Annas joku resepti!
Syötävistä aina toimii uunituore leipä (vaikka ruis- tai hiivaleipä) ilman mitään taikinaan lisättyjä kikkailua.
Gazpacho-reseptejä on yhtä paljon kuin ihmisiä. Netistä löytyy miljoona.
Pääasia mielestäni on niin hyvät raaka-aineet kuin mahdollista. Jos joku ei ole ihan priimaa niin mieluummin jättää pois. Soveltaen vaan. Hyvästä tavarasta ei tässä tapauksessa saa kuin erinomaista, kun ne vedetään yhteen.
Itse tykkään, että viinietikkaa täytyy olla riittävästi, kuten sokeria(ruoko-). Sitruunamehu on myös oleellinen. Lisäksi mä tykkään korvata osan tomaateista tölkkitomaateilla, koska niissä vaan on niin hyvä maku.
Ai niin, valkosipuli kypsänä. Helppo tapa on leikata kokonaisesta valkosipulista hattu pois niin, että jää tasainen pinta ja kynsien päät ovat leikkautuneet. Tämä sitten vaikka lautaselle ja oliiviöljyä päälle ja joka puolelle. Hyvää suolaa siihen leikkauspinnalle ja uuniin. Antaa kisua niin kauan, että saa vähän väriä ja vähän jäähtyneenä nannan eli pehmenneet ja makua ottaneet kynnet saa helposti puristamalla ulos. Ne pitäis olla niin pehmeitä, että menevät veitsen lappeella leikkulaudalla vetämällä heti aivan tahnaksi. Suolaa ja oliiviöljyä tarpeen mukaan. Tätä tahnaa voi käyttää vaikka jäätelön päällä. Valkosipulin kuninkaallinen muoto. Itse teen aina isomman satsin kerralla. Suosittelen.
Gazpachon muotoja on myös monia. Toiset vetää ihan soseeksi, toiset jättävät aika kirkkaaksi ja isoja sattumia. Toiset tekee 50/50. Ja loput miten sattuu. Itse diggaan, että sattumia pitää ehdottomasti olla mutta osan voi vetää blenderillä ihan soseeksikin. Mielestäni kirkasta lientä pitää tässä keitossa kuitenkin vähän olla.
Niin juu yks oma vinkki vielä: ehdottomasti käytettävät raaka-aineet paloiksi ja yhteen isoon astiaan ja suolaa, sokeria, pippuria ja oliiviöljyä perään. Antaa vetäytyä sellaisenaan puolisen tuntia, välillä voi vähän pyöräyttää, ja suolan irottaa nestettä ja makua. Sitten vasta lähdetään prosessoimaan kuten halutaan.
Kesä on valitettavasti jo förbi.
