Törni sanoi:
kun kännykkä on halpa (jossain käytännössä ilmainen), ollaan valmiit maksamaan palveluista.
Mitä olen yliopistolla kännykkäkantaa seuraillut ja työelämässä olevaa tuttavapiiriä katsellut, niin alle satasen kännyköitä näyttää monilla olevan, niitä kaikkein halvimpia Nokian ja Siemensin perusmalleja. Ja niitäkin käytetään tappiin asti. Akun loputtua ostetaan piraattiakku.
Näiden lisäksi on tietenkin sellaisia, jotka vaihtavat mallia usein (tuskin kuitenkaan yhtä usein kuin aikaisemmin) ja jotka haluavat aina uusimman mallin tai tilpehööriä kuten surkealaatuisen kameran, mutta kuitenkin suurimmalle osalle riittää, että kädessä on toimiva puheväline.
Kun ajattelen omaa kännykän käyttöäni, niin olen käyttänyt elämässäni muutamia kertoja maksullista palvelua. Pari kertaa olen kysynyt tuntemattoman numeron omistajaa ja muutaman kerran säätä, jos vaelluksilla on sattunut olemaan kenttää, mikä tosin on harvinaista. Tällaiset palvelut ovat mielestäni paikkansa ansainneet, niistä voi olla oikeasti hyötyä.
Minusta tuntuuu, että käsityksesi ihmisten kännykkäinnosta on suppea. On paljon ihmisiä, jotka elävät kännykkä korvalla sormet jatkuvasti näppäimillä, mutta on paljon myös ihmisiä, joiden suhde kännykkään on nuiva. Minulla on tuttu (nuori), joka käyttää edelleen pelkästään lankapuhelinta, muutama tuttu, jotka pitävät kännykäänsä melkein aina kiinni ja pikkuveli, joka ei suostu lähettämään tekstiviestejä kuin pakon edessä.
Arvelen, että kännykän viihdekäyttöä harrastavat eniten ne, joilla on vähiten rahaa. Muistelen lukeneeni, että kännykkälaskujen maksuhäiriöt ovat yleisiä erityisesti nuorten keskuudessa. He eivät hallitse käyttöä. Siitä voi saada viitteitä kun katselee TV-chattia ja laskee, paljonko yksi nimimerkki yössä tuhlaa. Summat ovat omalla mittapuullani suuria.
