Näin viikko monttubileiden jälkeen alkaa olla suht normaali olotila vissiin ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Viime viikko oli kyllä koko elon raskain ja se tunti kappelissa ynnä hautuumaalla raskain tunti. Mutta pääsipä veli komialle paikalle ikiuntaan koisimaan, luonnon keskelle järven rantaan. Sääkin suosi, ensimmäinen kunnon kesäpäivä oli ja kaikkea. Kaunista, mutta ei kiitos koskaan enää.
Albinonin Adagio ei sitten ole enää entisensä. Upeasta alakuloisesta teoksesta tuli meille vieläkin surullisempi..