Schumin paluu ei tapahdukaan vain käsien taputtelun saattamana. Daimlerin työpaikoilla, joissa lomautukset masentavat tehtaiden henkeä - otettiin varsin skeptisesti vastaan tiedot Schumacherin saamasta palkkiosta. Niin skeptisesti, että aihe nousi myös otsikoihin. Samaiset tahot jotka hiljan äänestivät halutuimmaksi kuskikseen Kimin ovatkin valmiit kritisoimaan kansallissankarinsa paluuta. Vaikuttimena ei varmastikaan ole miehen suosion puute vaan se realismi - että mitä Schumilla on vielä annettavaksi tuon palkkansa eteen. Eikä Schumi tainnut olla vielä edes realistinen vaihtoehto äänestysaikaan - joillekin ei nytkään. Kummasti Kiminkin jääkylmä varjo häilyy edelleen Schumin jaloissa.
Ja toisaalla, kun miehen identiteetti on niin vahvasti punaisten väreissä ja Maranellon oriin ohjaksissa, on vastaanotto myös italiassa vähintäinkin kaksijakoinen. Jos Schumi ei menesty - ilkkuvat nämä tahot varmasti katkeruutensa ulos. Ja jos menestyy - saa Montezemolo puolestaan tehdä kaikkensa puolustellessaan omia jo tehtyjä valintojaan.
Hopeanharmaa haalari ja Schumacher sen sisällä on melko repivä näky siis useammankin television äärellä. Siinä olisi kestämistä coolimmallekin kuskille - saati narsistiselle ja impulsiiviselle Michaelille. Ja vaikka mies suorastaan janoaa otsikoita niin nyt niihin pääsy lienee jo automaatio. "Olen pohjimmiltani hyvä ihminen" on jo kertaalleen harjoiteltu otsikko - ihan vain vanhoja muistellessa.
Selvemmin Kimin varjon kohtaan valaisimeksi valittu Alonso saa myös kokea, että sitä dynamoa on todella poljettava. Yhtään tilannetta ei auttane se, että saman varjon alle joutui myös Montezemolo. Mies jonka tuki olisi espanjalaiskuskille nyt tuiki tarpeen saattaa olla itse hamuamassa seinästä tasapainoa. Monte tosin teki hänelle tyypillisen ja laskelmoivan liikkeen toisen kuskin suhteen. Pitkän prosessin jälkeen valitessaan toisen kuljettajan ja antaessaan toisen jatkolle vaikeassa tilanteessa tukensa Monte varmistaa, että voi koska tahansa kääntyä Massan puoleen ja - kääntää selkänsä Alonsolle. Tai päinvastoin. Kimi osaisi varmasti kertoa kuinka sujuvasti tämä tanssiliike Montelta tapahtuu.
Eri asia sitten paljonko Santanderilla on jalkaa jo oven välissä ja mitä Monte on luvannut eteenpäin. Italialaistyyliseen inhimilliseen ja tahdikkaaseen tyyliin Montella on varmasti hymy huulillaan varattuna kuolonsuudelma kummallekin kuskilleen ja jollakulla toisella kummisedällä Montelle itselleen. Ainakin Monten olo on jo melko ahdistunut kun hän kokee varikkotyöskentelyn keskitysleiriin rinnastettavaksi kokemukseksi. Eikä turhautumista taida helpottaa, että hän ei löydä tytöntypyköitä lohdukseen kilpailutapahtumista silmäiltäväksi kuin ehkä yhden - ja senkin on Bernie jo varannut. Alonsokin tietää nyt, että olisi kannattanut tuoda tyttönsä näiden piikkilankojen sisään tallipäällikön silmäilyn uhallakin, kuten Hamilton tekee. Pysyy suhde kuitenkin niin varmemmalla pohjalla.
Sillä välin Hamilton voi olla muutenkin helpottunut - todella helpottunut, koska tuo mainittu varjo vain ohitti McLarenin pilttuun ja hänen nimiplakaatinsa. Sen sijasta hänelle avautui oiva tilaisuus ottaa mestaruusvaltikka, koska juoksupoika ja maanmiehensä toi sen jo auttavasti hänen vierelleen. Voisiko motivaatiota lähempää hakea kuin valkoisen playboyn muodossa joka kisaa brittien omalla keltaisten lehtien täyttämällä saarella hänen kanssaan. Ja lähes joka asiassa. Paitsi nopeudessa - uskoo Lewis. Mihin sitten uskoo Painike itse on kyllä vaikea arvata. Nyt hän tietää mitä ainakin Mersun jättäessään menetti paitsi menettikö kuinka nopean auton. Tilalle hän sai varmasti yhtä nopean, mutta myös aseman, jossa on auttamattomasti kakkosena ellei veny nyt sellaisiin uskomattomiin suorituksiin joihin - niin - ei ole koskaan vielä pystynyt. No merenrantalinna on ostettuna joten tuskin jatko voi huonosti mennä.
Tässä asetelmassa Vettel ja Webber voi lähteä melko rauhassa mittelemään sekä keskenään, että edellä mainittujen hermokimppujen kanssa. Tosin, varmasti mietittävää on näilläkin kavereilla. Ensinnäkin kumpikin jännää moottoriaan ja toisaalta sitä, keksiikö Newey mitään millä kompensoida isojen rynnistys. Polttoainesääntö ja auton muutokset antavat toki olosuhteet uudelleen kehittää jotakin mihin muut eivät ehkä keksi heti ryhtyä. Lisäksi Webber saanee ajaa aika ison osan kautta pohtien mihin tuo alussa mainittu varjo lopulta asettuu vuonna 2011. Mutta sitä samaa miettii muutama muukin kuski - paitsi ehkä Kimi itse. Joka ei nyt - niin - paskat nakkaa formulapiireistä vähään aikaan.
Mutta sitten joskus. Kimi ehkä palauttaa Montelta saamansa luukahvaisen stileton takaisin antajalleen. Toivottavasti - ainakin niin herkullista asetelmaa kelpaa odotella vaikka ei toteutuisikaan. Kunhan on saanut sen irti selästään ja parannellut reiän rallipenkkiään vasten toisella näyttämöllä. Mutta sitä edeltävä 2010 F1-näytös ei liene draamaltaan vaatimaton sekään. Ja jos hetkittäin olisikin, nyt on hyvä syy aina vaihtaa hetkeksi rallikanavalle.
Ja siitä pääseekin vielä sujuvasti heittäytymään kolmannelle näyttämölle ja ihan omalle komediakanavalle. Ja se on FIAn sketsit ja sen uusi klovni: Todt. Maxin ystävänä tuskin diggaa McLarenilla nyt isompaa roolia ottavaa Dennistä. Mutta ei takuulla diggaa myöskään hänet ulos savustanutta Montezemoloa - sikäli kun näistä vanhoista seniileistä juonittelijoista kukaan selvää ottaa. Voivathan he olla keskenään vaikka rakastuneita ja mustankipeinä kiukuttelevat. Mutta Todt toki oikeasti diggaa jos Kimi tulisi takaisin. Ja aivan heti hän voi ruveta täysillä olemaan kaa Brawnin kanssa ja jelppimään hänen johtamaa Mersu-tallia jota Max jo tuki. Varmaankin tirolilaisissa nahkashortseissa silloin. Ja jos käy komedia vanhojen miesten myötä harmaaksi voi Todt aina vapauttaa Briatoren pannasta ja saada lähes Benettonmaiset värit tallipäälliköiden välille. Ainakin Alonso saattaisi vaihtaa kummisetää tallissaan - jo siinä vaiheessa - ja ihan mielellään. Vaikka ei vielä ihan sitä kuolemankuivaa suuteloa olisi Montelta saanutkaan. Mutta ainahan on varmenpaa - näissä piireissä - pussata itse ensin.