Jep, näin oli. Ei Mikalla minusta realistisia mahdollisuuksia tuolloin paaluun ollut - taidoista se tosin ei jäänyt kiinni vaan autosta. Schumin Benetton oli tuolloin aika suvereeni syheröisillä radoilla. Tosi hieno suoritus oli silloin Mikalta kuitenkin kakkosruutuun Ferrarien ja ainoan Williamsin edelle!
Oiva ratinkääntäjä oli! Mielestäni menetti viimeisinä vuosinaan sitä ilmiömäistä vauhdin välättelyään, mitä oli havaittavissa 90-luvun alussa ja puolivälissä, mutta vastaavasti kompensoi varmuudellaan ja tasaisuudellaan. Jostain syystä pidin kyllä aikanaan ja pidän vieläkin Schumia hienoisen nopeampana kuljettajana kuin Häkkistä, paremmuudesta en ehkä tiedä. Häkkiseltä puuttui mielestäni sellainen "reikä päässä" niin kuin Schumilla oli, eli huolehtimatta mistään vedetään täysillä. Mielestäni juurikin tämän ominaisuuden takia samana vuonna aloittaneista ja lähes samanikäisistä kuskeista Schumi ajeli viisi vuotta pidempään kuin Mika (ja ilman lievää henkistä lopahdusta, joka Häkkisellä mielestäni oli nähtävissä 2001) ja yrittää nyt jopa comebackiä!
Jotenkin Mika vaikutti välillä liian fiksulta "megamestariksi" tyyliin Prost, Senna ja Schumi eli kiertämään sirkusta 15 vuotta ja kahmimaan mestaruuksia ajattelematta mitään muuta kuin kilvanajoa. Toki lukuisat tekniikan pettämiset ja harvat mutta raskaasti otetut omat virheet verottivat henkisiä voimavaroja varmasti. Mikahan joskus taisi puhua, että 1998-2000 taistellessaan mestaruuksista oli äärimmäisen kovan henkisen paineen alla, ilmeisesti puhtaasti itse luodusta paineesta on kyse. Kauden 1999 mestaruuslehdistötilaisuudessakin taisi Mikalta muistaakseni 'lipsahtaa' jotain tyyliin "To win the championship in the last Grand Prix, it's nerve-cracking. I really don't recommend to anybody that experience and now I experience that with Michael last year and Eddie this year, I hope it's enough already." Naureskeli toki vähän loppuun, mutta jotenkin näkyi että mies oli aivan loppu.
Älkää lytätkö tätä mun ylivenynyttä analyysiä liian pahasti.