CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15068
Laitetaan sitten kauden 1996 kisojen muistot pakettiin. Aloitetaan ensin kausiarvioinnilla ja sen pienillä ilmiöillä.
Talven aikana oli tapahtunut paljon. Suomalaisia oli pelottanut Mika Häkkisen raju ulosajo Adelaidessa. Michael Schumacher oli tehnyt Alesimaisen siirron huipputalliin menon tai jäämisen sijaan Ferrarille joka ei ollut vieläkään kovin hyvässä vedossa. Samalla Schumacherin mukana meni suurin osa Benettonin menestyksen avainhenkilöistä. Jordanilta Schumin tallikaveriksi meni Eddie Irvine kun Berger halusi seurata ystäväänsä Jean Alesia.
Benettonilla Flavio Briatore tiesi menetyksensä ja tiesi, että kaudesta ei tulisi helppo. Kaikki voitava oli tehty Schumin jäämiseksi talliin. 10 miljoonaa dollaria ei kiinnostanut Schumia kun Ferrari maksoi 30 miljoonaa dollaria. Tuon ajan suurimman summan takana oli oma tarinansa sillä alunperin kyseinen summa oli varattu poismenneelle Ayrton Sennalle. Joka tapauksessa Ferrarin budjetti nousi ennätykseensä ja Schumin siirtyminen oli suuren kohun asia. McLarenilla Dennisin budjetti oli noussut myös ja kaiken piti olla vahvempaa kuin viime vuonna.
Häkkisen toipumisajan takia korvaajaksi mietittiin lähinnä avauskisaa ajatellen talvella 95 Magnussenia ja Alain Prostia. Eräs kohutuin siirto olisi ollut nuoren 21-vuotiaan Ralf Schumacherin mukaantulo kuninkuusluokkaan. Nuorempi Schumacherin veljeksistä oli McLarenin kakkostestaaja ja se olisi ollut testikuskien suurin siirtouutinen sitten Kenny Bräckin ja kauden 1993 jolloin Bräck oli Williamsin kakkostestaaja. Bräck oli edelleen mukana testaajana Footwork/Arrowsilla joka paini rahavaikeuksien ja nimenmuutoksen kanssa. Sen ajajina toimivat Jos Verstappen joka oli saanut paikan lähes vuoden työttömyyden jälkeen ja aloittava kuljettaja Ricardo Rosset.
Alesi ja Berger menivät Benettonille ja valittivat varsin pian auton sopimattomuudesta. Schumin B196 olisi luultavasti tuonut miehelle kolmannen maailmanmestaruuden. Williamsilla Damon Hill oli saanut nelinkertaisen minimipalkan korotuksen, mutta siitä huolimatta halusi edelleen paremman aseman tallissa. Hänen tallikaverinsa oli myös kohua herättänyt tuore CART-sarjan maailmanmestari ja Indy 500:n voittaja Jacques Villeneuve.
Gillesin poika ja Jacques Seniorin veljenpoika oli erittäin iloinen saadessaan päästä ajamaan kuninkuusluokkaan. Tämä siirto romutti David Coulthardin jatkomahdollisuudet Williamsilla ja Coulthard meni McLarenille Mark Blundellin paikalle. Ligierillä rahavaikeudet jatkuivat vaikka Pedro Diniz toi ison määrän käteistä talliin. Poliittiset ongelmat olivat paljon suuremmat kuin raha myöhemmin kaudella. Olivier Panis jatkoi tallissa tuttuun tapaan. Huhuissa Alain Prost halusi hankkia itselleen kaudelle 1997. Siinä vaiheessa siitä ei ollut vielä varmuutta.
Jordanilla jatkoi Rubens Barrichello vielä kauden verran ja Ligieriltä pois lähtenyt Martin Brundle. Gianni Morbidelli jäi nauttimaan Jordanilla sarjan toiseksi kovinta testikuskipalkkaa. Sauberilla Boullion oli mennyt Williamsin puolelle ja talli otti Benettonilta Johnny Herbertin ja säilytti vielä vuoden verran Heinz-Harald Frentzenin. Tyrrel jatkoi ajajinaan Mika Salo ja Ukyo Katayama. Nokia oli kuitenkin vetäytynyt pois kuvioista.
Minardin puolella maksukuskiruletti oli käynnissä ja kuljettajina olisivat olleet Pedro Lamy ja Taki Inoue. Kuitenkin testikuljettaja Giancarlo Fisichella sai paikan ja myöhemmin kaudella Tarso Marques ja Giovanni Lavaggi pääsivät ajamaan kisoissa. Suurin ongelma oli kuitenkin Fortilla. Pedro Dinizin myötä olivat lähteneet rahat ja talli oli suurissa vaikeuksissa vaikka uusi auto sentään vaikutti paremmalta. Edellisellä kaudella Dinizin rahojen myötä Fortilla olisi ollut varaa ostaa vaikka keskikastin tiimi kuten Footwork tai Tyrrell isojen rahojen takia sillä Diniz toi talliin 16 miljoonaa dollaria. Nyt se oli alimmalla budjetilla liikenteessä ja ajamaan pääsivät Luca Badoer ja Andrea Montermini.
Kauden uudistuksia oli muun muassa valojen muuttuminen vain punaiseksi ja niiden sammuminen entisen vihreän valon sijaan. Lisäksi FIA:n virallinen kisavalvoja Roland Bryunseraede lähti eläkkeelle ja paikalle tuli Amiraali Roger Lane-Nott. Varavalvojaksi nimettiin teknisen osaston johtaja Herbie Blash. Samana vuonna loppupuolella saatiin kuulla Derek Ongaron poismenosta. Ongaro oli aikoinaan ollut ensimmäinen FIA:n virallinen lähettäjä ja kilpailunvalvoja. Autojen numerointijärjestelmää muutettiin myös.
Kaudesta 1974 lähtien voimassa ollut järjestelmä purettiin ja sen sijaan mestari sai numerot 1 ja 2 ja loppujen numerot määrättiin sijoitusten perusteella. Uudet tiimit saisivat ottaa käyttöönsä poisjääneitä entisiä numeroita. Numeroa 13 ei aiottu käyttää ja numeroa 0 käytettäisiin vain hätätapauksessa. Eräs uudistus oli myös 107 % sääntö jonka ulkopuolelle jääminen tarkoittaisi karsiutumista. Vapaita Harjoituksia korotettiin kahdesta kolmeen ja niiden kierrosten maksimimäärää nostettiin 23:sta kierroksesta 30:een kierrokseen.
Aika-ajoista haluttiin shown parannuksen takia tehdä vain yhden päivän pituinen. 12 kierroksen sääntö jäi kuitenkin voimaan. Alustavasti vielä kausi 1996 olisi ollut kahden aika-ajon kausi, mutta FIA muutti kuitenkin kokouksissaan sääntöjä ja näin ollen poisti perjantain aika-ajon. Uusi prosenttisääntö jätettiin aika-ajoon. Tällä korvattiin vanhat 110 %:tin ja 90 %:tin aikasäännöt. Tuloksen määrittävä 90 %:tin sääntö sen sijaan säilytettiin. Kisojen mediapuolella MTV3 jatkoi lähetyksiä kaudella sopimuskautensa mukaan. Ainoa ongelma oli vain hinnan nouseminen ensi vuodeksi. Ilman hintatekijää tilanne oli MTV3:n hallinnassa. YLE ja muut kanavat eivät olleet enää kiinnostuneita joten MTV3 sai tehdä tuotteellaan mitä halusi.
Viimeiset kolme kysymysmerkkiä olivat kahden uuden tallin mahdollinen mukaantulo sarjaan. Stewart odotti vielä talousarviota F1:stä ja Lola halusi vielä odottaa yhden kauden ajan vaikka myös kauden 1998 puolelle odotus saattaisi jatkua. Viimeinen kysymys oli Goodyearin rengasmonopolin haastaminen Bridgestonen tahdolta. Marraskuussa 1995 Bridgestone oli aloittanut F1-ohjelman jonka tarkoitus oli pyrkiä lajiin viimeistään kaudelle 1998 vaikka päätavoite oli jo kaudessa 1997. Rengasmonopoli haluttiin haastaa vaikka muitakin ehdokkaita oli ollut. FIA ei ollut luopunut aika-ajon renkaiden kiellosta mikä tyrmäsi Pirellin paluun F1:n puolelle ja muutamassa muussakin renkaisiin liittyvässä asioissa oli tullut huolia. Goodyearin renkaita syytettiin konservatiivisiksi vaikka muutoin erittäin hyviksi kisarenkaiksi.
Lopullinen kysymys oli, että saisiko Damon Hill viimein mestaruutensa ja se että pystyisikö Schumi ottamaan kaikesta huolimatta kolmannen mestaruutensa? Onnistuisiko Mika Häkkisen viedä McLaren kohti parempia päiviä ja nousisiko Mika Salo Tyrrelin mukana paremmille sijoituksille? Mielenkiitoista olisi myös Villeneuven pärjääminen ensimmäisellä kaudellaan. Kävisikö niinkuin Michael Andrettille kaudella 1993 vai nousisiko parhaiten siihen mennessä palkatuimpana aloittelevana kuljettajana pidetty kanadalainen jopa haastamaan Hillin mestaruudesta? Se selviäisi kauden mittaan.
Talven aikana oli tapahtunut paljon. Suomalaisia oli pelottanut Mika Häkkisen raju ulosajo Adelaidessa. Michael Schumacher oli tehnyt Alesimaisen siirron huipputalliin menon tai jäämisen sijaan Ferrarille joka ei ollut vieläkään kovin hyvässä vedossa. Samalla Schumacherin mukana meni suurin osa Benettonin menestyksen avainhenkilöistä. Jordanilta Schumin tallikaveriksi meni Eddie Irvine kun Berger halusi seurata ystäväänsä Jean Alesia.
Benettonilla Flavio Briatore tiesi menetyksensä ja tiesi, että kaudesta ei tulisi helppo. Kaikki voitava oli tehty Schumin jäämiseksi talliin. 10 miljoonaa dollaria ei kiinnostanut Schumia kun Ferrari maksoi 30 miljoonaa dollaria. Tuon ajan suurimman summan takana oli oma tarinansa sillä alunperin kyseinen summa oli varattu poismenneelle Ayrton Sennalle. Joka tapauksessa Ferrarin budjetti nousi ennätykseensä ja Schumin siirtyminen oli suuren kohun asia. McLarenilla Dennisin budjetti oli noussut myös ja kaiken piti olla vahvempaa kuin viime vuonna.
Häkkisen toipumisajan takia korvaajaksi mietittiin lähinnä avauskisaa ajatellen talvella 95 Magnussenia ja Alain Prostia. Eräs kohutuin siirto olisi ollut nuoren 21-vuotiaan Ralf Schumacherin mukaantulo kuninkuusluokkaan. Nuorempi Schumacherin veljeksistä oli McLarenin kakkostestaaja ja se olisi ollut testikuskien suurin siirtouutinen sitten Kenny Bräckin ja kauden 1993 jolloin Bräck oli Williamsin kakkostestaaja. Bräck oli edelleen mukana testaajana Footwork/Arrowsilla joka paini rahavaikeuksien ja nimenmuutoksen kanssa. Sen ajajina toimivat Jos Verstappen joka oli saanut paikan lähes vuoden työttömyyden jälkeen ja aloittava kuljettaja Ricardo Rosset.
Alesi ja Berger menivät Benettonille ja valittivat varsin pian auton sopimattomuudesta. Schumin B196 olisi luultavasti tuonut miehelle kolmannen maailmanmestaruuden. Williamsilla Damon Hill oli saanut nelinkertaisen minimipalkan korotuksen, mutta siitä huolimatta halusi edelleen paremman aseman tallissa. Hänen tallikaverinsa oli myös kohua herättänyt tuore CART-sarjan maailmanmestari ja Indy 500:n voittaja Jacques Villeneuve.
Gillesin poika ja Jacques Seniorin veljenpoika oli erittäin iloinen saadessaan päästä ajamaan kuninkuusluokkaan. Tämä siirto romutti David Coulthardin jatkomahdollisuudet Williamsilla ja Coulthard meni McLarenille Mark Blundellin paikalle. Ligierillä rahavaikeudet jatkuivat vaikka Pedro Diniz toi ison määrän käteistä talliin. Poliittiset ongelmat olivat paljon suuremmat kuin raha myöhemmin kaudella. Olivier Panis jatkoi tallissa tuttuun tapaan. Huhuissa Alain Prost halusi hankkia itselleen kaudelle 1997. Siinä vaiheessa siitä ei ollut vielä varmuutta.
Jordanilla jatkoi Rubens Barrichello vielä kauden verran ja Ligieriltä pois lähtenyt Martin Brundle. Gianni Morbidelli jäi nauttimaan Jordanilla sarjan toiseksi kovinta testikuskipalkkaa. Sauberilla Boullion oli mennyt Williamsin puolelle ja talli otti Benettonilta Johnny Herbertin ja säilytti vielä vuoden verran Heinz-Harald Frentzenin. Tyrrel jatkoi ajajinaan Mika Salo ja Ukyo Katayama. Nokia oli kuitenkin vetäytynyt pois kuvioista.
Minardin puolella maksukuskiruletti oli käynnissä ja kuljettajina olisivat olleet Pedro Lamy ja Taki Inoue. Kuitenkin testikuljettaja Giancarlo Fisichella sai paikan ja myöhemmin kaudella Tarso Marques ja Giovanni Lavaggi pääsivät ajamaan kisoissa. Suurin ongelma oli kuitenkin Fortilla. Pedro Dinizin myötä olivat lähteneet rahat ja talli oli suurissa vaikeuksissa vaikka uusi auto sentään vaikutti paremmalta. Edellisellä kaudella Dinizin rahojen myötä Fortilla olisi ollut varaa ostaa vaikka keskikastin tiimi kuten Footwork tai Tyrrell isojen rahojen takia sillä Diniz toi talliin 16 miljoonaa dollaria. Nyt se oli alimmalla budjetilla liikenteessä ja ajamaan pääsivät Luca Badoer ja Andrea Montermini.
Kauden uudistuksia oli muun muassa valojen muuttuminen vain punaiseksi ja niiden sammuminen entisen vihreän valon sijaan. Lisäksi FIA:n virallinen kisavalvoja Roland Bryunseraede lähti eläkkeelle ja paikalle tuli Amiraali Roger Lane-Nott. Varavalvojaksi nimettiin teknisen osaston johtaja Herbie Blash. Samana vuonna loppupuolella saatiin kuulla Derek Ongaron poismenosta. Ongaro oli aikoinaan ollut ensimmäinen FIA:n virallinen lähettäjä ja kilpailunvalvoja. Autojen numerointijärjestelmää muutettiin myös.
Kaudesta 1974 lähtien voimassa ollut järjestelmä purettiin ja sen sijaan mestari sai numerot 1 ja 2 ja loppujen numerot määrättiin sijoitusten perusteella. Uudet tiimit saisivat ottaa käyttöönsä poisjääneitä entisiä numeroita. Numeroa 13 ei aiottu käyttää ja numeroa 0 käytettäisiin vain hätätapauksessa. Eräs uudistus oli myös 107 % sääntö jonka ulkopuolelle jääminen tarkoittaisi karsiutumista. Vapaita Harjoituksia korotettiin kahdesta kolmeen ja niiden kierrosten maksimimäärää nostettiin 23:sta kierroksesta 30:een kierrokseen.
Aika-ajoista haluttiin shown parannuksen takia tehdä vain yhden päivän pituinen. 12 kierroksen sääntö jäi kuitenkin voimaan. Alustavasti vielä kausi 1996 olisi ollut kahden aika-ajon kausi, mutta FIA muutti kuitenkin kokouksissaan sääntöjä ja näin ollen poisti perjantain aika-ajon. Uusi prosenttisääntö jätettiin aika-ajoon. Tällä korvattiin vanhat 110 %:tin ja 90 %:tin aikasäännöt. Tuloksen määrittävä 90 %:tin sääntö sen sijaan säilytettiin. Kisojen mediapuolella MTV3 jatkoi lähetyksiä kaudella sopimuskautensa mukaan. Ainoa ongelma oli vain hinnan nouseminen ensi vuodeksi. Ilman hintatekijää tilanne oli MTV3:n hallinnassa. YLE ja muut kanavat eivät olleet enää kiinnostuneita joten MTV3 sai tehdä tuotteellaan mitä halusi.
Viimeiset kolme kysymysmerkkiä olivat kahden uuden tallin mahdollinen mukaantulo sarjaan. Stewart odotti vielä talousarviota F1:stä ja Lola halusi vielä odottaa yhden kauden ajan vaikka myös kauden 1998 puolelle odotus saattaisi jatkua. Viimeinen kysymys oli Goodyearin rengasmonopolin haastaminen Bridgestonen tahdolta. Marraskuussa 1995 Bridgestone oli aloittanut F1-ohjelman jonka tarkoitus oli pyrkiä lajiin viimeistään kaudelle 1998 vaikka päätavoite oli jo kaudessa 1997. Rengasmonopoli haluttiin haastaa vaikka muitakin ehdokkaita oli ollut. FIA ei ollut luopunut aika-ajon renkaiden kiellosta mikä tyrmäsi Pirellin paluun F1:n puolelle ja muutamassa muussakin renkaisiin liittyvässä asioissa oli tullut huolia. Goodyearin renkaita syytettiin konservatiivisiksi vaikka muutoin erittäin hyviksi kisarenkaiksi.
Lopullinen kysymys oli, että saisiko Damon Hill viimein mestaruutensa ja se että pystyisikö Schumi ottamaan kaikesta huolimatta kolmannen mestaruutensa? Onnistuisiko Mika Häkkisen viedä McLaren kohti parempia päiviä ja nousisiko Mika Salo Tyrrelin mukana paremmille sijoituksille? Mielenkiitoista olisi myös Villeneuven pärjääminen ensimmäisellä kaudellaan. Kävisikö niinkuin Michael Andrettille kaudella 1993 vai nousisiko parhaiten siihen mennessä palkatuimpana aloittelevana kuljettajana pidetty kanadalainen jopa haastamaan Hillin mestaruudesta? Se selviäisi kauden mittaan.
Viimeksi muokattu: