Rallipäiväkirja

[Fiesta]

”Monte Carlo 2025”

Laitetaan hipsuihin tuo otsikko kun ei varsinaisesti rallissa oltu. Tosiaan tyttären kanssa päätettiin lähteä oikein kahdestaan pienelle Ranskan reissulle.

Nizzasta aamujunalla Monacoon ja kylille kahville. Vähän katteltiin ja käveltiin Formula rataa läpi ja mentii Casinolle haistelee tunnelmaa. Latvalaa, Rosselia yms. pyöri alueella juttelemassa ihmisten kanssa joita oli paikalla kourallinen. Vaihdoin itsekin heidän kanssa pari sanaa.

Uudestaan kahville ja lounaalle jonka jälkeen tultiin sitten Casinon alueelle kattelemaan. Ihmisiä ei edelleenkään ollut paljoa ja kun jonottaminen alkoi nimmarikierrokselle niin ajattelin että mennään, näyttää rauhalliselta kun päästävät vain muutaman kerrallaan kierrokselle. Fordin pilttuun pojilla oli omat hauskat joten jatkettiin Toyotan luo. Evans oli sellaisella ”olispa kaljaa” ilmeellä niin toivottelin vaan Good Luck ja tulihan sieltä pieni nyökkäys. Taka hymyili tuttuun tapaansa. Kallen kanssa vaihdoin pari sanaa ja tytär jäätyi hienosti kun kysyttiin nimmariin etunimeä. Ogierilla riitti juttuseuraa joten Samilta sitten utelin vähän vuoriston kelejä yms. Neuvilleltä pyysin nimmaria taas nimellä, mutta tyttö jatkoi vaan matkaansa ujona ja sekös Neuvilleä nauratti. Totesin vaan että ei ole normaalisti tuollainen ja toivotin onnea. Tänäk tervehti suomeksi ja Fourmauxilla riitti taas juttuseuraa paikallisista.
Todella mielenkiintoinen meet the crews, koska ne todellakin tapasi tässä. Suosittelen, jos joskus olette lähdössä ettekä pätkillä. Ehkä ulkomailla siis. Suomessa tuo on varmaan aivan tukossa.

Siinä sitten katteltiin lähtöseremoniat kun autot poistui paikalta ja mentiin tunneliin kuuntelemaan vähän lähettämisiä (ja paikallisia Ferrareita), mutta eipä hirveän kauaa oltu siellä, kun Poliisi tuli toteamaan meille että ”This is a highway”. Meidän pitää poistua. Ok, todettiin että mennään eteenpäin, mutta ehkä poliisi oli sitä mieltä että 10vuotias ei ole siellä tunnelissa vaan avasivat takaoven ja pyysivät kyytiin. Ajoivat sitten meidät takaisin keskustaan rantaan. Hieman hävetti. Oli siellä tunnelissa muitakin.

Lähtöseremonia koettu. Hyvinhän siellä sai 3h kulumaan. Ehkä voisi tulla uudestaan jos joskus lennot osuu hyvin. Tytärkin tykkäsi vaikka jälkeenpäin nauroi omaa ujosteluaan.

 

[Onzah]

Mekonomen Autohuolto Ralli, Keuruu 25.1.2025

Toinen ralli putkeen työhommissa. Ennen joulua sain työtarjouksen tulla kuuluttajaksi yleisöpätkälle Keuruun Moottoriurheilukeskukseen johon päätin pienen mietinnän jälkeen tarttua. Aikataulun sain käsiini viikolla ja se näytti sellaiselta että töiden jälkeen ehtisi vielä katselemaan ihan ralliakin.

Liikkeelle Jyväskylästä 7:00, kävin matkalla ajelemassa päätöspätkän Lautaperän lävitse. Siellä mieleen jäi reilu kilometri lähdöstä ollut valtionmerkillä varustettu tiukka vasen, jossa oli ollut kesällä 2019 siiman kanssa hyviä tilanteita. Pätkän läpiajon jälkeen Moottoriurheilukeskukselle, josta löytyikin pienen haeskelun jälkeen etsimäni henkilö, joka vastasi tapahtuman äänentoistosta. Hommakseni valkeni lähinnä kuuluttaa yleisölle, kuka on lähtöpaikalla ja väliin sitten jotain tulospalvelun seurantaa, aikojen kertomista yleisölle ja niin edelleen. Siinä kaksi ja puoli tuntia kului aika rattoisasti, keli oli kyllä kaikkea maan ja taivaan väliltä tuona aikana. Välillä tuuli niin, että kamppeistakin piti pitää kiinni ja välillä satoi vettä/räntää/ties mitä sontaa taivaalta. Lopulta istuinkin autossa hoitaen kuulutukset sitä kautta. Tosiaan kaksi ja puoli tuntia meni, kello oli noin 13 kun sain palkkani työstä ja pääsin lähtemään.

Vika pätkä alkoikin kello 14 joten hyvin oli aikaa siirtyä katselemaan vielä rallia. Kameraa en vaivautunut ottamaan lopulta esiin edes. Valtionmerkkivasuriin oli löytänyt tiensä vajaa 50 henkeä, alkuun selvästi vähemmän mutta muilta pätkiltä saapui porukkaa. Pari liippiä alkuun, ja numerolla 50 ensimmäinen vakioluokan auton suistuminen. Nopeat nostot ja seuraava auto aivan viittä vaille katkolla, komia suoritus! Hetki hiljaisempaa ja nuotista Escort kevyesti hankeen. Jotain pientä liippiä silloin tällöin ja yksi Starletin happitilanne, siinä se. Loppupuolella pito oli karmea joten tilanteita ei juuri nähty. Loppupäästä Mitsun äänet loppuivat ennen paikkaa, ja takaisin tallustellessa Mitsu olikin parkkeerattu kohtuullisen syvään ojaan. Oli se sieltä nostettu kuitenkin ylös. Päivän saldona siis 0+2.

Erinomainen päivä, tein itselleni mieluista työtä eli kuulutushommaa ja ehdinpä näkemään rallia ja vähän runkiakin.
Seuraavaksi Toivakkaan.

 

[Mahlainen jarruton]

25.1. Mekonomen Autohuolto Ralli, Keuruu

Tästä Keuruu-käynnistä ei jäänyt juuri kerrottavaa. Valikoin vanhasta muistista katselupaikaksi Jukojärven tiukan oikean vilja-aitan (vai mikä rakennus lieneekään) taakse ja yleisörysäksihän se kostautui. Nyt ei ollut viime kerran tapaan ohjaavaa siimaa mutta ei näyttäviä ajosuorituksia saati kunnon tilanteitakaan. Tie meni sohjoksi ja taivaalta vihmonut epämääräinen aines tappoi loputkin yrityksestä. Ainoana maininnan arvoisena sattumuksena liekkeihin syttynyt Opel Tigra seuraavan nyppylän päällä. Vitosen valtionmerkkivasuriin vaihtamista pähkäilin, mutta koti houkutti lopulta enemmän. Penkkakausi silti avattu ja Vesilahdelle seuraavaksi yritys.

 

[Ojarumpu]

Keuruulla kävin myös. Mentiin vanhoilla nuoteilla ja vitonen jätettiin ajamatta, mikä sitten kostautuikin kiikaritehoiksi rungin puolesta.

Jukojärven lopun tiukasta oikeasta aloiteltiin ja Urrian kirraavaan oikeaan (paikka parin vuoden takaa) päädyttiin. Spinni ja kastuneet talvivaatteet oli päivän saldot. Vesilahti kutsunee seuraavaksi, jos ja kun suomalainen juhannussää ja onneton ilmomäärä pilaa Pirkanhovin sprintin.

 

[PMM]

Keuruulla myös käyty. Kävi sellainen aivopieru että kokeiltiin Jukojärvellä pöperökelissä vauhtipaikkaa (Ns. Lehtolan hakkuu). Katastrofaalinen virhe. Keli oli huomattavasti raskaampi mitä oletettiin. Aamulla kun ajettiin Pohjanmaalta Keuruuta kohti, niin Ähtärin jälkeen oli kuuset paksussa lumipeitteessä. Keli muuttui päivän aikana käsittämättömän paljon. Kotiin päin ajettaessa piti ajaa melkein keskitietä kun penkat olivat sulaneet tien reunoille isoiksi lammikoiksi.

Jukojärveltä otettiin suunta kohti Urriaa ja ns. Dannyn pistopaikkaa. Eipä sielläkään Volvon sisäimua kummempaa ollut. Sisäimu ilmeisesti muljautti kuskin olkapään sijoiltaan ja kuski otti lukua hyvän aikaa. Hätäisimmät olivat tilaamassa jo lanssia.

Lautaperää arvottiin myös, mutta todettiin että alun valtionmerkille pitää kävellä lähdöstä ja tuumattiin että kuskeilla pitäisi kellot soida kun lähdössä on parkissa 100 autoa. Taas tuli huomattua että aivot resetoidaan kun kypärä vedetään päähän

Tämä menee TOP-50 paskimmat penkkareissut ever kategoriaan. Tulipa käytyä.

Kuvistakin huomaa ettei tullut paljon panostettua editointiin. Pitkän flunssan keskellä oli muutenkin veto jo kateissa.

https://rallikuvat.net/kuvat/2025/25.1.2025+-+Mekonomen+Autohuolto-ralli,+Keuruu+(HRS)/

 

[Lupatarkastaja]

93e Rallye Monte Carlo 2025

Vuoden tauon jälkeen oli pakko taas päästä paikan päälle seuraamaan Montea. Halusimme rauhassa eturunkia reittiä, joten reissuaikatauluksi muodostui hyväksi todettu sunnuntaista sunnuntaihin. Oikeasti Tampereelta lähdettiin jo lauantai-iltana lentokenttähotelliin, koska lento Nizzaan lähti niin aikaisin.

Ensimmäinen hallelujah kuultiin Nizzan kentällä vähän puolenpäivän jälkeen sunnuntaina, kun matkalaukut saapuivat. Sitten auto alle ja tien päälle. Ekat 15 kilometriä kun selvittää pois rannikolta, niin alkaa maisema jo muistuttamaan jotain levollista. Ensimmäinen etappi oli Grasseen, missä oli tarkoitus nauttia lounas ja suorittaa filmirullan mittainen kuvakävely. Itselleni koko reissun tärkeintä antia oli päästä kuvaamaan. Maisema, teitä, kyliä ja kujia, risukontsaa ja taidetta. Grasse oli tähän erinomainen paikka aloittaa. Avoinna ollut ravintolakin löytyi, tartar rohkeasti tilaukseen. Ollaan kerran rouvan kanssa käyty Grassessa heinäkuussa ja oli kyllä erilainen syke silloin. Tammikuisena sunnuntaina kaupunki oli hyvin unelias. Iltapäivä oli jo hyvässä vauhdissa, kun matka jatkui. Photostoppeja otettiin tarvittaessa auto seis -metodilla. Tavoite oli päästä Digneen asti ennen klo 20, milloin paikallinen Carrefour menisi kiinni. Ruokakaupat, Ranska ja sunnuntai voi olla hankala yhdistelmä. Hyvin ehdittiin ja ehdittiin vielä valosalla käydä katsomassa paikkaa EK1/17 maalipäästä. Dignestä oli vielä runsaan tunnin ajomatka majapaikkaan piskuisessa Upaixin kylässä, 20 km Sisteronista Gapin suuntaan. Kämppä osoittautui erittäin kelvoksi, siistiksi ja tilavaksi. Lämpöäkin oli. Ollaan huonommissakin paikoissa majoituttu ralleissa ja etenkin tässä rallissa.

Maanantaiaamu kun valkeni, aukesi kämpän ovelta maisema laaksoon ja vuorille. Siinä kelpasi vetää happea. Alkoi viikon paras vaihe eli kaksi kokonaista eturunkipäivää. Pyrimme välttelemään nuotittajia, joten maanantaina suuntasimme kolmelle läntisimmälle pätkälle ja tiistaina sitten pohjoisimmille pätkille. Ekana ajoimme EK10/13, joka oli paikoin ihan riittävän Montea. Alun rotko-osuus oli bongattu jo kotona ja sinne halusimme tulla lauantaina katsomaan. Jätin paikkaan myös kaksi pitkän valotuksen solarigrafia-neulanreikäkameraa kuvaamaan, ajatuksella että kerään ne sitten lauantaina pois. Ennen EK11 oli pidettävä jo lounastauko. Satuimme pysähtymään paikkaan, mistä huomattiin, että metsässä joku idealisti viritti julmetunkokoista Stop Rallywood -lakanaa esille. Oli kyllä ihan omistautunut sissi, kun oli banderollia varten roudannut paikalle kahdet tikapuut pitämään installaatiota pystyssä. Kirjaimet oli miehenkorkuisia. EK11 olikin sitten päräyttävä kokemus. Alussa mentiin autonlevyistä tietä aivan vuorenrinnettä, välillä ylikääntyviä mutkia ilman kaiteita. Koko reissun kaikista päräyttävin kokemus oli myös tältä EK:lta, kun (alkuperäisen) 6,9 km kohdalta lähti polku puron ja vuorenseinämän väliin ja siellä kasvavat puut olivat ottaneet tuuhean sammalpeitteen. Se oli kuin olisi hyvässä unessa oleskellut sen pari sataa metriä. Pätkän loppupäässä puolestaan aukesi komeita maisemapaikkoja. Yhdessä näistä sitten kanssakatsoja Pynski seuralaisineen saavutti meidät ja vaihdettiin ensimmäiset kuulumiset. Muita suomalaisia katsojia emme viikon aikana tavanneetkaan, vaikka aivan varmasti siellä ainakin jokunen muu seurue varmasti oli paikalla.

Maanantai jatkui lounaalla metodilla mitä sattuu saamaan ja saatiin annos, missä oli pelkkä lehtipihvi ja ranut. Ei mitään muuta. Minimalistinen ateriointi maksoi kuitenkin 17,50 euroa. Inflaatio on saavuttanut Ranskankin. EK12 ajettiin kämpille palatessa ja pakko sanoa, että siitä ei jäänyt oikein mitään mieleen. Kämpille palattiin lopulta tietä pitkin, mikä on ollut joskus pätkäkin ja jolta löytyy mm. Latvalan peltoon ajo/katsoja -paikka. Mainittakoon maanantaista vielä se, että illaksi olin varannut illallispöydän läheisen Laragnen kaupungista, kun oli Bib Gourmand Michelin -listattu ravintola siellä. Viidelläkympillä sai neljä ruokalajia ja kaksi kaatoa erinomaista ranskalaista ruokaa. Sitä oli jo kylläinen, vaikka oli vasta maanantai.

Tiistaina sitten humppa jatkui. Muutettiin heti aamusta suunnitelmaa ja lisättiin eturungittavien pätkien joukkoon EK2, mistä aloitettiin. Ekan photostopin kohdalla huomasin sitten, että olin unohtanut inskat kämpille. Voi pärkele. No, poikettiin sitten pätkältä Bayonsin kautta (juu, ja niiden serpojen läpi, missä bileet oli vuosi sitten) takaisin kämpille ja sitten takaisin niiden serpojen kautta kakkoselle. Pysähdyttiin totta kai siinä kuvailemaankin, varmaan tunniksi. Upea paikka nuo serpentiinit. Anyway, tämän unohduksen takia tuli ylimääräistä ajoa 100 km ja aikaa suttaantui yli 2 tuntia. Kakkosen maalista jatkettiin kohti kutosta ja siinäkin matkalla muutamat etukäteen suunnitellut photostopit. Kutosella sattui rallissa yhtä sun toista, mutta eturunkiessa ei osunut mitään kummempaa silmiin. Pakko kyllä myöntää, että oma katse kulki potentiaalisissa kuvauskohteissa enemmän kuin runkipaikoissa. Kutoselta otettiin vielä pitkä siirtymä neloselle. Päivän viimeisillä valoilla saatiin se ajettua läpi ja sieltä löytyi myös näyttävä kääntyilevä suora katselualueeksi. Pätkän loppupuolella oli myös jännä suoranpätkä aivan talojen välissä ja siinä oli pari siviilikyydissä hyvin tuntunutta rytkyä. Pysähdyttiin siihen ja autosta ulos katsomaan, voisi paikkaa katsoa kisan aikana mistään. Talon pihaan tuli tontinrajalle kaksi paimenkoiraa ja pian kolmaskin. Maanantaina meitä oli ajanut takaa pari vihaista koiraa, niin tuli tuossakin ekana mieleen, että kuinkahan nopeasti tästä pääsee takaisin autoon. Vielä mitä. Totesin tuijottaville koirille, että ketkäs murut sieltä kattelee ja samantein kaikki kolme syvemmälle pihaan karkuun. Ennen pitkää paluumatkaa kämpille käytiin vielä isommilla ruokaostoksilla Gapissa. Gap on kyllä lähtökohtaisesti aikas solmu kulkea läpi ja etenkin sitä rallin aikana. Päivästä tuli pitkä ja filmiä kului. Illalla syötiin reissun ekat makkaraperunat.

Keskiviikkona sitten ajettiin jo rallia illalla. Aamulla käytiin eturunkimassa kolmonen. Sieltä mieleen jäi peltoaukiolla kiemurrellut kyytiosuus. Jos siinä olisi väkeä ja soihtuja, niin voisi olla ihan viihdyttävä vauhtipaikka. Kolmosen jälkeen käytiin vielä tarkastamassa, minkälaisessa ajokunnossa olisi vitoselle vievä välitie. Vitosta ei käyty itse ajamassa, Tuttu pätkä ja tiedot siitä, että siellä oli todella lipoosia osuuksia, eivät mitenkään pakottaneet yrittämään tuuria pysyä tiellä. Välitie oli ajokunnossa, joten vitonenkin pysyi vaihtoehtona perjantaille. Käytiin hakemassa evästä ja siitä huollossa piipahtamaan. Satoi vähän vettä ja oli kaiken kaikkiaan harmaata. Ihan hyvä hetki oli kuitenkin käydä huollossa, kun sinne tuli Hyundain kuskit ja Katsuta ja Ogier Toyotan kuskeista just takaisin nuotilta. Shakedownille ja Pynskin vihjeellä välitielle. Ehdittiin hyvin ja parin kilsan kävelyllä vanhasta muistista ns. Sunisen paikkaan. Sää oli harmaa ja sateinen. Shakedownista tuli suurin syy, miksi ulkovaatteet pitäisi laittaa nyt pyykkiin. Rapaa lensi. Pynskin ja seuralaisensa kanssa siinä seurattiin pari tuntia ajoa. Satuttiin tekemään päätös lähteä just siinä kohtaa, kun pätkä meni poikki Margaillanin ulosajon takia. Raatoa pääsin tieltä kurkkaamaan. Vänkä tilanne. Illalla syötiin reissun toiset makkaraperunat.

1/2

 

[Lupatarkastaja]

2/2

Torstaiaamupäivä otettiin iisisti. Käytiin kaupassa ja oltiin vaan. Yritin käydä kuvaamassa keskiformaatin kamerallani vähän kinofilmiä kylillä, mutta eihän se onnistunut. Kuvasin sitten muuta. Lähettiin jos kahden jälkeen ajelemaan kolmospätkää kohti. Matkalla tavattiin irlantilainen tuttu, jolla oli meille tuliaisia ja meillä hänelle. Joskus näemme vielä paremmalla ajalla, mukava mies. Kolmoselle vievällä tiellä oli jo pari kilsaa autoa parkissa ennen välitien risteystä. Tehtiin sitten sellainen ratkaisu, että auto parkkiin hieman alemmas luontopolun alun kohdalle. Kamat kantoon ja kaikessa rauhassa kipuamaan. Matkaa siihen mainitsemaani peltopaikkaan olisi vain 3,5 km, mutta noususummaa yli 200 metriä. Metsäpolkua tästä osuudesta taisi lopulta olla vajaan kilometrin. Myöhemmin tapasin ihanat aasit mäen päällä. Varmuuden vuoksi kuvasin ne sekä värikinolle, Felicalla Fomalle ja vielä neulanreiälläkin. Saas nähdä, mitä tulee. Pääsin pätkälle ja serpoissa oli jo väkeä. Pellolle oli noin kilometrin matka. Jossain vaiheessa mukaani lyöttäytyi iso susikoira, joka saatteli minut pellolle. En tiedä, kenen tai mistä koira oli, mutta ihan hyvin tultiin toimeen. Pellolla ei ollut ketään. Ei ketään. Olin yltäpäältä hiessä yli tunnin kipuamisen jälkeen. Vaihdoin kuivat torsoon ja söin salaatin. Mietin siinä, että yksin tällä hehtaarilla tulee kyllä aika pitkäksi. Alempaa kuuluvat ilotulitteiden äänet houkuttelivat ja näin kävelin takaisin välitien risteykseen. Siellä olikin jo viiden aikaan täysi meni päällä. Vetäydyin takariviin, virittelin kolmijalan ja siinä pätkän alkua odotellessa kuvailin sellaisin puolen tunnin valotuksia neulanreiällä. Saas nähdä, mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Paikassa oli kyllä ihan hyvät perusperus Monte Magic -meiningit. Ilotulitteita ja ääntä riitti. Ei haitannut yhtään, että pätkä meni lopulta poikki alle 20 auton jälkeen. Show oli jo nähty ja alkoi jallis takaisin autolle. Metsäpolku pimeässä sai olla - ja lähinnä jännitte ne yhdestä talosta vihaisesti haukkuneet koirat - joten teitä pitkin matka kävi. Iso tie oli 2 km matkalta aivan jumissa, välillä autoa kolmekin rinnan. Arveltiin, että meidän alempana oleva auto ei olisi enää jumissa ja ei se ollutkaan. Kävely alamäkeen autojen välissä kävi vikkelään, kamat kyytiin ja matkaan. Kello oli kuitenkin puolenyön, kun oltiin kämpillä takaisin. Ei syöty makkaraperunoita enää. Aprikoitiin siinä vielä, minne mentäisiin aamulla ja päädyttiin vaihtelun nimissä mennä neloselle, eikä Ancelleen. Jälkikäteen ajatellen, tulimme valinneeksi voittaneen arvan.

Aamulla sitten muutaman tunnin unien jälkeen matkaan. Pitkälti toista tuntia tuli suuntaansa. Vähän hätäiltiin auton hylkäämisen kanssa ja saatiin kehiteltyä kävelyä enemmän kuin mitä olisi ollut lopulta tarve. Välitieltä tuli noin kilsa kävelyä vastaseen. Tällä mutkaosuudella olikin jo paljon katsojia ja pienet meiningit päällä. Kaunis osuus, ei voi muuta sanoa. Hain jalansijat aivan osuuden alusta ja katselin takaapäin, kun leikkasivat mutkat suoriksi. Kylmä meinasi olla ja tulla, kun pätkää seurasi. Kuvasin tällä kertaa Yashica Matilla. Jännä nähdä, mitä niistä tulee. Toiselle vedolle en lähtenyt paikkaa vaihtamaan, muuten kuin että kävelin osuuden loppuun, mistä oli vapautunut rinteestä hyviä poteroita. Siihen leiriydyin ja aikaa seuraavan vedon alkuun oli nelisen tuntia. En liikkunut siitä neliöltä kuin pari kertaa kuselle. Totta kai osuus oli varjossa koko päivän, eikä netti toiminut. Eli oli kylmä ja vitutti. Tai no, kylmä oli, mutta olisihan sitä voinut nyt edes Sanalouhosta siinä odotellessa ratkoa. Osuus näytti edestäkin päin näyttävältä, vaikka aina voisi kyytiä olla ronskimmit. Rujosti kyllä leikkailivat ja etenkin osassa Rally2-kärkeä pohjapanssarit paukkuivat hyvin. Pätkä ohi, puolen tunnin jallis autolle ja kämppiä kohti. Pitkä oli matka takaisinkin päin ja piti Gap ohittaa ralliruuhkassa. Siihen hetkeksi jäätiinkin, mutta poikettiin kiertoreitille, mikä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Illalla syötiin pekonipastaa.

Lauantaiksi haluttiin sinne EK10 alkuosuuden rotkopaikkaan. Pitkään tuijotettiin karttaa, olisiko sinne päässyt jotain vuoristotielabyrinttia pitkin, mutta totesimme, että ei, joten oli pakko ajaa pitkä kiertolenkki pätkän maaliin ja siitä sitten vuoren läpi tullutta tietä paikkaan. Taidettiin ajaa sellainen kaksi tuntia 40 minuuttia. Oli aika siivu yhdeltä istumalta, pääosin pimeässä. Loppua kohden tie kävi todella kääntyileväksi, lisäksi oli se pätkän maalipään ruuhka läpäistävänä ja vielä sen päälle puolen tunnin pikkutie, jota on joskus ajettu rallissakin. Ja vaikka aikaisin lähdettiin, niin siimalla olin viisi minuuttia sen jälkeen, kun tiellä olisi saanut kulkea. Santarmi sanoi, että ei ja sehän oli toteltava. Onneksi siinä siimalla oli pieni nööli, joka oikealla (=väärällä) linjalla ajettuna heitti autoja hienosti. Sitä suoraa sitten tuijotin. Pajari hieman hyppäsi, samoin yksi C3 Rally2. Ylilyöntejä ei ehtinyt tulla ennen kuin pätkä punaliputettiin. Sitten taas odoteltiin. Käppäiltiin takaisin autolle ja siirreltiin sitä lähemmäs siimaa sitä mukaan, kun sieltä tuli autoja pois. Pynskikin seuralaisineen saapui tässä kohtaa mestoille. Ulkona tuuli. Oli lämmintä, mutta tuuli niin, että meinasi tukka lähteä. Paria tuntia ennen tokan vedon alkua sitten jalkauduttiin. Piti hakea ne maanantaina jättämäni solarigrafiakamerat pois ja ylipäänsä toivoa, että santarmit päästäisivät pätkälle. No, he nukkuivat. Kameratkin, jotka olin siis rakentanut Barkley's -pastillirasioista, oli molemmat revitty irti, mutta löytyivät maasta läheltä. Toisessa niistä oli ihan kuvakin, mistä on tietä ja vuoria tunnistettavissa. Oli mukava parin kuukauden tauon jälkeen kurkata solarigrafiakameraan. Tästä jatkoin rotkopaikan sillalle, jonka alueella oli vähän aluetta katselijoille ja sinne vielä mahtui mukaan. Mainitsinko jo, että siellä tuuli? Jukolauta, siellä tuuli. Pätkän alettua, paikassa oli hauska kuvailla, kun maisema oli kohdillaan. Yhdestä suomalaisesta liivikuvaajasta sain juttuseuraa, kutsuttakoon häntä vaikka Hannuksi ja hieman siinä autoin, kun hän remote-kamojaan purki. Onneksi lauantain lähtärissä oli nelivetoisten ja kaksivetoisten välissä viiden minuutin tauko. Tässä ajassa päästiin turvallisesti kävelemään parin sadan metrin matka pois pätkältä autojen välissä. Santarmi oli edelleen torkuillaan. Halusinkin katsoa siinä loppuletkan, joka tuli paikkaan ensimmäistä kertaa. Noh, ei ylilyöntejä, se oli sellaista ajelua. Reittiä kämpille suunniteltiin niin, että jäätiin odottamaan pätkälle pääsyä. Lähdön kautta kilsoja ja aikaa kuluisi niin paljon vähemmän, että ei haittaisi vaikka hetken joutuisikin odottamaan. Puoli tuntia se otti, että letka päästettiin pätkälle, mutta se mukaan laskettuna paluumatka kesti 50 minuuttia vähemmän kuin menomatka aamulla. Viikon toiseksi päräyttävin tilanne tapahtui hämärässä Serresin kylässä, kun yhtäkkiä vastaan ajoi Delta Integrale Martinin väreissä. Jukolauta! Illalla söimme reissun viimeiset makkaraperunat.

Oli tehty myös henkinen päätös, että sunnuntaina emme enää pätkille lähtisi. Ei kiinnostanut pakkaaminen kiireessä ja vielä aikainen aamu päivään, joka tulisi kestämään maanantaiaamuun asti. Tämä olikin hyvä idea. Aamu otettiin iisisti, kamat kasaan, kävin yhden filmin lopun kuvaamassa ja joskus kympin jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin heti Sisteroniin ja kuvasin yhden värirullan kujia. Powerin aikaan ohitimme tutun Puget-Theniersin kylän, mihin pysähdyimme lounaalle ja samalla seuraamaan poweria. Siitä oli enää tunnin ajomatka Nizzan kentälle. Auto ehjänä takaisin, 1650 km ajettuna. Lennot menivät ajoissa, laukut tulivat ja siitä sitten yönselkään kohti Tamperetta.

Sellainen oli tämän vuoden Monte Carlo. Huomaa, että oma kiinnostus itse lajiin on laskenut, tai ainakin pitäisi jaksaa katsoa katselupaikat erilailla. Kyytiä pitäisi olla erilailla. Visuaalisesti kauniit paikat eivät välttämättä sitä adrenaliinia tarjoa. Silti, Monte-viikon eturunki on parasta, mitä keksin ja kuivalla kelillä ralli on helppo seurata. Parin viikon päästä jatkuu sitten Uumajassa.

 

[Lupatarkastaja]

En tämän enempää ala spämmään Monte-viikolla ottamiani filmikuvia tänne, mutta tässä yksi. Eilisilta tuli vietettyä pimiössä, 11 reissurullaa keittelin kemioissa. Tämä on otettu Ondun neulanreikäkameralla, noin kuuden sekunnin valotusaika, Kodakin TMAX 100 -filmille ja kehitetty Jobo Alphalla. Bayonsin pätkän serpentiinit kuvassa, jotka ovat viimeistään viime vuoden torstai-illan jälkeen piirtyneet monelle mieleen.

 

[AnttiL]

Pirkanhovi Sprint 2025

Toista vuotta putkeen penkkakausi auki lähikisasta, jonne matkaa autolla kotiovelta n. 25 minuuttia. Ei mitään ihmeellistä, joitain hyviä luisuja, mutta moni ajoi kyllä niin hiljaa etten ole aiemmin nähnyt autokilpailussa sellaista negatiivista yrkkää. Suorastaan luulin että tulee siviiliauto saattona. Foorumisti Tatke ekalla kierroksella penkkaseurana.