"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

Joinakin aikakausina eri maailmanmestarit ovat voittaneet toistensa ensimmäisiä kisoja tai viimeisiä kisoja näiden urallaan.

Tässä muutamia esimerkkejä:

- Vuonna 1980 Alan Jones voitti Alain Prostin uran ensimmäisen kilpailun Buenos Airesissa

-Vuonna 1986 Alain Prost voitti Alan Jonesin uran viimeisen kilpailun Adelaidessa

- Vuonna 1984 Alain Prost voitti Ayrton Sennan uran ensimmäisen kilpailun Rio de Janeirossa

- Vuonna 1993 Ayrton Senna voitti Alain Prostin uran viimeisen kilpailun Adelaidessa

- Vuonna 1991 Ayrton Senna voitti Michael Schumacherin uran ensimmäisen kilpailun Spa-Francorchampsissa

- Vuonna 1994 Michael Schumacher voitti Ayrton Sennan uran viimeisen kilpailun Imolassa brasilialaisen valitettavasti menehtyessä tuon kisan aikana

- Vuonna 2000 Michael Schumacher voitti Jenson Buttonin uran ensimmäisen kilpailun Melbournessa

- Vuonna 2012 Jenson Button voitti Michael Schumacherin uran viimeisen kilpailun Interlagosissa kun Schumacherin aiemman uran päätöskilpailun voitti Felipe Massa vuonna 2006 Interlagosissa kun taas Schumacher oli voittanut Massan uran ensimmäisen kilpailun Melbournessa 2002

Hieman aiheen vierestä menevänä Kimi Räikkönen voitti niin Heikki Kovalaisen kuin Valtteri Bottaksen uran ensimmäiset kilpailut Melbournessa 2007 ja 2013.

 

[CCMK]

Vuosina 2013-2016 Yas Marinassa Arabiemiraateissa/Arabiemiirikuntien Liitossa ajetussa kisassa kyseisen kilpailun paalupaikkamies oli aina maailmanmestaruuden sinä vuonna voittaneen kuljettajan tallikaveri.

 

[CCMK]

Abu Dhabin 2017 päätteeksi Sebastian Vettelillä oli ajettuna 198 kisaa ja lisäksi hänellä oli 99 palkintosijoitusta.

Se tarkoitti puolta eli 50 % palkintoja kaikista uran siihen asti ajetuista kisoista.

 

[CCMK]

Vuoden 2017 päätteeksi McLarenilla oli tallin autoja kohti 18 keskeytystä joista puhtaita keskeytyksiä tosin oli 16 keskeytystä kun Stoffel Vandoorne ei lainkaan päässyt ajamaan Sakhirissa eikä Fernando Alonso päässyt ajamaan lainkaan Sochissa.

Edellinen niin paljon keskeyttänyt talli oli Force India vuonna 2008 jolla oli myös tallin autoja kohti 18 keskeytystä ja puhtaastikin jolloin 50 % jäi 36 mahdollisesta yrityksestä siihen.

Vuonna 2010 Virgin-tallilla oli tallin autoja kohti 15 keskeytystä, kaksi kisaa joihin se ei päässyt mukaan edes lainkaan ja kerran sitä ei hyväksytty lopputuloksissa edes maaliin. Siten sillä oli 38 mahdollista yritystä kohti kisan kesken jääminen 47 % luokkaa.

40 mahdollista yritystä kohti siis McLarenilla jäi kisat kesken 45 %.

Vaikka noita lukuja voisi kauhistella niin vuoden 1989 Ferrarilla oli 32 mahdollista yritystä kohti vain 9 kertaa auto maalissa huolimatta hylkäyksistä ja myös sellaisista kisoista joihin joko Gerhard Berger tai Nigel Mansell eivät päässeet edes osallistumaan.

Siten Ferrarilla jäi kisat kesken luokassa 72 % sillä kaudella!

Saman vuoden Lola-Larroussella oli 6 kertaa auto maalissa ja 8 kertaa auto karsiutui ja kun yleensä se kisoihin pääsi niin kuin ihme kyllä melko usein niin sitten tuli aina teknisiä vikojakin.

Yksi karmeimpia lukuja teknisesti puhuttuna oli myös vuoden 1986 Minardilla jolla 32 mahdollisesta yrityksestä 27 kertaa auto keskeytti, kaksi kertaa karsiutui, kerran ei hyväksytty lopputuloksiin ja vain kaksi kertaa koko kaudella auto pääsi maaliin vaikkakin suurin piirtein yhtä monta kertaa tuolla kaudella Minardin auto Andrea de Cesariksen ajamana nähtiin ensi kerran kuuden parhaan joukossa melkoisen uskomattomasti muun muassa Rio de Janeirossa 1986 heti kauden alkuun massavarikkokäyntien takia!

 

[CCMK]

Vuonna 2017 nähtiin kauden päätteeksi kolmatta kertaa lajin historiassa tilanne minkä johdosta siis mestari ei ollut kauden aikana koskaan keskeyttänyt mitenkään.

Juan Manuel Fangio vuonna 1954, Michael Schumacher vuonna 2002 ja Lewis Hamilton vuonna 2017 olivat sellaiset miehet ja mestarit radalla jotka eivät koskaan keskeyttäneet ja samalla keräsivät aina pisteitä ja hyvin usein myös palkintoja.

 

[CCMK]

Vuoden 2017 palkintotilanteita kaudelta tulee seuraavaksi tähän alle:

Palkinnot kaikkiaan 60 mahdollista kohden kun palkinnot ovat suluissa kertoineen:

Mercedes: Lewis Hamilton (13) ja Valtteri Bottas (13)

Ferrari: Sebastian Vettel (13) ja Kimi Räikkönen (7)

Red Bull: Daniel Ricciardo (9) ja Max Verstappen (4)

Williams: Felipe Massa (0) ja Lance Stroll (1)

Prosenttiosuudet palkinnoista vuodelta 2017 talleittain:

Mercedes: 43%

Ferrari: 33%

Red Bull: 22%

Williams: 2%

Toteutuneet palkinnot, mahdolliset palkinnot ja prosenttiosuudet toteutuneita palkintoja kohti vuodelta 2017 talleittain:

Mercedes: 26/40 tai 65%

Ferrari: 20/40 tai 50%

Red Bull: 13/40 tai 32,5%

Williams: 1/40 tai 2,5 %

Mercedeksen osuudet palkinnoista vuosina 2013-2017

2017: 26/40 tai 65 %

2016: 33/42 tai 78,5 %

2015: 32/38 tai 84,2 %

2014: 31/38 tai 81,5 %

2013: 9/38 tai 23,6 %

Mercedeksen kaikki osuudet palkinnoista kaikkia mahdollisia yrityksiä kohti F1:ssä vuosina 2013-2017

Palkinnot 2013-2017: 131/196 tai 66,8 %

 

[CCMK]

Nykypäivän kuljettajista puhuttaessa varmaankin eniten samaa saman automallin runkonumeroa on käyttänyt vuonna 2009 Jenson Button.

Hänen voittaessaan maailmanmestaruutensa sinä vuonna hän käytti kilpailuviikonlopuissaan kaikkein eniten kauden aikana aina runkonumeroa 02.

Tuon automallin eli BGP 001:n runkonumero oli enemmän tai vähemmän käytössä jokaisena Vapaan Harjoituksen, Aika-ajon ja myös kisan sisältäneenssä tapahtumassa Melbournen 2009 ja Interlagosin 2009 välillä jolloin vasta kauden päätökseen Abu Dhabiin 2009 Button käytti lopullisesti kokonaan eriävää auton runkonumeroa.

 

[CCMK]

Tässä kaikkien aikojen eniten menestyksekkäimmät voittajat silloin kun he debytoivat jonakin tiettynä vuonna lajissa joista vuosi 1950 saa tiettyä epäreilua kilpailuetua, mutta itse asiassa myös kauden kisojen vähäisyyden johdosta se ei edes ole lähimainkaan eniten voittoja tuovin kausi sen debytanteille lajin aloitusvuotena ja voitot ovat suluissa:

1991 (111)

2007 (110)

1980 (82)

2001 (59)

1950 (54)

1984 (51)

1978 (38)

1965 (35)

1960 (32)

1970 (31)

1971 (25)

1972 (25)

2006 (24)

1992 (22)

1977 (20)

2002 (20)

1951 (19)

1958 (17)

1994 (17)

1973 (16)

1990 (15)

1993 (15)

2000 (15)

1955 (14)

1975 (14)

1996 (14)

1968 (12)

1959 (9)

1967 (9)

1952 (8)

1964 (8)

1956 (7)

1974 (7)

1997 (7)

2011 (6)

1981 (5)

1989 (4)

1963 (3)

1983 (3)

2013 (3)

2015 (3)

1957 (2)

1961 (2)

1962 (2)

1979 (2)

1976 (1)

1986 (1)

21 kautta oli myös jolloin niillä debytoineet kuljettajat eivät urallaan siihen asti olleet voittaneet vielä kisoja kun vertailu päättyy vuoteen 2017:

1953, 1954, 1966, 1969, 1982, 1985, 1987, 1988, 1995, 1998, 1999, 2003, 2004, 2005, 2008, 2009, 2010, 2012, 2014, 2016 ja 2017

 

[CCMK]

Ja vielä debytanttien maailmanmestaruudet vuosittain suluissa lajissa joskin vuosi 1950 lajin aloitusvuotena tuo kieltämättä tähän vertailuun epäreilua kilpailuetua sille kun vertailu loppuu vuoteen 2017:

1991 (9)

1950 (8)

2007 (8)

1980 (5)

1965 (4)

1978 (4)

1955 (3)

1958 (3)

1960 (3)

1971 (3)

1984 (3)

2001 (3)

1970 (2)

1952 (1)

1964 (1)

1968 (1)

1972 (1)

1973 (1)

1975 (1)

1992 (1)

1996 (1)

2000 (1)

2006 (1)

Vuonna 1950 debytoi tietenkin kolme maailmanmestaria lajin yleensäkään kolmena ensimmäisenä maailmanmestarina eli Giuseppe Nino Farina, Juan Manuel Fangio ja Alberto Ascari

Ja alle vielä muutama vähintään kaksi maailmanmestaria sisältänyt debyyttivuosi:

1958: Graham Hill ja Phil Hill

1960: John Surtees ja Jim Clark

1965: Jackie Stewart ja Denny Hulme

1978: Nelson Piquet ja Keke Rosberg

1980: Nigel Mansell ja Alain Prost

1991: Michael Schumacher ja Mika Häkkinen

2001: Fernando Alonso ja Kimi Räikkönen

2007: Sebastian Vettel ja Lewis Hamilton

 

[CCMK]

Kaikkiaan lajin historiassa olleista lukemattomista F1-kuljettajista puhuttaessa 12 kappaletta heistä on menehtynyt ilmailun parissa.

11 enemmän tai vähemmän selvemmän lentokoneen lentämisen lento-onnettomuudessa ja 1 muu F1-kuljettaja menehtyi helikopterionnettomuudessa.

Lukemattomia lento-onnettomuuden tai helikopterionnettomuuden läheltä piti-tilanteita on myös ollut joista varmaan yksi viime vuosien tai nykyajan kuuluisimpia oli ainakin David Coulthardin oma vastaava lento-onnettomuus joka pahimmillaan olisi tarkoittanut 12:sta lento-onnettomuudessa ja kaikkiaankin 13:sta menehtynyttä F1-kuljettajaa ilmailun parissa.

 

[CCMK]

5.1.2018 mennessä Lewis Hamilton oli voittanut eniten seuraavissa kisoissa urallaan:

6 kertaa Kanadan Grand Prixin, 6 kertaa Yhdysvaltain Grand Prixin, 5 kertaa Unkarin Grand Prixin, 5 kertaa Kiinan Grand Prixin ja 5 kertaa Englannin Grand Prixin.

 

[CCMK]

Viime vuonna eli 2018 Mercedes voitti Lewis Hamiltonin voimin numeroon 8 päättyvien vuosien mestaruuskuvion jota oli vuodesta 1988 asti hallinnut McLaren seuraavanlaisella kaavalla:

1988: McLaren

1998: McLaren

2008: McLaren

2018: Mercedes

1988 maailmanmestari oli Ayrton Senna, 1998 maailmanmestari oli Mika Häkkinen ja vuonna 2008 maailmanmestari oli Lewis Hamilton vaikkakin 15 sekuntia maailmanmestari oli Ferrarin Felipe Massa.

 

[CCMK]

11.1.2018 mennessä vuonna 2018 oli mahdollista rikkoa muutamakin ennätys.

Mikäli Kimi Räikkönen tai Fernando Alonso olisivat voittaneet kauden aikana kerrankin niin ne olisivat lyöneet Michael Schumacherin voittojen välisen ennätyksen urallaan siten, että se olisi lyönyt jossakin määrin siis uran ensivoiton voittonsa.

Siihen ei Alonso pystynyt, mutta Räikkönen kylläkin Austinissa mikä tarkoitti jo 15 vuotta kun Schumilla se oli 14 vuotta vuoden 1992 ja 2006 välillä.

Lewis Hamilton olisi tarvinnut 7 lähdöstä maaliin johdettua kisaa rikkoakseen Ayrton Sennan vastaavan johtokisojen ennätyksen kun vuonna 2017 hänellä sellaisia oli 4 kappaletta.

Hamiltonilla oli 23 erilaista paalupaikkaa eri radoilta ja Ranskan Paul Ricardin paalupaikka olisi tuonut hänelle 24:n erilaisen paalupaikan urallaan.

Sebastian Vettelillä oli 22 erilaista paalupaikkaa ja lisäksi paalupaikat Istanbulista ja Buddh Circuitilta mitä Hamilton ei ikinä saanut joskin näistä puhtaan ajamalla Vettelillä taisi olla paalupaikka vain Buddh Circuitilla kun muutoin Vettel taisi vain periä paalupaikan lähtöruuturangaistusten tai muiden vastaavien myötä Istanbulissa.

Saadakseen jopa 26 erilaista paalupaikkaa Vettelin olisi täytynyt siihen mennessä saada Barcelonan, Bakun, Paul Ricardin ja Red Bull Ringin paalupaikka.

Fernando Alonso ajoi kauden loppuun asti ja nousi niin Jenson Buttonin kuin Michael Schumacherin edelle kaikkien aikojen eniten ajettujen kisojen listalla heti Rubens Barrichellon perään, mutta on nyt tämän vuoden osalta jäänyt toistaiseksi sapattivapaalle joka voi myös päättyä uran lopulliseen loppumiseen tai sitten ei.

Pian tietenkin Alonson pitäisi päättää asioistaan vuotta 2020 varten ja enintäänkin vuonna 2021 taitaa Fernando Alonso lopettaa aivan viimeistään uransa mikäli jostain kumman syystä vielä haluaisikin tai pääsisikin nyt takaisin lajiin vuodeksi 2020 mikä ei tietenkään ole täysin mahdotonta, mutta hyvin vaikeaa kun kukaan huipputiimi ei vain Alonsoa enää oikein halua eikä Alonso enää varmasti juuri mene mihinkään alempaan talliin tai mihinkään vaihtoajeluun keskikastiin ellei nyt sitten vielä kerran ala Jenson Buttonmaisesti ajaa McLarenilla mitä tosin on testannut tänäkin vuonna.

 

[CCMK]

11.1.2018 mennessä lajin historian yleisesti ottaen ennätyksiä hallinneella miehellä eli Michael Schumacherilla oli seuraavanlaiset tilastot kahden eri pituisen ajojakson jälkeen ja vertailuja tulee myös muihin nykypäivän huippunimiin lajissa:

Maailmanmestaruuksia: 7 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli ennen kauden alkua 4 maailmanmestaruutta ja samoin Sebastian Vettelillä. Sittemmin Hamiltonilla on ollut 5 maailmanmestaruutta ja 6:s on tuloillaan ilman todella suuria ihmeitä.)

Voittoja: 91 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli ennen kautta 62 voittoa ja Sebastian Vettelillä oli ennen kautta 47 voittoa.)

Palkintosijoituksia: 155 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli 117 palkintosijaa, Sebastian Vettelillä 99 palkintosijaa ja Fernando Alonsolla oli 97 palkintosijaa.)

Kisan nopeimpia kierroksia: 77 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli 38 nopeinta kierrosta kisasta, Sebastian Vettelillä oli 33 nopeinta kierrosta kisasta ja Kimi Räikkösellä oli 45 nopeinta kierrosta kisasta.)

Pistesijoja kisoista: 221 kappaletta (Fernando Alonsolla oli 193 kappaletta, Kimi Räikkösellä oli 187 kappaletta ja Lewis Hamiltonilla oli 172 kappaletta pistesijoja kisoista urillaan.)

Johdettuja kisoja selvästi uralla: 142 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli 114 kappaletta ja Sebastian Vettelillä oli 88 kappaletta selvästi johdettuja kisoja urillaan.)

Johdettuja kierroksia selvästi uralla: 5111 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli 3517 kappaletta ja Sebastian Vettelillä oli 2990 kappaletta selvästi johdettuja kierroskia urillaan.)

Paalupaikkoja ja Voittoja samalta kertaa: 40 kappaletta (Tarkoitti tasapeliä ennen kautta Lewis Hamiltonin kanssa joka meni hyvin pian hänestä ohi. Sebastian Vettelillä oli 29 kappaletta tätä tilastoa hallussa.)

Hattutemppuja kisoista: 22 kappaletta (Lewis Hamiltonilla oli niitä 14 kappaletta ja Sebastian Vettelillä 8 kappaletta.)

Eniten voittoja yhdestä tallista puhuttaessa : 72 kappaletta (Ferrarilla. Vertailun vuoksi Lewis Hamiltonilla oli ennen kauden alkua 41 voittoa Mercedeksellä.)

Eniten voittoja yhdellä kaudella: 13 kappaletta (Tarkoitti tasapeliä ennen kautta Sebastian Vettelin kanssa ja Mersun ylivoiman takia Vettelin ei oletettu tuolloin eikä nykyäänkään ihan heti pääsevän Schumista juuri sen takia ohi.)

Eniten paalupaikkoja samasta kisamaasta ja radalta: 8 kappaletta (Ranskasta ja Magny-Coursista.)

Eniten voittoja samasta kisamaasta ja radalta: 8 kappaletta (Ranskasta ja Magny-Coursista.)

Eniten peräkkäisiä kausia sisältäen vähintään yhden voiton: 15 kautta (Lewis Hamiltonilla oli 11 kautta.)

Eniten muutoin kausia sisältäen vähintään yhden voiton myös erikseen: 15 kautta (Lewis Hamiltonilla oli 11 kautta.)

Pisin aikaväli uran ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä: 14 vuotta ja 32 päivää (Tämä ennätys on sittemmin siirtynyt Kimi Räikkösen nimiin ja Räikköseltä se tuskin siirtyy Fernando Alonsolle ilman jotakin todella uskomatonta ja eriskummallista tapahtumaa. Räikkönen saattaa jopa vielä pidentää omaa ennätystään joskin sekään ei ole kovin todennäköistä. Muut pisimmät aikavälit ennen kautta tietenkin tuossa mittakaavassa silloin olivat Fernando Alonson 9 vuotta ja 8 kuukautta, Lewis Hamiltonin 10 vuotta ja 4 kuukautta ja Sebastian Vettelillä 9 vuotta ja 1 kuukausi.)

Eniten voittoja samalla moottorivalmistajalla: 72 kappaletta (Ferrarilla. Lewis Hamiltonilla oli 62 kappaletta voittoja samalla moottorivalmistajalla eli Mercedes-Benzillä.)

 

[CCMK]

Vuoden 2018 kuljettajien osalta asiaa tulee tässä 'turhassa' tilastomuodossa:

Eniten kokemusta: Fernando Alonso 291 kisaa

Kaikkien ajajien kisakokemukset yhteensä: 1919 kisaa

Eniten maailmanmestareita: 4 maailmanmestaria yhteensä 11 mestaruuden voimin

Eniten kisavoittajia: 7 kisavoittajaa yhteensä 172 voiton voimin (Ei yllä vaikuttavuudestaan huolimatta kuitenkaan vuoden 2012 lukemiin jossa oli kaikilla voittajilla yhteensä 225 voittoa kun Michael Schumacher ajoi tuolloin uransa viimeiseksi jäänyttä kautta.)

Vanhin kuljettaja ruudukossa: Kimi Räikkönen 39 vuotta

Nuorin kuljettaja ruudukossa: Lance Stroll 20 vuotta

Vanhin kuljettajien yhteisikä: Ferrarilla 70 vuotta

Nuorin kuljettajien yhteisikä: Williamsilla 43 vuotta

Koko lähtöruudukon keski-ikä: 26,7 vuotta

 

[CCMK]

Vuoden 2008 ja Melbournen jälkeen heti alkuun ei ollut 10 vuoteen nähty vain 10:n auton tai sen alle selviytymistä maaliin.

Tosin melko lähellä sellainen tilanne tapahtumisen suhteen oli Melbournessa 2015, mutta koko kisan asiat olivat lähellä muuttua jopa lekkeripeliksi ja tuloksettomaksi julistamiseen asti.

Joskin ihan tuloksettomaksi asti kisaa tuskin olisi julistettu, mutta esimerkiksi kaikki kisapaikalla olevat kolmannet kuljettajat mahdollisine paikan päällä olevine autoineen olisi ehkä saatettu päästää kisaan mukaan koska ruudukko uhkaavasti alkoi lähestyä tuloksettomaksi julistamisen nykyrajaa eli 12 autoa tai sen alle.

Toisaalta taas kun nykyään vara-autojen säännötkin ovat olleet äärimmäisen tiukkoja eikä niitä periaatteessa edes taida saada enää edes olla muuta kuin hätärunkovalmiudessa niin tilanne ei olisi ollut kehuttava.

Joka tapaukessa ongelmanahan Melbournessa 2015 uhkasi olla osaanottajien vähyys.

Vain 13 autoa pääsi kisan ensimmäisen kierroksen läpi koska Manor-talli ei osallistunut, Valtteri Bottas oli loukkaantunut, Daniil Kvjat ja Kevin Magnussen keskeyttivät jo ennen kisan lähtöä ja Pastor Maldonado ja Romain Grosjean keskeyttivät myös ennen ensimmäisen kierroksen läpäisyä.

Lopun 57 kierroksen mittaisen kisan ajan nähtiin vain kaksi keskeyttäjää jotka olivat Hollannin Max Verstappen ja valitettavasti Suomen Kimi Räikkönen.

Lopulta maaliin ajaneita kuljettajia oli vain 11 kappaletta.

Erikoista oli myös se, että se mitä odotettiin tapahtuvaksi Melbourneen 2014 heti turboaikakauden alkuun eli runsaita keskeytyksiä tai bensojen loppumisia niin ne tapahtuivat vasta vuotta myöhemmin ja silloinkaan ei nähty muuta kuin vain keskeytyksiä ja vain pari kertaa varsinainen moottoririkko ja ei bensan loppumisia eikä edes sellaisen järkeviä säästöajojakaan.

Vuodesta 2014 povattiin toki kauhuvuotta, mutta vuoden 2010 välitankkauskieltoajan paluun tapaan siitä tuli lopulta turhaakin turhempi pelko.

Tosin suhteellista turhuutta arvioitaessa menee kyllä hieman makuasiaksi, että kummalla kaudella ihan todella säästeltiin bensaa ja loppuiko autoista todella polttoaine näistä toisella kaudella tai kummallakaan ainakin periaatteessa?

Turbokauteen mennessä polttoainetankit kyllä olivat pienempiä, mutta kun virtausta oli vuoteen 2010 nähden enemmän kyetty rajoittamaan ja turbothan ovat vielä nykyään hybriditurboja enemmän kuin varsinaisia 1970-luvun tai 1980-luvun täysin puhtaita turboja moottoreineen niin ne ovat myös edeltäjiinsä nähden äärimmäisen taloudellisia moottoreita.

Etenkin kun vielä ne ovat yleisesti ottaen vähäkalorisempia, matalaoktaanisempia ja ympäristöystävällisempiä niin ne eivät rasita moottoria tai polttoainekoneistoa lähimainkaan samalla tavalla kuin mitä 1970-luvun tai 1980-luvun turbot tekivät.

Silloisilla täyslyijypolttoaineilla korkeine oktaanilukemineen, äärimmäisen myrkyllisine bensan lisäaineineen jotka kasautuessa tai hajautuessa auton koneistoon kuumuuden ja paineiden seurauksen aiheuttivat ennen pitkää autoille myös tukoksia jotka tuhosivat tai vaurioittivat hyvin nopeasti koneita silloin kun ne olivat hajoamatta.

Ja kun vielä erinäiset ajotietokoneohjelmat olivat kehityksestään huolimatta 1990-luvun vastaaviin laitteisiin nähden mitä olivat bensansyöttöjen kanssa varsinkin vuosina 1984-1986 niin ei ollut ihme, että bensat sitten loppuivat kuin loppuivat tai sitten joskus harvoin tietysti jotkut kuljettajat ajoivat liian hiljaa kun pelkäsivät ajotietokoneen väittämää bensan loppumista kuten Elio de Angelis Dijon-Prenoisissa 1984 ja Monzassa 1985 kun jopa voittoajo olisi ollut otettavissa tai melko varma palkintoajo ja silloinhan de Angeliksen tapauksessa autossa oli maalissa liikaakin sitä polttoainetta.

Sehän tietysti johtui siitä kilpailukyvyn parantamisen oikuista jotka eivät ihan aina olleet järkikauppoja.

 

[CCMK]

Ennen Melbournea 2008 ei niin hirveästi toisaalta 2000-luvulla ollut enää luotettavuuden parantumisen seurauksena nähty kisoja missä olisi ollut vain 10 maaliin ajanutta kuljettajaa tai sen vähemmän.

Lähinnä Indianapolisin 2005 skandaalin unohtaen vain Monacossa 2004, Indianapolisissa 2004 ja Indianapolisissa 2006 nähtiin mielestäni sellainen tilanne, että vain 10 maaliin ajanutta kuljettajaa tai sen vähemmän nähtiin kisassa.

Vuonna 2007 erinäisiin autoihin tuli nykyäänkin autoissa olevat tehokkaammat virtausrajoittimet ja taisi tulla myös kierrosrajoittimet joita lähinnä oli sitä ennen käytössä ollut vain tehorajoitetuilla V10-moottorisilla talleilla kun niitä olisi halunnut käyttää kuten Toro Rosso teki.

Toro Rosso olisi sääntöjen puitteissa voinut vielä ennen luopumistaan käyttää V10-konetta vuoden ajan mikäli olisi halunnut ennen ihan lopullista luopumista siitä jo sääntöjenkin pakottamana kun haluttiin päästä vain V8-moottorien aikakauteen, mutta Toro Rosso siirtyi jo V8-moottoreihin sittenkin muiden tallien tapaan kuin siirtyi.

Tosin virtausrajoittimet ja kierrosrajoittimet ovat ottaneet enemmän roolia tietenkin vasta kun vapaasti hengittävistä autoista siirryttiin turboaikaan vuodesta 2014 eteenpäin.

Kun vielä nuokin asiat muistaa niin jo 2000-luvulta lähtien kaikkiaan erinomainen luotettavuus vanhempiin aikoihin nähden sai pysyvää jatkoa.

 

[CCMK]

Kimi Räikkösen ikä lajin vanhimpana kuljettajana vuoden 2018 aikana määritteli hänet hieman tilanteesta riippuen lajin historian 147:ksi ja 162:ksi vanhimmaksi kuljettajaksi kautta aikojen.

Vuosien 1988-2018 ruudukon vanhimmat kuljettajat heti Kimi Räikkösen jälkeen tuolloin uriensa päätöksissä edellisen 30 vuoden aikana olivat seuraavat kun Kimi siis oli vuoden loppuessa yleensäkin 12:sta vanhin tuon ajan ruudukossa esiintynyt kuljettaja niin olivat seuraavat kun vuodet ja päivämäärät ovat suluissa ja lisäksi kuskeille tulee vielä muita huomioita:

1. Michael Schumacher (43 vuotta/327 päivää) Interlagos 2012 Mercedes (Schumacher olisi voinut vielä jatkaa uraansa vuoden 2013 ajan milloin todennäköisesti Nico Rosberg olisi saattanut joutua lähtemään tallista kun Mercedes halusi Lewis Hamiltonin aivan kuten Ferrari olisi halunnut vuodeksi 2007 Kimi Räikkösen jolloin Felipe Massa olisi saattanut joutua lähtemään tallista.

Vaihtoehtoisesti Massan tilanteesta poiketen Mercedes olisi saattanut juuri ja juuri ehkä myös kaikkiaan säästää Nicon ajamaan vuodeksi 2013, mutta silloin Hamiltonilla ei olisi ollut paikkaa kun McLarenilla tilanne oli silloin mitä oli vaikka varmaankin hätätapauksessa sanomisista huolimatta Hamiltonille olisi kyllä varmaankin varmistunut paikka McLarenille vielä kaudeksi.

Schumacher lopetti aikanaan molemmat uransa niin 2006 kuin 2012 ajatellen juuri silloin kun Ferrari ja Mercedes alkoivat varsinkin jälkimmäisessä tapauksessa yleensäkin edes kulkemaan siinä missä Ferrari sentään oli jo vuoden 2005 ongelmistaan päässyt eroon aikapäiviä sitten. Schumacher lopettaessaan oli lajin 56:ksi vanhin kuljettaja yleensäkin lajissa.)

2. Nigel Mansell (41 vuotta/279 päivää) Barcelona 1995 McLaren-Mercedes (Mansell kieltämättä järjesti melkoisen shown Ron Dennisille ja Marlborolle lopettamisellaan eikä tullut ajamaan erittäin suurista pyynnöistä ja maanitteluista huolimatta edes vielä kerran Monacoon jotta Marlboro ei olisi menettänyt mainosmarkkojaan.

Mansell olisi voinut jatkaa uraansa Jordanilla missä testasi vuosina 1995-1997 olemallla myös tallin testikuljettajana tuona aikavälillä ennen pitkää toisen brittiveteraani Martin Brundlen kanssa. Olisi tietenkin paluun vielä tekevänä aina ollut ruudukon vanhin kuljettaja, mutta paluuta ei koskaan tullut vaikka aina uusimpaan elämänkertaansa asti väittikin show-hengesä, että ei ollut lopettanut uraansa.)

3. Pedro de la Rosa (41 vuotta/275 päivää) Interlagos 2012 HRT-Cosworth (Ilman HRT:n tai muun maksutallin ajamista lajissa oli de la Rosan uran kieltämättä ajoittain hyvin mielenkiintoiset ajourakat lyhyenäkin ohi kun ikää riitti vuotta 2013 ajatellen. Toki vielä joku Barcelonan 2013 jäähyväisajo kotiyleisön edessä suostuttelulla olisi saattanut olla mahdollinen.)

4. René Arnoux (41 vuotta/124 päivää) Adelaide 1989 Ligier-Ford (Arnoux lopetti uransa selkeästi vuoteen 1989 ellei sitten ihan juuri ja juuri käytännössä McLaren tai Ferrari itse tulisi vielä kerran tarjoamaan hänelle kisapaikkaa mitä ei tietenkään vuosien 1986-1989 aikaisen mediamaineen ja ranskalaisen iän takia tullut enää tarjoamaan. Ferrarin osalta painoi tietenkin myös vuoden 1985 potkut ja välivuosi välejä jossain määrin puolin ja toisin, mutta vähemmän varmasti La Famiglian kannalta kun Kusettaja-Piccinini oli poissa.:yuck

5. Philippe Alliot (40 vuotta/32 päivää) Spa-Francorchamps 1994 Larrousse-Ford (Alliot toimi vuonna 1994 vielä McLarenin testikuljettajana ajaen Mika Häkkisen kilpailukiellon johdosta Hungaroringin kisan. Peugeot lobbasi pitkin kautta 1994 Alliotin muita ajoja Mika Häkkisen kanssa muun muassa Magny-Coursissa, mutta Ron Dennis aina kieltäytyi noista ehdotuksista.

Peugeot lobbasi myös McLarenin Ron Dennistä ajattamaan Alliotia pitkin kautta Larrousse-tallin maksuajajana McLarenin tai Peugeotin piikkiin, mutta Dennis kieltäytyi siitäkin vaikka antoi toki Spassa Alliotille luvan ajaa yhden kisan Larroussea kuten myöhemmin Dennis tulisi antamaan saman luvan myös McLarenin kakkostestaajalle sinä vuonna eli Yannick Dalmasillekin josta myös piti ennen kautta 1994 tulla Mika Häkkisen tallikaveri kuten Alliotistakin.

Alliotista poiketen Dalmas ei päässyt koskaan ajamaan McLarenia 1994 ihan kisoissakin asti kun paras paikka olisi ollut ajaa joko Hungaroringillä tai Magny-Coursissa. Larrousse-tallin romahdus lopetti viimeistään ranskalaisen parivaljakko Alliot-Dalmas ajelut F1:ssä vuodeksi 1995 tai siitä eteenpäin.)

6. Jean-Louis Schlesser (39 vuotta/365 päivää) Monza 1988 Williams-Judd (Schlesser kieltämättä oli erikoisesti Monzassa paikan päällä ajamassa kisaa kun Martin Brundlea ei Williamsin ykköstestaajana saatu kisaan enää toisin kuin oli saatu saman vuoden Spa-Francorchampsiin jolloin Schlesser joutui ajamaan kakkostestaajana kisassa.

Schlesser oli vuosina 1983-1987 tavoitellut uudelleen pääsyä lajiin monet kerrat eri maksutalleihin ja päässyt Williamsin testikuljettajaksi vuosina 1986-1987 ajamaan ja varmin paikka päästä ajamaan oli ennen Monzaa 1988 ja tietenkin Spata 1988 Adelaidessa 1987, mutta tuolloin ajopaikka vähemmän yllättäen meni Riccardo Patreselle. Oli tehdä vielä kerran paluun radoille kisakuskiksi vuodeksi 1993 Sauberille ja oli myös Sauberin ensimmäinen ajaja yleensäkin talvikaudella 1992-1993 kuten myös vuonna 1993 tallin testikuljettaja.)

7. Riccardo Patrese (39 vuotta/204 päivää) Adelaide 1993 Benetton-Ford (Vuoden 1994 Benetton-paikka teoriassa meni hyvin äkkiä sopimuksen kannalta olemattomaksi pitkin kautta ja Patrese lopetti uransa.

Oli äärimmäisen lähellä perua lopettamispäätöksensä Ayrton Sennan menehtymisen myötä sopien jo alustavasti tulosta Williamsille kunnes yhden äkin kertaalleen lisäajan pyytämisen jälkeen vain samalla tapaa yllättämättä muutti mielensä eikä enää halunnut jatkaa uraansa vuonna 1994 jolloin pysyi lopettaneena.)

8. Rubens Barrichello (39 vuotta/188 päivää) Interlagos 2011 Williams-Cosworth (Barrichello olisi kenties voinut jatkaa Williamsilla vuonna 2012 tai muissa talleissa, mutta halusi lopettaa uransa. Oli ehdolla ajamaan Interlagosissa niin 2012 kuin vielä myös vuonna 2013 yhden kisan verran, mutta ei halunnut ja pysyi lopettaneena.)

9. Nelson Piquet (39 vuotta/78 päivää) Adelaide 1991 Benetton-Ford (Piquet olisi voinut jatkaa Benettonilla 1992, mutta tunnetusti sukset meni ristiin Flavio Briatoren kanssa. Oli suunnitella menoa Ferrarille niin vuosiksi 1992 kun myös 1993, mutta Indy 500:n loukkaantuminen ja yleensäkin lopulta verraten huonosti menneet Ferrarin testikokeilut noina molempina vuosina, mutta ennen kaikkea vuonna 1993 saivat Piquetin pysymään lopettamisessa kiinni.)

10. Derek Warwick (39 vuotta/72 päivää) Adelaide 1993 Footwork-Mugen-Honda (Warwick olisi voinut jatkaa uraansa vuodeksi 1994 halutessaan ensin niin Footworkilla ja myöhemmin Ayrton Sennan menehtymisen jälkeen Williamsilla. Ei kuitenkaan jatkanut ja oli jäädä pois jo Adelaiden kisastakin erinäisten sattumusten vuoksi kunnes päätti ajaa jolloin esimerkiksi David Brabham jäi rannalle Footworkin ratista kotikisastaan.)

11. Damon Hill (39 vuotta/44 päivää) Suzuka 1999 Jordan-Mugen-Honda (Hill olisi voinut jatkaa uraansa Jordanilla sopimuksen mukaan vuoteen 2000 asti, mutta ei lopulta halunnut kun oli lopettaa jo kesken huonosti sujuneen vuoden 1999 ennen kuin sitten sai Silverstonessa hyvän sijoituksen ja piristyi jatkamaan edes sen vuoden loppuun asti.)

 

[CCMK]

Michael Schumacher on siitäkin mielenkiintoinen kuljettaja, että edelleen hän on melko helpostikin lajissa aikaan startanneiden 100:n nuorimman kuljettajan joukossa ja tietenkin myös 100:n vanhimman kuljettajan joukossa.

Mikäli en ihan väärin muista niin Schumacher olisi tällä hetkellä noin sijoilla 74-75 tuolla 100:n nuorimpana uransa aloittaneiden kuskien listalla.

Aiemmin ja vuotta 2018 koskien ennen sitä oli sijalla 72, mutta Charles Leclercin ja Sergei Sirotkinin myötä tippui jo varmasti ainakin pari sijaa ja enemmän on mahdollisesti tippunut tämän vuoden lajin debytoijien myötä.

Mikäli ikäjakaumat lajissa esimerkiksi edellisen viestin tapaan olisivat koskeneet vuosia 1960-2018 vuosien 1950-2018 sijaan niin Schumacher olisi siinä tapauksessa ollut jo lajin 16:sta vanhin kuljettaja lopettaessaan mitä ei tietenkään ollut kun kyse oli viime viestissä vuosista 1950-2018 lajissa kaikkiaan ja sitten tietysti vielä erikseen vuosista 1988-2018 tarkemmin sanottuna.

 

[CCMK]

Tässä F1:n nk. Nestorit tai nk. Ikäpresidentit lajissa per vuosi vuosilta 1950-1980 ja lisähuomioita tulee jälleen kuskeille ja seuraavaan viestiin tulee sitten loput nk. Ikäpresidentit ja nk. Nestorit vuosilta 1981-2019:

1950: Philippe Etancelin 54 vuotta

1951: Philippe Etancelin 55 vuotta

1952: Philippe Etancelin 56 vuotta (Lopettaessaan uransa hän sitä ennen oli vuoden 1950 Monzassa tullut kautta aikain lajin vanhimmaksi pistemieheksi.)

1953: Arthur Legat 55 vuotta

1954: Louis Rosier 49 vuotta (Louis Chiron olisi ollut vanhin 55-vuotiaana mikäli hän vain olisi päässyt ajamaan Monacossa jota ei sinä vuonna erikoisesti kuitenkaan koskaan ajettu.)

1955: Louis Chiron 56 vuotta

1956: Louis Rosier 51 vuotta (Lopetti uransa saman kauden lopussa ennen kuolemaansa kun ei osallistunut kauden päätökseen Monzassa eikä halunnut muutenkaan ajaa ainakaan lähtökohtaisesi vuonna 1957 vaikka ei oman tallinsa mahdollisia hätätila-ajoja suostunutkaan ulos laskemaan pois kuvioista. Louis Chiron olisi ollut vanhin kuski lajissa 57-vuotiaana mikäli olisi startannut Monacon kisaan, mutta luopui kisan ajamisesta ennen lähtöä vaikka oli hyväksytysti siihen päässyt.)

1957: Juan Manuel Fangio 46 vuotta (Louis Chiron olisi ollut vanhin kuski lajissa 58-vuotiaana mikäli olisi vain ajanut Monacon kisassa minne hänen sanottiin tulevan ajamaan vaikkakin ei lopulta tullut.

Fangio lopetti pääsääntöisesti uransa tämän kauden jälkeen vaikkakin taipui vielä ajamaan kaksi kisaa vuonna 1958. Tälle kaudelle houkuteltiin palaamaan myös Giuseppe Nino Farinaa 51-vuotiaana, mutta Farina ei tarttunut tarjouksiin vaikkakin Indy 500 ja nk. Kahden Maailman Kisa Monzassa häntä kiinnosti poikkeuksena. Farina oli myös karsiutunut vuotta aiemmin 1956 50-vuotiaana Indy 500:sta.)

1958: Juan Manuel Fangio 47 vuotta (Fangio ajoi tällä kaudella vain kaksi kisaa lopettaen lopullisesti uransa vaikkakin Indy 500 ja nk. Kahden Maailman Kisa Monzassa houkuttelikin Fangiota ajamaan eikä aivan täysin sulkenut pois Argentiinan kisan ajamistakaan Buenos Airesissa kotiyleisön edessä vaikkakin melko mahdottomaksi sen sinänsä näki.

Toinen Fangion tapaan erittäin houkuteltu kuljettaja vielä erittäin vanhoilla päivillään joko Indy 500:n, nk. Kahden Maailman Kisaan tai satunnaiseen kotikisansa Monzan ajoon oli kuitenkin Fangiostakin poiketen jo paljon aiemmin uransa lopettanut Giuseppe Nino Farina 52-vuotiaana. Louis Chiron olisi ollut vanhin kuski lajissa 59-vuotiaana mikäli olisi ollut karsiutumatta Monacossa.)

1959: Fairman Jack 46 vuotta (Louis Chiron olisi ollut vanhin kuski lajissa 60-vuotiaana mikäli olisi vain ajanut Monacon kisassa minne hänen sanottiin tulevan ja vuodesta 1957 poiketen tulikin, mutta ei vain kerta kaikkiaan lyhyitä yleisöterveisiä huomioimatta ajanut eikä halunnut enää osallistua F1:n kisaviikonloppuihin edes kotiradallakaan kun ikää kerta kaikkiaan lopullisesti oli jo liikaa.

Hän ei enää oikein kunnolla nähnyt autojen välimatkojakaan F1:n vaatimassa nopeudessa siihen aikaan eli toisin sanoen ikänäkö iski. Louis Chiron olisi ollut muuten myös vuodesta 1954 lähtien myös lajin vanhin pistemies mikäli vain Monacon 1955 kuutostilasta olisi silloinkin jaettu piste, mutta kun Chironilla ei ollut kisan nopeinta kierrosta niin silloisin säännöin viidelle parhaalle jaettiin pisteitä ja herra Chironille sitä ei tullut.

Muu veteraani hyvin teoriassa palatessaan olisi ollut enää Juan Manuel Fangio 48-vuotiaana tai Giuseppe Nino Farina 53-vuotiaana.)

1960: Jack Fairman 47 vuotta (Juan Manuel Fangio ja Giuseppe Nino Farina olisivat vielä kerran houkuteltuina palatessaan olleet vanhimpia ennen kuin lopullisen lopullisesti meno riitti heidän osaltaan kuunnella jatkuvia ajokisapyyntöjä mihinkään luokkaan. Fangio olisi ollut 49-vuotias ja Farina 54-vuotias.)

1961: Jack Fairman 48 vuotta

1962: Maurice Trintignant 45 vuotta

1963: Maurice Trintignant 46 vuotta

1964: Edgar Barth 47 vuotta (Maurice Trintignant oli yhtä vanha eli 47 vuotta kaudella jolloin he tavallaan olivat jaettuja nk. Ikäpresidenttejä lajissa joskin ihan tarkinta mahdollista mittakaavaa käyttäen Barth oli Trintignantia melkein vuoden vanhempi kuukausissa mitaten. Molemmat lopettivat samalla kaudella uransa joista Barth oli satunnaisajaja siinä missä Trintignant oli säännöllisempi kisailija.

Barth olisi ehkä saattanut ajaa myös vuonna 1965 jotakin moottoriurheilulajia mikäli ei sitten millään F1:siä vaikka ei Saksan Grand Prix ihan poissa kuvioista ollut, mutta Barth tosin sairastui syöpään mihin menehtyikin 9 kuukautta myöhemmin kun tauti yleensäkin todettiin vain hieman hänen viimeisen kisan jälkeen yleisellä sen ajan lääkärikäynnillä.

Siinä mielessä oli hyvin luultavaa, että satunnaiset ja ajoittaiset Barthin ajouran aikana ennen kisoja kärsimät päänsäryt, selkäsäryt, sekaisin mennyt vatsa tai pahoinvointikohtaukset vuosien mittaan liittyivät jo pitkään piilevänä olleeseen syöpään.)

1965: Ian Raby 44 vuotta (Maurice Trintignant olisi ollut vanhin mikäli olisi palannut radoille, mutta ei tehnyt niin kun halusi keskittyä viininviljelyyn ja satunnaiseen autokauppa-alansa pyöritykseen ja Edgar Barth kärsi tietenkin syövästä mihin menehtyi jolloin 48-vuotiaat edeltävän vuoden nk. Ikäpresidentit eivät palanneet lajiin.)

1966: Jack Brabham 40 vuotta (Tällä kaudella Prinssi Yrjön/Itä-Lontoon radalla Etelä-Afrikassa ilman Etelä-Afrikan F1-kisan MM-arvon viemistä palkintorahakiistan takia sinä vuonna olisi Rhodesian/Zimbabwen John Love ollut vanhin kuljettaja 42-vuotiaana.)

1967: Al Pease 46 vuotta (Tällä kaudella Kyalamissa 1967 John Love oli hyvin lähellä ilman auton hyytymistä ottaa niin Rhodesian/Zimbabwen ainoan F1-voiton kuin myös olla yksi vanhimpia voittajia lajissa 43-vuotiaana, mutta toisin tietenkin kävi. John Love oli kuitenkin ja on yhä lajin vanhimpia palkintomiehiä kakkostilallaan Kyalamissa 1967 kun voitto meni tietenkin Meksikon Pedro Rodriguezille.)

1968: John Love 44 vuotta (Mont-Tremblantissa Al Pease olisi ollut edelleen vanhin kuljettaja 47-vuotiaana mikäli vain olisi päässyt osallistumaan kisan starttiin mihin ei muuten hyväksyttynä vain voinut lähteä auton teknisten murheiden vuoksi.)

1969: Al Pease 48 vuotta (Ikäpresidentti Pease mentiin kauden aikana hylkäämään muka olemisestaan liian hidas kun Ken Tyrrell painosti kisatuomaristoa hänet hylkäämään.)

1970: John Love 46 vuotta (Jack Brabham tavoitteli tällä kaudella maailmanmestaruutta 44 vuoden iässä.)

1971: John Love 47 vuotta (Tällä kaudella odotettiin satunnaisesti myös juuri uransa lopettaneen Jack Brabhamin mahdollista yksittäistä kisaa 45-vuotiaana mitä ei sentään tapahtunut.)

1972: John Love 48 vuotta

1973: Graham Hill 44 vuotta

1974: Graham Hill 45 vuotta

1975: Graham Hill 46 vuotta (Graham Hill aikoi vuodeksi 1976 lopullisesti keskittyä vain uuden Hill-tallinsa asioiden hoitamiseen vaikkakin esimerkiksi ei äärimmäisen hädän tullen aikonut kainostella paluuta ajamaan mikäli ajopaikka vain olisi ollut ihan kotiradalla asioiden niin pakottaessa.

Käytännössä Brands Hatchissa 1976 olisi voinut sen asian todistaa vielä silloin 47-vuotiaana toimineen britin osalta jonka kohtaloksi valitettavasti tuli menehtyä lento-onnettomuudessa vuoden 1975 jälkeen sen vuoden lopulla.)

1976: Vittorio Brambilla 39 vuotta

1977: Vittorio Brambilla 40 vuotta

1978: Vittorio Brambilla 41 vuotta

1979: Vittorio Brambilla 42 vuotta

1980: Vittorio Brambilla 43 vuotta