Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 33 vuotta Australian Grand Prixistä 1991.

Kilpailu ajettiin 3.11.1991 Adelaiden radalla.

Kilpailun voitti myös paalupaikalta lähtenyt Ayrton Senna, Nigel Mansell oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Tai oikeammin palkintokaksikon:

Mansell kun sai polvensa ja nilkkansa sijoiltaan loukkaantuen molempiaan jalkojaan muutenkin vioittaen jossain määrin vaikutuksia jatkoonkin jättäen siis melkoisen pahoin kyllä sadesäässä hitaassa vauhdissa, mutta murheellisesti erittäin vaarallisessa ellei peräti hengenvaarallisessa osumakulmassa siinä kohtaa rataa missä osuttiin keskeyttäen!

Berger sai ajettua voimaan jääneen kisan nopeimman kierroksen juuri ennen punaista lippua yhdessä ruutulipun kanssa minkä takia sen voimaan jättämisestäkin kiistaa riitti ennen sitten päätöstä pitää Bergerin aika voimassa.

Eikä tuloksista tehty protestia edes 31.12.1991 mennessä jolloin tulokset jäivät voimaan sellaisinaan erikoisuuksista huolimatta.

Pistemiehistä puhuen Nelson Piquet uransa viimeiseen kilpailuun oli neljäs, Riccardo Patrese oli viides ja Gianni Morbidelli Alain Prostin lähdettyä lopulta sapattivuodelleen 1992 etuajassa Ferrarin tuuraavana kuljettajana oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Ennen vuotta 2021 ja Belgian Spa-Francorchampsia ja sen tunnettua farssia tämä oli lyhin ja on edelleen lyhin järkevästi aloitettu ja sinänsä pitkänäkin ajettu F1-kilpailu.

Tosin kaatosade päivänä oli niin suuri kisaan, että edes Goodyearinkaan sadekelinrenkaat huomattavan, huomattavan paljon vettä poistavina eivät voineet luonnon mahdille tuona kisapäivänä mitään!

Pisteet vähemmän yllättäen puolitettiin ja 20 autoa merkittiin lopputuloksiin kun muutama vähemmän oli jo seinässä, mutta lopputulosten tultua otetuksi kierrokselta 14 useampaa kierrosta aikaisemmin sai muun muassa Mansell olla siis lopputuloksissa kakkonen vaikka punaista lippua yhdessä ruutulipun kanssa ei voinutkaan nähdä loukkaantumiseltaan.

Lopputuloksiin tai maaliin pääsivät siis myös Suomen JJ Lehto ja Mika Häkkinen sijoilla 12 ja 19.

Roland 'Rolle' Bruynseraede yritti kaikkensa kisan käynnistämiseksi, mutta puheista puhumatta, kun maanantaikilpailua ei lopulta haluttu ja kun yleisökin alkoi jossain määrin kapinoida paikalta poistuen niin kilpailu päätettiin.

Päivänä jolloin koko Australian Grand Prixiä 1991 ei olisi pitänyt sellaisenaan ikinä ajaa tai se olisi pitänyt siirtää maanantain tai vasta silloisen viikon päästä vaikka siirrettynä kauden päätöksenä.

Kun näin tehtiin niin vähätkin keskeyttäneet kuljettajat siis keskeyttivät.

Kisa oli Piquetin ohella myös Japanin Satoru Nakajiman uran viimeinen kilpailu ikävä kyllä keskeytyksellä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 34 vuotta Australian Grand Prixistä 1990.

Kilpailu ajettiin 4.11.1990 Adelaiden radalla.

Kilpailun voitti Nelson Piquet, Nigel Mansell oli toinen ja Alain Prost oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Ayrton Senna lähti paalupaikalta, mutta keskeytti vuoden 1990 toiseksi viimeisenä keskeyttäjänä kauden päätöskilpailuun kun vuoden 1990 viimeisen keskeyttäjän kunnian sai kauden päätöskilpailuun Emanuele Pirro.

Gerhard Berger oli neljäs jääden koettelevasti ilman voittoaan McLarenin debyyttikautensa johdosta vaikka ilman Montrealin 1990 aikasakkoa minuutin verran voitto olisi ollut Bergerin, Thierry Boutsen oli uransa viimeisessä huipputallin ajossaan Williamsilla siis viides ja Riccardo Patrese oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Nigel Mansellin mennessä Williamsille vuodeksi 1991 jäi Boutsen vaille huipputallin paikkaa vaikka välillä sitä pidettiin toisaalta hyvinkin mittavana oikeusmurhana suhteessa Patresen suorituksiin.

Ja etenkin kun Boutsen oli saanut kolme voittoa Patresen yhtä vastaan vuosina 1989-1990 ja olisi parhaimmillaan voinut saada vielä jokusen enemmänkin ilman Williamsin omia kilpailutaktisia mokia.

Ja tietenkin osin McLarenin ja Ferrarin lajiylivoiman silti tiedostaen.

Brasilian Roberto Moreno ei ihan kyennyt jatkamaan Suzukan 1990 äärimmäisen myönteistä ajosuoritusta enää Adelaideen, mutta hän kuitenkin oli seitsemäs jääden juuri pisteittä ja silläkin suorituksella hän sitten varmisti ajopaikan vuodeksi 1991 jatkamaan Benettonille.

Mansell ajoi myös kisan nopeimman kierroksen yrittäessään viime hetken voittoa kisasta ja olikin onnistua ennen sitten ihan viime hetkien pieniä virhearvioita ja kun renkaatkin hieman olivat liian kuluneet takaa-ajossa Piquetin suoritusta vastaan.

Tämä kilpailu oli lajin 500:s kisa eli juhlakilpailu, mutta osin ikiajoiksi sen maine tahriutui Senna-Prost-kiistan vuoksi jo toista vuotta peräkkäin Suzukan 1990 jatkokohuselvittelyn vuoksi ja jälleen MM-kilvan osalta kamppailua oltiin käymässä mittavasti aina 31.12.1990 asti.

Kun muutoksia ei tapahtunut niin Senna jäi mestariksi, mutta tuossa vaiheessa lajikilpailukiellon uhka pysyvästi ja lievässäkin tapauksessa hyvin pitkäaikaisesti oli läsnä kun sellainen olisi tullut ilman sitten taas ollutta kulissien takaista mittavaa ja paljon kaikilta osapuolilta vaatinutta sopimusta.

Tämäkin oli tullut jo toista kertaa Sennalle, mutta ennen vuotta 1990 käsittänyt kilpailukielto voitiin perua kun Suzuka 1989 nähtiin vielä poikkeuksellisen kiihkeänä kilpailutilanteena eikä sellaisenaan tahallisena ja kunhan tapaus ei olisi ikinä toistunut. Suzukassa 1990 etenkin tuhoisana piirteenä nähtiin juurikin tapauksen toistuminen oikeastaan millään tapaa.

Sennan niin olevinaan vannomista, että Suzuka 1990 ei ollut tahallinen niin viimein uskottiin vähän turhan paljon sittenkin ilman seurauksia. Puhdasta valetta se lopulta oli kuten vuoden 1991 Suzukan paljastuskohu sen sitten näytti.

Pieni Osella-talli ajoi viimeistä kertaa F1:ssä ja Olivier Grouillard oli ennen tallin muuttumista Fondmetalliksi 13:sta ja viimeinen mies.

Tulos ei itsessään merkittävä ollut, mutta yleisesti ottaen Osellalla oli ollut tuloksissa ja muissa tavallaan olleissa maaliin tuloissa mitaten sinänsä paras kausi sitten vuoden 1986.

Siinä mielessä siis hyvä tapa lähteä lajista vaikka toki edes jäännöspiste olisi edellyttänyt kuivassa ja ehkä vähän liiankin kuumassa ajetussa kelissä olleen kisan suhteen melkoisia määriä keskeytyksiä enemmän kuin tuli.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 35 vuotta Australian Grand Prixistä 1989.

Kilpailu ajettiin 5.11.1989 Adelaiden radalla.

Kilpailun voitti Belgian Thierry Boutsen Williamsilla jälleen hienosti sadekelissä, Alessandro Sandro Nannini oli toinen jatkaen siis siitä mihin Japanin Suzukan kisassa omalla tavallaan myös kohutavalla voittajaksi noussut kuljettaja jäi ja Riccardo Patrese oli kuin olikin lopulta kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Japanin Satoru Nakajima oli neljäs ja lähimpänä lopulta kuin koskaan sittemmin olikaan palkintoa jääden siitä yhtä lopulta jo vähän kauemmaksikin hänen ajaessa toki myös kisan nopeimman kierroksen sadekelistä huolimatta Lotuksella ajaen, Nakajima myös lähti kisaan ruudusta 23. Emanuele Pirro oli viides 13:sta ruudusta lähteneenä ja Pierluigi Martini oli kuudes ja viimeinen pistemies Minardilla kun hänellä oli sensaatiomaisesti kiitos Pirellin hyvien aika-ajorenkaiden peräti kolmosruutu sunnuntain kisalähtöön.

Vain seiskapaikan Mauricio Gugelmin toiseksi viimeisestä ruudusta kisaan lähteneenä ja kasipaikan Stefano Modena kisaan vähän sattuvan huvittavasti kasiruudusta lähteneenä selvisivät toiseksi viimeisella sijalla ja viimeisellä sijalla kisapäivänä maaliin.

Niin kova oli ollut keskeyttäjien määrä jälleen ja melkein yhtä voimakkaassa vesisateessa ajetussa kisassa kuin miten vuoden 1991 kisassa tultaisiin Adelaidessa ajamaan.

Monien mielestä myös vuoden 1989 kisaa Adelaidessa ei olisi ikinä pitänyt ajaa, se olisi pitänyt vaihtoehtoisesti ajaa vasta joitakin tunteja myöhemmin kun sade todella olisi lakannut, siirtää ajettavaksi kauden päätöksenä jälleen maanantaikisaksi tai vaihtoehtoisesti ajaa kuten ajettiin, mutta liputtaa jossakin sopivassa välin punaisilla lipuilla poikki ja jakaa vain puolikkaat pisteet täysien sijaan.

Kaikesta siitä huolimatta Adelaideen tuli tahriutumista maineeltaan vuoden 1989 päätteeksi juurikin silloin hyvin tuoreen Suzukan 1989 Ayrton Sennan ja Alain Prostin välisen kohun takia.

Prost lopulta oli maailmanmestari kun Senna keskeytti kilpailun ja kun tutkimuksissa 31.12.1989 mennessä ei haluttu palauttaa Suzukan 1989 muita lopputuloksia alkujaan voimaan Sennan voitolla.

Tosin kun näin aiemmin kävi tai oli mahdollista käydä niin Sennan keskeytys Adelaidessa kierroksella 13 kolariin sinetöi Prostin mestaruuden jo muutenkin. Senna lähti paalupaikalta, mutta se ei pahemmin mieltä lämmittänyt kun mestaruus oli menetetty tai vain enintään oli ollut osin kabinettipuolen juttuja jo muutenkin.

Puhumattakaan silloisesti lajiin odotettavissa olleesta kilpailukiellosta hänelle ikiajoiksi tai osin ainakin pitkäksi aikaa joskin Suzukaan 1990 nähden sen sijaan vuoden 1989 Suzukan kohussa vielä Sennalle puollettiin enemmän vain määräaikaista kilpailukieltoa sellaisenaan lajiin.

Lopulta toki sitten pitkien, pitkien neuvottelujen jälkeen voitiin vielä tuolloin toki äärimmäisen kovin sanoin ja varoituksin, että Sennan ja Prostin Suzukan 1989 kohukolarin ollessa ikinä enää toistumatta Sennalle kuului oikeus olla lajissa mukana eikä lopulta sitten tullut toki erinäisten armahdusten jälkeen täten edes mitään kärsittävää kilpailukieltoa. Ehdollisena tietysti kilpailukieltoa jo omalla tavallaan tuli tai jäi myös vähän olemaan voimassa näkemyksestä riippuen.

Vaikka Prost sopimuksen mukaisena protestina vetäytyi pysyvästi keskeyttäen McLarenin viimeisessä kisassa hänelle kilpailun toisen lähtöyrityksen yhteydessä.

Ensimmäinen kun oli päättynyt hämmennykseen punaisten lippujen aikana tehtyihin tilanteisiin ja milloin mihinkin tapahtumaan sadesäässä.

Nigel Mansell oltiin jälleen myös hylätä kilpailusta mustalla lipulla oikein ennen kuin koko kilpailu oli lähtenytkään liikkeelle, mutta ensimmäisen lähdön täysmitätöinti salli Mansellin jäädä kilpailemaan eikä Montrealin 1989 toisintoa siis tullut sinänsä.

Tosin Mansellin kisatapa lämmittelykierroksella kuten muissa yhteyksissä 1989 Adelaidessa oli silti aina rikokseltaan omin osin lievempi kuin mitä ikinä oli Montrealiin 1989!

Mansell ei siitä hyötynyt kun jälleen hänelle tuli keskeytys koettelevan vuoden päätteeksi.

Kilpailun tähdet olivat tai tuntuivat olevan kaatosateessa Nakajima ja Suomen Jyrki Järvilehto.

JJ Lehto menestyi sadekelissä tallikaveri Ruotsin Stefan Johanssonin jo esikarsiuduttua sunnuntain kilpailusta. 17:sta ruudusta lähtenyt JJ Lehto oli parhaimmillaan jo viidentenä ennen kierroksen 27 keskeytystä Onyx-tallin autolla sähkövikaan.

JJ:llä oli katkera paikka olla vuoden 1989 toiseksi viimeinen keskeyttäjä kilpailuun. Lisäksi Lehto oli vain yksi kolmesta kuljettajasta keskeyttäen sadekelissä tekniseen vikaan kuin huomattavasti enemmän todennäköisempään ulosajoon. Muut teknisen vian keskeyttäjät koko päivänä olivat Jean Alesi ja Ivan Capelli ja enintään neljä kuljettajaa siis keskeytti mikäli Osellan Nicola Larinin vielä tavallaan juuri ennen lähtöä keskeyttäneenä mukaan lasketaan. Vuoden viimeisen keskeyttäjän ikävän kunnian sai uransa viimeiseksi kisaksi jääneessä tapahtumassa vähän ikävällä tavalla jo etukäteen Arrowsilla ajanut ja 22:sta ruudusta kisaan lähtenyt Yhdysvaltain Eddie Cheever kierroksella 42 ulosajoon.

Siinä missä Cheeverin ura loppui vähän etukäteen ja osin erittäin haluamatta huonon ajoituksen vuoksi niin Rene Arnoux ja Piercarlo Ghinzani sen sijaan lopettivat jo ihan kunnollakin pitkät uransa.

Arnoux lähti kisaan viimeisestä ruudusta ja Ghinzani ruudusta 21 keskeyttäen molemmat kolariin joista Arnoux kilpailun ensimmäisenä muuna varsinaisesti ajaneena ja kaikkiaan kolmantena kuljettajana kierroksella 4 kun Prost ei lähtenyt kisaan ja kolmannen lähtöyrityksen sijaan Osellan Larinin auto 11:sta lähtöpaikalta alkujaan kilpailuun lähteneenä oli sähkövian takia viety ruudukosta pois yrittämättä enää uudelleen ja Ghinzani keskeytti kolaroiden Nelson Piquetin kanssa kierroksella 18.

Ligierillä ei paljon paremmin mennyt kun Olivier Grouillard kolaroi ruudusta 24 eli kolmanneksi viimeisestä ruudusta lähteneenä kisaan kierroksella 22.

Niin tai näin oli vuoden 1989 kisakausi päättynyt ja Suomessakin toivottiin JJ Lehdolle selvästi hienompaa kautta 1990 ja samaa mutkan kautta myös kauden 1989 aikana jopa palkinnoille ajaneelle Ruotsin Stefan Johanssonille.

Ikävä kyllä kohtalo tulisi olemaan hieman toinen, mutta niin huonoksi sitä ei vain voitu tietää tai ei sellaisenaan vain haluttu uskoa tiedettävän.

 

[CCMK]

De Cesariksen kohdalla viimeiseksi kisaksi tuo jäi. Sauberilla oli kaiketi uskottu, että Karl Wendlinger voisi olla toipunut vammoistaan ja ajaa viimeiset kaksi kisaa. Sitten joidenkin testien jälkeen todettiin että hän ei ole vielä kisakunnossa. De Cesarisia pyydettiin takaisin, mutta ei tavoitettu ollenkaan, ja sen jälkeen pyydettiin sitten edelliskaudella Sauberia ajanut JJ puikkoihin.

Näin kävi.

Andrea oli tavoittamattomissa eräillä Etelämeren saarilla lomalla kaiken tuon sattuessa. Karlille yritettiin tosiaan vielä tuota paluuta Barcelonan Suurtestien yhteyteen, mutta huonosti siinä tietenkin sitten kävi.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on kulunut 30 vuotta Japanin Grand Prixistä 1994.

Kilpailu ajettiin 6.11.1994 Suzukan radalla Japanissa.

Kilpailun voitti Damon Hill ajaen myös kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä, Michael Schumacher oli toinen huolimatta lähtemisestä silloiseen sunnuntain kilpailuun paalupaikalta ja Jean Alesi oli kolmas täydentäen palkintokolmikon.

Nigel Mansell oli neljäs ajaen maaliin Williamsilla ensimmäisen kerran sitten vuoden 1992 Estorilin silloisen voittokisan, Eddie Irvine oli viides ja Heinz-Harald Frentzen oli kuudes ja viimeinen pistemies Suomen Mika Häkkisen ikävä kyllä jäädessä välillä vastoin koviakin odotuksia pisteettömään seiskapaikkaan!

Pitkälti Häkkisen suurodotukset johtuivat Suzukan 1993 uran ensipalkintosijan ja Suzukan 1992 Lotuksella näytösajosta johtuen ennen keskeytystä niin korkeiksi kuin ne muodostuivat.

Kun Häkkiselle kolmospaikan uusintaa, ehkä jopa toista sijaa ja kaikkein, kaikkein vähäisimpänä toteutuakseen silti odotettiin jopa uran ensivoittoa.

Japanilla oli kisaan kotikisaansa kolme kuljettajaa eli Ukyo Katayama, Taki Inoue ja Hideki Noda ja olisi ehkä vähän paremmalla tuurilla ollut neljäkin eli Aguri Suzuki olisi ollut mukana, mutta Suzuki joutui jäämään rannalle muutamastakin eri tallipaikasta johtuen.

Näistä ehkä sinänsä muuna juttuna tärkeimpänä Suomen Mika Salon tieltä joka tosiaan vastoin odotuksia oli melkoisen katsomaton kortti, mutta jolta odotettiin varovaista menestystäkin tutulla Suzukan radalla.

Salo kun oli F1-paikan ollessa enimmäkseen ollut toteutumatta vuosina 1991-1994 ajanut sillä välillä puhuen suurimman osan aikaa Japanin F3000-kisoja ja pääsi kuin pääsikin Lotukselle.

Salon pääsy sinne oli mahdollisuus ja uhka:

Mahdollisuus hienona juttuna kun sittenkin riitti todella pieni nk. Mikki Hiiri-salkun/repun tasolla toimitettuna rahasummana sinne Lotukselle päästä kauden 1994 kahteen viimeiseen kisaan, mutta uhkana Salolle arveltiin muodostuvan loppupelissä pienet rahat jatkoon kuten myös olevinaan Lotuksen muka konkurssista ja talouksen saneerauksesta puhdistanut mysteerisponsori joiden suurempien rahojen myötä ei olisi ollut oikein tarvetta maksukuljettajille tai nk. Katsomattomille Korteille vuotta 1995 varten.

Salon onneksi sittemmin mysteerisponsori osoittautui puhtaaksi huijaukseksi ja Lotus tulisi romahtamaan vaikkakin aivan vielä tuolloin luultiin valoa olevan tunnelin päässä.

Kuten Japanilla myös Suomella oli ensimmäistä kertaa radalla kolme kuljettajaa F1:ssä samalla kertaa ajavina:

Mika Häkkinen, Mika Salo ja kieltämättä viimein jäätävistä ja pitkin hampain suoritetusta otosta takaisin Sauberille ajamaan päässyt JJ Lehto.

JJ:n suhteen onnea oli kun Benetton-talli ei pahemmin juuri vastustellut koko lähtöä kun ei ollut Flavio Briatore häntä aikeissa oikein Ligierilläkään ajattaa ja Franck Lagorce viimein pääsi ajamaan kauden kisoissa pitkään ajopaikkaa halunneena testikuljettajana.

Alkujaan kun Lagorce olisi halunnut ajaa jo alkukaudesta 1994 lähtien Ligieriä tai edes näyttöajona Monacon tai Magny-Coursin kisan, mutta silloin sitten katsottiin mieluummin Olivier Panisin ja Eric Bernardin ajoja mieluummin kuin hänen.

Bernard jäi rannalle niin Lotukselta kuin Ligieriltäkin loppukautta 1994 koskien ja ura alkoi olla päätöspisteessään vaikka hän kävikin neuvotteluja Larroussen kanssa maksuajoista vuodeksi 1994 niihin ollessa pääsemättä ja vuodeksi 1995 sitten ihan kisoihinkin.

Lotuksella Bernardin jatkokisat jäivät rahojen puutteen lisäksi siihen, että Lotuksella ei ollut järkevän kunnollista penkkiä vieläkään automalliin asti sovitettuna valmiina Bernardille.

Bernard kun oli ajanut ainoan Lotus-kisan edeltävässä Jerezissä 1994 kovissa kivuissa käytännössä selkäänsä saaden kipeää juurikin sopimattoman autolla ajamisen suhteen.

Bernardin epäonni oli Salon onni kun suomalaiselle pienien muiden sovittelujen jälkeen löytyi sopiva penkki automalliin muokattuna ja järkevästi sovitettuna valmiina hänelle.

JJ:n muu onni oli se, että Peter Sauber oltuaan tavoittamatta Andrea de Cesarista Etelämeren saarten lomamatkalta purki sopimuksen niin sitä kuin edes ajatuksellista vuoden 1995 ajokäyttöä miettien siihen paikkaan italialaiselta ja oli myös ajattamatta tuolloista Sauberin testikuljettajaa sittenkään eli Jörg Mülleriä Suzukaan tai Adelaideen.

JJ:llä kun oli kokemusta siinä missä taas Müller olisi sitten ollut debytanttina riskisijoitus siinä vaiheessa tulevaisuutensa suhteen epävarmalle tallille.

Sauberilta kun alkoi olla Mercedes-Benz lähdössä pois moottoritoimittajana ja Broker-skandaalin vuoksi useampi saksankielisen alueen sponsori aikoi jättää Sauberin puille paljaille vuotta 1995 koskien.

Tai ei ainakaan ollut erityisen halukas tukemaan kovinkaan suurin summin!

JJ:n ja Sauberin välirikon tavallaan vuotta 1993 koskien muistaen oli kuitenkin hyvä, että JJ sai ajaa ikään kuin miten alkujaankin piti ajaa vuoden 1994 option mukaisesti Sauberilla sitten yhtä kuitenkin vaikkakin vain kaksi kilpailua sen alkujaan ajatellun ja sittemmin mitätöidyn suuremman sopimuksen valossa. Siinähän ennen Benettonin tarjousta kuten myös muutaman muunkin tallin tarjousta piti ajaa ihan koko kausi 1994 Sauberilla.

Johnny Herbert suurimman osan kautta 1994 oli ajanut Lotusta vain vaihtaakseen yhden kisan ajaksi Ligierille Jereziin ja vaikka hän oletti aluksi ajavansa vain Ligierillä loput vuoden 1994 kisat ja valmistautui tarpeen tullen ajamaan myös koko kauden 1995 juurikin Ligierillä niin sitten Flavio Briatore kaiken jälkeen ja lähtökohtaisesti vuoden 1989 ristiriidat ja riidat unohtaen halusi Herbertin uudelleen ajamaan vuoden 1994 kaksi viimeistä kisaa ja tarpeen tullen myös vuoden 1995 juurikin Benettonia koko kauden ajaksi.

Siihen ei Herbert voinut olla suostumatta vaikka myöhemmin riitaisen vuoden 1995 suhteen ehkä olisi pitänyt tehdä toisin tai ajaa vain tilapäisjakso vuoden 1994 lopulla vaatien parempaa kohtelua Benettonilla vuodeksi 1995 tai jättäytyä vielä vähäksi aikaa ehkä Ligierille vuoden 1995 ajaksi ja miettiä Benetton-paikkaa vuodeksi 1996 tai muutakin järkevää huipputallin paikkaa historian muistaen.

Toki tuolloin tuota ei vain voinut tietää ja siten Herbert toimi kuten teki siinä paikassa.

Se oli ikävä juttu Jos Verstappenille hollantilaisen joutuessa palaamaan takaisin testikuljettajaksi Benettonilla ja kun Ligier-tallin ajoja ei sitten Verstappenille irronnut osin muutoin tai maksuvaroin niin hänen ajonsa vuodelle 1994 olivat ajettu.

Ikävä kyllä Herbertin ensimmäinen kehujen ja kohujen täytteinen Benetton-kisa pitkään aikaan oli murheellinen hänen keskeyttäessään kierroksella 3 ulosajoon.

Kun miettii japanilaisia kuskeja kotikisaansa niin kierrokseen 3 mennessä olivat kaikki kotikisan miehet eli Noda, Inoue ja Katayama keskeyttäneet kukin murheelliseen ulosajoon.

Nodalla tosin autossa oli ollut polttoaineensyöttöongelma vaurioittaen autoa jo ennen kisalähtöä minkä vuoksi hän lähti varikkosuoralta kisaan sittemmin siis keskeyttäen autovauriosta huolimatta muuhun ulosajoon.

Mikäli kuitenkin kaatosateesta huolimatta olisi tullut kahden ensimmäisen kierroksen sisällä punainen lippu niin siinä tapauksessa kisan mitätöimisen yhteydessä uusintalähtöön niin Noda kuin töin tuskin puolta kierrosta avauskierroksesta ajanut JJ Lehto olisivat voineet keskeyttäneinä päästä ajamaan vielä kisaa vara-autoin uusintalähtöön.

Jyrki Järvilehto kun keskeytti avauskierroksella töin tuskin puolivälissä sitä moottoririkkoon.

Järvilehto jäi ikävä kyllä myös ainoaksi keskeyttäneeksi suomalaiseksi päivän dramaattisessa ja kovin vesisateisessa kilpailussa F1:n historian viimeiseksi jääneessä nk. Yhteisaikakilpailussa.

Erinäisten ulosajojen suhteen miettien Katayama oli kuskeista ainoa sinänsä loukkaantuen kisapäivänä saaden vasempaan jalkaansa siis melkoisen pahoja mustelmia muidenkin kipujen ohella ja muutoin loukkaantui Martin Brundlen kolarin seurauksena kesken kisan ratavalvoja mistä johtuen muutenkin tuli punaisia lippuja.

Suomalaisten sijoista puhuen siis Häkkinen oli seitsemäs, Salo oli varovaisen myönteisesti ellei peräti hehkutetusti 10:s uransa ensikilpailuun kuitenkin muistaen tutun radan tuoman edun Salolle ja Lehto siis keskeytti.

Viimeisen sijan mies oli Alessandro Alex Zanardi jolla oli Lotuksessa krooninen pohjavaurio ja muun muassa ennen pitkää hajonneet tai vaurioituneet peilit ja ennen niiden menemistä Zanardi ei nähnyt kunnolla kisassa peilien liiallisen huuruuntumisen vuoksi oikeastaan paljoakaan mitään kisassa jolloin ajaminen oli todella haastavaa ellei perin mahdottoman tuntuista.

Vaikkakin oli Zanardikin jokusen kerran aikeissa ajaa autonsa varikolle keskeyttäen, mutta sitä ei sallittu joten hän sitten aina jatkoi ajamista kuin pystyi.

Erinäisen kilpailulähdön uusintalähtöä ajatellen sitä ennen olikin keskeyttänyt paljon kuljettajia, mutta uusintalähdön jälkeen keskeytti koko kilpailussa enää vain kaksi kuljettajaa.

Turva-auto nähtiin kilpailussa usein ja tietenkin ensimmäistä kertaa vähän sääntökirjan ulkopuolisesti tuolloin siis ajatellen lähdettiin erinäiseen uusintalähtöön kilpailun keskeytyksen jälkeen siis turva-auton takaa ajettuna.

Honda Preludella ajo silloin suoritettiin.

 

[Bleu]

JJ:n auto hyytyi jotakuinkin kahdeksikon alikulkuun ja Noda taisi päästä ekalla kierroksella ylikulkuun eli ns. kakkosvarikon tuntumaan.