Treenitoikki vuoden 2008 alulle
- Viestiketjun aloittaja Mosse
- Aloituspäivämäärä
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Jakkeus teki viisaan päätöksen. Näytit meinaan eilen niin hitaalta, että palautumispäiviä lisää tai olisit ollut palatessa huonommassa kunnossa kuin lähtiessä. Ja lyhyemmillä etapeilla pystyt ajamaan joku päivä kovempaakin.
Ai niin mun fillari on asuntoauton perseessä Keiteleellä kuten vähän muistelinkin... eli jää mun peesaus huomenna väliin.
Kävin punttisalilla yli kuukauden tauon jälkeen. Perhana että maistui rauta makealle- ja raskaalle. Hyvä olkapää- ja vatsatreeni, puolitoistanen tunti meni.
Tämä kuun aion tehdä kovaa treeniä. Kreatiini- ja karnosiinikuuri samalla, katotaan simahtaako vanhus vai nuortuuko ja pistää syksyllä nuoremmille kampoihin.
Miltäs Moen kuvat näytti vai saitko vielä diagnoosia?
Ai niin mun fillari on asuntoauton perseessä Keiteleellä kuten vähän muistelinkin... eli jää mun peesaus huomenna väliin.
Kävin punttisalilla yli kuukauden tauon jälkeen. Perhana että maistui rauta makealle- ja raskaalle. Hyvä olkapää- ja vatsatreeni, puolitoistanen tunti meni.
Tämä kuun aion tehdä kovaa treeniä. Kreatiini- ja karnosiinikuuri samalla, katotaan simahtaako vanhus vai nuortuuko ja pistää syksyllä nuoremmille kampoihin.
Miltäs Moen kuvat näytti vai saitko vielä diagnoosia?
Sam
Muumipappa
Eipä paljon tänään viitsinyt myllyä pyöritellä, joten kävin aamusta juoksemassa pururadan ympäri. Seitsemän kilsaa jälleen. Tänään meni 34min 10sek kun maanantaina juoksin tasan 34 minuuttiin. Täytyy taas joku päivä fillaroida.
Huomenna saa 'alustavaa' tietoa. Leguri on kesälomilla, mutta lausunnon saa kuvista. Jatkotoimenpiteet päätetään sitten. Lähetteessä oli, että jos irtopaloja tai artroosi (nivelrikko) pahana, niin tähystys iskee jälleen.Knoukkari sanoi:
Kävin sen jälkeen fys.terpalla joka pisti lapaluiden välistä ja niskasta nivelet paikalleen rusauttamalla ne. Nyt tuntuu hyvältä. Ei oo niskat tai hartiat jumissa.
Hienoa! pysähtykää ihmeessä johonkin bussipysäkille rupattelemaan jos meette musta ohi.. mut tunnistaa helvetinmoisesta kuormasta pyörän tarakalla sekä ajopaidasta, joka on joko punainen barloworld, musta caisse depargne tai hihaton musta luurankopaita. Sateella keltainen sadetakki..Vesku sanoi:Siinä 11.7 - 18.7 Ylläkselle ja Norjaan--- tullaan autolla perässä!:eek!:
Itseasiassa eilen muuten joku vastaanajanut autoilija morjensti (siis paljon ennen knoukkaria) ja pohdin mahtoiko olla joku foorumisti..
Knoukkari: ookoo, eli en sitten laita sulle tekstaria huomenna.. harmi juttu..
Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
Jacques sanoi:Knoukkari: ookoo, eli en sitten laita sulle tekstaria huomenna.. harmi juttu..
Oisit laittanu niin oisin voinu autoilla ja tuoda vaikka jädet.
Hikinen treenipäivä:
- lämmittelyjuoksu kuntosalille 5km, 26.30.
- tunnin hyvä käsitreeni.
- juoksu takasin 5km, 21.59.
Olihan kuuma! Miten mahtanut Jakkeuksen etappi mennä, tuntui että puhalteli vastatuultakin vielä.
Kävin uimassa järvessä 30 minsaa eli noin 1200 metriä. Olipahan taas outoa hommaa kumipuku päällä uida. Jaloilla ei tarvii potkia, mutta käsiä ja olkapäitä kiristää ja tuntuu aika raskaalta se pyörittäminen. No, ehkä ens kerralla menee paremmin.:ahem:
Uintia HALLISSA 64,1 km
Uintia JÄRVESSÄ 1,2 km
KUNTOPYÖRÄÄ 335,5 km
Pyöräilyä ULKONA 212 km
Juoksua MATOLLA 55 km
Juoksua ULKONA 127 km
Hiihtoa LUONNOSSA 132,1 km
Soutua PUNTTISALISSA SOUTUKONEELLA 161 min 36 km
Punttisali 11,5 h
No, ehkä ens kerralla menee paremmin.:ahem: Uintia HALLISSA 64,1 km
Uintia JÄRVESSÄ 1,2 km
KUNTOPYÖRÄÄ 335,5 km
Pyöräilyä ULKONA 212 km
Juoksua MATOLLA 55 km
Juoksua ULKONA 127 km
Hiihtoa LUONNOSSA 132,1 km
Soutua PUNTTISALISSA SOUTUKONEELLA 161 min 36 km
Punttisali 11,5 h
Oli kyllä hieno sää.. Vastatuulikaan ei pahemmin haitannut, koska se oli loppujen lopuksi aika kevyt tuuli. Lepopäivä selvästi kannatti sillä nyt oli ihan erilailla puhtia kuin tiistaina.. Sain myös parannettua polkutekniikkaani. Tajusin että isolla kuormalla on huomattavasti taloudellisempaa ajaa isolla kadenssilla. Kun aiempina ajopäivinä olin jyskyttänyt tasamaalla isolla eturattaalla, nyt vetelin pääasiassa pienellä ja jotenkin kulki paremmin.. Keskinopeus oli sama kuin edellisinä päivinä, mutta kun otetaan huomioon vastatuuli ja lievä ylämäkivoittoisuus (ainakin tuntui että kokoajan noustiin snadisti ylöspäin), niin ihan kiva vauhti verrattuna edellisiin päiviin..Knoukkari sanoi:
Vihannissa pidin muuten tauon ja taukopaikalle tuli kaksi tyyppiä autolla juttelemaan.. siinä sitten turistiin ja kerroin miettiväni vielä missä yöpyisin.. He sitten ehdottivat jotain AA-kerhon kesäpaikkaa (
), johon olisi päässyt kympillä, mutta en sitten väsyneenä oulussa löytänyt sitä ja tulin nallikarin leirintäalueelle ja vuokrasin mökin yöksi..Seuraavat kolme päivää lienevät hankalia koska sää heikkenee.. noh katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään... Seuraavat etapit lienevät kuitenkin: Oulu - Tornio, Tornio - Pello ja Pello - Ylläs.. Matkat näyttäis menevän siten että huomenna olis 133km, ja sen jälkeen tippuu 10km joka päivältä..
Tolerantti
Well-known member
- Liittynyt
- 8.8.2000
- Viestit
- 4704
Kesäkuun 28. päivänä oli Kalevan kierroksen soutu (puolikas 25 km) Lohjan järvipäivien yhteydessä. Laji osoittautui tähänastisista hankalimmaksi kaluston hankinnan suhteen. Uusi kisavene maksaa 2 000 euroa ja käytetytkin 1 000 – 1 500. Siten sellaisen hankinta ei oikein innostanut, kun käyttö on kuitenkin vain kerran kesässä. Veneet tehdään nykyään mahonkivanerista, jonka on tarkoitettu sisustuskäyttöön. Kyseessä on kolmikerrosvaneri, jossa ulkopintoina on n. 1,3 mm viilut ja sisällä reilu 3 mm hötöisempi viilu, jolloin kokonaisvahvuus on vaaditut 6 mm.
Varsinaisia raasereita uitetaan vain kisassa, koska vaneri imee vettä itseensä, ja vene muuttuu aina vaan painavammaksi. Siten on selvää, että kukaan ei lainaa huippuvenettään, eikä sellaista kehtaa keneltäkään lainaksi pyytää. Veneet ovat erittäin kevyitä, yksinkin jaksaa nostaa ja kaksi ihmistä kanniskelee kummasti satoja metrejä tuskaa tuntematta. Aloitin kyselyt jo talvella ja viimein tärppäsi. Sain kohtalaisen hyvän harjoitusyksikön lainaksi aivan naapurikaupungista.
Harjoitusveneeksi virittelin kaverini avustuksella veljen vuorosoutuveneen, joka on ollut alun perin yksikkö. Asensimme siihen liukupenkin. Harjoitusveneeksi se on hyvä, mutta kisaveneeksi teknologisesti vanhentunut jo aikoja sitten. Kävin harjoittelemassa vajaan kymmenen kertaa. Tuli aikapula, eivätkä kelitkään suosineet, kun tuuli voimakkaasti ja satoi. Keväällä soutelin jonkun verran kuntosalivehkeillä.
Menin Lohjalle jo perjantai-iltana. Siellä oli viestit ja haastekisat menossa. Jari Piirainen toimi kuuluttajana. Hänellä on hyvinkin irtonaiset leuat. Aamulla vene rannalle ja lopulta veteen. En ängennyt kovin keulille lähdössä, taisin olla kolmannessa rivissä. Kaikki antoivat kevyen tuulen painaa itsensä lähtölinjan yli.
Lähtölaukaus pamahti pari minuuttia ennen aikojaan, yllättäen ja pyytämättä. Hirveä hässäkkä ja aallokko, mutta ei aivan kolissut. Reilun kilometrin jälkeen reitti kaarsi niemennokan ympäri vasemmalle, jolloin veneet pakkautuivat. Yksi sekavuorosoutupari meinasi törmätä, mutta melontavuorossa ollut singahti paikaltaan, otti kädellä minun paatista kiinni ja vielä ehti hymyillen pahoitella. Hän oli Marjo Matikainen (kok.), parinaan lohjalainen Matti Saarinen (SDP). Taisi olla epohöyryissä edelleen, kun noin kävi. Ei vaan, törmäilyt kuuluvat lajiin. Mutta en äänestä .
Välillä 2 – 5 km oli varsin paha ristiaallokko. Oli vaikea soutaa, kun vene keinui, jolloin airot haukkasivat veteen palautusvaiheessa. Viimein tajusin olosuhteeseen sopivan tekniikan; pitkiä rauhallisia vetoja ja palautus airot ylhäällä. Sitten tyyntyi ja meni hyvin, kunnes jossain 10 km:n jälkeen alkoi tuntua energiavajetta. En ollut tankannut riittävästi, enkä ehkä juonutkaan tarpeeksi. Ei malttanut, kun se vei aikaa. Oikeasti en osannut ; pitäisi olla teline, jossa juomapullo on korkki auki. Huipuilla on säiliöt veneen pohjalla, josta imetään letkulla tai pumpataan varvas- tai sähköpumpulla. Join Heavy Dexalia ja se auttoi.
Sitten alkoi toinen pakara puutua. Pelkäsin näin käyvänkin pehmusteista huolimatta. Alkoi mennä reisikin tunnottomaksi. Asentoa vaihtaen ei katastrofia sentään tullut. Neljä kilometriä ennen maalia koitti ongelma, jota ei soutaessa olettaisi kohtaavansa. Alkoi pyöriä ampiainen veneessä. Yritin lievästi hätistellä, kunnes eläin katosi näköpiiristä. Se löytyi pian, pisti perseeseen, siihen puoleen, jossa vielä oli tuntoa! Saatana ! Vieressä ollut venekunta katsoi pitkään, mutta eivät sanoneet mitään.
Neljän km:n loppukiri ja maaliin. Ohitin lopussa kajakkimiehen, jonka kanssa olin edennyt, mutta joka pakeni ampiaisepisodin aikana. Hänestä oli matkan aikana suurta apua, koska hän katsoi eteenpäin ja näki reitin. Kun piti veneensä samassa kurssissa, eteni suoraan. Veneessäni oli kyllä takalaudassa peili, mutta ei siitä niin tarkkaan näe.
Loppuaika oli n. 2 h ja 39 min. Oletinkin, että aikaa menisi jotakin 2,5 – 3 h. Hävisin matkan voittajalle Jari Kuhnolle reilun puoli tuntia. Hänhän on entinen lähes maajoukkuehiihtäjä, joka on nyt keskittynyt soutuun ja on moninkertainen Sulkavan voittaja. Ottaen huomioon vähäisen lajikokemuksen, vähäisen harjoittelun ja ensikertalaisuuden, täytyy suoritukseen olla tyytyväinen. Vaikka puolivälissä 2 h 30 min tuntui mahdolliselta. Ensi kerralla sitten!
Tulipas pitkä. Toisaalta, minähän raportoin vain kisat, enkä joka lenkkiä, niin kuin muut!
Varsinaisia raasereita uitetaan vain kisassa, koska vaneri imee vettä itseensä, ja vene muuttuu aina vaan painavammaksi. Siten on selvää, että kukaan ei lainaa huippuvenettään, eikä sellaista kehtaa keneltäkään lainaksi pyytää. Veneet ovat erittäin kevyitä, yksinkin jaksaa nostaa ja kaksi ihmistä kanniskelee kummasti satoja metrejä tuskaa tuntematta. Aloitin kyselyt jo talvella ja viimein tärppäsi. Sain kohtalaisen hyvän harjoitusyksikön lainaksi aivan naapurikaupungista.
Harjoitusveneeksi virittelin kaverini avustuksella veljen vuorosoutuveneen, joka on ollut alun perin yksikkö. Asensimme siihen liukupenkin. Harjoitusveneeksi se on hyvä, mutta kisaveneeksi teknologisesti vanhentunut jo aikoja sitten. Kävin harjoittelemassa vajaan kymmenen kertaa. Tuli aikapula, eivätkä kelitkään suosineet, kun tuuli voimakkaasti ja satoi. Keväällä soutelin jonkun verran kuntosalivehkeillä.
Menin Lohjalle jo perjantai-iltana. Siellä oli viestit ja haastekisat menossa. Jari Piirainen toimi kuuluttajana. Hänellä on hyvinkin irtonaiset leuat. Aamulla vene rannalle ja lopulta veteen. En ängennyt kovin keulille lähdössä, taisin olla kolmannessa rivissä. Kaikki antoivat kevyen tuulen painaa itsensä lähtölinjan yli.
Lähtölaukaus pamahti pari minuuttia ennen aikojaan, yllättäen ja pyytämättä. Hirveä hässäkkä ja aallokko, mutta ei aivan kolissut. Reilun kilometrin jälkeen reitti kaarsi niemennokan ympäri vasemmalle, jolloin veneet pakkautuivat. Yksi sekavuorosoutupari meinasi törmätä, mutta melontavuorossa ollut singahti paikaltaan, otti kädellä minun paatista kiinni ja vielä ehti hymyillen pahoitella. Hän oli Marjo Matikainen (kok.), parinaan lohjalainen Matti Saarinen (SDP). Taisi olla epohöyryissä edelleen, kun noin kävi. Ei vaan, törmäilyt kuuluvat lajiin. Mutta en äänestä
.Välillä 2 – 5 km oli varsin paha ristiaallokko. Oli vaikea soutaa, kun vene keinui, jolloin airot haukkasivat veteen palautusvaiheessa. Viimein tajusin olosuhteeseen sopivan tekniikan; pitkiä rauhallisia vetoja ja palautus airot ylhäällä. Sitten tyyntyi ja meni hyvin, kunnes jossain 10 km:n jälkeen alkoi tuntua energiavajetta. En ollut tankannut riittävästi, enkä ehkä juonutkaan tarpeeksi. Ei malttanut, kun se vei aikaa. Oikeasti en osannut
; pitäisi olla teline, jossa juomapullo on korkki auki. Huipuilla on säiliöt veneen pohjalla, josta imetään letkulla tai pumpataan varvas- tai sähköpumpulla. Join Heavy Dexalia ja se auttoi.Sitten alkoi toinen pakara puutua. Pelkäsin näin käyvänkin pehmusteista huolimatta. Alkoi mennä reisikin tunnottomaksi. Asentoa vaihtaen ei katastrofia sentään tullut. Neljä kilometriä ennen maalia koitti ongelma, jota ei soutaessa olettaisi kohtaavansa. Alkoi pyöriä ampiainen veneessä. Yritin lievästi hätistellä, kunnes eläin katosi näköpiiristä. Se löytyi pian, pisti perseeseen, siihen puoleen, jossa vielä oli tuntoa! Saatana
! Vieressä ollut venekunta katsoi pitkään, mutta eivät sanoneet mitään.Neljän km:n loppukiri ja maaliin. Ohitin lopussa kajakkimiehen, jonka kanssa olin edennyt, mutta joka pakeni ampiaisepisodin aikana. Hänestä oli matkan aikana suurta apua, koska hän katsoi eteenpäin ja näki reitin. Kun piti veneensä samassa kurssissa, eteni suoraan. Veneessäni oli kyllä takalaudassa peili, mutta ei siitä niin tarkkaan näe.
Loppuaika oli n. 2 h ja 39 min. Oletinkin, että aikaa menisi jotakin 2,5 – 3 h. Hävisin matkan voittajalle Jari Kuhnolle reilun puoli tuntia. Hänhän on entinen lähes maajoukkuehiihtäjä, joka on nyt keskittynyt soutuun ja on moninkertainen Sulkavan voittaja. Ottaen huomioon vähäisen lajikokemuksen, vähäisen harjoittelun ja ensikertalaisuuden, täytyy suoritukseen olla tyytyväinen. Vaikka puolivälissä 2 h 30 min tuntui mahdolliselta. Ensi kerralla sitten!
Tulipas pitkä. Toisaalta, minähän raportoin vain kisat, enkä joka lenkkiä, niin kuin muut!
Sam
Muumipappa
Onnittelut Tolerantille hienosta ja kannustavasta suorituksesta :thumbup:
Tässä sitten raporttia oman retkeni päätöksestä..
Niin siinä sitten kävi ettei paikat kestäneet. Ennen reissua pelkäsin miten lonkka kestää, mutta se kesti ihan hyvin. Nyt sitten meni polvi.
Vietin Ylivieskassa lepopäivän ja jatkoin matkaani torstaina kohti Oulua. Yhteensä kilometrejä tuli 135 ja matka sujui hyvin. Sain rauhoitettua tahtia enkä Oulussa ollut niin tsippi kuin esim. Ylivieskassa sinne saavuttuani. Matkan aikana tunsin hyvin lievää kipua vasemmassa polvessa enkä pitänyt sitä minään. Ajattelin sen olevan vain ohimenevää.
Sitä se ei ollut vaan seuraavana päivänä kipu paheni lähes sietämättömäksi. Jouduin menemään leirintäalueelle vähän Iin pohjoispuolella. Yksinkertaisesti en pystynyt jatkamaan. Tsillailin leirintäalueella päivän (onneksi oli sentään lämmintä) ja jatkoin lauantaina kohti Kemiä. Kipu lieveni vain vähän ja vähänkin kun puristi enemmän niin kipu voimistui. Pääsin Kemiin ja päätin lopettaa leikin. Ostin junalipun ja marssin kebab-ravintolaan. Se oli sitten tässä..
Ei silti ettenkö olisi oppinut tästä mitään. Olin kirjoittanut ylläpitämääni matkapäiväkirjaan jo ensimmäisen päivän jälkeen, että kadenssi (= poljinkierrosnopeus) on aivan liian matala.
Sama ongelma mulla on maantiepyörälläkin ilman kuormaa. Tuolloin pystyn kuitenkin pitämään yli 75rpm kadenssia, ja se nyt on sentään vielä välttävä lukema. Nyt kun oli kuormaa varmaan 40kg niin polkurytmini sekosi aivan täysin. Kuorman takia en päässyt yhtä kovaa kuin maantiepyörällä samalla rasitustasolla, mutta en osannut muuttaa käyttämiäni välityksiä nopeuden mukaan vaan tein sen maaston mukaan. Tasamaalla siis junnasin isolla vaihteella koska siihen olin tottunut.. Eli ajoin kahtakymppiä ketjujen ollessa kokoajan isolla eturattaalla.
Sitten kun tosiaan 3 ekana päivänä ajoin sen 530km ja kadenssi oli joka päivä ~60, niin aiheuttaahan se kohtuuttoman suuren rasituksen polville. Vasta viimeisenä päivänä sain sen nostettua siedettäväksi 70 tasolle. Se tässä on jännää miten vaikea tuollaista on lähteä muuttamaan, vaikka ongelman itse tiedostaakin heti alussa?
Ja miten tässä nyt lähtee muuttamaan ajotekniikkaa? Ajattelin, että jatkossa keskityn treeneissä pelkästään kadenssiin. Yrittäisin pitää kokoajan jotain 90rpm kadenssia ja samalla muuttaa tapaani käyttää vaihteita. Eli jatkossa en käyttäisikään vaihteita maastoprofiilin mukaisesti vaan ihan sen hetkisen kadenssin mukaisesti siten että polkimet rullaisi kokoajan hyvin. Eli niinkuin varmasti pitäisikin.
Aina pitää oppia kantapään kautta, ja näin tällä kertaa.. Harmittelin aluksi sitä että en ehtinyt kunnolla edes lappiin ja vuoristoon. Mietin, että olisi pitänyt sittenkin mennä junalla pohjoiseen ja aloittaa sieltä. Sitten mietin asiaa tarkemmin ja tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä oli paras päätös. Jos olisin aloittanut Kolarista tai Rovaniemeltä, niin tämä polvi olisi kipeytynyt jossain Norjassa, muutaman jyrkän ja pitkän nousun jälkeen. Sieltä olisi ollut tooooodella hankala päästä pois.
Nyt vain lisää tekniikkaharjoitusta ja uusi yritys ensi vuonna. Tämä oli nyt toinen yritys päästä pyörällä Helsingistä jäämeren rannalle. Ekalla kerralla homma jäi Rovaniemelle budjetin ja kunnon loppumisen takia. Tällä kertaa budjetti olisi riittänyt ja voimatkin olisi riittänyt helposti, mutta paikat eivät kestäneet.
Niin siinä sitten kävi ettei paikat kestäneet. Ennen reissua pelkäsin miten lonkka kestää, mutta se kesti ihan hyvin. Nyt sitten meni polvi.
Vietin Ylivieskassa lepopäivän ja jatkoin matkaani torstaina kohti Oulua. Yhteensä kilometrejä tuli 135 ja matka sujui hyvin. Sain rauhoitettua tahtia enkä Oulussa ollut niin tsippi kuin esim. Ylivieskassa sinne saavuttuani. Matkan aikana tunsin hyvin lievää kipua vasemmassa polvessa enkä pitänyt sitä minään. Ajattelin sen olevan vain ohimenevää.
Sitä se ei ollut vaan seuraavana päivänä kipu paheni lähes sietämättömäksi. Jouduin menemään leirintäalueelle vähän Iin pohjoispuolella. Yksinkertaisesti en pystynyt jatkamaan. Tsillailin leirintäalueella päivän (onneksi oli sentään lämmintä) ja jatkoin lauantaina kohti Kemiä. Kipu lieveni vain vähän ja vähänkin kun puristi enemmän niin kipu voimistui. Pääsin Kemiin ja päätin lopettaa leikin. Ostin junalipun ja marssin kebab-ravintolaan. Se oli sitten tässä..
Ei silti ettenkö olisi oppinut tästä mitään. Olin kirjoittanut ylläpitämääni matkapäiväkirjaan jo ensimmäisen päivän jälkeen, että kadenssi (= poljinkierrosnopeus) on aivan liian matala.
Sama ongelma mulla on maantiepyörälläkin ilman kuormaa. Tuolloin pystyn kuitenkin pitämään yli 75rpm kadenssia, ja se nyt on sentään vielä välttävä lukema. Nyt kun oli kuormaa varmaan 40kg niin polkurytmini sekosi aivan täysin. Kuorman takia en päässyt yhtä kovaa kuin maantiepyörällä samalla rasitustasolla, mutta en osannut muuttaa käyttämiäni välityksiä nopeuden mukaan vaan tein sen maaston mukaan. Tasamaalla siis junnasin isolla vaihteella koska siihen olin tottunut.. Eli ajoin kahtakymppiä ketjujen ollessa kokoajan isolla eturattaalla.
Sitten kun tosiaan 3 ekana päivänä ajoin sen 530km ja kadenssi oli joka päivä ~60, niin aiheuttaahan se kohtuuttoman suuren rasituksen polville. Vasta viimeisenä päivänä sain sen nostettua siedettäväksi 70 tasolle. Se tässä on jännää miten vaikea tuollaista on lähteä muuttamaan, vaikka ongelman itse tiedostaakin heti alussa?
Ja miten tässä nyt lähtee muuttamaan ajotekniikkaa? Ajattelin, että jatkossa keskityn treeneissä pelkästään kadenssiin. Yrittäisin pitää kokoajan jotain 90rpm kadenssia ja samalla muuttaa tapaani käyttää vaihteita. Eli jatkossa en käyttäisikään vaihteita maastoprofiilin mukaisesti vaan ihan sen hetkisen kadenssin mukaisesti siten että polkimet rullaisi kokoajan hyvin. Eli niinkuin varmasti pitäisikin.
Aina pitää oppia kantapään kautta, ja näin tällä kertaa.. Harmittelin aluksi sitä että en ehtinyt kunnolla edes lappiin ja vuoristoon. Mietin, että olisi pitänyt sittenkin mennä junalla pohjoiseen ja aloittaa sieltä. Sitten mietin asiaa tarkemmin ja tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä oli paras päätös. Jos olisin aloittanut Kolarista tai Rovaniemeltä, niin tämä polvi olisi kipeytynyt jossain Norjassa, muutaman jyrkän ja pitkän nousun jälkeen. Sieltä olisi ollut tooooodella hankala päästä pois.
Nyt vain lisää tekniikkaharjoitusta ja uusi yritys ensi vuonna. Tämä oli nyt toinen yritys päästä pyörällä Helsingistä jäämeren rannalle. Ekalla kerralla homma jäi Rovaniemelle budjetin ja kunnon loppumisen takia. Tällä kertaa budjetti olisi riittänyt ja voimatkin olisi riittänyt helposti, mutta paikat eivät kestäneet.