Kalevan puolikas
Pitäisi kai raportoida, kun vielä ehtii, että suoritin Kalevan puolikkaan tänäkin vuonna. Lävitse selvisin, kohtuudella. Neljästä ensimmäisestä osalajista olen jo kuvaukset raapustanut, joten tässä jonkinlaista yhteenvetoa.
Luistelu meni huonommin kuin viime vuonna. Syynä heikompi kunto. Merkittävä hidastava seikka oli sekin, että luisteltiin 400 m:n radalla, jolloin pitäisi osata kaarreluistelu hyvin.
Hiihdolta odotin viimevuotista enemmän. Osasin rynnistää parempaan lähtöpaikkaan ja luotto omaan kuntoon oli parempi. Sainkin paremmin pisteitä kuin aiemmin, mutta voitelun epäonnistuminen söi tulosta. Piti odotella ainakin viisi minuuttia, ehkä enemmän ensimmäisellä juottopaikalla uutta pitovoitelua.
Maraton meni huomattavasti paremmin. Uskalsin aloittaa kovemmin ja jaksoin hyvin loppuun asti. Toki riittävän vaikeaa oli loppu.
Soudussa paransin huomattavasti. Jälleen oli luottoa itseen niin paljon, että aloitin riittävän lujaa. Jäi jopa voimaa varastoon, kun tuulessa vene keikkui niin, etten oikein saanut kaikkea tiristettyä ulos. Tekniikan puutteesta on kyse.
Ehdin harjoitella pyöräilyä edelliskertaa enemmän. Silti kisareitillä vierähti enämpi aikaa. Tuuli vastaan puolimatkaan asti. Se on myrkkyä heikkovoimaiselle. Viimeksi oli vastatuulta ”vain” viimeinen kolmannes. Ajoasentoni on edelleen liian pysty, kun en pysty matalampaan, koska alkaa paikat puutua. Tankkauskin jäi vajaaksi, kun ei litkut millään maittaneet edellisiltana. Energiat loppuivat puolivälin paikkeilla, eikä yksi geelipussi oikein riittänyt paikkaamaan. Välttämättä ei ollut aivan professionaalia valmistautumista nauttia huoltajan kanssa sohvalla kuohujuomaa puolille öin maailmaa parantaen. Mutten kadu!
Suunnistusrata oli vähän viimevuotista vaativampi. Oli enemmän korkeuseroja, ja rasteja oli viety ilkeämielisesti mäkien päälle. Pääsääntöisesti rastit olivat sopivan vaativia, siis helpohkoja, mutta joukossa oli pari hankalaakin. Näistä toista pummasin viiden minuutin verran. Useiden satojen metrien rastiväli ja piti osua laakealla mäellä peitteisessä maastossa suoraan oikeaan paikkaan. Menin kai 30 m oikealta ohi, enkä rastia havainnut. Tajusin kuitenkin, että ohi menin ja jäin pyörimään. Viimein näin rastilta poistuvia miehiä, jotka viittoivat perille.
Kartta vaihdettiin kerran samaisessa sorakuopassa, josta lähdettiinkin. Jaksoin juosta koko matkan. Toki täytyi hiljentää rasteja lähestyttäessä, kun ei osaa kovin hyvin suunnistaa. Samoin kävelin jyrkimpiä ylämäkiä, ettei vedä itseään tukkoon kesken kaiken. Olen tyytyväinen suoritukseeni sinänsä. Pahaksi onneksi Puolikkaan voittaja on ammattisuunnistaja, joten aikaero voittajaan oli viimevuotista suurempi, joten myös pisteet pienemmät.
Kuvitelma oli, että kokonaissuoritus olisi voinut parantua, kun kerran kaikki oli tutumpaa. Oli varusteet jo käsissä eikä tarvitse niin paljon sekoilla itse kisasuorituksen eteen. Toisaalta vuodet eivät ole rinnasteisia, koska kisareitit ovat erilaisia ja eripituisia. Merkittävimmin vaikuttaa se, kuinka hyvä paras kisaaja lajissa on. Sijoitus sentään parantui kahdella pykälällä. Todellisuudessa aika samoissa, puolenvälin paikkeilla noin sadan kaikki kuusi lajia suorittaneen joukossa. Olen kuitenkin tyytyväinen. Ensi vuonna uudestaan!
