Mikäli erilaiset ikäkausiluokat olisivat jaettu F1:ssä kuten Rallin MM-Sarjassa merkkiluokittain niin luokkavoittojen suhteen Michael Schumacher ja Ayrton Senna olisivat omillaan.
Schumacherilla olisi ollut 14 voittoa ja Sennalla 10 voittoa.
Ikäkausiluokittain nk. D-luokka eli vaikkapa 36-vuotiaat tai sitä vanhemmat olisivat dominoineet 1950-luvun F1:stä, mutta siitä eteenpäin 1950-luvun lopulle ja 1960-luvun alkuun tultaessa ikäluokat alkoivat pienentymään nk. B ja C-luokkaan eli 20:n ikävuoden myöhäiseläjät ja 30:n ikävuoden varhaiseläjät sisältäen ja heihin nähden vaikka esimerkiksi Jack Brabham, Maurice Trintignant ja Graham Hill tuota ikäluokkaa korottivat tuohon aikaan ja lisäsivät omat mausteensa sen ajan keski-ikään kaikkiaan.
1970-luku toi tullessaan ennen pitkää nk. B-luokan eli sellaisen noin 25-vuotiaan kuljettajan arkkityypin joka ei mielellään olisi saanut olla 30 vuotta vanha, mutta vielä tuolloinkaan todellisia lajiveteraaneja ei hyljeksitty eikä ikä ainakaan vielä varsinkaan vuosikymmenen alkupuolella ollut este eikä mikään.
Sen sijaan jo ihan loppupuolella alkoi olla jo hieman selvempää empimistä veteraanikuskien suhteen ja kaikkein vanhimmat mahdolliset ehdokkaat joutuivat periaatteessa jo nykypäivän melko nuorekkaidenkin veteraanien kärsimän nk. Ikärasismin uhriksi jo tuolloin.
Vähäksi aikaa vielä koko 1980-luvun ajan jatkunut nuorekkuuden ihannointi ihan alkuvierastuksen ja Riccardo Palettin kaltaisten nuorukaisten valitettavasti menehdyttyä yllättäen hidastui ja tuntui jopa päättyvän kun 1980-luvun lopussa ja ihan 1990-luvun alussa useat hyvinkin iäkkäät sen ajan veteraanikuskit pistivät melkoiset intiaanikesien ajot pystyyn ja voittivat tai ainakin ajoivat erittäin näyttäviä ajoja minkä pystyivät.
Lopulta pitkästä aikaa nähtiin jopa peräti 3 sellaista kuskia joilla oli enemmän ikää kuin 36 vuotta voittaessaan eli vuonna 1992 Nigel Mansell, vuonna 1993 Alain Prost ja vuonna 1996 juuri ja juuri tuon määritelmän sisällä Damon Hill voittivat maailmanmestaruuden.
Siten he täyttivät nk. D-luokan ikämääritelmän.
On paha sanoa, että mistä johtui nuorten kuljettajien esiinmarssin vaikeus tavallaan.
Osa 1990-luvun erittäin lahjakkaista kuljettajista heti F1-sarjan alapuolella niin Euroopan kuin Japanin F3000-luokasta eivät koskaan nousseet F1:siin ja senkin sanottiin suosivan lajiveteraaneja tai helpottavan esimerkiksi Michael Schumacherin tai Mika Häkkisen tietä kohti lajin huippua.
Sitten oli joitakin lähes täysin järjettömiä odotuksia kyvyistä puhuttaessa joidenkin nk. A-luokan eli erittäin nuorten ikäpolven kuljettajilta tavallaan ja sitten juurikin kovan paikan tullen heitä ei oikein haluttu edes käyttää.
Vuonna 1986 esimerkiksi tapaus Allen Berg Kanadasta ja vuonna 1990 tapaus Gregor Foitek Sveitsistä olivat sellaisia joita enemmän tai vähemmän F1:ssä kohtasi vain pettymys ja jopa mediajulkisuuden aiheuttamat nöyryytykset joskin Foitekin tapauksessa taisi mediahuomio johtua myös ainakin osin niin Günther Schmidtin raivokohtauksista kuin myös isänsä Karl Foitekin ja Peter Monteverdin välisen riitelyn osapuoleksi joutuminen.
Mielenkiintoista on myös se, että jostain syystä 1990-luvulla ainakaan alkupuolella ei vain ollut halukkuutta juuri satsata 25-30 vuotta täyttäneisiin kuljettajiin toisin kuin 1960-luvulla oli ollut ollut vastaavissa ikäluokissa mestaruushaastajia kuten Bruce McLaren, Jochen Rindt ja Jacky Ickx joita kaikki halusivat suorastaan kilvan talleihinsa.
Vuodet 1994-2000 olivat lajissa dramaattisia ja samalla hyvin äkkiä alkoivat myös 1980-luvulta lähtien yhä koko ajan pahentuvasti, mutta lopullisen selvästi 1990-luvulta lähtien alkanut veteraanikuskien nk. Ikärasismi pahentua jolloin suuntana tietenkin oli ajoittain nykypäivään järjettömäksi paisunut nuoruuden ihannointi hintaan mihin hyvänsä viis välittämättä järkyttävistäkin määrästä kolareita tai virheitä.:frank:
2000-luvulta lähtien mestarit kuten Fernando Alonso, Kimi Räikkönen ja Sebastian Vettel ovat tuntuneet yhdessä Lewis Hamiltonin tapaan lähinnä nk. Playstation-sukupolven maailmanmestareilta vaikka paljoa enemmän perinteisimmissä oloissa eivät mestaruuksia saavuttaneet myöskään Schumacher tai Häkkinen joiden aikana laji alkoi selvästi jo huonontua kun muun muassa sinisten lippujen sääntöjä mentiin pilaamaan jo silloin naurettaviksi niitä lyhentäen ja lopulta pilaten nykyiseen ja jo vuosia olleeseen 3 mutkan tai suoranmitan sääntöön.:wall:
Vuoteen 2014 mennessä kaikki nk. Veteraanitason kuljettajatkin tuntuivat hyvin nuorekkailta. Ellei sitten ihan väen välttämättä halunnut laskea pian 1990-luvun viimeistä mohikaania testikuljettajan asemankin laskien eli Jenson Buttonia, mutta ei hänkään ollut kuin vain 34 vuotta vanha ja Kimi Räikkönen oli 35 vuotta vanha.
Kun koko ajan on tullut entistäkin nuorempia, ajoittain ihan todella keskenkasvuisia joskin myös parhaimmillaan todella lahjakkaitakin nuoria kuljettajia niin nykyisin entiset ikäluokatkin alkavat vaikuttaa kovin erikoisimmilta.
Esimerkiksi nk. D-luokan veteraani kuten vaikka Kimi vaikuttaa jäävän aina joka vuosi lajiin kun kerta kaikkiaan on niin helskutisti kysyntää ja kun kerta kaikkiaan vaan on niin suosittu.
Vaikka kisat eivät aina menneet putkeen ja ilman valtavaa suosiota olisi varmasti ura päättynyt jo kauan sitten ja jopa myös Ferrari-paluun urakin vaikka eihän Kimillä hänen uudella Ferrari-urallaan muuta pohjattoman huonoa kautta ollut kuin vain vuosi 2014 ja kaikkiaan vielä sitäkin surkeampi kausi oli vain vuosi 2009 aikaisemmalta Ferrari-uralta puhuttaessa.
Kimillä tosin olisi nk. D-luokan luokkavoittoja juuri pitkän uransa takia kaikkiaan nyt jo 9 kappaletta ja ensi vuonna hän pääsisi samaan kuin Senna luokkavoittojen määrissä.
Kimi on kuitenkin edelleen erittäinkin vahva nimi potentiaalisesti tai voisi olla potentiaalisesti myös kärkitallissa, mutta vuoden 2020 jälkeen taitaa jatkaa vielä kauden verran enintään sinne vuoteen 2022 asti kun ainakin ajoittain tilanne on ollut myös Alfa Romeo-Sauber-tallissa hyvä kun tuonkin tallin tilanne on jakanut mielipiteitä nimensä takia.
Samanlainen potentiaalinen jatkaja 1960-luvulla ja ihan uransa lopussa jopa vuoden 1970 mestaruudessa hetkittäin kiinni oli Jack Brabham jolla oli ikäluokittain tai olisi ollut kuusikin voittoa jos niitä laskettaisiin.
Oma lukunsa ovat 1980-luvun lopussa tai pitkin 1990-lukua pimentoon jääneet huippukuljettajat kuten Jean Alesi tai heti nimenomaan debytoivana kuljettajana uskomattoman mittapuun luoneet, mutta sittemmin suurille toiveille ainakin median tai lajin ystävien silmissä elämättömät kuljettajat kuten Giancarlo Fisichella saavuttivat tai olisivat saavuttaneet paljon ikäluokkavoittoja. Alesi olisi saavuttanut niitä 6 kappaletta niin nk. A, B ja C-luokissa ja Fisichella 3 kappaletta nk. C-luokassa.
Myös David Coulthard ja Jose Froilan Pepe Gonzalez olivat omalla tavallaan menestyviä tämän tyypin voittomietinnöissä kun Coulthardilla olisi ollut niitä 5 kappaletta ja Pepe Gonzalezilla 3 kappaletta.
Toisaalta ikäkausiluokkiensa huippunimet myös varastavat toisiltaan mestaruuksia niin toteutuvasti kuin myös kuvitteellisissa ikäluokkamestaruuksissa. Siten esimerkiksi Hamiltonilla on toistaiseksi vain 7 vastaavaa nk. Ikäluokkatason voittoa ja Vettelillä on vain 5 vastaavaa nk. Ikäluokkatason voittoa.
Indy 500:n laskien mukaan sarjan alkuvuosilta periaatteessa vuoden 1950 Indy 500:ssa ajanut Pat Flaherty olisi ikäluokkansa eli nk. A-luokan luokkavoittaja kun oli niin nuori kun oli ja paras mies kymppipaikalla mikä kieltämättä on erikoinen tapa jos sen laskisi niin kuvitteellinen ikäluokan luokkavoitto saavuttaa.
