jjv
Arschloch
- Liittynyt
- 4.5.2005
- Viestit
- 26888
Entä isää?En tiedä, mutta ainakin minä olen aina pääsääntöisesti etu-/lempinimellä äitiäni puhutellut.
Entä isää?En tiedä, mutta ainakin minä olen aina pääsääntöisesti etu-/lempinimellä äitiäni puhutellut.
Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.Serkkuni muuten puhuttelivat vanhempiaan etunimeltä jo pikkunaskaleina. Liekö kuinka harvinaista?
Onko se Norjassa yleistä?Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.
Kyyttösilmä?Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.
Joukahaisella on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten Joutavoinen ja Jompainen. Joskus hänen nimeään ei mainita, vaan sanotaan hänen vain olevan lappalainen kyyttösilmä.
Molemmat menee. Ehkä enemmän iskänä kuin etunimellä.Entä isää?
Tietääkseni ei. Pikemminkin on niin että norjankielisissä tilanteissa "pappa" esiintyy heidän puheissaan ehkä hieman useammin kuin "isä" suomenkielisissä.Onko se Norjassa yleistä?
Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.
Tämä. Useimmissa tapauksissa kuvaavampia olisivat esimerkiksi "kakara" tai "riiviö".Hieman ärsyttää tuttava pariskunnan käyttämä nimitys nappula lapsestaan.
Muija-sana vois toimia myös tossa tarkoituksessa. Tai emäntä.Mulle on yksi nelilapsisen perheen vesa luottamuksellisesti todennut, että on helpompi saada kiinnitettyä äidin huomio kun käyttää etunimeä. "Äitiäitiäiti"-hokemaan ilmeisesti turtuu.
Koska eihän mulla edes ole sellaisia.Itse en kutsu lapsiani nimellä enkä muutenkaan.
Helevetin hieno homma! :ahem: :thumbup:Koska eihän mulla edes ole sellaisia.
Entäs semmonen mies, joka puhuu vaimostaan termillä "meidän äiti", vaikka pariskunnalla ei ole edes lapsia vielä?Kyllähän merkittävästi enemmän vituttaa aikuiset ihmiset jotka puhuu vanhemmistaan iskänä tai isinä ja äiskänä tjsp.
Aikuistuisivat, saatana.
Eihän se mikään uutinen ole että maailmassa on paljon heikkojen perusteiden varaan kasvaneita ennakkoluuloja.Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.
Muistan kun kersana mulla oli kaveri, joka puhutteli vanhempiaan nimenomaan juurikin etunimillä, mikä musta tuntui silloin jotenkin ihan käsittämättömältä. Muistanpa vielä, että tätä nimitysmenettelyä ihmettelivät myös muut vanhemmat, pitivät jotenkin surullisena tapauksena.
Mutta siis tosiasiassahan tärkeintä kai on, että homma pelaa puolin ja toisin eikä suinkaan se, millä nimikkeillä edetään.