Ainahan muutoksia vastustetaan. Ne joiden etuja ne heikentävät eli tässä ydinvoimayhtiöt ja toisaalta muuten vain vanhoilliset tahot. Mutta kun kattelee lähihistoriaa niin huomaa, että muutokset on liki aina yllätyksellisiä ja yhtäkkisiä: historia ei ryömi, historia loikkii. Esimerkkinä 70-luvun energiakriisi öljyn hinnan nousun myötä. Ja sen seuraukset. Tai Neuvostoliiton romahdus. Romahdus ja sopeutuminen. Niin se menee.
Ja ensinnäkään ydinvoima ei ole energiapoliittinen kysymys. Se on talouspoliittinen kysymys. Ydinvoiman turvallisuus-, tai riskitekijöitä, ei ole avoimesti kerrottu vaan niitä on paljastettu sitä mukaa kuin on kiinni jääty. Tämä salailu on täysin kytköksissä ydinvoiman taloudelliseen hyötyyn ja siihen kenelle se sitä on. Eli ydinvoimaturvallisuuden kysymykset ovatkin liikesalaisuuksia.
Puhumattakaan näistä uusista laitoksista. Olkiluoto 3! Jippii. Uudet ydinvoimalat ovat suurempia ja monimutkaisempia kuin vanhat. Systeemit ovat yhä kompleksisempia ja kompleksisempia ja niihin rakentuu siten väistämättä yhä enemmän ja suurempia riskejä. Ja riskillä tarkoitan tässä onnettomuuden ja sen seurausten kontribuutiota. Ydinvoima ei ole niin vaarallista kuin sen vastustajat väittävät, se on paljon vaarallisempaa.
Ja noista stressitesteistä ja riskianalyyseistä. Eivät ne ihan turhia ole, mutta luottaa niihin ei kertakaikkiaan voi. Selitys on yksinkertainen: liki joka ainoa ydinvoimaonnettomuus on ollut sitä tyyppiä, jota ei olla osattu etukäteen kuvitella ja/tai suunnitellessa ottaa huomioon. Tuntematon tuntematon, jossa vasta suuri kokonaisuus asettaa analyysin yksityiskohdat koetukselle. Ja siinä on hirvittävä riski.
Esimerkki yltä: Pyhäjoen Parhalahdelle mahdollisesti sijoitettavan voimalan jäähdytys ja liki jokakeväinen ilmiö seudun rannikolla eli röysit. Röysit ovat siis ahtojäitä. Ja voimala Pyhäjoella ja Simossa olisi ensimmäinen arktisen meren rannalle rakennettu voimalaitos. Oliko ahtojäiden mahdollisuus otettu huomioon hakuprosessin riskianalyyseissä? Niinpä. Lainaus alla.
Maanjäristystäkin vaarallisempi luonnonilmiö näyttäisivät olevan vuosittain toistuvat ahtojäät. Ilmiöstä ei ole kokemusta muualla maailmassa, sillä Fennovoiman laitos olisi ensimmäinen arktisen meren rannalle rakennettu lajissaan.
Perämeren jääkansi liikkuu voimakkailla tuulilla nopeasti ja murtuu rannikolla jopa 10 metriä korkeiksi ahtojääröykkiöiksi. Perämeren rannalle varoittamatta kasautuvat ahtojäät ovat Raahen seudulla saaneet oman nimen, röysit. Matalikolla jääröykkiöt pakkautuvat tiiviisti merenpohjaa vasten ja voivat näin estää täydellisesti lauhdeveden virtauksen.
Vain saariston suojassa esiintyy pelkkää kiintojäätä. Fennovoiman laitos imisi lauhdevetensä ns. rantaottona, matalikolta, jonka keskisyvyys on noin kolme metriä. Ahtojäät sulavat kesällä, mutta miten järjestetään reaktorin jäähdytys talvien aikana?
Asia olisi nyt syytä ottaa huomioon ydinvoimaloiden stressitestejä laadittaessa.
Erikoisinta mun mielestä on, että ydinvoiman kannatus on suurinta ns. itseään valistuneina maallikkoina pitävien keskuudessa. Ydinvoimaan suhtaudutaan tunnustuksellisesti, jopa hurmoksellisesti. Ja tasapuolisuuden nimissä vastapuoli sortuu ihan samaan. Mutta varsinaiset voimalaitosasiantuntijat kyllä tunnistavat riskit, tiedostavat joskus jopa sen tuntemattoman tuntemattoman.
Laajemminkin ajatellen tollanen suuryksiköihin keskittyminen ja erikoistuminen on enämpi osa epäonnistunutta ja mennyttä muotia. Erittäin romahdusaltista ja häiriöherkkää infraa.
Ja jotenkin irvokkainta on, että jo nyt ydinvoimaa omistavat metsäyhtiöt ja muut teollisuuden alat myyvät sitä sähköä sähköpörssiin. Ja samalla perustellaan että lisää tarvitaan. Olisivat perkele edes rehellisiä.
.
