Tapahtumia & sattumuksia kaduilla ja maanteillä.

Status
Ei avoinna uusille viesteille.
OoPee sanoi:
Tuostapa tuli mieleen vaimon broidi, joka kertoi miten hällä hajosi auto liikennevaloissa. Oli avanut konepellin ja ryhtyi kattelemaan syytä, samalla siinä takana seisseen auton kuljetajalta paloi hermot ja ryhtyi nojaamaan oikein urakalla torveensa. Heken sitä tuuttailua kuunneltuaan lankomies oli kävellyt takana seisseen auton kuljettajan luokse ja tyynesti kysynyt, että sopiskos jos mä painaisin tota sun torveas sillä aikaa, kun sä käyt kattomassa tuolta mun konepellin alta josko sä löytäisit syyn miksei toi mun paska käynnisty? Oli kuulemma loppunu torvensoitto sitten siihen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaverille kävi kans just noin.
 
oldez sanoi:
Vittuako sitä pitää reagoida jokaiseen mielensäpahoittajaan. Joku vilkuttelee valoja. Yks vitun hailee. Jos jotain haluaa tehdä niin ottaa rekkarin muistiin ja selvittää omistajan ja kirjottaa sille vaikka asiallisen kirjeen. Tai sitten vaihtoehtoisesti jatkaa omalla reippaalla tahdilla matkaansa. Pysähtyy bussipysäkille ja näyttää persettä ikkunasta kun vilkuttelija tulee ohi. Sekin on noin 1000 kertaa viisaampaa kuin alkaa hidastelemaan aivan täysin syyttä toisen edessä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen tän saman tapauksen kertonut täällä ennenkin ainakin kertaalleen, mutta menköön nyt taas. Eli yleensä ei tule valojenvilkuttelijoita noteerattua, mutta kerran oli sen verran antoisa tilanne, että koko loppupäivän oli hyvä olo. Eli ajelin täällä Lpr:ssa keskustasta kohti Skinnarilaa Helsingintietä pitkin. Siinä on 60km/h rajoitus ja joku ajeli hiukan alle viittäkymppiä. Sopivan tilaisuuden tullen ohitin ajelijan noin suurinpiirtein tässä kohdassa. Ohitettuani jatkoin kohti puolisen kilometrin päässä olevia liikennevaloja hidastelijan jäädesssä hidastelemaan hiukan nopeamman oloista vauhtia kuin ennen ohitustani. Liikennevaloista ajoin läpi vihreillä ja huvikseni sitten seurailin, että kuinka pian ne vaihtuvat punaisiksi ja niin tapahtui, että vaihtuminen osui kivasti ennen sitä hidastelijaa. Tämän jarruttaessa valoihin, päätti hän samalla pelastaa päiväni vilkuttelemalla ajovalojaan perääni.
 
Volvo ohitti minut peltipoliisin ja keltaisten viivojen kohdalla. En kiihdyttänyt enkö vilkutellut valoja.

Toiminko väärin kun en pahoittanut mieltäni?
 
Vt9 47 km ennen Vaajakoskea rekan perävaunu palaneena tienposkessa.

On Keski-Suomen puolella suolaa kylvetty jumalaton määrä. Kuiva tie oli savon puolella. Täällä lentää kura.
 
Salmisen Jone sanoi:
Volvo ohitti minut peltipoliisin ja keltaisten viivojen kohdalla. En kiihdyttänyt enkö vilkutellut valoja.

Toiminko väärin kun en pahoittanut mieltäni?
Klikkaa laajentaaksesi...

Jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä siinä määrin, että katsoit tarpeelliseksi raportoida tapahtuneesta täällä :frank:
 
Hiljattain katselin televisiosta kun Liikenneturvan liikennepsykologi tjsp. selitti rattiraivon, kaahauksen, kouluttamisen ja mielensäpahoittamisen syntymekanismia. Siis esim. että miten ihmiset, jotka ovat luonteeltaan rauhallisia ja kilttejä saattavat yliraivostua ja kostaa liikenteessä. Eivät kadulla tai muuten kasvotusten ikinä käyttäytyisi toista ihmistä, tuntematonta vielä, vastaan niin. Tai miksi toisten ainakin kuviteltu törttöily harmittaa niin kovin.

Jotenkin näin selitti. Auto on kodinjatke, suojakupla, jossa ollaan. Se on yksityinen tila, jonne muut eivät saa tunkeutua kutsumatta, eikä sitä saa uhata. Ollaan matkalla kuplassa kotoa jonnekin toiseen suojaisaan tilaan. Helposti tulee tunnetila, tiedostamaton, että on yksinään siellä liikenteessä, omassa kuplassaan. Nyt joku ohittaja, kiilaaja, eteentulija loukkaa voimakkaasti tätä suojaisaa illuusiota. Se on syvä loukkaus omaa yksityisyyttä vastaan. Siitä kumpuaa ylimitoitettu pahastuminen.

Suojakuplatunne selittää osin myös nuorten autoilijoiden kaahaamista, joka johtaa tieltäsuistumisiin kovalla ylinopeudella tms. Ollaan kuplassa, usein kavereita mukana. Seurue on siellä, hyvässä tunnelmassa keskenään, irti muusta maailmasta. Ei suojakuplaa voi kohdata vaara, on tiedostamaton tunne taustalla. Siitä päin mäntyä, teholle ja hautuumaalle sitten.
 
Salmisen Jone sanoi:
Joensuun kulmilla ohitettava lähti kiihdyttämään ja yritti estää ohituksen. Hurjia ovat kuskit täällä.

Minäkin loukkaannun kun minut ohitetaan. :ahem:
Klikkaa laajentaaksesi...

Hatara oma kokemukseni, joka tietenkin on totta ja voidaan totuutena ilmoittaa, että moinen ohitettavan kiihdyttäminen on yleisintä syrjäisemmillä seuduilla. Siellä, missä liikennevirrat ovat pieniä. Siellä moni paikallinen ei ole tottunut joutumaan ohitettavaksi. Se on loukkaus miehisyyttä, ajotaitoa ja kaikkea osaamistaan vastaan. Estettävä ja kostettava!:mad:
 
Mehe Rienarsuo sanoi:
Urbaanilegenda. Yksi kaikkein kerrotuimmista.

Epäilemättä sitä on joskus joku toteuttanutkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minen oo tota koskaan muualta kuullu, mutta tartteeko tässä nyt sitten ottaa lankomiestä kauluksista kiinni ja kovistella josko puhui reilu 15 vuotta sitten paskaa :mad:
 
OoPee sanoi:
Minen oo tota koskaan muualta kuullu, mutta tartteeko tässä nyt sitten ottaa lankomiestä kauluksista kiinni ja kovistella josko puhui reilu 15 vuotta sitten paskaa :mad:
Klikkaa laajentaaksesi...

Tod näk puhui. Kusetti ulkomaalaista oikein urakalla.
 
oldez sanoi:
Tod näk puhui. Kusetti ulkomaalaista oikein urakalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mä luulen, että tässä on nyt kyse suuremmista ympyröistä, sillä itseasiassa vaimo kertoi mulle tuosta broidilleen sattuneesta tapauksesta. No on porukalla kusettanu ulkomaalaista :(

...vaikka mitäpä muuta itävaltalaisilta nyt vois odottaa, perinteet velvoittavat :thumbfh:
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös