Onhan se kyllä vähän niin, että hiihto on sesonki laji eikä ihmeitä voi odottaa, jos lajispesifiset pohjat jää tyngäksi. Ellei kunto löydy niin ihan laturetkiasenteella ja viime vuoden kömmähdykset välttämällä sinne menossa...Jaha, Mangelo laittoi ilmon meneen. Itse odottelen vielä ja katon mihin tää tästä kehittyy.
On mulla talvikausina aina ollut nopeus ja räjähtävyysharjoituksia, mutta nyt olen lisännyt niitä ja keskittynyt vielä enemmän. Ja kirjannut ne tännekin kuuliaisemmin. Eikä se mitä tekee vaan miten tekee. Mulle hyvä kunto ja olo on kokemuksellisesti nopeuden-voiman-kestävyyden kolmiyhteys. Ja jos omia vaatimattomia lahjakkuusalueita tarkastelen niin räjähtävyys, nopeus ja koordinaatio on mulla luonnostaan paremmat kuin kestävyysominaisuudet. Olen liikkeissä luonnostani nopea, mutta en luonnostani kestävä. Siinä mielessä saan noista painonnostoliikkeistä ja nopeusharjoituksista erilaisia ja piristäviää fiiliksi. Terveyden kannalta on myös hyvä harjoittaa nopeutta ja voimaa. Puhumattakaan siitä, että sydämen terveelle kehitykselle ns. painetyö on erittäin tärkeää. Jatkuvalla ja pk-painotteisella harjoittelulla sydän tekee tilavuustyötä, joka on kyllä hyvä mutta hieman yksipuolinen sydämen rakenteeelle. Tilavuus kasvaa, mutta seinämien paksuus ei. Ja sydän (+verenkierto ja hormonitoiminta) joudutaan kyllä "rakentamaan" ensin tilavuus ja sitten vahvuus -järjestyksessä. Muuten kunnosta tulee ns. pöljäpäivämäistä eli joskus toimii joskus ei. Vähäinen merkitys ei oo myöskään arkielämän tarpeilla: esim mettätöissä tarvin räjähtävyyttä ja raakaa sekä toiminnallista voimaa. Tuolla maailmalla ja jo kotosuomessakin on fitness-bodypuolella ilmaantunut hyvin jyrkkää kestävyysurheilun vastaisuutta, jonka tueksi haetaan tutkimusta jos toistakin. Nämä kannat kannattaa mun mielestä jättää omaan arvoonsa ja ne perustuvat kyllä tarkoituksellisesti erittäin kapeaan ihmiskäsitykseen, jota perustellaan monesti täysin stetsonista vedetyillä evoluutitarinoilla. Tarinoilla kirjaimellisesti. Ihminen on luonnostaan juoksija ja kestävyysurheilu on erittäin terveellistä, mutta siinäkin pätee enemmän se, että miten tekee kuin mitä tekee.Jaahas, knoukka on ryhtynyt pikajuoksijaksi.
No taitaa itsellä olla samat suunnitelmat, eli sitten jos ei oo "kunnossa" niin maaliinpääsy riittää meni siihen sit 8,9 tai 10 tuntia.Onhan se kyllä vähän niin, että hiihto on sesonki laji eikä ihmeitä voi odottaa, jos lajispesifiset pohjat jää tyngäksi. Ellei kunto löydy niin ihan laturetkiasenteella ja viime vuoden kömmähdykset välttämällä sinne menossa...
Aloitin liian kovaa ja voitelu petti ennen aikojaan. Tyytyväinen silti olen tulokseen ja tavoite vois olla aikalailla sama, riippuen tietenkin olosuhteista yms....Mitä omasta mielestäs teit viimevuonna väärin?
Ok, tämä valaisi, sulla on kyllä tekemisen meininki noissa treeneissäsi.On mulla talvikausina aina ollut nopeus ja räjähtävyysharjoituksia, mutta nyt olen lisännyt niitä ja keskittynyt vielä enemmän. Ja kirjannut ne tännekin kuuliaisemmin. Eikä se mitä tekee vaan miten tekee. Mulle hyvä kunto ja olo on kokemuksellisesti nopeuden-voiman-kestävyyden kolmiyhteys. Ja jos omia vaatimattomia lahjakkuusalueita tarkastelen niin räjähtävyys, nopeus ja koordinaatio on mulla luonnostaan paremmat kuin kestävyysominaisuudet. Olen liikkeissä luonnostani nopea, mutta en luonnostani kestävä. Siinä mielessä saan noista painonnostoliikkeistä ja nopeusharjoituksista erilaisia ja piristäviää fiiliksi. Terveyden kannalta on myös hyvä harjoittaa nopeutta ja voimaa. Puhumattakaan siitä, että sydämen terveelle kehitykselle ns. painetyö on erittäin tärkeää. Jatkuvalla ja pk-painotteisella harjoittelulla sydän tekee tilavuustyötä, joka on kyllä hyvä mutta hieman yksipuolinen sydämen rakenteeelle. Tilavuus kasvaa, mutta seinämien paksuus ei. Ja sydän (+verenkierto ja hormonitoiminta) joudutaan kyllä "rakentamaan" ensin tilavuus ja sitten vahvuus -järjestyksessä. Muuten kunnosta tulee ns. pöljäpäivämäistä eli joskus toimii joskus ei. Vähäinen merkitys ei oo myöskään arkielämän tarpeilla: esim mettätöissä tarvin räjähtävyyttä ja raakaa sekä toiminnallista voimaa. Tuolla maailmalla ja jo kotosuomessakin on fitness-bodypuolella ilmaantunut hyvin jyrkkää kestävyysurheilun vastaisuutta, jonka tueksi haetaan tutkimusta jos toistakin. Nämä kannat kannattaa mun mielestä jättää omaan arvoonsa ja ne perustuvat kyllä tarkoituksellisesti erittäin kapeaan ihmiskäsitykseen, jota perustellaan monesti täysin stetsonista vedetyillä evoluutitarinoilla. Tarinoilla kirjaimellisesti. Ihminen on luonnostaan juoksija ja kestävyysurheilu on erittäin terveellistä, mutta siinäkin pätee enemmän se, että miten tekee kuin mitä tekee.
PS. Ja kyllä kiihtyvä 16-20km juoksu on yhä lempiharjotukseni. Siitä saa sekä pitkän harjoituksen että tehokkaan harjoituksen fiilikset. Best of both worlds.