Zervuska Haidis
Well-known member
Toki oletkin, varsinkin Areenalla.Ne väittää myös, että olisin idoli.
Toki oletkin, varsinkin Areenalla.Ne väittää myös, että olisin idoli.
Koen asian niin, että hassuttelemattomuus nyt ei ainakaan auta asioita minnekään eikä vähennä ahdistusta lain. Jopa peräti ehkä päinvastoin tai jotain.Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne Foorumille viime aikoina. Tyhjä olo on ja pelko tulevaisuudesta, vaikkei mitään hätää pitkään aikaan ole. Ei huvita jarnata kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tee mieli hassutella. Ei silti, ei sitä kukaan muu koskaan ymmärräkään jos hassuttelen.
Joo, vaikka ensi viikolla. Mennään katsomaan yksi juttu yhdessä baarissa.Kaljalle? (Olen tosin Satakunnassa just ny...)
No mut jos ei keksi mitään mukavaa, niinku Bobakki ja Webs?Koen asian niin, että hassuttelemattomuus nyt ei ainakaan auta asioita minnekään eikä vähennä ahdistusta lain. Jopa peräti ehkä päinvastoin tai jotain.
Okei... en uskalla kysyä tarkemmin.Joo, vaikka ensi viikolla. Mennään katsomaan yksi juttu yhdessä baarissa.
Eiku yksi kiva tyttö, ihan viatonta. Saa kai sitä varatut heittää tytölle jerryä ilman taka-ajatuksia.Okei... en uskalla kysyä tarkemmin.
Jerry-kannua? Molotovit on ihan vanhanaikainen juttu..?Eiku yksi kiva tyttö, ihan viatonta. Saa kai sitä varatut heittää tytölle jerryä ilman taka-ajatuksia.
Nomi oli kyllä paljon nuorempi kuin olin luullut.Ne väittää myös, että olisin idoli.
Öhöm...vaatimattomuus kaunistaisi, mutten taida kuitenkaan olla liian vaatimaton.Toki oletkin, varsinkin Areenalla.
Kiitos!Nomi oli kyllä paljon nuorempi kuin olin luullut.
Itsehän olen jo. Nyt saa olla kateellinen.M'oon aina halunnut olla idolo.
EIPÄ MULLA MUUTA!Semminkin
Eräs mies sanoi kerran pitävänsä minusta siksi, että olen yksi niistä harvoista ihmisistä, joka arkipuhekielessään käyttää sanaa 'semminkin'. Se on yksi omaperäisimmistä asioista, joilla kukaan on koskaan perustellut minusta pitävänsä. Harmillista kyllä, kyseinen henkilö on sen jälkeen tuntunut jotenkin lipuneen minusta kauemmas. En oikein tiedä miksi, kenties syynä on vain arkipäiväinen kiire. Ja toisinaan ihmiset vain lipuvat kauemmas, onneksi joskus silti lähemmäskin.
Suurensuuren lähemmäslipumisen tunteen koin viikonloppuna, kun kävin ystävättären luona kylässä. Kun näin hänet, puhkesin oitis kyyneliin, sillä hän näytti niin kauniilta. Hän oli saavuttanut tavoitteen, josta oli haaveillut niin pitkään ja minä olin hänen puolestaan niin kertakaikkisen onnellinen. Ja toisaalta, hänen olemuksensa vei minut vuosien taakse, niihin hetkiin, jolloin tutustuimme. Hän on minulle niin kovin tärkeä. Nautin siitä, miten puhuimme ja puhuimme, niin että suut kuivuivat ja taatusti molemmista tuntui, ettemme silti saisi vaihdettua kyllin paljon -- kaikkea, voi, niin kaikkea.