeus moinen käytös. Meni todella kovaan harkintaan nyt tämä kaveruus. Vittu.