Formulanomi sanoi:
Ihan kuin noihin kohtiin 1-6 ei olisi kiinnittetty vuodesta toiseen huomiota (joka turnauksessa, joka joukkueelta) Osa noista kohdista on sikäli typeriä, että varmasti pelaajat ovat antaneet ko. kisoissa 110% ja eivät ne siellä yleensä ole ketään varmaan pelänneet. Ja mitä tarkoittaa "oppia voittamaan" tai "oppia olemaan muita kuin hopeiden tai pronssien voittajia" ....ei yhtikäs mitään, ei tollaisia asioita voi oppia tai jos voi niin kerro miten...ja kerro se sama valmentajille olet löytänyt viisasten kiven.
Kohtiin 1-6 ei selvästikään ole kiinnitetty lähellekään tarpeeksi huomiota, koska aina kovien pelien jälkeen joudutaan tunnustamaan se tosiasia, että jälleen pelattiin ratkaisupaikassa surkeasti ja joskus jopa huomattavan reilusti alle oman tason. Lausahdus: "olisi ehdottomasti pitänyt pystyä parempaan" jne. alkaa olla aivan liian tuttua. Panos luokkaa 110% täytyy löytyä silloin kun sitä kaikkein eniten tarvitaan ja lopettaa tuo ainainen jossittelu. Jos pelien jälkeen täytyy jossitella, niin se kertoo vain siitä, että tuossa on raskaasti epäonnistuttu.
Jos tahkoaa kymmenet pronssit ja samat määrän hopeaa niin ollaan opittu häviämään eli tyytymään keskinkertaiseen. Jos taasen onnistuu kääntämään edes puolet kultaisiksi niin silloin ollaan opittu voittamaan. Edes Kanada ei pysty voittamaan aina, ja siitähän tässä nyt ei ole kysymyskään.
Ruotsi ei läheskään aina ole ylisuorittanut kisoissa, vaikka NYT niin tekikin. Ruotsilla on tilastoissa 8 kultaa, 18 hopeaa ja 14 pronssia. Kyllä tuohon mahtuu aika helvetin suuri määrä pettymyksiä finaaleissa ja välierissä. (tosin jälkimmäisiähän ei ole pelattu kovin pitkään) Miksi Ruotsi ei ole oppinut voittamaan finaaleita, vaikka heillä on ollut kovin paljon tilaisuuksia?! Miksi he ovat pelänneet? Vaikka finaalien voittosuhde on parempi, kuin Suomella niin miksi häviöiden määrä finaaleissa on kuitenkin SELVÄSTI isompi kuin voittojen. (=ei osata voittaa???) Olen kuitenkin sitä mieltä, että noista tilastoista ei voi vetää sellaisia johtopäätöksiä mitä sinä ja muutamat muut ovat vetänneet. (ts. että löytyy joku yksittäinen syy tai syitä miksi finaalissa ollaan hävitty saatikka, että löytyisi joku syy tai syitä joihin on löydettävissä 107% keinot vaikuttaa)
Viittaus edelliseen: edes Ruotsi ei voita aina, ja edelleenkään siitä ei ole kysymys. Ruotsin kahdeksan voitettua MM-kultamitalia on kuitenkin melkoisesti enemmän kuin Suomen yksi. Sen lisäksi Ruotsilta löytyy kaksi Olympiakultaa. Tuossa on se ero.
Mitalitilastot eivät valehtele. Aina voidaan jossitella, mutta se ei muuta faktoja miksikään. Ruotsi osaa voittaa, Suomi ei. Toivokaamme asiaan radikaalia muutosta jatkossa
Suomella ja Ruotsilla (sekä muilla mailla) on varmasti ollut sellaisiakin finaaleita, joissa niillä on ollut kaikki mahdollisuudet voittoon. Jostain syystä sitä voittoa ei kuitenkaan saavutettu. Minä en usko, että pelaajat eivät olisi antaneet 110% tai olisivat voitoisten kisojen (voitettu suurmaita ja päästy finaaliin) aikana pelänneet tai eivät "osaisi voittaa" tai "puristaisivat mailaa". Marginaalit (erot joukkueiden välillä) ovat yleensä olleet pieniä ja menestykseen tarvitaan yleensä ripaus onnea, taitavia yksilösuorituksia, taktiikkaa yms. (lista on lähes loputon) ja jos joku palanen ei ole kohdallaan saattaa käydä huonosti.
Jos pelaajan tarvitsee tiukkojen otteluiden jälkeen jossitella sitä että tänään olisi pitänyt pysytä parempaan, niin mitäköhän se kertoo?
Ja todellakin, erot jääkiekkoilun huipulla (jonne Suomikin kiistatta kuuluu) ovat lopulta todella pieniä. Kun systeemi kisoissa on kerrasta poikki, niin tuolloin puntit pelissä ovat tasan. Molemmilla on täydet mahdollisuudet voittoon.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei ne uudet tulevaisuuden toivotkaan tule menttaalipuolella olemaan sen parempia kuin nykyisetkään. Taito varmaan kasvaa voi kasvaa, mutta näin tapahtuu muissakin jääkiekkomaissa. Eikä se valmennus polje paikallaan muuallakaan...eteenpäin mennään ja kilpailu kiristyy myös joukkuepelaamisessa.
Pelaajat kehittyvät kaikkialla - koko ajan - kaikilta osin: henkisellä puolella, taidossa ja joukkuepelaamsessa. Juuri siksi Suomen ei pidä jäädä hetkeksikään paikalleen.
