Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset, vol VI

Status
Ei avoinna uusille viesteille.

burb

.
Liittynyt
19.2.2002
Viestit
46199
Meinasin äsken syödä jotain mutta sitten ajattelin että enpä taidakaan syödä mitään mutta nyt tuntuu taas siltä että taidanpa kohta syödä jotain ja vielä en tiedä syönkö, kohtahan sen näkee mitä tulee tehtyä.
 

Andy

Jalkarannan Yannickdalmas
Liittynyt
15.8.2002
Viestit
5756
Sijainti
Ypäjä
Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne Foorumille viime aikoina. Tyhjä olo on ja pelko tulevaisuudesta, vaikkei mitään hätää pitkään aikaan ole. Ei huvita jarnata kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tee mieli hassutella. Ei silti, ei sitä kukaan muu koskaan ymmärräkään jos hassuttelen.
 

Albert Oil

Hippi ja juntti
Liittynyt
14.2.2000
Viestit
55371
Sijainti
Korviesi välissä
Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne Foorumille viime aikoina. Tyhjä olo on ja pelko tulevaisuudesta, vaikkei mitään hätää pitkään aikaan ole. Ei huvita jarnata kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tee mieli hassutella. Ei silti, ei sitä kukaan muu koskaan ymmärräkään jos hassuttelen.
Koen asian niin, että hassuttelemattomuus nyt ei ainakaan auta asioita minnekään eikä vähennä ahdistusta lain. Jopa peräti ehkä päinvastoin tai jotain.
 

Renngeist

Soldiers of Antisthenes
Liittynyt
24.4.2009
Viestit
18077
Sijainti
Syylien välissä
Luulin F1-puiolen olevan jokseenkin pahassa kuosissa, mutta vierailu rallipuolelle sai aikaan hirveän halun vuorata kaikki huoneiston pinnat foliolla ja ripustaa kattoon henkareista roikkuvia foliosuikaleita.
 

Fagerholm

Oman elämänsä Sutil
Liittynyt
19.12.2004
Viestit
39266
Sijainti
Semminki
Semminkin

Eräs mies sanoi kerran pitävänsä minusta siksi, että olen yksi niistä harvoista ihmisistä, joka arkipuhekielessään käyttää sanaa 'semminkin'. Se on yksi omaperäisimmistä asioista, joilla kukaan on koskaan perustellut minusta pitävänsä. Harmillista kyllä, kyseinen henkilö on sen jälkeen tuntunut jotenkin lipuneen minusta kauemmas. En oikein tiedä miksi, kenties syynä on vain arkipäiväinen kiire. Ja toisinaan ihmiset vain lipuvat kauemmas, onneksi joskus silti lähemmäskin.

Suurensuuren lähemmäslipumisen tunteen koin viikonloppuna, kun kävin ystävättären luona kylässä. Kun näin hänet, puhkesin oitis kyyneliin, sillä hän näytti niin kauniilta. Hän oli saavuttanut tavoitteen, josta oli haaveillut niin pitkään ja minä olin hänen puolestaan niin kertakaikkisen onnellinen. Ja toisaalta, hänen olemuksensa vei minut vuosien taakse, niihin hetkiin, jolloin tutustuimme. Hän on minulle niin kovin tärkeä. Nautin siitä, miten puhuimme ja puhuimme, niin että suut kuivuivat ja taatusti molemmista tuntui, ettemme silti saisi vaihdettua kyllin paljon -- kaikkea, voi, niin kaikkea.
EIPÄ MULLA MUUTA!
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös