Mielialat ja muut tuntemukset 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jokaisen nimimerkin takaa löytyy aina ihminen, ja viimeistään tällaisten hetkien äärellä huomaa kuinka tärkeiksi he ovat pystyneet internetin välityksellä vuosien saatossa muodostumaan.

Itselläni ei ollut kunnia miestä tuntea kuin Forumin kautta, mutta oli epäilyksettä yksi mieleenpainuvimpia kirjoittajia täällä. Positiivisessa mielessä. Siksi olikin sangen Ikävää, ettei mies viime aikoina enää kirjoitellut. Sekään ikävä ei nyt tule helpottamaan.

Tänään on kyynelet valuneet poskille parikin kertaa ja samalla muistin, kun viimeksi kerroin Forumilla itkeneeni, se oli juurikin DW joka tuli ensimmäisenä vittuilemaan, että oliko Alko kiinni kun aikuista miestä itkettää.

Ei tule enää...

Voimia ja jaksamista suruun läheisille ja omaisille. Nopeita shikaaneja DW:lle.
 
20 vuotta sitten aloitin ammattikoulun, 10 vuotta sitten KKWCS oli juuri alkanut sekä isä lähti täältä viiskymppisenä. Tuollaisetkin ajat vaan menee nopeasti, ja elämä täällä on aika lyhyt.
Niin pienestä asti kuin muistan, on minulla ollut usko fyysisen kuoleman jälkeiseen elämään. Nämä kolme asiaa tapahtui isän kuoltua: Puhuin äitin kanssa puhelimessa isästä ja tulevista hautajaisista, niin heti puhelun loputtua simpukkapuhelin alkoi uudestaan soida mutta näytöllä pelkkä lepotila kelloineen. Ei auttanut punaluuri eikä läpän kiinnitaitto *klap*. Akku irti ja takaisin, eikä ennen sitä eikä ikinä jälkeen (mikään) puhelimeni tehnyt mitään tuollaista. Seuraavana aamuna töihin ajaessani, näin sillalla hyvissä ajoin lähestyvän harakan joka lensi suoraan tuulilasiini, ja liukui pehmeästi edessäni oikealta vasemmalle saaden taas siivet alleen. Voimakas olo, että isä näytti ettei enää mikään satu. Kolmas outo seikka samaan syssyyn oli, kun porukoiden auto oli nyt enää vain äitin käytössä ja tiukemmassa taloustilanteessa siinä oli ainakin iso särö tuulilasissa eikä olisi mennyt katsastuksessa läpi. Sitten tuli postissa hyväksytty katsastuspaperi siitä autosta, ja kauempana olevalta asemalta jossa auto ei edes ollut käynyt. Nämä tiedän tosiksi.
Nyt veljenkin kuoltua vaan menen eteenpäin ja jonain päivänä tulee viimeinen päivä täällä. Siihen asti yritän elää ihmisiksi, ja pidän läheisten muistamiseen hyvänä syynä jälleennäkemistä. Me kaikki, uskotaan tai ei uskota, ja ehkäpä hyvin vähän kaikkeudesta tavallisina kuolevaisina tiedämme. Tullaan silti kumminkin myös toimeen keskenämme.
 
Kaikkea hyvää ja hyvin paljon lohdullisia ajatuksia ja voimia vaikean tilanteen selvittämiseksi.
 
Juicen sanoin:
Katu täyttyy askelista,
elämä on kuolemista,
anna käsi käteen,
ollaan hiljaa.
 
Voimia asianosaisille. Kaikelle on aikansa.

DW taisi, jos en vallan väärin muista, olla työssään tekemisissä (jakelu)kuorma-autojen kanssa? Muutamia hauskoja tarinoita taisi kirjoittaa työstään aikoinaan.

Ja oliko moderaattorinakin muutaman ajan?
 
Voimia surutyöhön ja osanotot. :(

DW:stä jäi minulle mielikuvaksi se, että hän oli asiallinen kirjoittaja. Huumoria löytyi toki myös.
 
Il Tempo Gigante sanoi:
Voimia asianosaisille. Kaikelle on aikansa.

DW taisi, jos en vallan väärin muista, olla työssään tekemisissä (jakelu)kuorma-autojen kanssa? Muutamia hauskoja tarinoita taisi kirjoittaa työstään aikoinaan.

Ja oliko moderaattorinakin muutaman ajan?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä, ja kyllä. Velipoika.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös