Lanzaroten treenileiri!
Pe 23.3.
14,5km pyörälenkki lähinnä pyörää testaten. Alkoi olla sen verran myöhä, että rupesi hämärtämään, joten siksi en tehnyt pitempää pyörälenkkiä.
Pyöräilyn jälkeen juoksua 10.47km ajassa 56:20. Juoksin Ironmanin maraton-reittiä edestakas pk-sykkeillä. Fiilis mainio ja keli lämmin.
La 24.3.
Aurinkoinen, mutta ah niin tuulinen päivä alkoi ensimmäisellä pyörälenkillä. Päätin aloittaa Ironman-reitin alkuosalla. Nyt tuli vielä valittua vähän vääriä teitä joten välillä ei ollut asfaltin pinta ihan kovinkaan sileä. Pääosin kuitenkin aivan mainio reitti, joskin se tuuli oli pahempi kuin kuvittelinkaan. Etenkin sivutuuli tuntui hyvin vaikealta. 86,51km ja 3h41min. Vauhti ei kuulosta päätä huimaavalta, mutta kun lisätään statistiikkaan 693 nousumetriä, niin se ehkä selittää osan.
Pyöräilyn päälle 3km reipasvauhtinen juoksulenkki 16:33.
Illalla vielä rauhallinen 6km lenkki hahmon gnz kanssa.
Su 25.3.
Edelleen hellettä, mutta vielä enemmän tuulta. Aloitin pyöräilyn Ironman-reitin loppuosasta ylämäellä. Vastatuuli teki siitä tosi pahan ja ensimmäinen tunti mentiin vain 17km/h vauhdilla. Siinä oli siis 17km mittainen loivahko ylämäki ja tuulta vastapalloon ~30km/h..
Nyt tuuli osoitti vaikeutensa myös alamäessä ja riippumatta tuulen suunnasta. Kun ajoi liikenteen seassa, piti kokoajan varoa ajautumasta autojen alle, mutta samalla tuuli riepotteli vähän miten sattuu. Aloin ymmärtää niitä, jotka sanoivat, että Lanzalla saattaa olla perusteltua ajaa jopa alumiinirunkoisella fillarilla.
Lenkin pituus 72,43km johon kului aikaa 3:24. Nousua 618m.
Pyöräilyn päälle juoksua 8km taas rantakadulla ja jotenkin kummasti se juoksu vaan kulkee, vaikka alla on hyvinkin fyysinen pyörälenkki. 44min ja keskivauhti siis 5:35.
Ma 26.3.
Kevyt päivä. Aamulla vain 1km uintia (21min), kun kävin juomassa puolet Atlantin vedestä. Iltapäivällä palauttavaa pyöräilyä 11,3km (35min) Puerto Del Carmenissa ja illalla vielä jonkinverran kävelyä Arrecivessä.
Ti 27.3.
Edellisenä iltana pyörävuokraamon Ben kävi vaihtamassa ennalta sovitusti hiilikuitu-Feltin alumiini-Feltiin, jossa oli myös erilainen osasarja. Kolme ratasta edessä. Päätin tehdä nyt leirin kovimman harjoituksen, joten en halunnut käyttää pienintä ratasta ollenkaan. Reitiksi valitsin Ironman-reitin pohjoisosan sisältäen sen kaikkein tiukimman ylämäen. Keli oli tällä kertaa aika mainio. Kuten Ben edellisenä iltana sanoikin niin tuulta ei ollut ollenkaan.. Siis Lanzan mittakaavassa sitä ei ollut juuri ollenkaan.. 18km/h kuitenkin säätiedoitusten mukaan, mikä ei Suomen mittakaavassa varmaan ihan määritelmään "tyyni" sovi.
Kyllä sen ajaessa huomasi heti ettei tuuli ollut nyt ollenkaan paha. Myöskään ne kovimmatkaan ylämäet eivät tuntuneet niin pahoilta kuin olin pelännyt. Se kaikkein pahinkin meni helposti 39 piikkisellä eturattaalla. Ajattelin jo hetken, että hah täähän on ihan helppo reitti, kunnes... Heh, alamäki.. Ensin noustaan ~20km mittaista tietä 660 metrin korkeuteen ja sitten laskeudutaan takaisin alas 5km mittaisella matkalla.. Siihen päälle lisätään se, että pilviraja sattui olemaan siinä noin 500 metrin korkeudella, eli alas tultiinkin jyrkkää serpenttiinimäkeä lähes sokkona. Lisäksi en ollut saanut tarpeeksi luottoa pyörän jarruihin ja se käyttäytyi vähän oudosti jarruttaessa. En uskaltanut pamauttaa täysillä mutkaan etenkin kun en nähnyt tuleeko vastaan esimerkiksi auto.
Siinä vaiheessa kun ohitse paineli joukko pyöräilijöitä enkä pysynyt millään perässä, alkoi vaan hävettämään. Voi hemmetti mitä tästä oikein tulee?
Lenkin pituus 131km ja aika 6:02. Loppumatka meni ihan spedeilyksi, kun erehdyin "oikaisemaan" sellaista tietä, jossa olisi irronnut paikat hampaista ellei ne olisi irronneet jo lauantain lenkillä. Nousua 1142m 107km osuudelta (lopun 25km mittasin endomondolla, koska garminista loppui akku).
Päälle vielä 2km vauhdikas lenkki aikaan 9:55. Eli kaksi alle 5min kilometriä. Tarkoituksena siis vain harjoitella rytminmuutosta juoksuun, ja se tuntui ainakin sujuvan.
Ke 28.3.
Lähdin ensin pyöräilemään, mutta jo heti alussa totesin pirullisen tuulen vähän liiankin pirulliseksi. Eilisen treeni tuntui reisissä vielä aika pahasti, joten päätin jättää pyöräilyn lyhyeen. 25km pyöräilyn (1h10min) jälkeen päätin tehdä vähän pidemmän juoksun. Aloitin ekan kilsan rauhallisesti, mutta nopeasti rytmi löytyi ja jalat alkoivat automaattisesti rullaamaan. Nakutin tasaisesti 5:10-5:20 kilometreja ja lopulta juoksin puolimaratonin... Vähän niinkuin vahingossa, koska alunperin oli tarkoitus juosta vain puolitoista tuntia.. 21,1km matkaan kului aikaa 1h52min, eli vain 4min hitaammin kuin vuonna 2008 juostu puolikkaan ennätykseni. Vauhti oli sellaista kevyttä maraton-vauhtia, jota olisin varmasti pystynyt jatkamaan toisenkin puolikkaan ja ehkä vähän kiihdyttämäänkin. Huippu fiilis.
To 29.3.
Viimeinen treenipäivä ja kenties paras. Nyt oli taas tyynimpi päivä (tuulta vain 22km/h) ja tuulensuuntakin miellyttävä loppulenkkiä ajatellen. Aloitin siis pyöräilemällä ensin Playa Blancaan ja sen jälkeen El Golfon rantakallio-reitille, jota pitkin myös Ironmanissa kuljetaan.. Timanfayan luonnonpuiston läpi ja sieltä oikaisu Ironmanin loppuosan ~15km pitkälle alamäkiosuudelle. Nyt olin saanut tarpeeksi luottoa pyörään ja alamäetkin alkoivat sujua. En tietty käynyt pohjoisosan killerimäessä enää, mutta varmaan sekin olisi nyt mennyt jo paljon paremmin. Lenkille tuli pituutta 111km ja aikaa paloi 4h26min. Keskinopeus 24.9, mikä tietäisi jo sellaista vähän päälle 7h Ironman-aikaa, mihin voisi olla jo tyytyväinen. Noh, olosuhteet vaihtelee ja yksin tuuli saattaa vaikuttaa aikaani tosi paljon.
Kaiken kaikkiaan tämä treenileiri oli kyllä onnistunut. Nyt tiedän mitä odottaa ihan kongreettisesti: Se on lähempänä helvettiä, kuin osasin ajatellakaan! Sanotaan että hullu saa olla, muttei tyhmä. Minä en ole enää varma kumpaan kategoriaan tämä menee.
Puolitoista kuukautta aikaa, joten nyt ei enää erikoisuuksia tehdä. Herkistävää treeniä ja lisää pyöräkilometreja. Eikai tässä muuta.
