mn97 sanoi:
Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät ymmärrä autourheilun luonnetta. Autourheiluun kuuluu sana vaara. Alunperin tämän takia sitä alettiin joskus harrastamaankin. Jos ei siitä pidä tai hyväksy, on täysin väärässä lajissa.
Enpä ole vastaavaa historiaa ennen lukenutkaan, että autourheilussa nimenomaan vaara oli syynä sen harrastamiseen. Varmasti ihminen on seikkailun haluinen ja joku on ehkä tyhmän rohkeampi kuin toinen, mutta tuskin vaarallisuus oli kantava tekijä.
Ajatellaan vaikka lentämistä, ei sinne taivaalle haluttu siksi että voidaan kuolla, vaan siksi, että se tarjoaa uuden maailman, jotain erilaista kokea, elämyksiä.
Jotkut katsojat ehkä seuraavat lajia vaaran takia, kyllähän siinä tietty oma kiehtovuutensa on, mutta väitän, että kuljettajat eivät niinkään aja nimenomaan vaaran takia, jos sitä tarkoitit, näin ainakin ymmärsin.
mn97 sanoi:
Michael Schumaherista sanottiin, että hän oli hyvä kuntoinen. Verrattuna Saksan 3. divisioonan pelaajiin hänen kuntonsa ei ollut kuitenkaan mitenkään erikoinen. F1-"urheilijat" eivät tarjoa mitään muuta aspektia kuin tämän huimapäisyyden.
Tästä F1-kuljettajien kunnosta on parissakin topicissa vuosien varrella keskusteltu, sekä myös offtopiccina pariin kertaan F1-uutisissa, eikä tämä mielestän mitenkään liity tämän otsikon alle (zori taas). Jos aiheesta haluaa jatkaa niin vanhaa aiheeseen liittyvää otsikkoa kaivamaan tai perustetaan uusi. Lukekaa ennen sitä seuraavat:
Kaikille siitä hikoilusta kiinnostuneille: Turun Sanomien juttua Aki Hintsan säveltämänä
Mclarenin sivuilta juttua kuljettajien kuntoilusta (vanha: Kimi & Montoya)
Vanha postaukseni kuljettajien arjesta kauden aikana, artikkeli josta nuo on vapaasti suomennettu löytyy taempaa topicista.
Mitä tulee huimapäisyyteen, niin itsellenni F1-kuljettajat tarjoavat pikemminkin katsauksen uskomattomiin lahjakkuuksiin, joiden kykyä käsitellä autoa, tuntea sen rajat, viedä sitä kierros toisensa jälkeen rajalla kovissa olosuhteissa tarkkuudella jota lasketaan tuhannesosissa.
Joku vähän aikaa sitten siteraasi David Coulthardin sanoneen Japanin GP:n jälkeen jotain seuraavaa (linkkiä vaan jos löytyy): "F1 kuljettajana oleminen on erikoista, toisaalta pelkäät olevaa vaaraa, mutta toisaalta nautit ajamisen tuomasta nautinnosta." David selitti kuinka kahtia jakautunut kuljettajan mieli voi olla, ymmärsin tuosta, että niin kauan kuin pelko ja vaara saa mielestä vallan, kärsii ajaminen.
Kuinka yllä mainitut asiat vaikuttavat turva-alueisiin? Kuljettajaa ei aina rankaista omista virheistä vaan myös mekaanisista vaurioista. Kun jotain pettää autosta, on ainoastaan tärkeää, että kuljettaja voi vielä pelastautua tilanteesta. Radan suunnittelussa otetaan sitten parhaalla mahdollisella tavalla huomioon, missä kohti auttaa asfaltti, missä hiekka.
Vai muistatteko kun esim. Senna ja Toivonen puhuivat omana aikanaan, kuinka vaarallista ja järjetöntä on ajaa sen ajan olosuhteilla, autoilla, radoilla, ek:lla...?
