Vaikka F1-säännöt vaativat ehdottomasti, että tiimit rakentavat omat autonsa, niin historian aikana on ollut tilanteita, jolloin toisen tiimin auto on näyttänyt täsmälleen samalta, kuin toisenkin tiimin auto.
Kaikki varmaan muistavat, miten Toro Rosso ja Red Bull-tiimien autot olivat täsmälleen samanlaiset kaudella 2008. Tuolloin jopa Toro Rosso päihitti Red Bullin pisteissä, ja ottamalla kauan kaivatun energiajuoma-yhtiön ensimmäisen GP-voiton.
Näytä liitetiedosto 7834
Kaudella 2020 Racing Pointista käytettiin jopa nimitystä ' Pinkki-Mercedes '. Niin samannäköinen auto oli itse Mercedeksen kanssa. Tällä 'Pinkillä Mercedeksellä' Sergio Perez otti uransa ensimmäisen GP-voittonsa Bahrainissa.
Näytä liitetiedosto 7835
Kaudella 1995
Benetton B195 ja Ligier JS41 eivät olleet virallisesti sama auto, mutta Ligier oli käytännössä suora kopio Benettonista.
Autojen aerodynamiikka oli lähes identtinen, ja Ligier oli rakennettu Benettonin tehtaalta saatujen muottien ja piirustusten pohjalta. Suurin mekaaninen ero oli moottorissa: mestaruuden voittanut Benetton käytti Renault'n V10-moottoria, kun taas Ligierin perään oli pultattu Mugen-Hondan V10.
Vaikka säännöt kielsivät saman auton jakamisen kahden eri tallin kesken, Ligier onnistui saavuttamaan kopioautollaan erinomaisia tuloksia. Talli keräsi kaudella 1995 yhteensä
24 pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa viidenneksi. Olivier Panis ajoi sensaatiomaisesti toiseksi kauden päätösosakilpailussa Australiassa, ja Martin Brundle sijoittui kolmanneksi Belgian osakilpailussa Spassa.
Koko tarina kopioinnin taustalla
Tarina sai alkunsa vuoden 1994 alkupuolella, kun Ligier-tallin silloinen omestaja joutui vankilaan petoksesta. Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatore näki tilaisuudessa bisnesmahdollisuuden ja osti talousvaikeuksiin ajautuneen ranskalaisen Ligier-tallin.
Briatoren todellisena motiivina ei kuitenkaan ollut pelastaa Ligieria, vaan kaapata sen hallussa ollut arvokas ja haluttu Renault'n moottorisopimus. Benetton käytti kaudella 1994 vielä Fordin moottoreita, mutta Briatore tiesi, että Williams-tallin dominoinnin murtamiseen vaadittaisiin Renault'n tehot.
Omistajuutensa turvin Briatore siirsi Renault-moottorit Benettonille kaudeksi 1995. Jotta Ligier ei olisi jäänyt täysin ilman voimanlähteitä, Briatore junaili sille korvaajaksi Mugen-Hondan moottorit, mitkä oli alun perin lupailtu Minardi-tallille.
Kun moottorikaupat oli tehty, Briatore laittoi Benettonin insinöörejä – mukaan lukien suunnittelija Frank Dernien – vetämään Ligierin autonkehitystä. Lopputuloksena syntynyt Ligier JS41 näytti varikolle ilmestyessään niin hätkähdyttävän paljon Benetton B195 -autolta, että kilpailevat tallit raivostuivat.
Autojen keulan muoto, sivuponttoonit ja ilmanottoaukot olivat silmämääräisesti täysin samat. Kansainvälisen autoliiton FIA:n presidentti Max Mosley vieraili jopa Ligierin tehtaalla tutkimassa tilannetta.
Talleja syytettiin sääntöjen rikkomisesta, sillä F1-säännöt vaativat jokaista tiimiä suunnittelemaan ja valmistamaan oman autonsa immateriaalioikeudet itse.
Benetton ja Ligier kuitenkin puolustautuivat sanomalla, että autot olivat mekaanisesti erilaiset, koska ne oli sovitettava eri moottoreille ja vaihdelaatikoille, eikä osia voinut vaihtaa suoraan päittäin. Koska kyseessä oli saman suunnitteluryhmän kynänjälki, FIA ei pystynyt aukottomasti todistamaan laitonta tiedonsiirtoa, ja tallit selvisivät ilman rangaistuksia. Ironisesti Ligierin takasiipeen liimattiin kauden aikana jopa pieni teksti "Made in France" hiljentämään kriitikoita.
Kopiointi toimi molemmin puolin: Benetton sai kaipaamansa Renault-moottorit, joiden avulla Michael Schumacher ajoi ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen, ja Ligier sai käyttöönsä sarjan parhaan aerodynamiikan, mikä nosti heidät takaisin taistelemaan säännöllisistä pistesijoista ja palkintopalleista.
Näytä liitetiedosto 7836Näytä liitetiedosto 7837
