"Turhia" tilastoja ja laskelmia

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Valtteri Bottas hallitsi kauden alussa Melbournen avausvoiton ja nopeimman kierroksen pistein ainakin näillä näkymin kaikkien aikojen kovinta MM-johtoa heti kauden avauksen jälkeen 26 pisteen turvin.

Toisaalta Abu Dhabin 2014 kertaalleen kokeillun tuplapistesäännön vuoksi Bottas ei ole saavuttanut edes omaa uran suurinta pistemäärää kerralla kun Bottas saavutti siinä kisassa oman uransa parhaan pistepotin juuri tuon tuplapistesäännön vuoksi.

Myös Felipe Massa saavutti tuolloin enemmän pisteitä kuin mitä esimerkiksi Bottas nyt Melbournessa ja Lewis Hamilton tietysti voitollaan vei 50 pistettä ja maailmanmestaruuden kun Nico Rosbergille tuli huonosti sujuneen kisan päätteeksi vielä tekninen vaurio autoon varmistamaan Hamiltonin mestaruuden.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
F1:n osalta olisi mielenkiintoista myös nähdä, että millaisia maailmanmestareita olisi ollut lajin historiassa jos ne päätettäisiin nk. Mestaruuspisteiden, sijoitusten ja kalenterivuoden yhteisin nk. Yhdistelmäpistein?

Tuossa säännössä noudatettaisiin tietyin vuosin tapahtuneiden pistejärjestelmien muutosten myötä myös ylimenoaikaa esimerkiksi vuosille 2009 ja 2010.

Ylimenokausilla olisi mestaruuteen ollut mahdollista liittää edellisvuoden pisteet kunnes kaikki kisat ajetun kalenterivuoden sisällä olisivat olleet ohi.

Näin esimerkkinä siis olisi jatkettu vuoden 2009 pistesäännön noudattamista aina vuoden 2010 viimeisen kisan päätökseen asti.

Esimerkiksi silti kuitenkin sääntöjen ja huippuluokan kausiensa takia Sebastian Vettel olisi pysynyt vuonna 2011 myös nk. Yhdistelmäpistein mestarina.

Syy sille olisi ollut kalenterivuoden aikana huomioitujen eli tässä tapauksessa 7.11.2010 ja 31.10.2011 välillä huomioitujen kisojen tulokset mukaan luettuna kaikkiaan 13 voittoa, neljä kakkostilaa, yksi kolmostila ja yksi nelostila nimenomaan parhaimpia sijoituksia mukaan laskettuna joista olisi tullut yhteensä 424 pistettä.

Vahva vuoden 2010 loppu ja vahva vuoden 2011 alku oli tai olisi ollut Vettelin mestaruuden selventävä tekijä.

Sen sijaan vuoden 2012 mestaruus olisi voinut mennä myös Fernando Alonsolle tällä järjestelmällä.

Vuoden 2012 alkuvaiheessa kautta Vettel olisi johtanut vielä selvästikin, mutta toteutuneen historian huono kauden alku Vettelille olisi maksanut paljon ja vasta 10:n ajetun kisan tai 22.7.2012 jälkeen Vettel olisi ollut taas mukana mestaruuskamppailussa kun huomioituja yhteispisteitä olisi ollut 298 ja Alonsolla olisi ollut 299 huomioitua yhteispistettä. Tämän jälkeen Alonso ja Vettel ajoivat hyvin tasaisesti toteutuneessa historiassa läpi tuon vuoden.

Alonso näillä näkymin olisi johtanut kaudella MM-kilvan tilannetta ainakin neljässä kisassa ja lisäksi mikäli en laske väärin niin Alonso olisi saattanut voittaa mahdollisessa tasatilanteessa kun hänellä olisi ollut neljä paremmin huomioitua yhteispisteiden kisaa kuin Vettelillä. Tosin se tilanne olisi vaatinut tasapeliä kun muutoin Vettel taitaisi taas juuri ja juuri voittaa mikäli en laskisi väärin.

Tässä järjestelmässä kuitenkin esimerkiksi Keke Rosberg ei olisi todennäköisesti ollut koskaan maailmanmestari ellen siinäkin sitten näin äkkiseltään laske väärin ja Nigel Mansell olisi saattanut vielä vuonna 1993 menestyä todella hyvin mikäli ei IndyCar-vuotensa takia olisi voittanut jopa mestaruutta siltikin ja samalla tavalla vuodeksi 1994 Alain Prost olisi saattanut menestyä todella hyvin uransa lopettamisesta huolimattakin ja olla mestaruudesta kiinni kun edellinen kausi oli sujunut niin dominoivasti.

Mika Häkkisellä suomalaisittain kuten myös Kimi Räikköselläkin olisi ollut näin äkkiseltään laskettuna hyvät mahdollisuudet useampiin mestaruuksiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Tämän vuoden Melbournessa kisan kestoaika oli tunnin ja 12 minuuttia pidempi kuin mitä 15 vuotta sitten vuonna 2004.

Samanlaisella Valtteri Bottaksen ajaman nopeimman kierroksen ja yleisen vauhtiolemustason mittapuulla Bottas olisi kuitenkin ollut vuoden 2004 teoreettisessa Melbournen kisassa mukana ollessaan vasta 7:s eli saavuttaen kaksi pistettä ja vuoden 2002 pistejärjestelmällä vain pisteettömän seiskapaikan tapellen siitä kynsin ja hampain Jarno Trullin kanssa.:eek:

Niin hurja on kisanopeudessa tasoero vuoden 2004 ja tämän päivän välillä etenkin Melbournessa ollut kun nopeimmasta kierroksesta huolimattakin Bottas ajoi voittajana yleisesti ottaen vielä sekuntia nopeintakin kierrosta hitaampia nopeampia kierrosaikoja.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Jarno Trulli ajoi 170 sellaista kilpailua joissa 90 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.

Jarno Trulli pääsi maaliin 159:ssä sellaisessa kilpailussa joista 79 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.

Vertailun vuoksi Rubens Barrichello otetaan tähän mukaan laajemmin ja Jenson Button ja Giancarlo Fisichella kapeammin:

Barrichello ajoi 229 sellaista kilpailua joissa 83 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.

Barrichello pääsi maaliin 224:ssä sellaisessa kilpailussa joista 78 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.

Button ajoi 244 sellaista kilpailua joissa 82 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.

Fisichella ajoi 154 sellaista kilpailua joissa 71 kappaletta oli sellaisia missä hän ei ollut voittajan kanssa samalla kierroksella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Kierroksella ohittamiseksi joutuminen on usein F1:n kaltaisessa kisoissa tietenkin vältettävänä, ikävänä ja jopa häpeää aiheuttavana ilman erittäin hyviä perusteita ollut asia mitä kuitenkin väistämättä joskus tapahtuu lajissa.

Yleensä kierroksella ohittaminen nähdään lähinnä umpihitaiden ajajien tunnusmerkkinä, mutta yllättävänkin kilpailukykyiset nimet ajouriensa varrella joko voitoin, niitä ilman tai jopa mestaruuksia saavuttaneina nk. Entisinä Suuruuksina tai vain väärissä talleissa ajavina periaatteessa kuitenkin edelleen vanhempanakin ollessaan oikeassa tallissa oikeaan aikaan vielä mestaruuteen kykeneviäkin kuljettajia on jäänyt historian varrella kierroksella ohitetuksi ajoittain hyvinkin nöyryyttäviä määriä.

Pois lukien yhtä Martin Brundlen uran erikoista tuomareitten teknistä kömmähdystä 8 kierrosta maalissa kisan voittajalle jääneenä sinänsä kun on hyväksytty jo tuolloin sääntöjenvastaisesti lopputuloksiin silloisen ja nykyisen rajan eli 7 kierroksen sijaan ainoastaan Jo Bonnier ja Graham Hill uriensa aikana ovat ajaneet sellaisella aikakaudella virallisestikin jolloin raja oli 8 kierrosta hyväksytyksi tulemisessa ennen kuin tuota sääntöä mentiin 1970-luvun aikana rukkaamaan nykyiseen muotoonsa.

Laitan tähän alle seuraavaksi kaksi tilastoa joissa ainakin alustavasti laskelmieni mukaan näkyvät eniten urallaan kierroksella ohitetuiksi joutuneet kuljettajat kierroksittain yhteensä ja kisoittain.

Menetelmässä kaikki muut luvut merkitään kuljettajien kohdalla paitsi tietenkin tyhjäksi joutuvat paikat jotka vain pysyvät tyhjinä kun kuljettajilla ei sellaisia ole tosiaan kun poikkeuksena tosiaan on Martin Brundlen yksi uran aikana sattunut tuomariston virhe tai kun tuomarit erikseen muulla suostumuksella niin päättivät, että Brundle voidaan laskea jopa 8 kierrosta jäljessä kisan lopputuloksiin hyvin ainutlaatuisesti.

Ensin eniten urallaan kierroksella ohitetuksi joutuneet kuljettajat:

Eniten Kierroksella Ohitetut Kuljettajat Kaikkiaan Kierroksittain 1950-2018

Kuljettajan Nimi Kierrokset Kisat 1 kierros 2 kierrosta 3 kierrosta 4 kierrosta 5 kierrosta 6 kierrosta 7 kierrosta 8 kierrosta
Thierry Boutsen 141 69 29 20 14 2 2 2
Jarno Trulli 122 82 56 17 6 1 2
Jonathan Palmer 120 42 9 12 9 5 3 3 1
Joakim Jo Bonnier 118 36 6 11 3 8 3 2 2 1
Graham Hill 114 51 28 11 1 3 3 2 2 1
Andrea de Cesaris 108 52 21 19 3 6 2 1
Olivier Panis 106 68 45 16 3 1 2 1
Martin Brundle 103 56 30 16 4 4 1 1

Ajajahavainnoista puhuttaessa koskaan esimerkiksi Jolyon Palmer ei joutunut vastoin välillä täysin naurettavia kokkapuheita vasten koskaan niin usein kierroksella ohitetuksi kuin isänsä. Itse asiassa aika harvoinkin vaikka kieltämättä oli ainakin välillä hidas, mutta toisaalta kun viimein alkoi yleensäkin tulla tulosta niin joutui samalla pihalle koko Renault-tallista ja lajista joskin häntä oltiin jo kauan haluttu ulos lajista.

Lisäksi Martin Brundlen erikoisen sääntökömmähdyksen tai yhteisymmärrykseen pääsyn myötä kisan lopputuloksista puhuttaessa joissakin tilastokirjoissa Brundlen 8 kierroksen kisan jäänti on korotettu 7 kierrosta maalissa voittajalle jääneeksi koska Brundlen ajouralla 8 kierrosta maalissa jäljessä oleminen voittajaa oli jo hyväksymättömyyden peruste pääsääntöisesti toisin kuin vielä Graham Hillin ja Jo Bonnierin aikana pois lukien näillä näkymin vuosina 1972-1975 ja niiden välisenä aikana tapahtunutta sääntömuutosta kun noita vuosia ennen Hill ja Bonnier ajoivat omat erittäin huonot kisansa.

Thierry Boutsenilla ei ollut koskaan urallaan 7 kierrosta maalissa voittajasta jäämisen kisaa, Jarno Trullilla ei ollut koskaan kuuden tai seitsemän kierrosta voittajalle maalissa jäämisen kisaa.

Andrea de Cesariksella ei myöskään ollut koskaan urallaan 7 kierrosta maalista voittajasta jäämisen kisaa, Olivier Panisilla ei myöskään ollut koskaan urallaan 7 kierrosta maalista voittajasta jäämisen kisaa ja Brundlella ei koskaan ollut tuon yhden kisan 8 kierroksen jäämisen ollessa hyväksytty tai ei niin vaihtelevasti siitä riippuen urallaan joko vain kerran tai ei lainkaan 7 kierroksen jäämisen kisaa ja muutoin Brundle ei jäänyt kertaakaan 6 kierrosta maalissa voittajalle urallaan.

Ja sitten kisamäärissä eniten kierroksella ohitetuimmat kuljettajat urallaan joiden mukana ihme kyllä ei ole vanhan ajosukupolven veteraani Bonnieria, Graham Hilliä tai edes Brundlea jolloin kaikki kuljettajat ovat tässä tilastossa jääneet enintään 7 kierrosta sääntöjen sallimana voittajalle maalissa:

Eniten Kierroksella Ohitetut Kuljettajat Kaikkiaan Kisoittain 1950-2018

Kuljettajan Nimi Kierrokset Kisat 1 kierros 2 kierrosta 3 kierrosta 4 kierrosta 5 kierrosta 6 kierrosta 7 kierrosta 8 kierrosta
Jarno Trulli 122 82 56 17 6 1 2
Rubens Barrichello 95 79 66 10 3
Giancarlo Fisichella 95 73 61 7 2 1 2
Jenson Button 85 71 63 6 1 1
Thierry Boutsen 141 69 29 20 14 2 2 2
Nick Heidfeld 93 69 52 13 1 3
Olivier Panis 106 68 45 16 3 1 2 1
Marcus Ericsson 81 61 41 20

Ajajahavainnoista puhuminen myös nykypäivän F1-nopeudetkin periaatteessa näkyvät tai sitten ajoittain nykyään kärkikuskit ovat olleet yllättävänkin leppoisia.

Siten esimerkiksi Marcus Ericsson pystyi umpihitaan ja umpisurkean Caterhaminkin autolla olemaan edes jotenkin mukana vauhdissa vaikka olikin hyvin todennäköisesti 2000-luvun huonoin debytanttikuljettaja radalla eikä vaikuttanut oppivan edes tallin surkeuteen nähden aluksi tai oikein edes pitkään aikaankaan mitään kunnes sitten alkoi vihdoin ja viimein tulokset parantua ja loppupelissä saatiin aikaan ehkä ihan loppuun mennessä tapahtunutta taantumaa huomioimatta ihan hyvä ura aikaan kaikkiaan F1:ssä ja pisteitä länsinaapurillemme.

Ericsson siis ei koskaan jäänyt toistaiseksi ja melko vahvasti, mutta ei aivan vielä täysin vuorenvarmasti nuoren iänkin johdosta ihan vielä mahdollisesti päättyvällä tai päättyneellä uralla tähän asti ei ikinä jäänyt enempää kuin kahta kierrosta maalissa voittajalle missään ajamassaan kilpailussa.

Rubens Barrichello ei myöskään jäänyt koskaan urallaan enempää kuin kolme kierrosta urallaan voittajalle maalissa missään kilpailussa minkä hän ajoi.

Giancarlo Fisichella jäi sitten merkille pantavan määrän verran enemmän kyllä joskus kisoissa voittajalle maalissa, mutta ei koskaan kuutta tai seitsemää kierrosta sentään voittajalle maalissa.

Jenson Button jäi urallaan vain kerran kolme kierrosta voittajalle maalissa kuten murheellisesti myös kerran 7 kierrosta voittajalle maalissa kisan jälkeen, mutta ei koskaan 4 kierrosta, 5 kierrosta tai 6 kierrosta voittajalle maalissa.

Nick Heidfeld eittämättä nopeasta maineestaan huolimatta ainakin ajoittain tuntui silti jäävän paljonkin kierroksella joskin ei koskaan tietenkään liian montaa kierrosta vaikkakin kolme kertaa jäi 4 kierrosta maalissa voittajalle jääneenä kun hänellä ei ikinä ollut 5 kierroksen, 6 kierroksen tai 7 kierroksen voittajalle maalissa jäämisen kisaa ja vain kerran 3 kierrosta maalissa voittajalle jääneenä olemisen kisa.

Eniten kierroksittain uransa aikana sinistä lippua nähnyt kuski eli Thierry Boutsen oli kuitenkin kisamäärissä vasta viidenneksi eniten ohitetuin kuljettaja kierroksella.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Felipe Massalla oli vuosien 2007 Magny-Coursin ja 2009 Nürburgringin välisenä aikana todennäköisesti hänen uransa paras suorituskausi menossa.

Pisteputkiensa lisäksi hän kuitenkin oli äärimmäisen kritisoitu sadekelin kuljettaja hyvin pitkälti vain yhden ainoan ja liian kovan mediavalokeilaan joutuneen ulosajon takia Silverstonen sateessa nk. Helpossa Paikassa.

Tragikoomista kuitenkin Massan sadekelintaitoja vasten herjailua oli se, että vuosina 2007 ja 2008 välisenä aikana hän oli eniten sadekelin kisoissa pisteitä saavuttanut kuljettaja silloin kuin pysyi tiellä ja itse asiassa useimmiten herjailua vasten kyllä pysyi tuolloin.

Loppupelissä ehkä myös mestaruuden vuoden 2008 osalta ratkaisseet virheet Massa teki kyllä vain kuivan kelin kisoissa kaikkiaan eikä märällä kelillä.

Siten maailmanmestaruuden juhliminen jäi Interlagosissa 2008 vain 15 sekunnin mittaiseksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Carlos Reutemann oli aikanaan ja on edelleen ehkä paras mestaruuden haastaja nimenomaan sellaisena kuljettajana joka mestaruutensa menetti ja silloin kun tietenkään Kyalamia 1981 ei oteta huomioon kuin muutoin Reutemann olisi mestari.

Kukaan muu nk. Mestaruuden Haastaja ei ole koskaan johtanut MM-sarjaa niin monta kertaa urallaan kuin Reutemann eli kaikkiaan kolme kertaa vuosina 1977, 1978 ja 1981.

Stirling Moss, Bruce McLaren, David Coulthard ja Felipe Massa ovat muutoin kovimpia mestareiden haastajia koska he pystyivät johtamaan MM-sarjaa kahdesti ja 15 sekunnin ajan Massa dramaattisesti oli maailmanmestari ennen kuin se meni.:frown:

Toki Indy 500:n mukaan F1-kisaksi laskien myös Bill Vukovich johti kaksi kertaa urallaan F1:n MM-sarjaa ja olisi ollut Alberto Ascarin haastaja vuonna 1953 ja Juan Manuel Fangion haastaja vuonna 1954 kun vain olisi tullut ajamaan Euroopan mantereellekin.

Jean Behra on myös kiintoisa tapaus:

Hän johti MM-sarjaa kertaalleen uransa aikana sitä kuitenkaan ikinä voittamatta tai yleensäkään edes F1-kisaa.

Hän johti aina Spa-Francorchampsin kisaan asti vuonna 1956 ennen kuin Stirling Moss ja Peter Collins menivät hänestä ohi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Mikäli erilaiset ikäkausiluokat olisivat jaettu F1:ssä kuten Rallin MM-Sarjassa merkkiluokittain niin luokkavoittojen suhteen Michael Schumacher ja Ayrton Senna olisivat omillaan.

Schumacherilla olisi ollut 14 voittoa ja Sennalla 10 voittoa.

Ikäkausiluokittain nk. D-luokka eli vaikkapa 36-vuotiaat tai sitä vanhemmat olisivat dominoineet 1950-luvun F1:stä, mutta siitä eteenpäin 1950-luvun lopulle ja 1960-luvun alkuun tultaessa ikäluokat alkoivat pienentymään nk. B ja C-luokkaan eli 20:n ikävuoden myöhäiseläjät ja 30:n ikävuoden varhaiseläjät sisältäen ja heihin nähden vaikka esimerkiksi Jack Brabham, Maurice Trintignant ja Graham Hill tuota ikäluokkaa korottivat tuohon aikaan ja lisäsivät omat mausteensa sen ajan keski-ikään kaikkiaan.

1970-luku toi tullessaan ennen pitkää nk. B-luokan eli sellaisen noin 25-vuotiaan kuljettajan arkkityypin joka ei mielellään olisi saanut olla 30 vuotta vanha, mutta vielä tuolloinkaan todellisia lajiveteraaneja ei hyljeksitty eikä ikä ainakaan vielä varsinkaan vuosikymmenen alkupuolella ollut este eikä mikään.

Sen sijaan jo ihan loppupuolella alkoi olla jo hieman selvempää empimistä veteraanikuskien suhteen ja kaikkein vanhimmat mahdolliset ehdokkaat joutuivat periaatteessa jo nykypäivän melko nuorekkaidenkin veteraanien kärsimän nk. Ikärasismin uhriksi jo tuolloin.

Vähäksi aikaa vielä koko 1980-luvun ajan jatkunut nuorekkuuden ihannointi ihan alkuvierastuksen ja Riccardo Palettin kaltaisten nuorukaisten valitettavasti menehdyttyä yllättäen hidastui ja tuntui jopa päättyvän kun 1980-luvun lopussa ja ihan 1990-luvun alussa useat hyvinkin iäkkäät sen ajan veteraanikuskit pistivät melkoiset intiaanikesien ajot pystyyn ja voittivat tai ainakin ajoivat erittäin näyttäviä ajoja minkä pystyivät.

Lopulta pitkästä aikaa nähtiin jopa peräti 3 sellaista kuskia joilla oli enemmän ikää kuin 36 vuotta voittaessaan eli vuonna 1992 Nigel Mansell, vuonna 1993 Alain Prost ja vuonna 1996 juuri ja juuri tuon määritelmän sisällä Damon Hill voittivat maailmanmestaruuden.

Siten he täyttivät nk. D-luokan ikämääritelmän.

On paha sanoa, että mistä johtui nuorten kuljettajien esiinmarssin vaikeus tavallaan.

Osa 1990-luvun erittäin lahjakkaista kuljettajista heti F1-sarjan alapuolella niin Euroopan kuin Japanin F3000-luokasta eivät koskaan nousseet F1:siin ja senkin sanottiin suosivan lajiveteraaneja tai helpottavan esimerkiksi Michael Schumacherin tai Mika Häkkisen tietä kohti lajin huippua.

Sitten oli joitakin lähes täysin järjettömiä odotuksia kyvyistä puhuttaessa joidenkin nk. A-luokan eli erittäin nuorten ikäpolven kuljettajilta tavallaan ja sitten juurikin kovan paikan tullen heitä ei oikein haluttu edes käyttää.

Vuonna 1986 esimerkiksi tapaus Allen Berg Kanadasta ja vuonna 1990 tapaus Gregor Foitek Sveitsistä olivat sellaisia joita enemmän tai vähemmän F1:ssä kohtasi vain pettymys ja jopa mediajulkisuuden aiheuttamat nöyryytykset joskin Foitekin tapauksessa taisi mediahuomio johtua myös ainakin osin niin Günther Schmidtin raivokohtauksista kuin myös isänsä Karl Foitekin ja Peter Monteverdin välisen riitelyn osapuoleksi joutuminen.

Mielenkiintoista on myös se, että jostain syystä 1990-luvulla ainakaan alkupuolella ei vain ollut halukkuutta juuri satsata 25-30 vuotta täyttäneisiin kuljettajiin toisin kuin 1960-luvulla oli ollut ollut vastaavissa ikäluokissa mestaruushaastajia kuten Bruce McLaren, Jochen Rindt ja Jacky Ickx joita kaikki halusivat suorastaan kilvan talleihinsa.

Vuodet 1994-2000 olivat lajissa dramaattisia ja samalla hyvin äkkiä alkoivat myös 1980-luvulta lähtien yhä koko ajan pahentuvasti, mutta lopullisen selvästi 1990-luvulta lähtien alkanut veteraanikuskien nk. Ikärasismi pahentua jolloin suuntana tietenkin oli ajoittain nykypäivään järjettömäksi paisunut nuoruuden ihannointi hintaan mihin hyvänsä viis välittämättä järkyttävistäkin määrästä kolareita tai virheitä.:frank:

2000-luvulta lähtien mestarit kuten Fernando Alonso, Kimi Räikkönen ja Sebastian Vettel ovat tuntuneet yhdessä Lewis Hamiltonin tapaan lähinnä nk. Playstation-sukupolven maailmanmestareilta vaikka paljoa enemmän perinteisimmissä oloissa eivät mestaruuksia saavuttaneet myöskään Schumacher tai Häkkinen joiden aikana laji alkoi selvästi jo huonontua kun muun muassa sinisten lippujen sääntöjä mentiin pilaamaan jo silloin naurettaviksi niitä lyhentäen ja lopulta pilaten nykyiseen ja jo vuosia olleeseen 3 mutkan tai suoranmitan sääntöön.:wall:

Vuoteen 2014 mennessä kaikki nk. Veteraanitason kuljettajatkin tuntuivat hyvin nuorekkailta. Ellei sitten ihan väen välttämättä halunnut laskea pian 1990-luvun viimeistä mohikaania testikuljettajan asemankin laskien eli Jenson Buttonia, mutta ei hänkään ollut kuin vain 34 vuotta vanha ja Kimi Räikkönen oli 35 vuotta vanha.

Kun koko ajan on tullut entistäkin nuorempia, ajoittain ihan todella keskenkasvuisia joskin myös parhaimmillaan todella lahjakkaitakin nuoria kuljettajia niin nykyisin entiset ikäluokatkin alkavat vaikuttaa kovin erikoisimmilta.

Esimerkiksi nk. D-luokan veteraani kuten vaikka Kimi vaikuttaa jäävän aina joka vuosi lajiin kun kerta kaikkiaan on niin helskutisti kysyntää ja kun kerta kaikkiaan vaan on niin suosittu.

Vaikka kisat eivät aina menneet putkeen ja ilman valtavaa suosiota olisi varmasti ura päättynyt jo kauan sitten ja jopa myös Ferrari-paluun urakin vaikka eihän Kimillä hänen uudella Ferrari-urallaan muuta pohjattoman huonoa kautta ollut kuin vain vuosi 2014 ja kaikkiaan vielä sitäkin surkeampi kausi oli vain vuosi 2009 aikaisemmalta Ferrari-uralta puhuttaessa.

Kimillä tosin olisi nk. D-luokan luokkavoittoja juuri pitkän uransa takia kaikkiaan nyt jo 9 kappaletta ja ensi vuonna hän pääsisi samaan kuin Senna luokkavoittojen määrissä.

Kimi on kuitenkin edelleen erittäinkin vahva nimi potentiaalisesti tai voisi olla potentiaalisesti myös kärkitallissa, mutta vuoden 2020 jälkeen taitaa jatkaa vielä kauden verran enintään sinne vuoteen 2022 asti kun ainakin ajoittain tilanne on ollut myös Alfa Romeo-Sauber-tallissa hyvä kun tuonkin tallin tilanne on jakanut mielipiteitä nimensä takia.

Samanlainen potentiaalinen jatkaja 1960-luvulla ja ihan uransa lopussa jopa vuoden 1970 mestaruudessa hetkittäin kiinni oli Jack Brabham jolla oli ikäluokittain tai olisi ollut kuusikin voittoa jos niitä laskettaisiin.

Oma lukunsa ovat 1980-luvun lopussa tai pitkin 1990-lukua pimentoon jääneet huippukuljettajat kuten Jean Alesi tai heti nimenomaan debytoivana kuljettajana uskomattoman mittapuun luoneet, mutta sittemmin suurille toiveille ainakin median tai lajin ystävien silmissä elämättömät kuljettajat kuten Giancarlo Fisichella saavuttivat tai olisivat saavuttaneet paljon ikäluokkavoittoja. Alesi olisi saavuttanut niitä 6 kappaletta niin nk. A, B ja C-luokissa ja Fisichella 3 kappaletta nk. C-luokassa.

Myös David Coulthard ja Jose Froilan Pepe Gonzalez olivat omalla tavallaan menestyviä tämän tyypin voittomietinnöissä kun Coulthardilla olisi ollut niitä 5 kappaletta ja Pepe Gonzalezilla 3 kappaletta.

Toisaalta ikäkausiluokkiensa huippunimet myös varastavat toisiltaan mestaruuksia niin toteutuvasti kuin myös kuvitteellisissa ikäluokkamestaruuksissa. Siten esimerkiksi Hamiltonilla on toistaiseksi vain 7 vastaavaa nk. Ikäluokkatason voittoa ja Vettelillä on vain 5 vastaavaa nk. Ikäluokkatason voittoa.

Indy 500:n laskien mukaan sarjan alkuvuosilta periaatteessa vuoden 1950 Indy 500:ssa ajanut Pat Flaherty olisi ikäluokkansa eli nk. A-luokan luokkavoittaja kun oli niin nuori kun oli ja paras mies kymppipaikalla mikä kieltämättä on erikoinen tapa jos sen laskisi niin kuvitteellinen ikäluokan luokkavoitto saavuttaa.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Kun vähän aiemmin tuota nk. Yhdistelmäpistein ja kalenterivuoden sisällä päätettävää mestaruutta miettii tai F1-kausien ajamista nk. Jääkiekon sarjakauden malliin miettiin niin vuosina 1985-1986 ja 1991-1992 Nigel Mansellilla olisi ollut potentiaalinen mestaruusmahdollisuus kaikkina noina kausina hyvän keskikauden tai loistavan loppukauden takia.

Joskin vuonna 1986 ja 1992 sitäkin selvemmin Mansell menestyi myös muillakin osin kautta.

Tasaisista puurtajista ja hieman ehkä ihan kärkikuskien varjoon jääneistä kuljettajista puhuttaessa jossain määrin huonosti muistettu ja kenties jopa unohdettu äärimmäisen nopeuden huippunimi kuten Patrick Tambay olisi saattanut voittaa vuonna 1983 maailmanmestaruuden juuri tuolla kalenterivuoden perusteella tai sitten nk. Jääkiekon sarjakauden mallisessa järjestelmässä maailmanmestaruuden.

Toisaalta Tambay olisi saattanut Keke Rosbergin tapaan menettää myös ainoan mahdollisuutensa teoreettiseen maailmanmestaruuteen kun olisi pitänyt olla niin paljon voittavakin kuljettaja.

Rene Arnoux olisi myös voinut voittaa jopa jo selvästi Tambayta parempana maailmanmestaruuden vuonna 1983 kun olisi ajateltu kalenterivuotta tai nk. Jääkiekon sarjakauden malliin ajettavaa kautta.

Tosin Arnoux olisi myös voinut silti sen menettääkin kun Ferrarissa ei vain se tekniikka kestänyt niin usein kuin mitä olisi pitänyt tai kun virheitä sattui.

Ja lisäksi Arnoux oli lajin nopein mies nk. Raassa Nopeudessa mitattuna monien mielestä niin vuosina 1979-1983 yhdessä Gilles Villeneuven kanssa kuin myös yksin Villeneuven menehdyttyä vuosina 1982-1983.

Se taas varmisti paalupaikat vaan ei voittoja.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Andre Testut itse asiassa on F1:n nk. Se Kuuluisa Neljäs Monacon F1-ajaja.

Testut itse asiassa kuitenkin syntyi Ranskan Lyonissa ja on usein laskettu olemaan jostakin syystä vain ranskalainen mitä ilmeisimmin vain siksi kun ei päässyt läpi Monacon Karsinnoista vuosina 1958 ja 1959.

Testut itse oli aikanaan Monacon tunnetuimman kuljettajan eli Louis Chironin ystävä ja oppipoika käytännössä.

Kun Chiron alkoi olla hyvin uransa lopussa ja sen lähellä yhä kuitenkin aina myös Monacon kisoihin yrittävänä huvin vuoksi niin kerran Chiron sai kuin saikin arvovallallaan ja maineellaan ACM:n myöntämään kisapassin Testutille.

Testut ajoi yksityistä Maseratia karsiutuen noina yllä ilmoittaminani vuosina.

Toisaalta Testutin osallisuutta monacolaiseksi ei aina ole hyväksytty kun ACM ei tehnyt silloiselle CSI:lle riittävää selvitystä Testutin taustoista eikä CSI:n oma kilpailuyhdistyksen valvoja järkevästi hyväksynyt Testutin ajamista Monacon lisenssillä silloisen Ranskan lisenssin sijaan, mutta salli silti kuitenkin Testutin ajaa kilpailussa mikäli hän sinne pääsisi.

Ongelmaksi olisi kuitenkin tullut mahdollinen jatko F1:ssä mikäli Testut olisi ajanut enemmänkin yrityksiä kuin vain Monacon kisojen yrityksiä.

Aikaisempien yritysten takia kuitenkin vain lähinnä ACM:n ja Monacon historialliset muut formulalähteet hyväksyvät hänet Monacon kansalaisena tai sen lipun alla ajaneeksi kun taas muut maat enimmäkseen hyväksyvät hänet vain Ranskan lipun alla ajaneeksi.

Kenties oman aikakautensa Tapaus Bertrand Gachot näemmä.:ahem:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Vaikka toisinaan varsinkin tietämättömissä F1-piireissä kotimaisittain ja joskus Maikkarillakin hehkutetaan tai hehkutettiin niin Kimi Räikkönen ei suinkaan ollut ainoa kahden eri aikakauden Ferrarin värväämä kuljettaja.

Ferrari värväsi tai on värvännyt ajamaan seuraavat kuljettajat myös ensimmäisen 'La Famiglian' urakan jälkeen:

Mario Andretti

Lorenzo Bandini

Gerhard Berger

Jose Froilan Pepe Gonzalez

Mike Hawthorn

Jacky Ickx

Willy Mairesse

Kimi Räikkönen

Clay Regazzoni

Pedro Rodriguez (Rodriguez on joskus hieman kiistelty toisen Ferrari-uransa johdosta.)

Maurice Trintignant

Ferrarilla tätä enemmän eli periaatteessa hieman mutkien kautta laskien on kolme kertaa La Famigliaa palvellut vain kaksi kuljettajaa eli Mike Hawthorn ja Jacky Ickx.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
F1:n neljä nuorinta paalupaikan saavuttanutta kuljettajaa tähän asti on jossakin vaiheessa urallaan ajaneet Ferraria tai olleet La Famiglian kiinnostuksen kohteena.

F1:ssä sattui tänä vuonna ensi kertaa siten heti sarjan alun näin huvin vuoksi sanottuna tilanne jossa kaksi nuorinta paalupaikan jossakin vaiheessa urallaan saavuttanutta kuljettajaa on keskenään tallikavereita.

Vuonna 1950 tietenkin heti sarjan alussa oli tilanne näin nykyään kenties hyvinkin huvittavasti niin, että Juan Manuel Fangio ja Giuseppe Nino Farina sellaisenkin arvon keskenään jakoivat joskin tuolloin yhtä huvittavasti koko lajissa oli ajettu siihen mennessä vain kaksi kisaa nimenomaan F1:ssä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Tämän vuoden alussa Lewis Hamiltonilla oli 51 voittoa uuden turboaikakauden 102 ajettua kilpailua kohti.

Kisavoittojen määrä oli sama kuin Alain Prostilla hänen koko urallaan ja vain yhden kisan vähemmän kuin Sebastian Vettelillä siihen asti.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Racing Point-tallin Sergio Perez ja Lance Stroll muodostavat ensimmäisen Pohjois-Amerikan tallikaverusten parivaljakon tänä vuonna sitten Eddie Cheeverin ja Kevin Coganin vastaavan vuonna 1981. Tuolloin Long Beachissa Cogan tosin karsiutui joten mikäli sitä ei halua laskea niin sitä ennen kisoihin molempien kuskien osalta päässyt Pohjois-Amerikan tallikaverusten parivaljakko oli Pedro Rodriguez ja George Eaton vuoden 1970 Watkins Glenissä.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Mike Hawthornin osalta puhuttaessa tosiaan hän ainoana Jacky Ickxin kanssa ajoi aikanaan kolme Ferrarin palveluskautta.

Tosin ensimmäinen niistä päättyi vuoden 1954 lopun Vanwall-siirtoon vuodeksi 1955 minne hän päätyi isänsä äkillisen kuoleman myötä ja kun hänen oli pakko periä autokauppabisnes isältään.

Hetken näytti jopa siltä, että Hawthorn lopettaa uransa juuri isänsä kuoleman takia ja nimenomaan suvun yrityksen jatkamisen nimissä mikä myöhemmin oli pitkään Teo Fabinkin ongelma ennen kuin veli-Corrado lopetti kilpa-ajouransa heidän isän poismenon johdosta vuonna 1984.

Lopulta ajettuaan Vanwallilla testejä ja sitä ennen pahoiteltuaan Ferrarille äkkinäistä ennenaikaista poistumistaan hän sai myös kohteliaisuuden nimissä jatkoa Ferrarilta milloin tahansa kuin haluaisi.

Tiensä ja uransa käännekohdassa hän päätti jatkaa koska ajot Vanwallilla brittitallissa ei vaatisi niin paljon poissaoloa kotimaaperältä arkitöistä kuin mitä Ferrarille jääminen Italiaan olisi tarkoittanut.

Silti jo ennen kauden päätöstä hän jatkoi Ferrarilla kesken kauden 1955 lopettaen senkin sopimuksen kauden lopussa säilyttäen edelleen hyvät välit Il Commendatoreen vaikka kieltämättä Enzo olikin vaivautunut britin toistuneista sopimusten loppumisista vastoin Il Commendatoren omia odotuksia ja ehtoja.

Vuosi 1956 ei ollut mikään hyvä vuosi Hawthornille kun työt painoivat ja tallit tuntuivat vaihtuvan konsanaan kun mikään ei tarjonnut mitään liian hyvää vaikka menestystä olisi tullutkin.

BRM olisi tarjonnut pysyvämmän työpaikan ja sinne Hawthornin oli määrä jäädä, mutta BRM:n sopimusrikkomus muun muassa kokonaan unohdetun auton rakentamisen muodossa Hawthornille sopivaksi saivat Hawthornin menemään Ferrarille vuodeksi 1957.

Tällä kertaa edelleenkin Enzolle kävi kyllä britin tulo talliin, mutta nyt hän ihan oikeasti edellytti britin pysymistä tallissa.

Siten taas kerran Hawthornille annettiin valinta:

Menettääkkö Ferrarin paikka lopullisesti ja ajaa BRM:llä odottelun jälkeen kenties hyvällä rahalla taatuin ja mukavin yhteyksin kotimaassa formuloiden ja siviilityön välillä, mutta kenties huonon kauden tai kausien myötä menettää maailmanmestaruus haaveenakin lopullisesti vai ajaisiko hän sittenkin kunhan vain lentolippumaksut olisi taattu niin Ferrarilla lähtökohtaisesti lopun odotettavissa olleen huippu-uran ajan ennen sitten ennen lopullista lopettamista edeltävää päätösvuotta tai kahta joskus 1960-luvulla jossakin brittitallissa kuten ehkä sitten BRM:llä?

Lopulta ongelmansa esiin tuotuaan Il Commendatore oli paljon ymmärtäväisempi kuin mitä aiemmin jolloin hän esimerkiksi ei korvannut Hawthornin lentolippuja britteihin mikäli hän olisi jäänyt Ferrarille aiemmilla sopimuskausilla.

Valinta oli lopulta helppo ja tunnettua historiaa ennen tietenkin valitettavia muita asioita Hawthornin kannalta vaikka maailmanmestaruus tulikin.:frown:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Jacky Ickx oli teknisesti ottaen tavallaan vuosina 1973 ja myös 1974 erikoisimpien vaiheiden jälkeen Ferrarilla kolmatta kertaa palveluksessa.

Tosin syy tähän nk. Kolmanteen Palvelukseen La Famiglialle oli vuoden 1973 Il Commendatoren ja Ferrarin jatkuva vetäytymisleikki jonka päätteeksi irtisanottiin ja välillä vuorostaan jatkettiin kokonaan uudella sopimuksella Ickxin ajamista Ferrarilla myös vuodeksi 1974. Colin Chapman tosin tulistui Enzolle kun belgialaistähti oli myös hänen kanssaan sopimuksessa vuodesta 1974.

Ja tätä ennen Ferrarin mielenoikkujen johdosta Jacky Ickx oli kesken kauden vuonna 1973 ajanut Ferraria edustavana vapaana kuljettajana silti niin McLarenia kuin pienen maksusumman turvin sitä pyydettäessä myös ISO-Marlboron sponsoroimaa Williamsiakin.

Lopulta asiaa puitiin lyhyesti myös oikeudessakin, että kun Ferrari itse oli mokannut sopimusjutuissa ja Lotus tehnyt omat ilmoituksensa paljon ajoissa ja kun oikeutta ärsytti myös Ferrarin tapa välillä myöntyä ja välillä torjua nuoren Niki Laudan tulo talliin (Laudalle tosin sentään erittäin tärkeänä hyvän tahdon eleenä kaikki uran aiemmat velat maksettiin pois jolloin Laudan ei tarvinnut enää viettää unettomia öitä tai miettiä pahimmillaan itseltään sentään hengenriistoa.:eek:) niin Ickxin kohtaloksi tuli vuoden 1974 Ferrari-sopimuksen mitätöitymisen jälkeen ajaa lopulta Lotusta vuonna 1974 mikä sekään ei ollut ihan järkikauppa.

Etenkin kun Lotuksen alamäki juuri alkoi taas ja Ickx ei vain ihan aina tuntunut sietävän Chapmanin oikkujakaan.

Toki vielä jopa niinkin myöhään kuin vuonna 1982 Gilles Villeneuvenkin kuoleman myötä oli puhetta Jacky Ickxin tulosta ajamaan ainakin edes yksi Monacon kisa tilapäisesti, mutta lopulta siitä ei tietenkään tullut mitään.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Charles Leclerc on jo rikkonut tällä kaudella nuorimman Ferraria ajaneen kuljettajan paalupaikkaennätyksen joka oli ennen tätä Jacky Ickxin nimissä kun Ickx ajoi sen 23 vuoden, 4 kuukauden ja 3 päivän ikäisenä Nürburgringillä 1968.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Toistaiseksi jopa Indycariin verrattuna formuloissa ei ole vielä ollut 1990-luvulla syntyneitä voittajia paitsi Max Verstappen joskin Charles Leclerc todennäköisesti vielä ehtii liittyä mukaan joukkoon tällä kaudella ja mikäli ei niin seuraavalla sitten.

Muutoin nuorimmat F1-voittajat tällä hetkellä ovat Daniel Ricciardo ja Valtteri Bottas.

Indycarissa voittajia 1990-luvulla syntyneinä ovat olleet jo Huertas, Munoz, Newgarden ja Rossi.

Onpa jopa peräti jo 2000-luvulla syntynyt voittaja Colton Hertan johdosta kun Bryanin poikahan hän on.:ahem:
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Kimi Räikkösellä ja Alfa Romeolla tai Alfa Romeo-Sauberilla oli mielenkiintoinen ero kahden kisan jälkeen alkukaudesta Sebastian Vetteliin ja muutenkin.

3 vuotta sitten Räikkönen tuntui aloittaneen viimeksi niin hyvän kauden Vetteliä vastaan kuin mitä nyt aloitti joskin tuolloin hän ajoi Vettelin tallikaverina Ferrarilla.

Toisin sanoen ero oli pienin suhteellisesti ja mitä ilmeisimmin muutenkin kolmeen vuoteen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
14226
Tämän vuoden alussa Mercedeksellä ei koskaan ollut erikoisesti kahteen ensimmäiseen kisaan kaksoisvoittoa.

Vuonna 2014 Hamilton keskeytti kauden avauksessa ja vuonna 2015 Sebastian Vettel voitti kauden toisen osakilpailun.

Vuonna 2016 Hamilton oli toinen kauden toisessa osakilpailussa ja Vettel voitti kauden avauksen vuonna 2017 pari vuotta sitten ja vuonna 2018 Vettel avasi viime kauden hienostikin voittaen molemmat kisat kauden alussa.
 
Ylös