Mä lähdin märkään mutta ei niin kylmään ja pimeään keskuspuistoon. Vettä tuli. 16km, jossa kaksi vitosen intervallia.Kun ei huvittanut lähteä märkään, pimeään ja kylmään, niin kipitin 10 km matolla kiihtyvällä vauhdilla.
Kohta menen itsekin sinne keskuspuistoon pitkälle..Mä lähdin märkään mutta ei niin kylmään ja pimeään keskuspuistoon. Vettä tuli. 16km, jossa kaksi vitosen intervallia.
Ootteko muut huomanneet saman, että siinä missä ennen tympi juosta/pyöräillä/uida/wot evö siellä aerobisen ylärekkarissa niin nyt siitä nauttii oikeestaan kaikkein eniten? Mulle on tällanen kehityskulku selventynyt entisestään viime aikoina.
Mulle taas tuo anaerobinen on ollu aina nautinnon lähde. Mitä pidempi, paremmalla lämmityksellä ja kovemmin niistä nautinnollisempi. Mutta vuosia meni, että aerobisen ylärekkarissa oli hankalaa. Niinku väärä kierrosluku.Aerobisen ylärekkarissa on joo hauskaa ja olen oikeastaan aina pitänyt siitä tunteesta. Mutta sitten kun mennään tuostakin yli (esim. sprintti-triathlon) anaerobiselle kynnykselle niin menee vaikeeksi.
No en. Mulla on oikeastaan kaksijakoiset mieltymykset, että rauhallinen liikunta menee kivasti naatiskellessa, mutta sitten toinen on se että tuollaiset 1-20min vedot yli aerobisten rajojen on nautinnollisia. Nuorempana sitä ajatteli että nuohan on sitä kauheinta tuskaa, mutta alkaakin tuntua hyvältä, kun kunto on jonkun verran parantunut ja niistä pystyy nauttimaan ilman että tarvii ihan täysiä ja viimeseen asti aina vetää.Ootteko muut huomanneet saman, että siinä missä ennen tympi juosta/pyöräillä/uida/wot evö siellä aerobisen ylärekkarissa niin nyt siitä nauttii oikeestaan kaikkein eniten? Mulle on tällanen kehityskulku selventynyt entisestään viime aikoina.
Kyä juoksussa mukavaa on kolkutella siinä anaerobisen rajoilla.:ahem: Mulla on kanssa vaikeuksia pysyä alle aerobisen kynnyksen, kun se on 128. Siksi teen suurimman osan Peekoosta fillarilla. Tiedä sitten pitäiskö lähteä tekemään jakoa PK- ja PK+ lenkkeihin. Koska päivän kunto ja fiilis kuitenkin vaikuttaa sykkeisiinkin aika paljon. Näköjään mulla noi ylämäet on 'haasteita' niin tossuilla kuin kumeillakin. Niihin tulee hakattua aika tiukasti. Luontaisesti olen ollut kohtuullisen hyvä alamäissä.Mulle taas tuo anaerobinen on ollu aina nautinnon lähde. Mitä pidempi, paremmalla lämmityksellä ja kovemmin niistä nautinnollisempi. Mutta vuosia meni, että aerobisen ylärekkarissa oli hankalaa. Niinku väärä kierrosluku.
Ja nyt vähiten nautinnollisin on pk-alue, jolla täytyy koko ajan tarkkailla että ei nouse vauhti ja syke liiaksi. Tässä tiedän syynkin, joka on juoksutekniikan parantuminen ja joka ei ihan siellä pk-alueen alalaidassa toimi eli menee sellaseksi tahalliseksi hidasteluksi, liki kävelyksi. Alle 25km ja viileässä syyskelissä ei vielä haittaa, mutta pidemmissä ja hellelenkeissä meinasi hitaimmallakin juoksuaskeleella syke nousta 5-10 iskua harjoitussuunnitelmasta yli.
Samaa mieltä, mutta ehken sillä erolla, että vaikka vetää ihan täysiä, niin palautuu paremman kunnon takia nopeammin iskukuntoon.Nuorempana sitä ajatteli että nuohan on sitä kauheinta tuskaa, mutta alkaakin tuntua hyvältä, kun kunto on jonkun verran parantunut ja niistä pystyy nauttimaan ilman että tarvii ihan täysiä ja viimeseen asti aina vetää.
Sama homma varsinkin hitaalla lenkillä että kun tulee sopiva ylämäki, ni vauhti pysyy samana tai jopa kiihtyy. Alamäkiä on kanssa kiva juosta vauhdilla, laittaa jalat rullaamaan ja antaa painovoiman vetää.Kyä juoksussa mukavaa on kolkutella siinä anaerobisen rajoilla.:ahem: Mulla on kanssa vaikeuksia pysyä alle aerobisen kynnyksen, kun se on 128. Siksi teen suurimman osan Peekoosta fillarilla. Tiedä sitten pitäiskö lähteä tekemään jakoa PK- ja PK+ lenkkeihin. Koska päivän kunto ja fiilis kuitenkin vaikuttaa sykkeisiinkin aika paljon. Näköjään mulla noi ylämäet on 'haasteita' niin tossuilla kuin kumeillakin. Niihin tulee hakattua aika tiukasti. Luontaisesti olen ollut kohtuullisen hyvä alamäissä.