Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset

Kaikki tapahtui sovussa, naama peruslukemilla ja ilman dramatiikkaa. Silti vaikka tuosta on jo pari päivää, olo on vieläkin kuin olisi humalassa. Hetken tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt, ja kohta taas on pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä. Juuri nyt ratkaisu tuntuu oikealta, mut miltä se tuntuu kohta; en tiedä.
 
Kaikki tapahtui sovussa, naama peruslukemilla ja ilman dramatiikkaa. Silti vaikka tuosta on jo pari päivää, olo on vieläkin kuin olisi humalassa. Hetken tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt, ja kohta taas on pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä. Juuri nyt ratkaisu tuntuu oikealta, mut miltä se tuntuu kohta; en tiedä.

Sinusta täällä välittyneen kuvan pohjalta ajattelinkin, että varmaankaan ei mattinykäslinjalla ole tuo asia tapahtunut.

Voimia asian käsittelyyn.
 
Kaikki tapahtui sovussa, naama peruslukemilla ja ilman dramatiikkaa. Silti vaikka tuosta on jo pari päivää, olo on vieläkin kuin olisi humalassa. Hetken tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt, ja kohta taas on pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä. Juuri nyt ratkaisu tuntuu oikealta, mut miltä se tuntuu kohta; en tiedä.
No prkl. On se sitten aalto ellei epidemia.

Kyllä se aina riipaisee, olipa sitten erottu missä tunnelmissa vaan ja olipa aloite kumman tahansa.

Just tässä iltasella juttelin kaverin kanssa, jolla on liki viiden vuoden suhteen päättäneestä erosta pari kuukautta aikaa. Oli mukava huomata, että siellä alkaa jo näkyä pilvessä kimaltelevia reunuksia pelkään synkän harmaan sijaan.
 
Onpahan tullut taas härvättyä koko viikonloppu. Ihan liikaa touhuamista ollut. Silmät on lasittuneet.

On hankala olo. Ei ollenkaan niin hyvä kuin voisi olla, mutta ehkä se paranee jahka nautiskelen kupposen kaffetta.
 
Tsemppiä Baltsu. Kaikesta selviää. Näin mä itse yritän uskotella itselleni.

Itse tässä pohdin jotta pitäiskö sitä nuorella iällä jo velkaantua ja ostaa tuo nykyinen asunto omaksi. Pois kuleksimasta. Vähän tuntuu ajatus vaikealta/haikealta, siis se että jäisin yhteiseen kotiin yksin. Mutta kuitenkin se tuntuu kodilta... Tällainen aikuisen ihmisen elämä isoine päätöksineen ei tunnu mulle yhtään luontevalta. Etenkin kun näihin päätöksiin joutuu näin pakon edessä.
 
Kaikki tapahtui sovussa, naama peruslukemilla ja ilman dramatiikkaa. Silti vaikka tuosta on jo pari päivää, olo on vieläkin kuin olisi humalassa. Hetken tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt, ja kohta taas on pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä. Juuri nyt ratkaisu tuntuu oikealta, mut miltä se tuntuu kohta; en tiedä.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle!
 
Balthazarille tsemit ja kykyä nähdä positiivista. Kuten jo kai muutamaankin otteeseen täällä todettu, yksi asia on varma. Muutos tuo aina jotain uutta ja se voi olla myös parasta ever.
 
Kaikki tapahtui sovussa, naama peruslukemilla ja ilman dramatiikkaa. Silti vaikka tuosta on jo pari päivää, olo on vieläkin kuin olisi humalassa. Hetken tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt, ja kohta taas on pala kurkussa ja silmät täynnä kyyneliä. Juuri nyt ratkaisu tuntuu oikealta, mut miltä se tuntuu kohta; en tiedä.

Tsemppiä.

Aika haavat parantaa - sanotaan. Itse kullakin vaikeat ajat jäävät pikkuhiljaa taakse ja elämä maistuu päivä päivältä paremmalta. Täkeintä on itsestä, ja lapsista, huolehtiminen.

Tänä isänpäivän huomaan, kuinka nyt jo miehen ikään ehtinyt poikani muistaa yhä ne yhdessäolomme hetket, joita silloin oman eroni jälkeen vietimme viikonloppuisin ja lomien aikana. Ne hetket ovat hälle mieleen jääneet ja itsekin olen kiitollinen siitä, että jaksoin silloin mennä elämässäni silloin pienen pojan aivoitusten mukaan. Nyt ne ajat kantavat hedelmää ja huomaan, kuinka suurta arvostusta ne ovatkin poikineet puolin ja toisin.
 
Kiitän. Sisintä korventaa, mut kallistun edelleenkin enemmän sille kannalle, että tämä järjestely oli kaikkien hyvinvoinnin kannalta parempi ratkaisu ja kantaa vielä hedelmää.
 
Ylös