Olin kolme tai ehkä neljä, muistaakseni kuitenkin kolme, pukin käytyä äiti kysyi, huomasinko että vaari tuli "hakemasta pukkia" vasta kun pukki oli lähtenyt, ja paljasti että se olikin vaari se "joulupukki". Ei ole oikein muistikuvia mitä asiasta ajattelin silloin - voi olla ettei tuon ikäisenä kovin syvällisiä kelaillut.. joku etäinen tuntuma että olisi lähinnä harmittanut tyhmyyteni kun en itse hoksannut (mutta oikeasti voi olla että tämä harmitus on alkanut vasta myöhemmin tapahtumaa muistellessa ja nyt erheellisesti linkittyy alkuperäiseen tapahtumaan).
Siis, ei ole muistikuvia pukkiin uskomisen ajalta (tai, muistan ton pukin käymisen ennen paljastusta mutta en mitä silloin ajattelin asiasta, en siis ainakaan tietoisesti ajatellut ettei pukkia ole olemassa, mutta saattaa olla ettei myöskään ollut mitään pukkiuskoa vaan hahmotin tilanteesta vain, että joku äijä käy tuomassa lahjoja) eikä pukin paljastuminen vaariksi ollut masennukseen ja huumeidenkäyttäjäksi ajava traumaattinen kokemus.
Vähän vanhempana tuntui aika oudolta, että oli lapsia jotka pukkiin uskoivat, lisäksi joskus hieman harmitti se, että paljastettiin ennen kuin ehdin miettiä koko asiaa, olisi kiinnostanut tietää missä vaiheessa olisi itsellä välähtänyt. Nykyään olen ihan tyytyväinen, että mulle ei "valehdeltu" joulupukista, mutta en oikein osaa tuomita ehdottoman vääräksi/hölmöksi "pettymysten tuottamista". Toisaalta en myöskään ymmärrä mitä iloa joulupukkihuijauksesta on - ts. vaikkei olisikaan hirveää pettymysten tuottamista niin miksi ihmeessä pitäisi. Ymmärtämättömyyteni tosin johtuu ehkä lähinnä siitä ettei ole omia kokemuksia joulupukkiin uskomisen autuudesta
