Rallipäiväkirja

[Fiesta]

”Monte Carlo 2025”

Laitetaan hipsuihin tuo otsikko kun ei varsinaisesti rallissa oltu. Tosiaan tyttären kanssa päätettiin lähteä oikein kahdestaan pienelle Ranskan reissulle.

Nizzasta aamujunalla Monacoon ja kylille kahville. Vähän katteltiin ja käveltiin Formula rataa läpi ja mentii Casinolle haistelee tunnelmaa. Latvalaa, Rosselia yms. pyöri alueella juttelemassa ihmisten kanssa joita oli paikalla kourallinen. Vaihdoin itsekin heidän kanssa pari sanaa.

Uudestaan kahville ja lounaalle jonka jälkeen tultiin sitten Casinon alueelle kattelemaan. Ihmisiä ei edelleenkään ollut paljoa ja kun jonottaminen alkoi nimmarikierrokselle niin ajattelin että mennään, näyttää rauhalliselta kun päästävät vain muutaman kerrallaan kierrokselle. Fordin pilttuun pojilla oli omat hauskat joten jatkettiin Toyotan luo. Evans oli sellaisella ”olispa kaljaa” ilmeellä niin toivottelin vaan Good Luck ja tulihan sieltä pieni nyökkäys. Taka hymyili tuttuun tapaansa. Kallen kanssa vaihdoin pari sanaa ja tytär jäätyi hienosti kun kysyttiin nimmariin etunimeä. Ogierilla riitti juttuseuraa joten Samilta sitten utelin vähän vuoriston kelejä yms. Neuvilleltä pyysin nimmaria taas nimellä, mutta tyttö jatkoi vaan matkaansa ujona ja sekös Neuvilleä nauratti. Totesin vaan että ei ole normaalisti tuollainen ja toivotin onnea. Tänäk tervehti suomeksi ja Fourmauxilla riitti taas juttuseuraa paikallisista.
Todella mielenkiintoinen meet the crews, koska ne todellakin tapasi tässä. Suosittelen, jos joskus olette lähdössä ettekä pätkillä. Ehkä ulkomailla siis. Suomessa tuo on varmaan aivan tukossa.

Siinä sitten katteltiin lähtöseremoniat kun autot poistui paikalta ja mentiin tunneliin kuuntelemaan vähän lähettämisiä (ja paikallisia Ferrareita), mutta eipä hirveän kauaa oltu siellä, kun Poliisi tuli toteamaan meille että ”This is a highway”. Meidän pitää poistua. Ok, todettiin että mennään eteenpäin, mutta ehkä poliisi oli sitä mieltä että 10vuotias ei ole siellä tunnelissa vaan avasivat takaoven ja pyysivät kyytiin. Ajoivat sitten meidät takaisin keskustaan rantaan. Hieman hävetti. Oli siellä tunnelissa muitakin.

Lähtöseremonia koettu. Hyvinhän siellä sai 3h kulumaan. Ehkä voisi tulla uudestaan jos joskus lennot osuu hyvin. Tytärkin tykkäsi vaikka jälkeenpäin nauroi omaa ujosteluaan.

 

[Onzah]

Mekonomen Autohuolto Ralli, Keuruu 25.1.2025

Toinen ralli putkeen työhommissa. Ennen joulua sain työtarjouksen tulla kuuluttajaksi yleisöpätkälle Keuruun Moottoriurheilukeskukseen johon päätin pienen mietinnän jälkeen tarttua. Aikataulun sain käsiini viikolla ja se näytti sellaiselta että töiden jälkeen ehtisi vielä katselemaan ihan ralliakin.

Liikkeelle Jyväskylästä 7:00, kävin matkalla ajelemassa päätöspätkän Lautaperän lävitse. Siellä mieleen jäi reilu kilometri lähdöstä ollut valtionmerkillä varustettu tiukka vasen, jossa oli ollut kesällä 2019 siiman kanssa hyviä tilanteita. Pätkän läpiajon jälkeen Moottoriurheilukeskukselle, josta löytyikin pienen haeskelun jälkeen etsimäni henkilö, joka vastasi tapahtuman äänentoistosta. Hommakseni valkeni lähinnä kuuluttaa yleisölle, kuka on lähtöpaikalla ja väliin sitten jotain tulospalvelun seurantaa, aikojen kertomista yleisölle ja niin edelleen. Siinä kaksi ja puoli tuntia kului aika rattoisasti, keli oli kyllä kaikkea maan ja taivaan väliltä tuona aikana. Välillä tuuli niin, että kamppeistakin piti pitää kiinni ja välillä satoi vettä/räntää/ties mitä sontaa taivaalta. Lopulta istuinkin autossa hoitaen kuulutukset sitä kautta. Tosiaan kaksi ja puoli tuntia meni, kello oli noin 13 kun sain palkkani työstä ja pääsin lähtemään.

Vika pätkä alkoikin kello 14 joten hyvin oli aikaa siirtyä katselemaan vielä rallia. Kameraa en vaivautunut ottamaan lopulta esiin edes. Valtionmerkkivasuriin oli löytänyt tiensä vajaa 50 henkeä, alkuun selvästi vähemmän mutta muilta pätkiltä saapui porukkaa. Pari liippiä alkuun, ja numerolla 50 ensimmäinen vakioluokan auton suistuminen. Nopeat nostot ja seuraava auto aivan viittä vaille katkolla, komia suoritus! Hetki hiljaisempaa ja nuotista Escort kevyesti hankeen. Jotain pientä liippiä silloin tällöin ja yksi Starletin happitilanne, siinä se. Loppupuolella pito oli karmea joten tilanteita ei juuri nähty. Loppupäästä Mitsun äänet loppuivat ennen paikkaa, ja takaisin tallustellessa Mitsu olikin parkkeerattu kohtuullisen syvään ojaan. Oli se sieltä nostettu kuitenkin ylös. Päivän saldona siis 0+2.

Erinomainen päivä, tein itselleni mieluista työtä eli kuulutushommaa ja ehdinpä näkemään rallia ja vähän runkiakin.
Seuraavaksi Toivakkaan.

 

[Mahlainen jarruton]

25.1. Mekonomen Autohuolto Ralli, Keuruu

Tästä Keuruu-käynnistä ei jäänyt juuri kerrottavaa. Valikoin vanhasta muistista katselupaikaksi Jukojärven tiukan oikean vilja-aitan (vai mikä rakennus lieneekään) taakse ja yleisörysäksihän se kostautui. Nyt ei ollut viime kerran tapaan ohjaavaa siimaa mutta ei näyttäviä ajosuorituksia saati kunnon tilanteitakaan. Tie meni sohjoksi ja taivaalta vihmonut epämääräinen aines tappoi loputkin yrityksestä. Ainoana maininnan arvoisena sattumuksena liekkeihin syttynyt Opel Tigra seuraavan nyppylän päällä. Vitosen valtionmerkkivasuriin vaihtamista pähkäilin, mutta koti houkutti lopulta enemmän. Penkkakausi silti avattu ja Vesilahdelle seuraavaksi yritys.

 

[Ojarumpu]

Keuruulla kävin myös. Mentiin vanhoilla nuoteilla ja vitonen jätettiin ajamatta, mikä sitten kostautuikin kiikaritehoiksi rungin puolesta.

Jukojärven lopun tiukasta oikeasta aloiteltiin ja Urrian kirraavaan oikeaan (paikka parin vuoden takaa) päädyttiin. Spinni ja kastuneet talvivaatteet oli päivän saldot. Vesilahti kutsunee seuraavaksi, jos ja kun suomalainen juhannussää ja onneton ilmomäärä pilaa Pirkanhovin sprintin.

 

[PMM]

Keuruulla myös käyty. Kävi sellainen aivopieru että kokeiltiin Jukojärvellä pöperökelissä vauhtipaikkaa (Ns. Lehtolan hakkuu). Katastrofaalinen virhe. Keli oli huomattavasti raskaampi mitä oletettiin. Aamulla kun ajettiin Pohjanmaalta Keuruuta kohti, niin Ähtärin jälkeen oli kuuset paksussa lumipeitteessä. Keli muuttui päivän aikana käsittämättömän paljon. Kotiin päin ajettaessa piti ajaa melkein keskitietä kun penkat olivat sulaneet tien reunoille isoiksi lammikoiksi.

Jukojärveltä otettiin suunta kohti Urriaa ja ns. Dannyn pistopaikkaa. Eipä sielläkään Volvon sisäimua kummempaa ollut. Sisäimu ilmeisesti muljautti kuskin olkapään sijoiltaan ja kuski otti lukua hyvän aikaa. Hätäisimmät olivat tilaamassa jo lanssia.

Lautaperää arvottiin myös, mutta todettiin että alun valtionmerkille pitää kävellä lähdöstä ja tuumattiin että kuskeilla pitäisi kellot soida kun lähdössä on parkissa 100 autoa. Taas tuli huomattua että aivot resetoidaan kun kypärä vedetään päähän

Tämä menee TOP-50 paskimmat penkkareissut ever kategoriaan. Tulipa käytyä.

Kuvistakin huomaa ettei tullut paljon panostettua editointiin. Pitkän flunssan keskellä oli muutenkin veto jo kateissa.

https://rallikuvat.net/kuvat/2025/25.1.2025+-+Mekonomen+Autohuolto-ralli,+Keuruu+(HRS)/

 

[Lupatarkastaja]

93e Rallye Monte Carlo 2025

Vuoden tauon jälkeen oli pakko taas päästä paikan päälle seuraamaan Montea. Halusimme rauhassa eturunkia reittiä, joten reissuaikatauluksi muodostui hyväksi todettu sunnuntaista sunnuntaihin. Oikeasti Tampereelta lähdettiin jo lauantai-iltana lentokenttähotelliin, koska lento Nizzaan lähti niin aikaisin.

Ensimmäinen hallelujah kuultiin Nizzan kentällä vähän puolenpäivän jälkeen sunnuntaina, kun matkalaukut saapuivat. Sitten auto alle ja tien päälle. Ekat 15 kilometriä kun selvittää pois rannikolta, niin alkaa maisema jo muistuttamaan jotain levollista. Ensimmäinen etappi oli Grasseen, missä oli tarkoitus nauttia lounas ja suorittaa filmirullan mittainen kuvakävely. Itselleni koko reissun tärkeintä antia oli päästä kuvaamaan. Maisema, teitä, kyliä ja kujia, risukontsaa ja taidetta. Grasse oli tähän erinomainen paikka aloittaa. Avoinna ollut ravintolakin löytyi, tartar rohkeasti tilaukseen. Ollaan kerran rouvan kanssa käyty Grassessa heinäkuussa ja oli kyllä erilainen syke silloin. Tammikuisena sunnuntaina kaupunki oli hyvin unelias. Iltapäivä oli jo hyvässä vauhdissa, kun matka jatkui. Photostoppeja otettiin tarvittaessa auto seis -metodilla. Tavoite oli päästä Digneen asti ennen klo 20, milloin paikallinen Carrefour menisi kiinni. Ruokakaupat, Ranska ja sunnuntai voi olla hankala yhdistelmä. Hyvin ehdittiin ja ehdittiin vielä valosalla käydä katsomassa paikkaa EK1/17 maalipäästä. Dignestä oli vielä runsaan tunnin ajomatka majapaikkaan piskuisessa Upaixin kylässä, 20 km Sisteronista Gapin suuntaan. Kämppä osoittautui erittäin kelvoksi, siistiksi ja tilavaksi. Lämpöäkin oli. Ollaan huonommissakin paikoissa majoituttu ralleissa ja etenkin tässä rallissa.

Maanantaiaamu kun valkeni, aukesi kämpän ovelta maisema laaksoon ja vuorille. Siinä kelpasi vetää happea. Alkoi viikon paras vaihe eli kaksi kokonaista eturunkipäivää. Pyrimme välttelemään nuotittajia, joten maanantaina suuntasimme kolmelle läntisimmälle pätkälle ja tiistaina sitten pohjoisimmille pätkille. Ekana ajoimme EK10/13, joka oli paikoin ihan riittävän Montea. Alun rotko-osuus oli bongattu jo kotona ja sinne halusimme tulla lauantaina katsomaan. Jätin paikkaan myös kaksi pitkän valotuksen solarigrafia-neulanreikäkameraa kuvaamaan, ajatuksella että kerään ne sitten lauantaina pois. Ennen EK11 oli pidettävä jo lounastauko. Satuimme pysähtymään paikkaan, mistä huomattiin, että metsässä joku idealisti viritti julmetunkokoista Stop Rallywood -lakanaa esille. Oli kyllä ihan omistautunut sissi, kun oli banderollia varten roudannut paikalle kahdet tikapuut pitämään installaatiota pystyssä. Kirjaimet oli miehenkorkuisia. EK11 olikin sitten päräyttävä kokemus. Alussa mentiin autonlevyistä tietä aivan vuorenrinnettä, välillä ylikääntyviä mutkia ilman kaiteita. Koko reissun kaikista päräyttävin kokemus oli myös tältä EK:lta, kun (alkuperäisen) 6,9 km kohdalta lähti polku puron ja vuorenseinämän väliin ja siellä kasvavat puut olivat ottaneet tuuhean sammalpeitteen. Se oli kuin olisi hyvässä unessa oleskellut sen pari sataa metriä. Pätkän loppupäässä puolestaan aukesi komeita maisemapaikkoja. Yhdessä näistä sitten kanssakatsoja Pynski seuralaisineen saavutti meidät ja vaihdettiin ensimmäiset kuulumiset. Muita suomalaisia katsojia emme viikon aikana tavanneetkaan, vaikka aivan varmasti siellä ainakin jokunen muu seurue varmasti oli paikalla.

Maanantai jatkui lounaalla metodilla mitä sattuu saamaan ja saatiin annos, missä oli pelkkä lehtipihvi ja ranut. Ei mitään muuta. Minimalistinen ateriointi maksoi kuitenkin 17,50 euroa. Inflaatio on saavuttanut Ranskankin. EK12 ajettiin kämpille palatessa ja pakko sanoa, että siitä ei jäänyt oikein mitään mieleen. Kämpille palattiin lopulta tietä pitkin, mikä on ollut joskus pätkäkin ja jolta löytyy mm. Latvalan peltoon ajo/katsoja -paikka. Mainittakoon maanantaista vielä se, että illaksi olin varannut illallispöydän läheisen Laragnen kaupungista, kun oli Bib Gourmand Michelin -listattu ravintola siellä. Viidelläkympillä sai neljä ruokalajia ja kaksi kaatoa erinomaista ranskalaista ruokaa. Sitä oli jo kylläinen, vaikka oli vasta maanantai.

Tiistaina sitten humppa jatkui. Muutettiin heti aamusta suunnitelmaa ja lisättiin eturungittavien pätkien joukkoon EK2, mistä aloitettiin. Ekan photostopin kohdalla huomasin sitten, että olin unohtanut inskat kämpille. Voi pärkele. No, poikettiin sitten pätkältä Bayonsin kautta (juu, ja niiden serpojen läpi, missä bileet oli vuosi sitten) takaisin kämpille ja sitten takaisin niiden serpojen kautta kakkoselle. Pysähdyttiin totta kai siinä kuvailemaankin, varmaan tunniksi. Upea paikka nuo serpentiinit. Anyway, tämän unohduksen takia tuli ylimääräistä ajoa 100 km ja aikaa suttaantui yli 2 tuntia. Kakkosen maalista jatkettiin kohti kutosta ja siinäkin matkalla muutamat etukäteen suunnitellut photostopit. Kutosella sattui rallissa yhtä sun toista, mutta eturunkiessa ei osunut mitään kummempaa silmiin. Pakko kyllä myöntää, että oma katse kulki potentiaalisissa kuvauskohteissa enemmän kuin runkipaikoissa. Kutoselta otettiin vielä pitkä siirtymä neloselle. Päivän viimeisillä valoilla saatiin se ajettua läpi ja sieltä löytyi myös näyttävä kääntyilevä suora katselualueeksi. Pätkän loppupuolella oli myös jännä suoranpätkä aivan talojen välissä ja siinä oli pari siviilikyydissä hyvin tuntunutta rytkyä. Pysähdyttiin siihen ja autosta ulos katsomaan, voisi paikkaa katsoa kisan aikana mistään. Talon pihaan tuli tontinrajalle kaksi paimenkoiraa ja pian kolmaskin. Maanantaina meitä oli ajanut takaa pari vihaista koiraa, niin tuli tuossakin ekana mieleen, että kuinkahan nopeasti tästä pääsee takaisin autoon. Vielä mitä. Totesin tuijottaville koirille, että ketkäs murut sieltä kattelee ja samantein kaikki kolme syvemmälle pihaan karkuun. Ennen pitkää paluumatkaa kämpille käytiin vielä isommilla ruokaostoksilla Gapissa. Gap on kyllä lähtökohtaisesti aikas solmu kulkea läpi ja etenkin sitä rallin aikana. Päivästä tuli pitkä ja filmiä kului. Illalla syötiin reissun ekat makkaraperunat.

Keskiviikkona sitten ajettiin jo rallia illalla. Aamulla käytiin eturunkimassa kolmonen. Sieltä mieleen jäi peltoaukiolla kiemurrellut kyytiosuus. Jos siinä olisi väkeä ja soihtuja, niin voisi olla ihan viihdyttävä vauhtipaikka. Kolmosen jälkeen käytiin vielä tarkastamassa, minkälaisessa ajokunnossa olisi vitoselle vievä välitie. Vitosta ei käyty itse ajamassa, Tuttu pätkä ja tiedot siitä, että siellä oli todella lipoosia osuuksia, eivät mitenkään pakottaneet yrittämään tuuria pysyä tiellä. Välitie oli ajokunnossa, joten vitonenkin pysyi vaihtoehtona perjantaille. Käytiin hakemassa evästä ja siitä huollossa piipahtamaan. Satoi vähän vettä ja oli kaiken kaikkiaan harmaata. Ihan hyvä hetki oli kuitenkin käydä huollossa, kun sinne tuli Hyundain kuskit ja Katsuta ja Ogier Toyotan kuskeista just takaisin nuotilta. Shakedownille ja Pynskin vihjeellä välitielle. Ehdittiin hyvin ja parin kilsan kävelyllä vanhasta muistista ns. Sunisen paikkaan. Sää oli harmaa ja sateinen. Shakedownista tuli suurin syy, miksi ulkovaatteet pitäisi laittaa nyt pyykkiin. Rapaa lensi. Pynskin ja seuralaisensa kanssa siinä seurattiin pari tuntia ajoa. Satuttiin tekemään päätös lähteä just siinä kohtaa, kun pätkä meni poikki Margaillanin ulosajon takia. Raatoa pääsin tieltä kurkkaamaan. Vänkä tilanne. Illalla syötiin reissun toiset makkaraperunat.

1/2

 

[Lupatarkastaja]

2/2

Torstaiaamupäivä otettiin iisisti. Käytiin kaupassa ja oltiin vaan. Yritin käydä kuvaamassa keskiformaatin kamerallani vähän kinofilmiä kylillä, mutta eihän se onnistunut. Kuvasin sitten muuta. Lähettiin jos kahden jälkeen ajelemaan kolmospätkää kohti. Matkalla tavattiin irlantilainen tuttu, jolla oli meille tuliaisia ja meillä hänelle. Joskus näemme vielä paremmalla ajalla, mukava mies. Kolmoselle vievällä tiellä oli jo pari kilsaa autoa parkissa ennen välitien risteystä. Tehtiin sitten sellainen ratkaisu, että auto parkkiin hieman alemmas luontopolun alun kohdalle. Kamat kantoon ja kaikessa rauhassa kipuamaan. Matkaa siihen mainitsemaani peltopaikkaan olisi vain 3,5 km, mutta noususummaa yli 200 metriä. Metsäpolkua tästä osuudesta taisi lopulta olla vajaan kilometrin. Myöhemmin tapasin ihanat aasit mäen päällä. Varmuuden vuoksi kuvasin ne sekä värikinolle, Felicalla Fomalle ja vielä neulanreiälläkin. Saas nähdä, mitä tulee. Pääsin pätkälle ja serpoissa oli jo väkeä. Pellolle oli noin kilometrin matka. Jossain vaiheessa mukaani lyöttäytyi iso susikoira, joka saatteli minut pellolle. En tiedä, kenen tai mistä koira oli, mutta ihan hyvin tultiin toimeen. Pellolla ei ollut ketään. Ei ketään. Olin yltäpäältä hiessä yli tunnin kipuamisen jälkeen. Vaihdoin kuivat torsoon ja söin salaatin. Mietin siinä, että yksin tällä hehtaarilla tulee kyllä aika pitkäksi. Alempaa kuuluvat ilotulitteiden äänet houkuttelivat ja näin kävelin takaisin välitien risteykseen. Siellä olikin jo viiden aikaan täysi meni päällä. Vetäydyin takariviin, virittelin kolmijalan ja siinä pätkän alkua odotellessa kuvailin sellaisin puolen tunnin valotuksia neulanreiällä. Saas nähdä, mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Paikassa oli kyllä ihan hyvät perusperus Monte Magic -meiningit. Ilotulitteita ja ääntä riitti. Ei haitannut yhtään, että pätkä meni lopulta poikki alle 20 auton jälkeen. Show oli jo nähty ja alkoi jallis takaisin autolle. Metsäpolku pimeässä sai olla - ja lähinnä jännitte ne yhdestä talosta vihaisesti haukkuneet koirat - joten teitä pitkin matka kävi. Iso tie oli 2 km matkalta aivan jumissa, välillä autoa kolmekin rinnan. Arveltiin, että meidän alempana oleva auto ei olisi enää jumissa ja ei se ollutkaan. Kävely alamäkeen autojen välissä kävi vikkelään, kamat kyytiin ja matkaan. Kello oli kuitenkin puolenyön, kun oltiin kämpillä takaisin. Ei syöty makkaraperunoita enää. Aprikoitiin siinä vielä, minne mentäisiin aamulla ja päädyttiin vaihtelun nimissä mennä neloselle, eikä Ancelleen. Jälkikäteen ajatellen, tulimme valinneeksi voittaneen arvan.

Aamulla sitten muutaman tunnin unien jälkeen matkaan. Pitkälti toista tuntia tuli suuntaansa. Vähän hätäiltiin auton hylkäämisen kanssa ja saatiin kehiteltyä kävelyä enemmän kuin mitä olisi ollut lopulta tarve. Välitieltä tuli noin kilsa kävelyä vastaseen. Tällä mutkaosuudella olikin jo paljon katsojia ja pienet meiningit päällä. Kaunis osuus, ei voi muuta sanoa. Hain jalansijat aivan osuuden alusta ja katselin takaapäin, kun leikkasivat mutkat suoriksi. Kylmä meinasi olla ja tulla, kun pätkää seurasi. Kuvasin tällä kertaa Yashica Matilla. Jännä nähdä, mitä niistä tulee. Toiselle vedolle en lähtenyt paikkaa vaihtamaan, muuten kuin että kävelin osuuden loppuun, mistä oli vapautunut rinteestä hyviä poteroita. Siihen leiriydyin ja aikaa seuraavan vedon alkuun oli nelisen tuntia. En liikkunut siitä neliöltä kuin pari kertaa kuselle. Totta kai osuus oli varjossa koko päivän, eikä netti toiminut. Eli oli kylmä ja vitutti. Tai no, kylmä oli, mutta olisihan sitä voinut nyt edes Sanalouhosta siinä odotellessa ratkoa. Osuus näytti edestäkin päin näyttävältä, vaikka aina voisi kyytiä olla ronskimmit. Rujosti kyllä leikkailivat ja etenkin osassa Rally2-kärkeä pohjapanssarit paukkuivat hyvin. Pätkä ohi, puolen tunnin jallis autolle ja kämppiä kohti. Pitkä oli matka takaisinkin päin ja piti Gap ohittaa ralliruuhkassa. Siihen hetkeksi jäätiinkin, mutta poikettiin kiertoreitille, mikä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Illalla syötiin pekonipastaa.

Lauantaiksi haluttiin sinne EK10 alkuosuuden rotkopaikkaan. Pitkään tuijotettiin karttaa, olisiko sinne päässyt jotain vuoristotielabyrinttia pitkin, mutta totesimme, että ei, joten oli pakko ajaa pitkä kiertolenkki pätkän maaliin ja siitä sitten vuoren läpi tullutta tietä paikkaan. Taidettiin ajaa sellainen kaksi tuntia 40 minuuttia. Oli aika siivu yhdeltä istumalta, pääosin pimeässä. Loppua kohden tie kävi todella kääntyileväksi, lisäksi oli se pätkän maalipään ruuhka läpäistävänä ja vielä sen päälle puolen tunnin pikkutie, jota on joskus ajettu rallissakin. Ja vaikka aikaisin lähdettiin, niin siimalla olin viisi minuuttia sen jälkeen, kun tiellä olisi saanut kulkea. Santarmi sanoi, että ei ja sehän oli toteltava. Onneksi siinä siimalla oli pieni nööli, joka oikealla (=väärällä) linjalla ajettuna heitti autoja hienosti. Sitä suoraa sitten tuijotin. Pajari hieman hyppäsi, samoin yksi C3 Rally2. Ylilyöntejä ei ehtinyt tulla ennen kuin pätkä punaliputettiin. Sitten taas odoteltiin. Käppäiltiin takaisin autolle ja siirreltiin sitä lähemmäs siimaa sitä mukaan, kun sieltä tuli autoja pois. Pynskikin seuralaisineen saapui tässä kohtaa mestoille. Ulkona tuuli. Oli lämmintä, mutta tuuli niin, että meinasi tukka lähteä. Paria tuntia ennen tokan vedon alkua sitten jalkauduttiin. Piti hakea ne maanantaina jättämäni solarigrafiakamerat pois ja ylipäänsä toivoa, että santarmit päästäisivät pätkälle. No, he nukkuivat. Kameratkin, jotka olin siis rakentanut Barkley's -pastillirasioista, oli molemmat revitty irti, mutta löytyivät maasta läheltä. Toisessa niistä oli ihan kuvakin, mistä on tietä ja vuoria tunnistettavissa. Oli mukava parin kuukauden tauon jälkeen kurkata solarigrafiakameraan. Tästä jatkoin rotkopaikan sillalle, jonka alueella oli vähän aluetta katselijoille ja sinne vielä mahtui mukaan. Mainitsinko jo, että siellä tuuli? Jukolauta, siellä tuuli. Pätkän alettua, paikassa oli hauska kuvailla, kun maisema oli kohdillaan. Yhdestä suomalaisesta liivikuvaajasta sain juttuseuraa, kutsuttakoon häntä vaikka Hannuksi ja hieman siinä autoin, kun hän remote-kamojaan purki. Onneksi lauantain lähtärissä oli nelivetoisten ja kaksivetoisten välissä viiden minuutin tauko. Tässä ajassa päästiin turvallisesti kävelemään parin sadan metrin matka pois pätkältä autojen välissä. Santarmi oli edelleen torkuillaan. Halusinkin katsoa siinä loppuletkan, joka tuli paikkaan ensimmäistä kertaa. Noh, ei ylilyöntejä, se oli sellaista ajelua. Reittiä kämpille suunniteltiin niin, että jäätiin odottamaan pätkälle pääsyä. Lähdön kautta kilsoja ja aikaa kuluisi niin paljon vähemmän, että ei haittaisi vaikka hetken joutuisikin odottamaan. Puoli tuntia se otti, että letka päästettiin pätkälle, mutta se mukaan laskettuna paluumatka kesti 50 minuuttia vähemmän kuin menomatka aamulla. Viikon toiseksi päräyttävin tilanne tapahtui hämärässä Serresin kylässä, kun yhtäkkiä vastaan ajoi Delta Integrale Martinin väreissä. Jukolauta! Illalla söimme reissun viimeiset makkaraperunat.

Oli tehty myös henkinen päätös, että sunnuntaina emme enää pätkille lähtisi. Ei kiinnostanut pakkaaminen kiireessä ja vielä aikainen aamu päivään, joka tulisi kestämään maanantaiaamuun asti. Tämä olikin hyvä idea. Aamu otettiin iisisti, kamat kasaan, kävin yhden filmin lopun kuvaamassa ja joskus kympin jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin heti Sisteroniin ja kuvasin yhden värirullan kujia. Powerin aikaan ohitimme tutun Puget-Theniersin kylän, mihin pysähdyimme lounaalle ja samalla seuraamaan poweria. Siitä oli enää tunnin ajomatka Nizzan kentälle. Auto ehjänä takaisin, 1650 km ajettuna. Lennot menivät ajoissa, laukut tulivat ja siitä sitten yönselkään kohti Tamperetta.

Sellainen oli tämän vuoden Monte Carlo. Huomaa, että oma kiinnostus itse lajiin on laskenut, tai ainakin pitäisi jaksaa katsoa katselupaikat erilailla. Kyytiä pitäisi olla erilailla. Visuaalisesti kauniit paikat eivät välttämättä sitä adrenaliinia tarjoa. Silti, Monte-viikon eturunki on parasta, mitä keksin ja kuivalla kelillä ralli on helppo seurata. Parin viikon päästä jatkuu sitten Uumajassa.

 

[Lupatarkastaja]

En tämän enempää ala spämmään Monte-viikolla ottamiani filmikuvia tänne, mutta tässä yksi. Eilisilta tuli vietettyä pimiössä, 11 reissurullaa keittelin kemioissa. Tämä on otettu Ondun neulanreikäkameralla, noin kuuden sekunnin valotusaika, Kodakin TMAX 100 -filmille ja kehitetty Jobo Alphalla. Bayonsin pätkän serpentiinit kuvassa, jotka ovat viimeistään viime vuoden torstai-illan jälkeen piirtyneet monelle mieleen.

 

[AnttiL]

Pirkanhovi Sprint 2025

Toista vuotta putkeen penkkakausi auki lähikisasta, jonne matkaa autolla kotiovelta n. 25 minuuttia. Ei mitään ihmeellistä, joitain hyviä luisuja, mutta moni ajoi kyllä niin hiljaa etten ole aiemmin nähnyt autokilpailussa sellaista negatiivista yrkkää. Suorastaan luulin että tulee siviiliauto saattona. Foorumisti Tatke ekalla kierroksella penkkaseurana.

 

[Onzah]

Toivakka Ralli 8.2.2025

Kirjaillaan nyt jotain vaikka mieli onkin hieman synkkänä eilisten tapahtumien johdosta. Liikkeelle 5:50 Joensuusta, ja ysin aikaan kartta kouraan Toivakan K-Marketilta ja reitin kiertoon. Oli vauhtia tällä reitillä, jonkun verran potentiaalisia pelimestojakin.

Pitkään arvottiin kaverin kanssa että mihinkä sitä oikein menisi, ja ykkösen pikkutielle olikin aluksi suunta. Siellä risteyksen jälkeen nouseva vasen kiinnosteli jonkun verran, ainakin mukava liippi siihen siviiliautolla tuli kun oli hieman liukasta. Oltiin jo parkissa paikkaan johtavalle polulle, kunnes päätettiinkin tehdä suunnitelmaan muutos, kun tietojen mukaan oli porukkaa nuotioiden kanssa paikalla. Samaa reittiä takaisin isolle tielle, melkein nokkakolari jonkun kaistapään kanssa joka työnti avolavallaan 80 km/h nypyn takaa keskellä tietä.

Suunnattiin kolmoselle, joka oli loppujen lopuksi kohtuu suora erikoiskoe ilman sen suurempaa haastavuuskerrointa. Asemoitiin paikat isolle Hohontielle, vanhan peltopaikan jälkeen pari mutkaa ensin vetokykyä vaativa pitkähkö oikea, jonka jälkeen ladon taakse kääntyvä vasen. Tunnetaan myös toisinpäin Hokkasen huimistelupaikkana. Oikeassa ei ihmeempiä, kärki tuli kyllä todella kovaa (Kauppinen, Järvinen Astralla) ja parit tilanteet (Sorsa meinasi kädettää jotain aivan omiaan ja yksi Bemarin rehti liippi). Starletti hajosi oikeassa olleeseen pistoon niin kuljettajaparin kanssa tuli höpöteltyä. Seuraavassa vasurissa parit liipit mutta ei sen suurempia tilanteita. Ehkä hyvä paikka johonkin toiseen kisaan kuin Hamuun.

Alunperin ajatus oli mennä vitosen maalipäähän, mutta huomatessamme nelosella ambulanssitauon ajattelimme lähteä nelosen lähtöön katsomaan siellä jäljellä olleet autot. Noh, ehdittiin lähtöön ja kun huomattiin että aikaa on niin tutun kuljettajaparin kanssa siinä vaihdettiin pari sanaa kunnes tulikin tieto että kisa poikki eikä se jatku enää. Mieli maassa kolmen tunnin kotimatkalle ja matkan aikana alkoikin tietoa tihkumaan. Osanotot omaisille, kaikkia, joita asia kosketti ja isot tsempit kilpailunjärjestäjälle myös.

Ensi lauantaina jatketaan, kotikisa Kontiolahdella

 

[Fiesta]

Toivakka Ralli 8.2.2025

Lyhyeksi kisa jäi omalta osalta ikävien tapahtumien johdosta. Mutta voi tähän silti vähän kirjailla päivän tapahtumia. Aamulla 6:50 matkaan ja ystävä mukaan Vierumäen Matkakeitaalta. 9:45 kokoontuminen Toivakassa jossa ek-järjestäjä palaveri. Siitä 2,9km ylämäki oikeaan ja auto tienpistoon poikittain. Siimat paikoilleen ja odottelua. Turvan kanssa sovittiin että katsotaan että jos edeltävässä vasurissa tapahtuu, toinen menee sitten sinne valvomaan yleisöä. No vasurissa liippejä ja meidän oikeassa yksi penkkakosketus mutta omin avuin jatkoon. Ts. hyvin helpot järkkäröinnit.

Sitten odotettiin purkua jonka jälkeen ek nelosen lähtöön samoihin hommiin. Paikalle päästiin katsomaan kun lanssi lähti erikoiskokeelle. Penkalla odotettiin jatkumista, mutta siihen se kisa sitten loppuikin. Paikassa oli ehtinyt mennä yksi ennen meidän paikalle tuloa. Lähinnä varoitteluhommiin pyydettiin, mutta valitettavasti sitten näin. Kotona sitten 20:00, joten tuli tuosta melko pitkä päivä.

Voimia omaisille suruun.

 

[delorean]

Vuoden eka kisa penkalla ja vähän ikävä tunne edelleen. Harmillisen hento on elämänlanka kun kaikki menee pieleen...

Rauhallinen aamu kun paikallinen kisa, joten ysiltä kaverille mistä lähdettiin sitten kiertämään pätkät läpi. Vitosen alkuun oli noin 3km matkaa joten siitä oli helppo aloittaa... Reitti oli hienossa kunnossa ja vauhdikas. Katselupaikaksi valikoitui ek2:n nyppy oikea noin 4km kohdalla. Odotellessa grilli kuumaksi ja makkarat paistoon. Päivä oli täynnä hienoja suorituksia. Muutama penkkakosketus ja lopussa yhdeltä v-civiciltä loppui kädet kun alkoi huolella jakamaan ja pyörähti penkalle, joten yksi nostokin saatiin. Kotimatkalle hyvällä fiiliksellä kunnes tuli tieto nelosen tapahtumista... JKL Talviralli taitaa olla seuraava kisa penkalla...

 

[Sörsselsön]

Toivakka Ralli 8.2.2025

Ei kautta ilman talvirallia. Reittikartan ja lähtö/sulkuajat nähtyäni päätin et EK3 on hyvä vaihtoehto, ei tarvi herätä niin pirun aikaisin, mutta kerkee rauhassa ajamaan pätkän läpi. Alkupää melkoista lentokenttää, ja sitten tie muuttuikin pienemmäksi. Läpiajaessa tuli mietiskeltyä et toisinpäin ajettuna oisi voinut olla vielä makeampi pätkä. Auto tienvarteen ja käppäilyä eteenpäin. Itse oluthattukin tuli bongattua, mutta hän lähti ihan toiseen suuntaan pätkää.

Loppupäässä oleva huomiolla varustettu suoranpätkä missä muutama makea nyppy, hyvä paikka katsoa rinteen päältä, pitkä näkemä seuraavaan mutkaan, ja ihan kiitettävästi loikkasi autot vakioalustallakin tuohon kun vauhtiakin siihen sai. Kauppisen lisäksi joku alkupään bemareista veti ihan makean loikan tuohon, ei hirveemmin himmattu. Todella asiallinen sulkumies tuossa kohtaa, juttua piisasi monestakin asiasta.

Tästä pätkän jälkeen sitten kotimatkalle, jonka aikana tuli monenlaista tietoa ja huhua et mitä on tapahtunut. Vieläkin vähän huono fiilis muuten niin hienosta rallipäivästä. Voimia ja jaksamisia kaikille joita tuo turma koskettaa, tavalla tai toisella. Jyväskylän talvirallissa jatketaan penkkakautta näillä näkymin.

 

[Vepe]

Vesilahden Liikenne -ralli 15.2.2025

Kauden avaus ja samalla ensimmäinen Hamun kisa meikäläiselle. Aamulla siis auton keula kohti Vesilahtea ja rallipakettia ostamaan. Infossa luki, että käteinen ja kortti kelpaa, mutta eipäs kelvannut kuin käteinen, onneksi oli kolikoita, kun ainoat setelirahat olivat Sveitsin frangeja ja Tsekin kruunuja...

No siitä sitten ajamaan ykkönen ja kakkonen läpi ja lopulta paikaksi valikoitui hieman tylsästi se Viraantien takapiikkiristeys ykköseltä. Kakkosella olisi ollut sinänsä mielenkiintoisempia paikkoja, mutta tuossa kohtaa vielä oli ajatuksena, että siittä ehtisi kaikkien autojen jälkeen vielä neloselle. No, lopulta tuo jäi sitten ainoaksi paikaksi, kun varpaat jäätyivät. Tiedä sitten mistä se johtui, kun esim. viime vuoden Riihimäkirallissa oli kylmempää ja silloin ei tullut näin kylmä. Muutenhan keli oli mainio, sellainen pikkupakkanen ja melko tyyntä, pikkaisen lumihaituvia tippui taivaalta.

Ja sitten ne tapahtumat. Tuossa ei paljoa ollut, pari stumppausta, yksi Bemari hajoitti vetarin tms. ja joutui jättämään kesken siihen. Lähimmäksi runkia pääsi, kun aivan loppupäässä letkaa meinasi ottaa sisähönön, mutta ei kuitenkaan. Kivaa oli kuitenkin, ja siinä taisi sitten olla meikäläisen ainut talviralli tälle kaudelle, kun ovat täältä etelästä käsin vähän turhan kaukana nuo loput kisat. Mutta varmaankin Paimion sprintillä sitten jatkuu pääsiäisenä.

Videota tässä:

 

[Ojarumpu]

Vesilahdella käytiin myös.

Viikolla iskeneen kovan kuumeen sain eilen taltutettua, joten uskalsin lähteä aamupäivällä matkaan. Tavoite oli ajella 3 ja 4 ja etsiä noilta joku uusi paikka itselle. Sellainen löytyi, joskus ennenkin pohtimani vauhdikas linjavika Kehrontieltä reilun kymmenen kilsan paikkeilta. Päivän kunto paikassa oli viimeisen päälle ja aurinkokin paisteli. Ajelin sulun sisään, kuuntelin hetken Aito Iskelmää ja suuntasin penkalle. Katsojia oli kourallinen, yrkkää vähän vähemmän. Muutama tähtäili linjan alle, mutta mainittavilta suorituksilta vältyttiin.

E. Varmaan rallipäiväkirjaan kuuluu myös maininta reissun varaamisesta Ruotsin EM:n, kun sain senkin tässä samaan vuorokauteen tehtyä. Tämä tulee olemaan allekirjoittaneen eka kisa ulkomailla.

E2. Lisätäänpä vielä upea, kaksinkertainen metso-bongaus. En muista olenko ikinä nähnyt tätä kanalintujemme kuningasta, ja nyt oli oikein kaksin kappalein. Laskeutuivat isoihin mäntyihin tien toiselle puolen, mutta kun tajusivat paikan olevan tyhjä arpa, jatkoivat lentoa kohti ek:n alkuosaa.

 

[Onzah]

Kontiolahti Ralli 15.2.2025

Ei Vesilahdella, vaan Kontiolahdella. Neljättä vuotta putkeen kotikilpailuun penkalle. Reitti kulki pääasiallisesti tuttuja latuja, ainut uusi tuttavuus oli EK3, jonka alkuosaa ei oltu ilmeisesti ikinä ajettu, ja lopun isoakin tietä viimeksi vuonna -87. Myös päätöspätkälle oli alkuun saatu uutta osuutta paikallisen rallikuljettajan maille tehdyllä pyörittelyllä. Tuo kolmonen kiinnostikin eniten, ja siellä alkuosalla oli peräti neljäkin paikkaa, joista lähti sitten arvontakone käyntiin.

Lopulta arpa kohdistui numeroon kolme, joka oli metsästä pellolle kääntynyt tiukka ja melko kapea vasen. Vasurin kääntyminen tuli piilosta, joten arvelin että eiköhän tässä jotakin tapahtumaa nähtäisi. Liikkeelle Joensuusta 9:30 jälkeen, ja reilun puolen tunnin ajaminen välitien varteen. Paikassa oli jo paikallinen maanomistaja, ja lopulta mutkaan ilmaantui yllättävän paljon porukkaa, parisenkymmentä henkeä. Heti ensimmäisenä paikkaan saapunut Talbotti vetikin komeasti pienet sisähönöt, sisäpuolen pellolla ei ollut onneksi ojaa, joten lumen lentäessä Talbotti pääsi jatkamaan matkaansa. Nelivetoisilta ihan mukavia liippejä, mutta siihenpä ne tapahtumat suurimmilta osin jäivät. Näkemä oli pitkä, minuutin verran joten seuraava pelto-oikea, joka oli vaihtoehto numero neljä näkyi myös omille verkkokalvoille. Sieltä yksi Mitsun suoraksiajo ja Minin parkkeeraus pellon ainoaan ojaan. Tauko tuli jossain numeron 100 kohdilla, ja vartin odoteltuani en jäänyt enää odottelemaan lumisateeseen ja tuiskuun, vaan suuntasin kotiin.

Niin ja mites niissä kolmessa muussa vaihtoehdossa kävikään:
1) putoava oikea, kahdet nostot
2) kiristyvä vasen missä uusi hakkuu, kolmet nostot ja runsaasti liippejä, kisan paikka (200m ennen omaa paikkaani)
3) oma vaihtoehto, yksi sisähönöily
4) pelto-oikea, yhdet nostot + yksi muikutus.
Että ihan mukavasti meni. Jospa ensi viikonloppuna Jyväskylässä osuisi vähän parempi tuuri minunkin kohdalle. Kahta eri pipoa oon nyt kokeillut viime ja tämän viikon kisoissa, vieläköhän löytyisi kolmas pipo mitä kokeilla runkionnen saamiseksi vai luotetaanko jompaankumpaan?

 

[Fiesta]

Vesilahden Liikenne -ralli 15.2.2025

Tällä kertaa Vesilahdelle. Ihan hirveitä odotuksia kisaan ei ollut, koska Elyn suluissa oli Onkemäki kahdessa osassa. Viikolla selvisi reitti kokonaisuudessaan ja kolmosen uudet osuudet nosti mielenkiintoa. Viime viikon kukonlaulun herätyksen takia ei ollut mielenkiintoa ajaa pätkiä läpi. Niinpä päädyttiin kakkosen alkuun jossa pikkutie kiinnosti. Olihan siellä kuuluisa 100auton runkipaikkakin. Tultiin ajoissa paikalle jälkimmäiseen risteykseen ja käveltiin hiljallee tie läpi. Ensimmäisen ajajtuksena ollut ahdas oikea sekä talonpiha oikea oli huomiolla. Niinpä jatkettiin tuohon 100 vasuriin. Pohdittiin että pelto oli täynnä autoja että jossain se porukka on ja siirryttiin katsomaan pikkutien risteyksestä alun 200m vasuria. Väärin, #9 ajanut Bemari meni 100 vasurissa ja niin palattiin sinne katsomaan. Muuten tuossa oli sitten muutamia tilanteita mutta pito oli todella hyvä joten ei mennyt 100 autoa pihalle.

Sitten veli @Ojarumpu ystävällisellä avustuksella muutama täky kolmoselta ja päädyttiin maalilipulle. Tuosta kun oli jotain hajua koska auto oli ollut kyseisessä mutkassa parkissa viime kesänä HYA Center rallissa. Hienoa liippiä mutta sisämutkassa olleen ladon johdosta siinä ei ollut ojaa (eikä toki penkkoja) niin enemmän ja enemmän autot oiko mutkan suoraksi ja tilanteet loppuivat. Yksi Fiesta veti huimat ja oli aivan katkolla mutta pelasti.

Hieno ilma ja hyvä päivä. Viikon päästä Jyväskylään.

 

[Lupatarkastaja]

Uumajan MM-ralli 2025

Neljäs kerta Uumajassa. Pitkälti samalla tyylillä toimittiin nyt kuin aiemminkin, isoimpana erona se, että meitä oli nyt reissussa kolmen sijaan neljä. Mukava rallireissu saatiin aikaiseksi kaikin puolin.

Ensimmäinen meistä tuli lautalla yli jo sunnuntaina ja kävi testejä katsomassa. Maanantai meni hänellä eturunkiessa, maanantai-iltana tuli jäsen nro 2 ja he jatkoivat eturunkimista yhdessä seuraavat kaksi päivää. Me kaksi viimeistä tulijaa tultiin yli keskiviikkona. Aiemmin ei ole ollut näin hidasta päästä satamasta pois, kun nyt poliisit jututti ja puhallutti jokaisen auton. Kesti yli tunnin. Kämpillä syötiin makkaraperunat.

Tänä vuonna tuli oltua vain sellaisilla pätkillä ja Västervikin osalta sellaisella osuudella, joita ei aikaisempina vuosina ole ajettu. Sehän passasi. Tosin emme sitten aiheuttaneet vaihtelua, kun lauantaina ja sunnuntaina päivystettiin samaa mutkaa pätkien molemmat vedot. Ei vaan malttanut lähteä. Malttamalla olisimme toki saaneet kaksi nostoa, mutta nyt sentään kuultiin vedätykset.

Shakedown oli varsin viihdyttävä. Kaksoisstandardit toki oli sijoittumisien kanssa. Meidän pellolla siirrettiin siimaa kauemmas ja myöhemmin näki videoilta, että osa katsojista oli hiipinyt kyytiosuuksille ihan tiehen kiinni.

Tänä vuonna järkkärien toiminta oli kahta edellisvuotta tiukempaa. Tielle kävelemään eivät olisi päästäneet millään ennen purkuauton tuloa. Mutta oli meidän paikoissa mukaviakin järkkäreitä. Lauantain mutkaan tuli noin kuuskymppinen mies, joka puhui ruotsin ja englannin lisäksi hyvää suomea. Kaikenlaista siinä oltiin ehditty juttelemaan, kun keksin kysyä, että saunotteko te täällä. Hänen ilmeensä vakavoitui heti: "Kuule, mun sauna paloi kolme viikkoa sitten. Kaveri vähän lämmitti sitä liikaa." Pihassa odotti jo laudat kesää ja uuden saunan rakentamista varten. Hän oli hyvin mukana, kun seuraavasta risteyksestä kuultiin Kohnin tumppaus. Hän soitti siellä olleelle järkkärille ja saimme raporttia. Poislähtiessä hän iloisena luki vaimonsa lähettämän viestin, että kotona odottaa kuuma palju ja kylmä kalja, ja silmäkulmassa oli sellainen pilke, että jotain muutakin oli vielä mielessä. Me kun lähdimme tästä kohti autoa, taivaalle ilmestyi revontulet. Se oli mukava pakkaspäivä.

Rallin aikana ei ollut havaittavissa mitään, mikä olisi liittynyt rallia edeltävään draamaan. Ei näkynyt poroja, eikä ilmastoaktivisteja shakella. Saisivat silti hoitaa tuon asian kuntoon ihan omienkin hermojensa tähden. Villi arvaukseni on, että ensi vuonna reitti on vielä enemmän levällään.

Rallipassin hintakin on neljän kerran aikana noussut, eikä siinä mitään. Itteäni vaan hieman korpeaa, että paikanpäältä ostettu passi tulee kalliimmaksi kuin päiväkohtaiset metsäpätkäliput. Jos - ja kun - ensi vuonna tulee lähdettyä, niin pitää kattella, minkä lipun sitä hankkisi.

Kaiken kaikkiaan voi edelleen suositella tätä tapahtumaa.

 

[PMM]

Vesilahden liikenne Ralli

Herätys 04:30, matkaan 5:15. Yhden pysähdyksen taktiikalla EK1 lähtöön ja pätkä läpi. Päivän yrkkä oli arvattavissa joten ison tien paikoille laitettiin tänään raksit päälle. Kaiken lisäksi muuntajan mutka, Lemponen ja Hannukainen on kaikki käyty katsomassa vähintään kertaalleen.

Kakkoselta kuultiin jo ennakkoon että parhaat paikat on alkulenkillä, joten ajettiin vaan alun 1,2km läpi. 0.2km putoava vasen näytti hyvältä mutta mietitytti onko se liian lähellä lähtöä. Riittääkö yrkkä? 100 Auton paikka oli helppo vaihtoehtopaikka joten aloituspaikka valikoitui tänne, varsinkin kun peltoparkki lyhensi kävelymatkaa reilusti.

Kolmonen - Käytännössä uusi pätkä. Jäi vähän piippuun valitettavasti. 6.5km paikkeilla oli alamäki + oikea. Ihan OK. Maalilippujen välissä oli huimahko paikka joka taas vaatii sitä kuuluisaa yrkkää.

Nelonen - Ameentie ja Onkemäki. Ameentien nousevaa vasuria hehkutettiin. Erittäin hidas paikka pienellä tulokyydillä - ei kiinnosta. Ison tien paikat taas ruksittiin pois yrkän puutteen takia. Keula edellä suoritukset kun ei näytä miltään valokuvissa.

Kisa käyntiin, aloitus EK2 0.2km putoavasta vasurista. 20 Ekaa autoa riitti kertomaan "Ei tänään" (vaikka siinä lopussa pari vetikin pistoon). Vaihto 100 auton paikkaan. Yrkkää ei ole ja EK3 / EK4 paikkaa arvottiin. Penkkapuheissa puolet oli menossa EK3 maaliin ja loput puolet EK4 nousevaan vasuriin. Vedettiin ässä hihasta ja kierrettiin Rautaniemen kautta EK3 takalenkille - kaikki matka kun oli kotimatkaan nähden oikeaan suuntaan.

EK3 6.5km Paikka osoittautui erittäin positiiviseksi yllätykseksi. Jo ekat hisset laski näyttävästi pitkässä sladissa. Paikassa nostettiin yksi V1600 Focus ja hyviä tilanteita oli tukku päälle. Valokuvauksen kannalta varmasti paras vaihtoehto loppulenkiltä. Paikassa oli pari muuta kuvaajaa ja n. 30 muuta.

Kotimatka starttasi Rautaniemen tien kautta. Myös siitä jäi hyvä fiilis

Kuvat: https://rallikuvat.net/kuvat/2025/15.2.2025+-+Vesilahden+Liikenne+Ralli+(HRS)/

 

[nordic man]

Aijai. Penkkakausi avattu ja vielä mm-kisalla. Kuten viime vuoden "yhteenvedossa" fiilistelin/haaveilin, niin jokin mm-kisa olisi ollut suunnitelmissa.

Alunperin mietin kyllä enemmän keväälle, mutta kun aikataulut muuttui sille ajalle vaikeammaksi niin otin lyhyehköllä varautumisella valmismatkan Ruotsin ralliin. Olinkin siellä käynyt vain kerran, 2019 vuonna kun ajettiin vielä Karlstadissa.

Noniin, eli torstaina matkaan Tampereelta, siitä yhdellä tauolla lautalle. Saavutaan Uumajaan ja meno alkaa tiivistymään. Hotellin respassa oli jotain möhlitty ja minun huone oli tuplabookattu. Noh, tästä vielä huumorilla selvitetään homma ja kaikki ok. Sitten seuraavaksi paikalle tulee mun "huonekaveri" melkoisessa kunnossa ja meno sen mukaista. Noh yhteys matkanjärjestäjään ja homma fiksataan -> mulle uusi huone. Ei muuta kun levolle.

Perjantaina aamupalan jälkeen kohti Andersvattnetin pätkää. Tarkoitus oli alunperin katsella alaspäin taittavaa kurvia, mutta joku turva-auto käski siirtämään siimaa muutama metri taaemmas, niin siellä oli varmaan joku 50-60 cm lunta -> ei kiitos ja vaihdoin paikkaa hieman eteenpäin pätkälle. Menin siihen hypyn kohdalle, mistä olikin paljon wrc:n kuvaajia ja sisältöä siitä onkin jo somessa. Hieno paikka mielestäni valitsemaltani puolelta, toiselta puolelta vähän "meh" kun niin korkeat penkat.

Tässä tuli katseltua koko letka ja historicit. Komea paikka ja komeita autoja.

Tässä kohdassa ykköskierroksella olikin ainoat katsojien tekemät ongelmat kisan aikana. Joku lenteli siellä dronella -> uhattiin jo pätkän perumisella. Lisäksi joku nosti penkan reunalle, tien puolelle isohkon oksan ja siihen teipattu go-pro kiinni. Onneksi tämäkin viritelmä hävisi äkkiä.

Noh tähän väliin lounasta ja ajanviettoa porukalla. Toisella kierroksella menin vielä tästä paikasta hieman eteenpäin, ennen sitä seuraavaa mutkaa. Iltakin alkoi jo hämärtymään, pääsi todella lähelle (ja ainakin turvallisen tuntuiseen paikkaan silti) ja fiilis katossa. On kyllä isoja eroja miten noista kuskeista ottavat mutkat, yhtenäistä näkyi olevan se että kaikilla näytti lipsuvan. Muutamia penkkakosketuksia ja siisti paikka tämäkin.

Illalla vielä huoltoon ja katsomaan Uumajan kaupunkia. Täällä ei mitään erikoista, aivan älytön lumisade tuli.

Lauantaina matka jatkui Sarsjölidenin pätkälle. Täällä oltiin siinä jossain isossa yleisöpaikassa ja oli kyllä paljon porukkaa ja hyvä meno. Kellotin, niin 25 sekuntia ehti autoja nähdä tässä. Itse olin siinä vippialueen lähettyvillä katsomassa oikealle kääntyvän mutkan ja näki vielä takaapäinkin sen pikkusen pompun tai nypyn. Täällä oli todella kylmä. Mittari oli paikasta riippuen näyttänyt -8 tai -9 astetta, mutta olisi voinut luulla vaikka että on -20. Ison eron tekee se kylmä tuuli, huh huh.

Tästä lounaan kautta Vännäsiin. Täällä ei mielestäni ollut tehty kovin jänniä katselupaikkoja sinne avoimelle pellolle, niin mentiin pienellä porukalle vastapuolelle metsään näkemään kovan vauhdin paikkaa. Mukavasti vetivät liipissä muut paitsi Serderidis. Aivan turistin näköistäkin se ajo.

Täältä lähdettiin takaisin hotellille, itse lähdin areenapätkää seuraamaan. Olipas hoidettu jouhevasti ja hyvin se syöttöliikenne sekä tarkistukset ja kaikki. Todella nopeasti oli pelipaikoilla. Hienosti järkätty kaikki, mutta ihan showpätkähän tämä siis on yleisöpaikoilta. Harjua parempi mielestäni silti. Ehkä joku 35-40 autoa katseltu siinä isolla hypyllä ennen pitkää vasurin kaarretta ja takaisin hotellille kaupungin kautta. Kauppareissusta eväät matkaan ja katsomaan Suomen voitto!

Sunnuntaille koitin ehdotella Västervikin kahteen kertaan ajettavaa pätkää, mutta ei saanut riittävästi kannatusta niin ohjelmaksi tuli pitkät yöunet, regroup ja Powerstage. En ollut regroupille ennen käynyt niin oli ihan mielenkiintoista nähdä. Osa kuskeista otti yleisön, osa ei. Näin tässä vieressä vielä Petter Solbergin, nopea jutustelu ja yhteiskuvakin vielä. Vaikutti mukavalta mieheltä kyllä.

Hain ennen poweria vielä pullon vettä ja hampurilaisen kiskalta, jostain paikallisen seuran pitämältä kioskilta. Heikkilän katselin siitä "big jump"-suoran paikkeilta, mutta oli vähän meh niin hölkkäsin se saamarin purilainen, pullo vettä ja kamera kourassa seuraavaan pitkään oikeaan. Kyllä porukka hieman naureskeli mutta se on välillä sellaista Tämä paikka olikin jo hyvä ja viihdyttävä, isoja sladeja, muutama penkkaosuma ja se oli se ralli siinä. Paluumatka sama kuin tulo, mutta tietty käänteisesti.

Tiivistelmänä, onhan tuo todella hieno kisa. Puitteet on, selkeästi koulutetut järkkärit ja kaikki pelaa. Hienosti hoitivat kaikki kuntoon vaikka ennen kisaa oli ties mitä draamaa ja mahdollisia ongelmia.

Tuo valmismatka oli ihan kiva kyllä, todella helpoksi oli kaikki tehty eikä tarttenut murehtia itse valmisteluja. Se yksikin ongelma mikä tuli hoidettiin nopeasti kuntoon.

Jos jotain negatiivista pitää hakea, niin en vaan ymmärrä miksi jotkut vetää itsensä niin järkyttävään kuntoon, että eivät käytännössä selviä edes pätkille (puhumattakaan sieltä pois) ilman kantoapua. Maksaa iso raha siitä että saat vetää metsässä viinaa (tai vaihtoehtoisesti jo hotellilla ja olla kantokunnossa koko päivä)
En vaan ymmärrä tuota, enkä välttämättä ikinä tulekaan ymmärtämään.

Muttajoo, hieno kisa, jännitystä ja todella hieno nähdä Takan suoritus. Myös Evans todella kova. McErlean veti todella rajusti ja roiskien, mutta ei supernopealta kyllä näyttänyt. Viihdyttävää toki.