Aktiivimalli voi kaunistella työllisyystilastoja, mutta on käytännössä varsin kömpelö ja hyödytön viritelmä, Teemu Muhonen kirjoittaa.
Eduskunta hyväksyi tänään tiistaina toisessa käsittelyssä hallituksen esityksen työttömyystukia leikkaavasta niin sanotusta aktiivimallista. Niinpä vuodenvaihteen jälkeen työttömyystuesta napsaistaan pois 4,65 prosenttia kaikilta sellaisilta työttömiltä, jotka eivät ”osoita aktiivisuuttaan”.
Aktiivisuuden osoitukseksi kelpaa, että työnhakija tekee kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tuntia pätkätöitä tai osallistuu viitenä päivänä te-toimiston palveluihin.
Hallituksen mukaan leikkauksen uhka kannustaa passiivisia työttömiä menemään lyhyeksikin aikaa töihin. Oppositio ja ay-liike ovat arvostelleet hallitusta ankarasti.
Viimeksi sunnuntaina ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen haukkui Twitterissä alatyylisellä ilmauksella mallin, joka hänen mukaansa ”rankaisee niitä, jotka ovat heikoimmilla”.
Uudistukseen kiteytyvät poliittisen oikeiston ja vasemmiston ideologiset erot, mutta räväkän sanasodan alle peittyy eräs ilmiselvä ongelma: aktiivimalli on käytännössä varsin kömpelö ja hyödytön viritelmä.
Pätkätyöt kaunistavat tilastoja, mutteivät pelasta julkista taloutta
Ensinnäkin harmillista on, ettei aktiivimalli olisi toimiessaankaan tehokas työllisyyslääke.
Vaikka lukemattomat työttömät päätyisivät pätkätöihin hallituksen toivomalla tavalla, muutaman päivän työskentely kolmen kuukauden aikana ei toisi julkiseen kirstuun juuri karkkirahoja enempää – hyvin pienistä palkkatuloista maksetaan myös hyvin vähän veroja.
Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamista aktiivimalli toki avittaa, sillä Tilastokeskuksen käyttämän kansainvälisen määritelmän mukaan työlliseksi lasketaan henkilö, joka on tehnyt tutkimusviikolla yhdenkin tunnin töitä.
Ensi vuonna työllisyystilastoja kaunistavatkin työttömyystukia saavat henkilöt, jotka ovat töissä keskimäärin reilun tunnin viikossa.
Tilastovoitto voi lämmittää 72 prosentin työllisyysastetta jahtaavaa hallitusta, mutta se on pieni lohtu aktiivimallin varjopuolista.
Kritiikkiä ely-keskukselta: mistä palvelut kaikille halukkaille?
Koska kaikki sadattuhannet työttömät eivät pätkätöihin onnistu pääsemään, esimerkiksi Uudenmaan ely-keskus ennustaa te-toimistojen palveluiden kuten erilaisten koulutusten ja valmennusten kysynnän sekä työttömien tarvitseman neuvonnan määrän kasvavan merkittävästi. Tuen leikkauksen voi välttää osallistumalla viitenä päivänä niin sanottuihin työllistymistä edistäviin palveluihin.
Viiden päivän palvelujaksojen tarjoaminen kaikille tukiensa leikkauksen puolesta pelkääville vaatisi reipasta lisärahoitusta. Sitä on te-toimistoille lähivuosina luvassa vain hieman, joten vaikuttaa todennäköiseltä, että kaikki halukkaat eivät palvelupätkille pääse.
Ylipäätään pelkkä tuen leikkauksen välttäminen ei voi olla syy ohjata henkilöä palveluihin, Uudenmaan ely-keskus huomauttaa. Eteen tulee siis tilanteita, joissa työttömän henkilön tukea alennetaan, vaikka tämä olisi pyrkinyt pääsemään sekä pätkätöihin että te-toimiston palveluiden piiriin.
Edellä kuvattua piti ongelmallisena myös perustuslakivaliokunta. Se hyväksyi hallituksen lakiesityksen mutta peräänkuulutti siihen muutoksia, joilla taattaisiin se, ettei töihin tai palveluiden piiriin tuloksetta yrittäneiden tukia leikattaisi.
Hallitus ei muutoksia tehnyt.
Todennäköisesti suuri osa työttömistä ei tule aktiivimallin velvoitteita täyttämään. Sen vuoksi hallitus laskee työttömyystukien leikkausten pienentävän julkisia etuusmenoja.
Säästöt etuusmenoista jäävät hallituksen arvion mukaan kuitenkin vain kuuteen miljoonaan euroon vuodessa, sillä työttömyystukien pienenemisen vuoksi yhä useammat tarvitsevat toimeentulotukea ja asumistukea.
Lopulta viivan alle ei välttämättä jää juuri mitään, sillä työttömyysturvan toimeenpanijoiden mukaan aktiivimalli synnyttää uuden byrokratiarumban.
Koska työttömien ”aktiivisuutta” seurataan jatkuvasti kolmen kuukauden jaksoissa, Kela ja työttömyyskassat joutuvat arvioidensa mukaan antamaan työnhakijoille vuodessa jopa yli miljoona uutta etuuspäätöstä.
Lain mukaan työttömyyskassojen on tehtävä kaikki päätökset manuaalisesti, eli kone ei voi niitä hoitaa. Kelan ja etenkin työttömyyskassojen työmäärän arvioidaan kasvavan niin paljon, että tarvittavien työntekijöiden palkkaaminen söisi yksinään arvioidut säästöt.
Ainakaan aluksi lisähenkilöstöä ei olla palkkaamassa. Työttömyyskassoissa käsittelyajat siis todennäköisesti pitenevät, ja voi vain toivoa, ettei uudistus johda toimeentulotuen Kela-siirron kaltaiseen kaaokseen.
Ei ole ihme, että suurin yksityinen työttömyyskassa YTK vaati viimeiseen asti ”hallinnollisesti raskaan” aktiivimallin perumista.
Työvoimapoliittisten uudistusten soisi työllistävän ennen kaikkea työttömiä, ei virkamiehiä ja etuuskäsittelijöitä.