Vanhoja kilpailukohtaisia muistoja vuosien varrelta

[CCMK]

Barcelona 30.5.1999

Jacques Villeneuvelle alkukausi BAR:illa oli ollut sanalla sanoen surkea. Isolla rahalla mukaan tullut tiimi oli luvannut yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tulos oli katastrofi, mutta ymmärrettävä ensimmäistä kautta ajaneelle tiimille. Luottoa oli, mutta sijoitukset olivat turhauttavia.

Brasiliassa sponsorijuhlat olivat menneet pilalle kun pahantuulinen Villeneuve oli suivaantunut tallin johdolle huonoista sijoista. Parannuksia oli pitänyt tulla. Imolassa kaikki näytti hyvältä. Viides sija oli paras, mutta sitten auto ei lähtenyt liikkeelle ja lopulta tuli keskeytys vaihdelaatikkovikaan.

Monaco oli mennyt penkin alle ja nyt oli vuorossa Barcelona. Aika-ajot menivät kuitenkin erinomaisesti ja Eddie Irvinen ohella Villeneuve kuului aika-ajon yllättäjiin. Sijoitus oli 6:s.

Kilpailussa strategiana oli lähteä kevyellä polttoainekuormalla. Kaikki kärkitallin autot olivat raskaammalla kuormalla liikenteessä. McLarenit menivät startissa menojaan ja Irvine hidasteli tahattomasti Schumia mikä avasi Villeneuvelle tien kolmanneksi. Villeneuve hidasteli edessä ajavia ja pilasi voiton mahdollisuudet Ferrareilta.

Omat voitonmahdollisuudet menivät hyvin pian Villeneuvelta. Onnistuisko Villeneuven ottaa kolmas sija? Se jäisi nähtäväksi. Pian siitäkään ei tullut mitään ja lopulta eroa oli Villeneuven tullessa varikolle jo aivan liian paljon.

Ferrarit eivät saaneet McLareneita kiinni koko päivänä ja näin Mika Häkkinen otti voiton Coulthardin ollessa toinen. Schumacher oli kolmas ja Irvine oli neljäs. Loput pisteet saivat Ralf Schumacher ja yllättäen Prostilla viimeisen pisteen otti Jarno Trulli.

Lopulta Villeneuven päivän pilasi toisen yllättäjän Jean Alesin tapaan vaihdelaatikko. Alesi oli ajanut viidenneksi aika-ajossa mikä oli pieni yllätys. Vuoden 1999 Barcelona oli kuitenkin f1:n sen ajan kaikkien aikojen tylsin kilpailu. Koko kilpailussa sattui startin ja varikkopysähdysten jälkeen tasan yksi ainoa ohitus.

Toisin sanoen jännittävyyden kannalta kuivuvan maalinkin katselu olisi ollut jännittävämpää. Ainoa todellinen jännitys oli vain, että kestävätkö autot maaliin asti sillä kierroksella 40 keskeytti Villeneuven lisäksi myös Pedro Diniz ja Johnny Herbert. Villeneuven ura ja kausi 1999 olivat saamassa vakavan laskusuhdanteen vaikka sitä ei vielä silloin voitu tietää.

 

[CCMK]

Montreal 13.6.1999

Kanadan kilpailu oli erittäin paljon tapahtumia täynnä vaikka vielä aika-ajo ei sitä luvannut. Michael Schumacher otti ykkösruudun ja Mika Häkkinen ajoi toiseen ruutuun. Eddie Irvine oli kolmas ja neljäs oli David Coulthard. Viidenneksi ajoi Rubens Barrichello Stewartilla ja kuudenneksi Heinz-Harald Frentzen Jordanilla. Ferrari oli erittäin vaarallinen vastustaja ja se halusi voittoa. Kilpailussa Montrealissa ei vältytty kolareilta.

Jarno Trulli ajoi kolarin Rubens Barrichellon ja Jean Alesin kanssa ja Wurzin keskeytettyä jousitusvikaan se toi radalle Safety Carin. Kaksi kierrosta myöhemmin Turva-auto tuli uudelleen radalle Ricardo Zontan kolaroitua ja viipyminen kesti radalla hieman pitempään. Turva-auton lähdettyä pois radalta kilpailu jatkui.

Schumi ja Häkkinen taistelivat kärkipaikasta. Barrichellon kisa oli mennyt pieleen ja ohjaus ei toiminut autossa. Damon Hill ajoi kierroksella 14 seinään ja Rubens luovutti sillä vahinkoa ohjaukseen oli tullut liikaa. Turva-autoa harkittiin, mutta lähettämispäätöstä lykättiin. Pedro de la Rosan vaihdelaatikko hajosi kierroksella 22 ja kärjessä taistelu jatkui.

Kierroksella 29 Schumi teki lopulta virheen ja ajoi seinään jolloin Häkkinen siirtyi kärkeen. Turva-autoa harkittiin jälleen, mutta sitä ei laitettu radalle. Kierroksella 34 tuomaristo oli nähnyt tarpeeksi kun Jacques Villeneuve ajoi seinään samaan paikkaan minne Hill, Schumacher ja Zonta olivat keskeyttäneet. Siltä istumalta tuli radalle jälleen turva-auto.

Varikkokäynneillä ei nähty paljoa dramatiikkaa poislukien Irvinen ja Coulthardin kolari. Kisan ratkaisuhetket olivat käsillä kierroksen 46 paikkeilla. Toranosuke Takagi oli keskeyttänyt vaihdelaatikkovikaan kierroksella 41. Irvine oli tuolloin 7:llä sijalla ja Coulthard vieläkin kauempana.

Edessä menivät kolarien takia nousseet Johnny Herbert ja takarivin sankari Pedro Diniz joka ajoi elämänsä kisaa. Irvinen tavoite oli olla vähintään viides sillä ohittaminen oli vaikeaa ja parempiin sijoituksiin ei yksinkertaisesti voinut luottaa siinä vaiheessa kilpailua. Onnistuisiko Irvine saamaan sijansa? Se jäisi nähtäväksi. Irvine oli kuitenkin nopeampi ja Dinizin estelyistä huolimatta sijat muuttuivat ja Herbertin Irvine saavutti pian ja lopulta ajoi ohi.

Sen jälkeen Alex Zanardi keskeytti vaihdelaatikon ja jarrujen pettämiseen kierroksella 50. Irvine ohitti vielä yhden ajajan nousten neljänneksi. Kierroksella 65 jo kymmenen kierrosta jarrujensa kanssa toisena tuskaillut Frentzen ajoi rajun näköisesti seinään ja toi turva-auton radalle.

Irvinen tavoitteet olivat onnistuneet ja hieman yllättäen hänen edessään ajoi Giancarlo Fisichella Benettonilla. Viimeiset neljä kierrosta mentiin käytännössä turva-auton perässä ja kilpailun tuomaristo päätti, että kisa ensimmäistä kertaa f1-historian aikana mennään loppuun asti turva-auton perässä.

Tämä sääntö oli ollut olemassa jo kauden 1994 Suzukasta lähtien käytössä mutta sitä ei ollut tuolloin vielä kertaakaan tarvittu. Tosin kilpailun tuomaristo päätti myös sen, että mikäli turva-auto vetäytyy maaliin viimeisellä kierroksella niin viimeisen kierroksen viimeisessä mutkassa kilpailijat saivat ohittaa.

Muutamaa autoa lukuunottamatta kukaan ei enää yrittänyt ohittaa lopussa ja Mika Häkkinen oli voittanut kilpailun. Toiseksi ajoi Fisichella ja Irvine oli kolmas mikä oli hieno tavoite kaiken jälkeen. Neljäs oli Fisichellan tavoin näkymätön sankari Ralf Schumacher Williamsilla. Päivän todelliset yllättäjät olivat Johnny Herbert ja Pedro Diniz jotka veivät pisteet. David Coulthard joutui eniten pettymään ja jäämään pisteittä.

Viimeisen kierroksen mutkassa David yritti ohitusta, mutta linja tuli liian aikaisin. Coulthard ei myöskään kyennyt aiemmin kilpailussa kolarin jälkeen hyödyntämään sijoja niinkuin Irvine.

Kilpailussa nähtiin tuohon aikaan eniten ajettuja turva-auton kierroksia ja eniten turva-auton käyntejä radalla. Niitä oli tuolloin neljä. Lisäksi kilpailu oli kymmeneen vuoteen ainoa kilpailu mikä käytiin turva-auton perässä melkein loppuun saakka.

Viimeisen kierroksen mutkan erikoissääntö pysyi voimassa kauden 2009 Melbourneen asti jolloin ennen kauden alkua sääntöä oli muutettu, mutta vielä saman kaavan mukaan Schumi yritti Alonsosta ohi ja sen jälkeen sääntöä on tarkennettu. Kauden 2009-2010 ennen Schumin ohitusta sääntö oli varsin epäselvä. Montreal sai myös kilpailun jälkeen ominaisen Mestarien Muuri nimen paikasta jossa kolme maailmanmestaria ja Zonta kolaroivat.

 

[CCMK]

Magny-Cours 27.6.1999

Ranskan kilpailussa kaudella 1999 nähtiin jotain perin odottamatonta. Viikonloppuna Frentzen ontui yhä Kanadan rajun ulosajon jäljiltä ja ennen viikonloppua oli huhuja Shinji Nakanon tai kakkostestaaja Tomas Engen tulosta ajamaan yksi kilpailu kauden aikana. Frentzenin osalta huhumylly oli nopeasti ohi, mutta ei Damon Hillin kohdalla.

Entinen maailmanmestari oli kyllästynyt surkeaan kauteen ja hänen arveltiin lopettavan vakavasti kesken kauden. Jotkut luulivat hänen lopettavan jo heti Ranskassa tai imagosyistä vasta Silverstonessa. Kautta 1999 ei hänen uskottu ajavan loppuun joten Shinji Nakanon uskottiin pääsevän rattiin vielä kauden aikana. Enge pääsisi vain isolla rahalla tai sitten Nakanon kieltäytyessä kunniasta ajaa Jordanilla.

Koko kisaviikonloppua vaivasi vesisade ja aika-ajosta tuli yksi kummallisimmasta aika-ajoista koskaan. Rubens Barrichello otti paalupaikan ja Jean Alesi oli toinen ja kolmas oli Olivier Panis mikä aiheutti suurimpia mielenkiintoja Ranskassa sitten kauden 1993 ja Alain Prostin. Säätä asiasta toki oli enimmäkseen kiittäminen.

Ensimmäinen kovan tallin ajaja oli David Coulthard sijalla 4 ja Frentzen oli viides. Michael Schumacher oli kuudes. Surkea aika-ajo vei Häkkisen ruutuun 14:sta ja Eddie Irvinen surkeampaan ruutuun 17:sta. Aika-ajoa ei koskaan näytetty ITV:ltä suorana johtuen FOM:in ja ITV:n kanavapomojen kiistoista.

Surkea sää tuotti myös surkeita aikoja ja ruudut 18-22 jäivät 107 %:tin säännön alle mikä olisi tuottanut paikalle vain 17:sta autoa sunnuntain kilpailuun. Rajan alla olivat Damon Hill, Marc Gene, Luca Badoer, Pedro de la Rosa ja Toranosuke Takagi.

Kilpailun tuomariston ja tallien välillä päästiin kuitenkin sopuun ja kilpailijat päästettiin kaikki mukaan. Järjestys määräytyi vapaiden harjoitusten perusteella ja kaikki ajajat olivat 107 % säännön sisällä harjoistuksissa joten ketään ei jätetty ulkopuolelle. Järjestys oli Hill, Pedro de la Rosa, Takagi, Badoer ja Gene.

Sunnuntaina vettä satoi kaatamalla ja kilpailusta odotettiin kolarintäytteistä. Johnny Herbert keskeytti vaihdelaatikon hajottua kierroksella 4 ja kierroksella 6 David Coulthard otti paikan kärjessä. Samalla kierroksella edellisen kisan yllättäjä Pedro Diniz keskeytti voimansiirron ja vaihdelaatikon hajottua. Kierroksella 9 Coulthard keskeytti sähkövikaan.

Barrichello siirtyi johtoon ja pysyi siellä. Michael Schumacher Mika Häkkisen tavoin alkoi kuroa eroa umpeen. Jean Alesi sai hetkeksi johtopaikan Barrichellon oltua varikolla, mutta ajoi käsittämättömästi ulos ja kierroksella 25 Jacques Villeneuve ja Alex Wurz ajoivat ulos ja toivat radalle turva-auton kun Genekin ajoi myös ulos radalta.

Tämä johti yllätysvarikkokäynteihin ja Jordanilla oli unelmien tilaisuus ottaa riski. Frentzen otti täyden tankin ja hetken kuluttua myös Hill otti täyden tankin turva-auton takana. Jordanilla oli mahdollisuudet mihin vain sillä tiimin kyvyt ja järkevät päätökset märissä kisoissa tiedettiin hyviksi.

Alex Zanardi keskeytti seuraavalla kierroksella moottorin hajoamiseen. Turva-auto poistui radalta ja kilpailu jatkui. Kierroksella 31 Hill keskeytti sähkövikaan mikä aiheutti moottorin vaurion ja kisa jäi siihen. Monien huhupuheiden mukaan myös ura. Kierroksella 42 Giancarlo Fisichella ajoi ulos täyden tankin autolla ja riski meni pieleen. Täydellä tankilla Benettonin ohjattuvuus märällä kelillä oli tuskallista ja kisa jäi siihen.

Kierroksella 43 oli ratkaisun hetket käsillä. Michael Schumacher oli ajanut hienon kilpailun ja oli toisena. Hänen mahdollisuudet voittoon olivat hyvät. Barrichello olisi helppo ottaa kiinni ja ohittaa. Onnistuisiko Schumi siinä? Näin luultavasti kävisi. Schumi ohitti kierroksella 44 ja siirtyi kilpailun kärkeen. Yllättävä sähköhäiriö aiheutti Schumin vauhdin hidastumisen ja vei mahdollisuudet voittoon kun Barrichello ajoi ohi ja otti kärkipaikan takaisin kierroksella 54.

Ainoastaan vain Mika Häkkisen sinnikkyys vei Barrichellolta voitonhaaveet kun Häkkinen ohitti kierroksella 60 ja siirtyi johtoon. Mikan kisa oli ollut keskikastin ajoa ja ohituksista huolimatta hän ajoi ulos radalta ja teki nousutempun uudelleen. Häkkisen ajoa pidettiin häikäisevänä.

Aivan kilpailun lopulla Häkkisen ja Barrichellon taistelun pilasi yksi asia. Kummankin tiimin polttoainemiehet olivat tankanneet autoihin liian vähän ja kummatkin kuljettajat olivat hukanneet vähäisen polttoainevarastonsa liian rajuihin vetoihin. Ylimääräiset stopit veivät aikaa ja kärkeen meni kisan fiksuiten ajanut Frentzen.

Frentzen myös voitti kilpailun ja se oli Jordanille loistava osoitus sen vauhdista ja siitä, että se ansaitsisi olla kärjessä ja haastajana Ferrarille ja McLarenille. Lisäksi Frentzen oli osannut säästää autoa turva-auton aikana ja ei ollut ajanut kuin sitä vauhtia mitä piti ajaa pysyäkseen kilpailukykyisenä.

Moraalisena voittajana pidettiin Mika Häkkistä sillä ilman spinniä ja Barrichellon tavoin tallin omaa virhettä Häkkinen olisi voittanut kilpailun. Barrichello oli erittäin tyytyväinen kolmanteen sijaan vaikka ilman tallin virhettä Rubens olisi saattanut voittaa kilpailun.

Kilpailun alun yllättäjä Olivier Panis oli lopulta 8:s. Schumacherin kilpailu meni sähköviasta kärsineen Ferrarin kanssa ja vain hieman ennen kilpailun loppua Schumi oli keskeyttää, mutta Todtin painostuksesta Schumi ajoi maaliin.

Lisäksi paheita herättivät jälleen tallimääräykset sillä Irvine päästi Schumin aivan kilpailun loppumetreillä ohi vaikka olisi Schumin teknisen vian takia voinut säilyttää paikkansa sillä tallimääräysohitukset eivät olleet sitovia toisen kärsiessä merkittävistä ongelmista. Toranosuke Takagi hylättiin kilpailun jälkeen väärien renkaiden käytöstä. Renkaat olivat merkitty hänen tallikaveri Pedro de la Rosalle. Takagin sijoitus oli ollut 11:sta.

Sijoitus oli tavallinen osoitus Ferrarien nokkimisjärjestyksestä, mutta kukaan ei tiennyt että pian tulisi jotain mitä ei kukaan olisi osannut odottaa.

 

[CCMK]

Silverstone 11.7.1999

Damon Hillin oletettiin lopettavan uransa tähän kilpailuun ja Nakano oli valmis kisaamaan paikasta Jordanilla Engen kanssa. Mika Häkkinen otti paalupaikan tuttuun tapaan ja toiseen ruutuun ajoi Michael Schumacher ja kolmanteen ajoi David Coulthard. Neljännestä ruudusta starttasi Eddie Irvine.

Kilpailu lähti käyntiin hyvin, mutta Villeneuve ja Zanardi pysähtyivät paikoilleen ja lähtö piti ottaa uusiksi. Kärkimiehet eivät huomanneet punaista lippua ja Schumi joka oli saanut huonon lähdön yritti ohittaa Coulthardia ja Irvinea olleessaan neljäntenä. Stowessa Ferrarin jarrut hajosivat ja Schumi ajoi kolarin jossa mursi jalkansa sen verran pahoin, että loppukausi ja mestaruustaistelu päättyivät tältä kaudelta siihen.

Hänen oletettiin olevan vähintään 5-8 kilpailua sivussa murtumien takia. Keskituntinopeus kolarissa oli vain 107 km/h kun Mika Häkkisellä Adelaidessa 1995 kolarin keskituntinopeus oli 180 km/h. Joka tapauksessa sillä hetkellä Irvinesta tulisi ykköskuljettaja talliin ja hän saisi yksin edustaa Ferraria.

Seuraavassa lähdössä Pedro de la Rosan vaihdelaatikko hajosi ja kisa jäi siihen. Irvine pääsi Coulthardin edelle, mutta Häkkinen meni kärjessä menojaan. Luca Badoerin vaihdelaatikko hajosi kierroksella 6 ja sen jälkeen mentiin vähän aikaa ilman mainittavia tapahtumia. Jacques Villeneuve keskeytti kierroksella pakoputken ja moottorin vaurioiden lisäksi vetoakselin pettämiseen 29 ja sitä ennen varikkostopeilla tapahtui.

Mika Häkkinen tuli varikolle koska pyörässä oli jotain vikaa ja Irvine ajoi oman varikkopilttuun ohitse. Coulthard peri täten johtopaikan. Häkkinen menetti pyörän ja haki uuden tilalle, mutta McLarenin renkaissa ja rungossa oli jotain vikaa mikä aiheutti lopulta keskeyttämisen. David Coulthardin kilpailu oli täynnä tapahtumia.

Eddie Irvine oli melkein koko ajan häntä nopeampi ja ainoa keino voittaa kilpailu oli olla nopeampi toisella pysähdyksellä ja keskittyä blokkaamaan. Lisäksi McLarenin ainut etu oli ajaa paremmin pitkällä Hangarin suoralla ja sitä seuraavissa mutkissa kovempaa sillä se sektori oli ollut vahvin aika-ajossa. Autossa oli ollut sähköjen ja moottorin kanssa vikaa mikä oli myös outoa.

Coulthard onnistui kierroksella 43 varmistamaan toisen pysähdyksen jälkeen paikkansa Irvinen edestä ja ajamaan kohti voittoa. Tällä välin Ricardo Zonta oli keskeyttänyt jousitusvikaan kierroksella 41. Jordanit menisivät edestä varikolle pian ja sitten kisa olisi siinä.

Frentzen meni kierroksella 44 varikolle ja yhden kierroksen kisaa johti hienon kilpailun ajan ja lisäintoa saanut Damon Hill. Kierroksella 46 hän meni varikolle ja sen jälkeen kisaa johti jälleen David Coulthard.

Kilpailun voitti lopulta Coulthard vaikka auton viat alkoivat kasautua loppukierroksilla ja Irvine oli toinen. Kisan kolmossijasta käytiin loppuun asti taistelua Ralf Schumacherin saadessa kolmannen sijan ja Frentzen jäi neljänneksi. Damon Hill ajoi loistavasti viidenneksi ja samalla kertoi olleensa sen verran iloinen, että haluaisi ajaa kauden loppuun asti.

Pedro Diniz oli takarivissä jälleen sankariajaja ja pääsi kuudenneksi mikä sai monet ajattelemaan viimeistään tässä vaiheessa Dinizin olevan varsin kilpailukykyinen moniin muihin maksukuskeihin verrattuna. Jean Alesi keskeytti moottoririkkoon kierrosta ennen maalia. Hän sai sijoituksen ja oli 14:sta. Ranskan kisan erikoisten olojen jälkeen Silverstone oli paluuta arkeen.

Kilpailu oli viimeinen Toranosuke Takagin maaliintulo sillä muut kisat hän loppukaudella keskeytti. Ferrarilla alettiin harkita kahta miestä Schumin tilalle. Ykköstestaaja Luca Badoeria tai Kakkostestaaja Mika Saloa. Kummallakin olivat omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Salo oli monen mielestä Badoeria nopeampi, mutta Badoerilla oli erittäin arvokas määrä testikokemusta ja taitoa. Badoerin ajaessa Ferraria Minardia ajaisi loppukauden joko Stephane Sarrazin tai Gaston Mazzacane.

 

[CCMK]

A1-Ring 25.7.1999

Ferrarilla oli tehty päätös Mika Salon ajattamisesta Schumin tilalla ja 10 vuotta JJ Lehdon testipestin jälkeen Ferrarilla nähtiin ajavana kuljettajana suomalainen. Salo kiitti tilaisuudesta ja Badoer jäi synkistelemään. Badoerille menetetyt paikat olivat todella karvaita ja tuttuja. Salo oli aika-ajossa 7:s ja suomalaisittain Mika Häkkinen otti paalupaikan ja kilpailusta odotettiin erittäin jännittävää suomalaisittain menestyksekästä.

David Coulthard oli toinen ja Irvine oli yli sekunnin hitaampi Häkkistä ja se oli pieni järkytys Maranellossa. Irvine oli kolmas. Frentzen oli neljäs ja Barrichello oli viides ja Johnny Herbert oli kuudes. Häkkinen ajoi lähdössä kolarin tallikaveri Coulthardin kanssa ja tippui viimeiseksi. Coulthard otti kärkipaikan ja sekaannuksessa Barrichello meni Irvinen ohi ja Herbert ja Salo kolaroivat.

Ralf Schumacher keskeytti ulosajoon kierroksella 8 ja kilpailussa näytti siltä, että Coulthard vie voiton koska Irvine ei päässyt Barrichellon ohi. Toranosuke Takagi keskeytti kierroksella 25 moottorin hajoamiseen ja kierroksella 34 Jacques Villeneuve keskeytti vetoakselin hajoamiseen.

Seuraavalla kierroksella Alex Zanardilta loppui polttoaine ja varikkokäynneillä Coulthard ei kyennyt hyödyntämään bensalastia ja Irvine meni oman pysähdyksen jälkeen ohi. Coulthardin auton keventyessä vauhti löytyi jälleen ja kierroksesta 42 eteenpäin David alkoi kirimään. Mika Häkkisellä oli oma kisansa. Häkkinen oli aloittanut kolarin jälkeen hurjan takaa-ajon ja kierroksella 33 hän oli viidentenä ja hänen ainut tilaisuus saada palkintoja oli ajaa neljäntenä oleva Frentzen kiinni ja päästä ohi. Onnistuisiko Häkkinen siihen?

Dennisin mielestä Häkkisen olisi kannattanut pitää auto jo pistesijan paikalla siinä vaiheessa kisaa, mutta Häkkinen oli jääräpäinen ja tallikaverin kanssa kolaroiminen auttoi vielä vähemmän kuuntelemaan Dennisin sanontoja. Kierroksella 38 Pedro de la Rosan Arrowsista jarrut loppuivat ja seurauksena oli ulosajo. Jean Alesilta loppui kierroksella 49 polttoaine autosta. Viidentenä ollut Barrichello keskeytti kierroksella 55 moottorin hajottua. Varikkostoppeja ei paljon tehty.

Useimmat ajoivat yhden pysähdyksen taktiikalla. Kisan viimeisellä kierroksella Coulthard oli lähellä ohittaa Irvinen, mutta matka loppui kesken. Irvine otti voiton ja Coulthard oli toinen ja päivän showmies Häkkinen oli kolmas.

Mika kävi kovilla kierroksilla vielä kilpailun jälkeen ja hänen mm-johtonsa kutistui 2:n pisteen suuruiseksi aikaisemman 8:n sijaan. Coulthard otti syyt kolarista niskoilleen. Neljänneksi ajoi Frentzen ja Alex Wurz oli kotiyleisön edessä viides. Pedro Diniz sai uransa viimeiset pisteet ollen kuudes. Kilpailun loppupuolella Ricardo Zonta keskeytti kytkinvikaan ja sai sijoituksen ollen 15:sta ja Giancarlo Fisichella sai sijoituksen ollen 12:sta moottorin hajoamisesta huolimatta.

 

[CCMK]

Hockenheim 1.8.1999

Mika Häkkinen otti jälleen paalupaikan ja Frentzen oli yllättäen toinen. Mugen-Hondan moottorit ja Jordan kulkivat erittäin hyvin pitkiä suoria sisältävillä radoilla. Kolmanteen ruutun ajoi David Coulthard ja suomalaisten riemuksi Mika Salo ajoi neljänteen ruutuun Irvinen jäädessä viidenneksi.

Lähdössä Villeneuve ja Diniz kolaroivat. Häkkinen lähti hyvin ja Frentzen ja Coulthard eivät. Salo hyödynsi tilaisuuden ja ensimmäistä kertaa historiassa suomalaiset kuljettajat ajoivat kaksoisjohdossa. Irvine otti huonon lähdön ja oli kuudentena.

Onni oli hänen puolellaan kun Rubens Barrichello joka oli noussut viidenneksi keskeytti kierroksella 6 hydrauliikkavikaan ja sitten Coulthard kolaroi Salon kanssa menettäen etusiiven ja sen jälkeen Irvine alkoi taistella kolmannesta paikasta Frentzenin kanssa.

Kierroksella 7 Fisichella keskeytti jousitusvikaan ja kierroksella 10 keskeytti Jarno Trulli moottorin hajoamiseen. Kierroksella 13 Damon Hill toi autonsa varikolle. Hill valitti jarruvikoja vaikka autossa ei todellisuudessa ollut mitään vikaa. Tämä käynnisti jälleen Hillin lopettamispuheet kesken kauden jotka olivat olleet puheenaiheena jo Itävallassa. Nakanolle tai Engelle tarjottiin paikkaa jälleen huhuissa.

Toranosuke Takagi keskeytti kierroksella 15 moottorin hajottua ja kierroksella 20 keskeytti Ricardo Zonta moottorin hajoamiseen. Seuraavalla kierroksella hajosi Alex Zanardin autosta tasauspyörästö ja sähköt. Varikkokäynneillä Irvinen onni vain jatkui. Varikkokäynneillä hän pääsi Frentzenin ohi ja sitten Salo siirtyi johtoon kun Häkkisen varikkokäynti meni pieleen tankkauslaitteiston vian seurauksena.

Häkkinen aloitti takaa-ajon ja äkkiarvaamatta kilpailun voitto käytännössä ratkesi koska Häkkisen rengas räjähti kierroksella 25 320:n kilometrin tuntinopeudessa. Häkkinen vältti vain vaivoin osumasta seinään ja hiekkaesteen jälkeen vauhti hiljentyi hieman ja kisa päättyi rengasvalliin. Häkkinen roikutti päätään ja keskeytti.

Kierroksella 27 oli ratkaisun hetket käsillä. Sillä kierroksella Jean Todt teki pelin selväksi Salon ja Irvinen välillä. Irvine saisi voittaa kilpailun koska se oli tärkeää mestaruuden kannalta.

Mielenkiinto oli se, että suostuisiko Salo siihen? Salolla oli ollut haaveena voitto ja sen saaminen olisi hienoa, mutta se olisi aiheuttanut hankaluuksia ja kyseessä oli lopulta hänen pestinsä. Tottelemattomuus olisi johtanut kisojen loppumiseen ja Badoerin ajattamiseen.

Irvinen tavoite oli sen jälkeen vain ajaa edellä maaliin. Salo joutui luovuttamaan paikkansa. Kierroksella 37 Pedro de la Rosa ajoi kolarin ja Johnny Herbertin vaihdelaatikko hajosi kierroksella 40. Kilpailu päättyi tallimääräyksen myötä Irvinen voittoon. Mika Salo oli toinen ja Frentzen oli kolmas Jordanin hyvän suoranopeuden ansiosta.

Ralf Schumacher keräsi jälleen pisteitä ja hänelle tarjottiin jatkosopimusta Williamsille. David Coulthard oli taistellut kisassa, mutta jäi viidenneksi kun hitaammat autot olivat edessä ja Jordania ei suorilla saatu kiinni.

Viimeisen pisteen sai Olivier Panis Prostilla ajaen säästellen autoa maaliin sillä kilpailun jälkeen todettiin, että Panisin moottori olisi hajonnut kierroksen kuluttua sillä sen lämpötila oli jo lakipisteessä ja se ei olisi enää kestänyt kauan.

Tallimääräyksiä arvosteltiin jälleen, mutta FIA ei ruvennut tutkimaan rikkomusta mikä olisi rikkonut sen sääntöjen lisäpykälää selvästi sillä Melbournen 1998 jälkeen kilpailun lopputulosten järjestely oli kiellettyä hylkäyksen uhalla tallimääräysten muutoin ollessa sallittuja.

Kilpailun jälkeen yksityisesti Irvine luovutti Mikalle voittopalkintonsa ja monien mielestä Salolle olisi kuulunut voitto. Lopulta Irvinelle voiton antaminen oli turha asia joka ei edes tuonut mestaruutta mikä varmasti harmittaa edelleen ja tulee harmittamaankin ainakin Salon faneja. Siinä vaiheessa sitä ei kuitenkaan voitu tietää.

 

[CCMK]

Hungaroring 15.8.1999

Mika Häkkinen halusi kaventaa eroa mestaruustaistossa Eddie Irvineen. Paalupaikka tuli aika-ajossa ja Irvine lähti toisesta ruudusta. Kolmannesta ruudusta lähti David Coulthard ja neljännestä ruudusta lähti Giancarlo Fisichella ja viidennestä ruudusta lähti Heinz-Harald Frentzen.

Viime kisan toiseksi sijoittunut ja melkein kilpailun voittanut Mika Salo lähti kilpailuun vasta ruudusta 18:sta. Kilpailun lähdössä Coulthard epäonnistui ja parhaimman lähdön sai Frentzen, mutta Fisichellan Benettonin kiihtyvyys oli parempi ja hän pääsi edelle kolmanneksi. Frentzen yritti ohitusta, mutta ei onnistunut. Coulthard yritti Frentzenin ohi, mutta ei onnistunut.

Kolmannella kierroksella oli ratkaisu käsillä. Frentzen yritti ohittaa Fisichellaa kuitenkaan onnistumatta, mutta sulki oven innokkaalta Davidilta ja pysyi neljäntenä. Jordanin strategia oli saada arvokkaita tallipisteitä ja Frentzenin toivottiin pääsevän kolmanneksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kierroksella 10 Zanardi keskeytti tasauspyörästön ja sähköjen petettyä. Pedro Diniz ajoi ulos kierroksella 19. Toranosuke Takagi keskeytti voimansiirron petettyä kierroksella 26. Varikkopysähdykset muodostuivat kilpailun ratkaisuksi. Coulthard pääsi Fisichellan ja Frentzenin edelle varikolla ja siinä vaiheessa kärkikaksikko Häkkinen-Irvine olivat menneet menojaan. Rubens Barrichello oli yhden stopin taktiikalla hetken aikaa kolmantena. David pääsi Rubensin ohi kun jälkimainittu meni varikolle.

Sen jälkeen alkoi takaa-ajo Irvinen kanssa. Fisichellan kilpailu päättyi moottorin sähkövaurioon kierroksella 52. Jacques Villeneuve keskeytti kytkimen hajottua kierroksella 60. Kahden kierroksen kuluttua kierroksella 62 Coulthard oli ajanut Irvinen kiinni ja Eddie meni leveäksi ja David kuittasi ohi.

Maalissa voittajana oli Mika Häkkinen ja toiseksi sijoittui David Coulthard. Kolmanneksi ajoi Eddie Irvine ja neljänneksi ajoi Frentzen jonka päivä olisi voinut olla parempikin ilman Fisichellaa. Viidenneksi yhden stopin taktiikalla ajoi Barrichello ja kuudenneksi ajoi tasaisen varman ajon ajanut Damon Hill jonka siirtohuhut jatkuivat yhä Saksan kilpailun takia.

Mika Salo oli kilpailussa 12:sta ja loppukierroksilla Jean Alesin autosta hävisivät bensanpaineet. Myöhemmin selvisi, että Alesi ei olisi selvinnyt maaliin asti koska polttoaine olisi loppunut autosta alle kierroksen sisään. Sijoitus oli silti 16:sta.

 

[CCMK]

Spa-Francorchamps 29.8.1999

Eddie Irvinella oli kahden pisteen johto MM-sarjassa ja Mika Häkkinen halusi ohittaa Irvinen. Aika-ajossa McLarenit valtasivat eturivin järjestyksessä Häkkinen-Coulthard. Kolmanneksi ajoi Mugen-Hondan äärettömän suoranopeuden turvin Frentzen ja yllätysneljänneksi ajoi Damon Hill joka vaikutti löytäneen hieman motivaatiota lisää. Aika-ajon todellinen yllätys oli kuitenkin Williamsin Ralf Schumacher joka teki sen minkä pystyi ja oli viides. Irvine jätettiin tylysti kuudenneksi.

Lähdössä Häkkinen oli hieman hitaampi ja Coulthard ajoi edelle. Sitä ennen McLarenit ottivat yhteen ensimmäisessä mutkassa. Kolarin jälkeen Häkkisellä tunteet kuumenivat, mutta Martinlaakson mies pystyi pitämään tunteensa kurissa kilpailun jälkeen. Kisan jälkeen palaverissa Häkkinen oli kuitenkin edelleen vihainen.

Siinä vaiheessa sarjaa Davidin piti olla vain kakkoskuski, mutta McLarenilla tallimääräykset olivat erilaiset kuin Ferrarilla. Ensimmäisen mutkan jälkeen johdossa oleva kuljettaja saisi voittaa kilpailun ja Häkkinen joutui alistumaan tallimääräykseen. Kilpailu meni Mikan suhteen ajellessa. Viimeinen tippa oli McLarenin Push-merkki kesken kilpailun.

Aloituskierroksella Toranosuke Takagi keskeytti kilpailun kytkimen hajottua. Kierroksella 19 Pedro Diniz kolaroi ja kierroksella 27 Johnny Herbert kolaroi jarrujen petettyä. Kierroksella 32 olivat kuitenkin kilpailun ratkaisuhetket. Ralf Schumacher ajoi kilpailussa hienosti kuudentena. Hän oli lähdön jälkeen joutunut luovuttamaan paikkansa Irvinelle ja 9:stä ruudusta lähteneelle Mika Salolle.

Ferrarilla oli McLarenin tapaan tässä kisassa tallimääräyksiä. Mika Saloa oli käsketty ennen kisaa blokkaamaan tarvittaessa toisia kuljettajia jotta Irvine pääsisi karkuun. Ralf Schumacherin täytyi yrittää päästä Salon edelle ja yrittää tavoittaa Irvine. Neljäs paikka oli tavoite. Onnistuisko Ralf siinä? Se jäisi nähtäväksi.

Schumacher onnistui ohittamaan Salon ja alkoi ajaa Irvinea takaa. Harmittavasti kierrokset loppuivat kesken, mutta pisteitä oli siitä huolimatta tullut. Kierroksella 33 Luca Badoer ja Ricardo Zonta keskeyttivät. Zonta vaihdelaatikon petettyä ja Badoer ripustusten hajottua. Pedro de la Rosa keskeytti kierroksella 35 vaihdelaatikkovikaan.

Voittajaksi kisassa ajoi David Coulthard ja Mika Häkkinen oli toinen. Frentzen ajoi suorilla karkuun muilta, mutta mutkissa Jordanista ei ollut haastamaan McLareneita. Frentzen oli kolmas. Neljänneksi ajoi Irvine joka olisi saattanut tippua viidenneksi tai jopa kuudenneksi sillä kilpailun loppuvaiheessa Damon Hill meni Salosta ohi ja Ferrarista ei suorilla ollut haastamaan Jordania.

Ilman Salon arvokasta blokkaamista Irvinen mestaruuskamppailu olisi alkanut olla huonoilla kantimilla. Ralf Schumacher oli lopulta viides. Damon Hill oli kuitenkin kuudes ja ajoi viimeisen pisteensä F1:ssä. Jacques Villeneuve pääsi 11:sta keskeytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa kaudella maaliin ollen 15:sta ja häviten kierroksen voittajalle.

 

[CCMK]

Monza 12.9.1999

Monzan rata on tunnettu pitkistä suorista ja kahdesta shikaanista ja Parabolicasta ja Lesmosta. Ensimmäinen shikaani oli kaikista vaikein pitkän lähtösuoran jälkeen. Kova jarrutus vie veronsa jarruilta ja shikaaniin on ajettava varovasti. Joillakin talleilla oli Monzan varalle omat erikoisuutensa. Stewart oli kehittänyt uuden jarrujärjestelmän joka oli aikaisempaa tehokkaampi.

Rubens Barrichello sai tämän autoonsa kun Johnny Herbert sai tyytyä perinteiseen jarrujärjestelmään. Kilpailusta odotettiin kuitenkin Mika Häkkisen ja McLarenin lopullista marssinaloitusta kohti maailmanmestaruutta. Siinä missä Stewartin etu oli shikaanien jarrutuksissa McLarenin etu oli Monzassa sen kaikissa mutkissa ja suorilla.

Häkkinen otti paalupaikan ja kakkosruudun valtasi ei enää kovinkaan yllättäen Frentzen Mugen-Hondan suoranopeuden omanneella Jordanilla. David Coulthard oli kolmas. Williams yllätti aika-ajossa olemalla neljäs ja viides. Järjestyksen yllätyksellisyyttä lisäsi se, että järjestys oli Zanardi-Schumacher.

Zanardi jolle kausi oli ollut pettymyksiä täynnä enimmäkseen oli lähtöhuhujen kohteena ja hänen korvaajaansa alettiin etsiä. Ehdokkaita oli monia, mutta Williamsia kiinnosti eniten nuori 19-vuotias Jenson Button. Aika-ajo näytti kuitenkin muuttaneen asian.

Irvine oli aika-ajon pettymys ollen 8:s ja Mika Salo oli jälleen ykköskuskiaan nopeampi ollen 6:s. Barrichello oli 7:s aika-ajossa kun Stewartista puuttui shikaanien sijaan vauhti muilta radan osioilta. Herbert pyristeli vanhalla järjestelmällä ollen vasta 15:sta.

Kilpailun lähdössä Zanardi ohitti kolme edellään ajanutta kuljettajaa nousten toiseksi ja David Coulthard ajoi ulos radalta. Ohjaus ei toiminut sen jälkeen kovinkaan hyvin ja sijoitus tippui. Marc Gene kolaroi ja ensimmäisellä täydellä kierroksella ajoivat ulos myös Fisichella ja Pedro Diniz.

Häkkinen alkoi rakentamaan hienoa johtoa kun Zanardi hidasteli muita ollen toisena. Sitten Zanardi vaurioitti auton pohjaa osuttuaan kanttariin ja ajettuaan ulos radalta. Toisena sen jälkeen jatkoi Frentzen perässään Ralf Schumacher ja Mika Salo.

Kierroksella 11 Alex Wurz keskeytti vaihdelaatikkovikaan. Sen jälkeen alkoivat kilpailun ratkaisuhetket. Kierroksella 18 Rubens Barrichello ajoi kuudentena. Hän oli onnistunut ohittamaan kaksi kertaa lähdön jälkeen ensimmäisessä mutkassa ja oli parhaimmillaan viidentenä.

Sen jälkeen hän oli menettänyt yhden sijan ja oli kuudentena. Stewartilla oli tavoite saada lisää pisteitä. Onnistuisiko Barrichellon ohittaa Irvine joka oli noussut Rubensin edelle? Se jäisi nähtäväksi. Takana ajoi myös ajohaluja puhkunut David Coulthard. Rubens sulki oven kuitenkin Davidilta ja ajoi Irvinen ohitse jälleen ensimmäisen shikaanin jälkeen. Varikkokäynneillä sijoitukset menivät Rubensin eduksi.

Kierroksella 23 Luca Badoer keskeytti kolariin ja kierroksella 25 Ricardo Zonta keskeytti renkaan kiinnityksen petettyä. Mikalla kärjessä näytti tulevan jälleen juhlat, mutta ne päättyivät alokasmaiseen virheeseen kierroksella 30. Vähän alle kierrosta aiemmin Jarno Trulli oli keskeyttänyt moottorin ylikuumenemiseen ja vaihdelaatikon vaurioon.

Häkkisellä pääsi tunteet pintaan ja itkien Mika vetäytyi läheiseen metsään. Myöhemmin haastattelussa Häkkinen totesi vain, että tosimiehet eivät itke. Kierroksella 35 Toranosuke Takagi ja Pedro de la Rosa kolaroivat ja Johnny Herbet keskeytti kytkimen hajottua kierroksella 40.

Olivier Panisilta hajosi moottori kierroksella 52 ja sai silti sijoituksen lopputuloksissa ollen 11:sta. Kilpailun voitti Häkkisen keskeytettyä Frentzen jolle voitto oli uran kolmas ja viimeinen. Lisäksi se oli Jordanin ainoa voitto kuivalla kelillä. Ralf Schumacher oli yllättäen toinen heikolla Williamsilla ja kolmas oli Mika Salo joka oli jälleen Irvinea nopeampi kilpailussa.

Barrichello onnistui tavoitteissaan ja oli neljäs ja Coulthard oli viides. Irvine oli heikon kisan jälkeen ollut kuudes. Häkkisen keskeytettyä Irvine sai pisteen ja se nosti miehet tasoihin mestaruustaistossa. Teoriassa Frentzen piti voitollaan elossa mestaruushaaveet ja niin teki myös Coulthard sijoittumalla Irvinen edelle viidenneksi. Kilpailun alussa toisena ollut Zanardi oli lopulta katkerasti 7:s.

 

[CCMK]

Nürburgring 26.9.1999

Kauden 1999 ehdottomasti jännittävin kilpailu käytiin Nürburgringilla Saksassa. Kaikilla neljällä kuljettajalla eli Häkkisellä, Irvinella, Frentzenillä ja Coulthardilla oli vielä mestaruusmahdollisuudet. Ero oli näiden neljän välillä vain 12 pistettä ja Häkkinen ja Irvine olivat tasoissa. Kauden 1999 hienoimman kilpailun suorituksista vastasivat Stewartit, Prostin Jarno Trulli, Ralf Schumacher ja ennen kaikkea Minardit. Minardit olivat tehneet autoon poikkeukselliset säädöt ja kuin taivaan lahjana järjettömän vahvoilla jarruilla ja erittäin alhaisilla vaihdeväleillä nopean vauhdin saavuttamiseksi sateella varustetut Minardit onnistuivat pitämään pilkkanaan jopa Eddie Irvinea.

Ilman sadetta Minardit olisivat armotta jääneet liian hitailla säädöillä jopa kierroksia kärjelle. Pelattiin siis lottoa vesikelillä. Genen säilyminen pisteillä maksoi suurella todenäköisyydellä mestaruuden Irvinelle. Ennen kilpailua Michael Schumacher vaikutti toipuneen nopeammin kuin oli arveltu ja Mika Salo saisi tehdä tilaa hänelle pian. Schumacherin oli kuitenkin alistuttava tallimääräyksiin. Suzukassa Schumi olisi täten antanut tilaa Irvinelle jotta puuttuvat pisteet olisivat voineet auttaa Irvinea mestaruuteen. Kilpailun kohokohdaksi muodostui Stewartien voitonjuhlat ja Trullin kakkossija joka teki kilpailun harvinaiseksi siitä, että palkintokorokkeella oli entisten mestarien nimillä varustettuja talleja.

Märkä aika-ajo toi nopeimmat ajat vasta aivan loppuvaiheessa jolloin Frentzen otti paalupaikan. Kuivuvissa oloissa Jordanin vauhdin paraneminen ja Stewartin tavoin uuden jarrujärjestelmän käyttöönotto paransi vauhtia myös mutkissa. Tämä uudistus sai kärkitallien autot epätoivoisiksi. Coulthard oli toinen ja Häkkinen oli kolmas. Williams oli saavuttanut edistystä ja Ralf Schumacher oli neljännessä ruudussa ja Prostilla Olivier Panis lähti ruudusta viisi. Ferrarin aika-ajo oli katastrofi ja Irvine oli 9:s ja Mika Salo jolle oli ilmoitettu Schumin mahdollisesta paluusta jo seuraavaan kisaan oli 12:sta. Minardit ajoivat häntäpäässä mikä sai tallin insinöörit ottamaan uskomattoman riskin kilpailuun. Vettä luvattiin tulevan joten autoihin viritettiin sadekelin säädöt ja asennettiin erittäin vahvat jarrut ja erittäin alhaiset vaihdevälit nopean kiihdytyksen saamiseksi.

Kilpailun lähtö jouduttiin uusimaan valohäiriön ja sen takia, että Zanardi ja Gene menivät väärin lähtöruudukossa. Kilpailua ilmoitettiin lyhennettävän kierroksella. Kierroksia ajettaisiin 66 alkuperäisen 67:n asemasta. Uusintalähdössä Frentzen meni johtoon ja Häkkinen ja Coulthard pysyivät takana. Keskikastissa Damon Hillin autoon tuli sähkövika ja Alex Wurz ja Pedro Diniz kolaroivat väistäessään Hillin autoa. Dinizin auto teki voltteja ja paiskautui seinään. Turva-auto tuli radalle ja Dinizillä ei ollut onneksi ollenkaan vammoja. Turva-auton vetäydyttyä radalta järjestys oli seuraava: Frentzen oli johdossa ja Häkkinen oli toisena. Kolmantena tuli Coulthard ja neljäntenä Ralf Schumacher perässään Fisichella viidentenä ja Irvine kuudentena.

Kierroksella 11 Toranosuke Takagi ja Alex Zanardi kolaroivat yrittäessään ohittaa Ricardo Zontaa. Takagi pystyi jatkamaan, mutta Zanardi ei. Kilpailun dramaattiset hetket käynnistyivät kierroksella 19. Vettä alkoi sataa ensin hyvin vähän ja aivan hetken kuluttua kaatamalla. Mika Häkkinen meni varikolle ottamaan märän kelin renkaat. Se oli virhe ja kierrosta myöhemmin Häkkinen meni uudelleen varikolle vaihtamaan renkaat kuivan kelin renkaisiin. Siinä vaiheessa Häkkinen oli jäänyt melkein kierroksella Frentzenille. Häkkisen lisäksi vain muutama muu kuljettaja kokeili vesikelin renkaita vain vaihtaakseen ne hetkeä myöhemmin takaisin.

Kierroksella 20 sateen hetkeksi yltyessä Ralf Schumacher ohitti kuivan kelin renkailla märällä radalla David Coulthardin ja Eddie Irvine ohitti Fisichellan. Oma osansa oli hetkeä myöhemmin ollut Ferrarin varikkosähläys mikä oli pisin varikkostoppi sitten Argentiinan 1998 ja Esteban Tueron pysähdyksen. Edellisellä kierroksella Mika Salo oli tullut varikolle vaihtamaan etusiiven koska siipi oli vahingoittunut. Sen jälkeen Ferrarin varikkomiehistö ei kertonut Irvinelle, että Salo on varikolla.

Hetkeä myöhemmin kaksi Ferraria oli varikolla ja kaaos oli valtava. Sen jälkeen Salo lähti ja oli Eddien vuoro. Mekaanikot hätäilivät ja lopulta päätettiin laittaa kuivan kelin renkaat valmiina olleiden saderenkaiden sijasta. Sitten tuli huvittavin hetki. Irvinelle löytyi vain kolme rengasta ja neljännestä renkaasta ei ollut tietoakaan. Missä se mahtaisi olla? Rengasta ei löytynyt ja hetken näytti siltä, että kilpailu Eddiellä jää siihen. Lopulta eräs avulias tv-kuvaaja neuvoi ja osoitti erästä hätäistä Maranellon mekaanikkoa ja osoitti kasan alle missä puuttuva rengas oli. Lopulta Ferrarin saatua puuttuvan renkaan kiinni varikkokäynti oli kestänyt yli puoli minuuttia kummaltakin kuljettajalta ja se maksoi kaikki pisteet siinä vaiheessa kisaa.

Kierroksella 32 Frentzen ja Coulthard tulivat varikolle. Ralf Schumacher oli jo käynyt varikolla hieman aiemmin. Siinä vaiheessa kilpailua Häkkisen ja Irvinen pysyessä poissa pisteiltä nähtäisiin kolme miestä tasoissa ennen kahta viimeistä kilpailua ja Coulthard vain kuuden pisteen päässä maaliintulojärjestyksen pysyessä samana. Sade oli lakannut jo aiemmin ja kummatkin kärkikuljettajat olivat pysyneet kuivan kelin renkailla. Frentzen keskeytti kuitenkin ensimmäiseen mutkaan tullessa sähkövikaan ja kilpailun dramaattinen näytös oli vaatinut ensimmäisen kärkijoukon uhrinsa.

Jean Alesi oli myös noussut keskeytysten ja muiden epäonnen myötä myös haastamaan kärkipaikkaa. Kisa päättyi kierroksella 35 vaihdelaatikon vaurioiduttua ja seuraavalla kierroksella vetoakselin poikkimenemiseen ja voimansiirron vaurioiduttua. Kierroksella 37 alkoi sataa uudelleen vettä ja useat kuljettajat menivät varikolle. David Coulthard ei ja maksoi siitä keskeytyksellä joka päättyi ulosajoon.

Muutamassa kierroksessa kauden 1999 mestaruustaistelusta oli tullut melkein satavarmasti kahden kauppa sillä Coulthardin ja Frentzenin ero oli 12 ja 10 pistettä johtaviin kuljettajiin ja vain kaksi kisaa olisi jäljellä. Johtopaikan peri Ralf Schumacher perässään Fisichella ja kolmantena ajoi hetken Rubens Barrichello joka pysähtyi renkaanvaihtoon. Sen jälkeen perässä tuli Johnny Herbert mikä otti kolmannen sijan.

Kisan hiljainen sankari Herbert oli ajanut rauhassa ja vaihtoi vesikelin renkaat ja kuivan kelin renkaita juuri oikeaan aikaan. Kierroksella 42 Takagi keskeytti ulosajoon ja kahta kierrosta myöhemmin kierroksella 44 Mika Salon Ferrarin kisat päättyivät jarrujen petettyä ja aiheutettua ulosajon. Samalla kierroksella Ralf Schumacher ajoi varikolle ja johtoon tuli Fisichella. Hetken kuluttua kilpailun dramaattisten tapahtumien toisessa osassa Ralfilta puhkesi rengas ja hän joutui menemään uudelleen varikolle ja Fisichellalle tuli mahdollisuus ajaa Benettonilla voittoon, mutta Fisichella ajoi ulos ja kisa jäi siihen. Sen jälkeen Johnny Herbert oli johdossa ja sitä Herbert ei enää menettänyt.

Toisena tuli 10:stä ruudusta lähtenyt Jarno Trulli mikä hyödynsi oloja, mutta taisteli myös Barrichelloa vastaan toisesta sijasta. Siinä vaiheessa oli todellinen yllätys. Luca Badoer oli raivannut tiensä neljänneksi hyödyntäen Minardin erikoissäätöjä, huonoa keliä, keskeytyksiä ja omia ajotaitojaankin. Minardilla oli ohitettu mutkissa kilpailun aikana ja kelin vaihdellessa varsin paljon huomattavasti normaalioloissa nopeampia autoja. Marc Gene oli myös ajamassa seitsemäntenä. Kierroksella 52 Pedro de la Rosan auton vaihdelaatikko petti ja hän keskeytti. Minardin Badoer näytti pystyvän pitämään paikkansa tai ainakin edes ajamaan huonollakin tuurilla kuudenneksi.

Seuraavalla kierroksella 53 tapahtui se mitä alhaisella vaihdevälillä ja liian kovilla kierroksilla ajaminen saattaa tehdä vaihdelaatikolle. Vaihteet hajosivat ja Luca Badoer oli jälleen kerran katkerasti jäänyt ilman pisteitä. Lucalle se oli Häkkisen tavoin liikaa ja tunteet kuohahtivat ja itkien hän vetäytyi oltuaan hetken auton luona. Minardilla oltiin erittäin pettyneitä ja Lucan puolesta ylipäätään oltiin pettyneitä ympäri f1:stä seuraavan yleisön tahdolta. Marc Genen puolesta kuitenkin vielä kannustettiin.

Siinä vaiheessa Gene pääsi kuudenneksi ja Jacques Villeneuve oli viidentenä mikä oli tuomassa BAR:lle sen kauan kaivattuja pisteitä. Kierroksella 61 Villeneuven kytkin petti ja kilpailujen dramaattisten kisojen kolmas tuokio oli saanut päätöksensä. Neljäs osa olisi vielä tulossa. Marc Gene ajoi viidentenä ja perässä tulivat Häkkinen ja Irvine jotka taistelivat pisteestä. Häkkinen pääsi ohi ja ohitti vielä Genen joka ei päästänyt lopussa Irvinea enää ohi.

Barrichello taisteli myös Trullin kanssa, mutta Rubens joutui tyytymään kolmanteen sijaan. Maalissa Herbert otti ensimmäisen voiton Stewartille ja itselleen kolmannen ja ensimmäisen sitten kauden 1995 Benettonilla. Trulli oli hienosti toinen ja Barrichello kolmas. Kisan ehdoton tähti Ralf Schumacher ajoi neljänneksi vaikka voitto olisi saattanut tulla ilman rengasrikkoa. Viidenneksi tullut Mika Häkkinen otti elintärkeitä pisteitä ja Marc Gene katkaisi Minardin 4 vuoden pisteettömän putken ollen kuudes. Edellinen piste oli tullut Adelaidesta 1995 Pedro Lamyn ajamana.

Eddie Irvine jäi katkerasti pisteittä Badoerin tavoin ja muut maaliinpäässeet kuljettajat olivat Zonta, Panis ja Villeneuve joka sai sijoituksen keskeytyksestä huolimatta. Jackie Stewartin mielestä tämä voitto oli parempi kuin mikään hänen uransa voitto tai maailmanmestaruus. Stewartille voitto oli riemuisa. 60 miljoonan dollarin budjetilla kilpailleesta tiimistä tuli kuitenkin myös ostokohde. Prost kilpaili samansuuruisella budjetilla kuin Stewart. Ford osti vain hieman tämän kilpailun jälkeen tallin itselleen ja ostohinta nosti budjetin 105 miljoonaan dollariin. Talli nimettäisiin ensi kaudesta alkaen Jaguariksi.

 

[CCMK]

Interlagos 11.4.1999

Sauberilla aika-ajot Interlagosissa olivat menneet penkin alle. Lähtöruudut olivat 14 ja 15 Jean Alesille ja Pedro Dinizille. Startissa Alesi ajoi ulos radalta heti ensimmäisessä mutkassa ja taisteli Takagin, Genen, Villeneuven ja Sarrazinin kanssa viimeisistä sijoista. Sen jälkeen tapahtui jotain mitä Barrichellon ohella pidettiin upeana showna ja osoituksena, että Alesin ajotaidot eivät olleet vuosien varrella hävinneet mihinkään.

Alesi järjesti Bridgestonen pehmeiden renkaiden myötä erittäin hienon useita ohituksia sisältäneen shown ja kierroksella 20 Alesi oli noussut jo kuudenneksi. Kilpailussa olivat keskeyttäneet Herbert ja Hill. Alesin seuraava ohitettava oli vaikein. Fisichella oli pitämässä viidettä sijaa ja ei halunnut antaa paikkaansa suosiolla. Alesi ohitti Fisichellankin ja oli aloittamassa uutta suurta takaa-ajoa ja neljännen sijan tavoittelua.

Siinä vaiheessa tallipäälikkö Peter Sauber kehoitti ajamaan niin kovaa kuin autosta lähtisi ja ajamaan hienoja pisteitä. Siinä vaiheessa kisaa Jarno Trulli ja David Coulthard olivat keskeyttäneet. Kierroksella 27 kun Alesi yritti ajaa neljänneksi auton vaihdelaatikko hajosi ja kilpailu jäi siihen.


Alesin suoritus oli Barrichellon vastaavan tavoin nostanut odotuksia tulevasta mutta Alesi tiesi paremmin. Sauberista ei normaalisti olisi haastamaan parempiaan ilman todellista yliyrittämistä ja rajua ajamista mikä ei kaikilla radoilla edes olisi mahdollista. Sauberin päivän pimensi lopullisesti Pedro Dinizin kolarointi kierroksella 42.

Kilpailun voitti vaihteiston kanssa kamppaillut Mika Häkkinen ja toiseksi ajoi Michael Schumacher ja kolmanneksi ajoi Heinz-Harald Frentzen jonka auto hajosi kilpailun lopussa, mutta muut maaliintulijat olivat jo kierroksen jäljessä joten Frentzenin ei tarvinnut pelätä sijoituksen menemistä.

 

[CCMK]

Suzuka 31.10.1999

Mestaruudesta oli melkein varmasti tulossa Mika Häkkisen. FIA päätti kuitenkin toisin. Ferrarit jotka vielä Malesiassa olivat laittomia olivatkin nyt laillisia. Se tarkoitti, että mestaruus käytäisiin vielä taistelemalla. Tilanne muistutti Mika Häkkisen ja Eddie Irvinen taistelussa myös 17 vuotta aiemmin taistelleita Keke Rosbergia ja John Watsonia. Kummatkin olivat kärsineet takaiskuja ja nousseet pisteille ja voittoihin kauden aikana.

Irvine oli kehittynyt kakkoskuskista kauden aikana ja Häkkinenkin ei ollut aivan niin ylivoimainen kuin edellisellä kaudella. Ferrari johti kuljettajien ja valmistajien puolella sarjaa neljän pisteen erolla McLareniin. Häkkisen voittaessa Irvine saisi sijoittua mihin vain. Häkkisen ajaessa kuitenkin toiseksi Irvinen tarvitsi ottaa vain neljäs sija ja saada mestaruus. Eli aivan yksioikoinen ei ollut Mikan tie. Kekellä aikoinaan oli mahdollisuus saada mestaruus ajamalla vain pisteille riippumatta siitä miten Watson ajaisi. Watsonin saadessa riittävästi pisteitä tai voittaessa Watson saisi mestaruuden tilanteen ollessa tasan. Häkkisellä ja Irvinellä olisi tasatilanteissa menneet erilaisten sijoitusten muodossa jahkailuissa.

Aika-ajoissa Michael Schumacher otti paalupaikan ja Häkkinen otti toisen ruudun. David Coulthard oli kolmas ja Frentzen ajoi moottorivalmistajan kotiyleisön edessä neljänteen ruutuun. Irvine oli vasta viides aika-ajossa ja Olivier Panis otti yllättäen kuudennen paikan Prostilla. Aika-ajon tuloksien perusteella Häkkinen olisi jo ollut mestari mutta Irvinen oletettiin sijoittuvan korkeammalle joten Häkkisen täytyi päästä Schumin edelle jotta voittaisi mestaruuden. Schumi toimi tallimääräysten alaisena ja Irvinen ainoa toivo olisi vain Schumin voitto ja Häkkisen jääminen ilman voittoa. Kauden 1982 mestaruuskamppailussa Rosberg oli ajanut kuudenteen ruutuun ja Watson vasta yhdeksänteen.

Lähdössä Häkkinen ohitti Schumin ja Irvine ohitti Frentzenin ja Coulthardin ja parhaimman lähdön sai Olivier Panis joka ohitti kaikki kolme hetken kuluttua. Viimeistä kilpailuaan ajanut ja CART-sarjaan siinä vaiheessa huhujen mukaan palaamassa ollut Alex Zanardi keskeytti sähkövikaan. Ensimmäisen kierroksen päätyttyä järjestys oli Häkkinen, Schumacher, Panis, Irvine, Coulthard ja Frentzen. Kierroksella 3 Jarno Trulli keskeytti moottorin mekaaniseen vikaan. Kierroksella 16 Panis meni varikolle ja kolme kierrosta myöhemmin keskeytti sähkövian vuoksi. Samalla kierroksella eli kierroksella 19 Häkkinen tuli varikolle.

Schumi otti hetkeksi kärkipaikan. Kierroksella 21 Damon Hill keskeytti kisan valittaen ohjausta vaikka joidenkin mielestä jäähyväiskilpailuaan F1:ssä ajanut Hill vain ajoi radalla ja luovutti kisan. Kärjessä Häkkinen hankki kärkipaikan uudelleen kierroksella 22 kun Schumi ja David tulivat varikolle. Kierroksella 23 Irvine tuli varikolle. Coulthard onnistui pääsemään edelle ja mestaruuden kannalta kilpailu näytti ratkenneen.

Vaikka näytti siltä, että Ferrarissa vauhtia olisi riittänyt niin McLarenia vastaan sillä ei ollut mitään mahdollisuutta. Kierroksella 31 Marc Gene keskeytti vaihdelaatikkovikaan. Kierroksella 34 järjestys oli Häkkinen, Schumacher, Coulthard ja Irvine. Coulthard ajoi seinään ja joutui hakemaan uuden etusiiven. Sen seurauksena Irvine pääsi kolmanneksi. Varikolta Coulthard tuli suoraan Schumacherin eteen ja pidätteli tallimääräyksellä Schumia.

Kilpailun aikana ja sen jälkeen Schumacher oli vihainen ja Jean Todt yritti vedota FIA:n omaan lisäpykälään tallimääräyksistä. Kierroksella 39 Coulthard keskeytti hydrauliikkavikaan ja Schumi pääsi jälleen edelle. Kierroksella 43 Luca Badoerin moottori hajosi ja myöskin viimeistä kisaansa ajavan Toranosuke Takagin kisa päättyi samalla kierroksella vaihdelaatikon hajoamiseen. Kierroksella 47 Fisichellan kilpailu päättyi moottorin hajoamiseen.

Maaliintulossa ei tapahtunut suuria muutoksia. Mika Häkkinen otti jälleen voiton ja viime vuoden toisintona maailmanmestaruuden. Suomi oli saanut ensimmäistä kertaa kaksinkertaisen maailmanmestarin ja nyt alettiin odottaa innolla kolmattakin. Kuin ivallisesti vuoden 1982 malliin Pohjois-Irlannin miehillä oli epäonnea ja mestaruuskamppailut olivat ja ovat edelleen Suomen hyväksi 2-0. Tuolloin Watson oli toinen ja Keke pääsi viidenneksi ja varmisti mestaruuden.

Schumacher oli toinen ja Irvine oli kolmas. Schumacherin sijanluovutus Irvinelle ei olisi ratkaissut mitään koska tasatilanteessa Häkkinen olisi jo mennyt edelle ja Häkkinen oli jo voittanut. Neljänneksi ajoi Frentzen ja viidenneksi ajoi Ralf Schumacher ja viimeisen pisteen nappasi Jean Alesi viimeisessä Sauberin kilpailussaan. Irvine ei suostunut Ferrarin tarjoamaan yhden kauden optiosopimukseen kaudesta 2000 vaan meni koittamaan onneaan Fordille josta pian tulisi Jaguar. Se osoittautui suureksi virheeksi.

Kausi 1999 oli kaiken kaikkiaan jännittävä kausi joka tarjosi draamaa ja todella hienoa koko kauden kestänyttä vääntöä Mika Häkkisen ja Eddie Irvinen kesken. Schumacherin loukkaantuminen tosin toi tilalle Irvinen sillä alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan Schumin piti taistella mestaruudesta Häkkisen kanssa. Odottamattomana nousijana oli kuitenkin Frentzen ja Jordanin talli joka keräsi huomion kauden aikana. Seuraavasta kaudesta odotettiin mielenkiintoista mikäli Milleniumista vain selvittäisiin.

Loppusanoiksi voisi sanoa näin, että kauden mielenkiintoisin kilpailu oli ylivoimaisesti Nyrren kilpailu joka saattaa olla kaikkien aikojen 10 parhaan kilpailun joukossa myöskin. Tylsin ylivoimaisesti oli Barcelonan kisa missä ohitettiin varikkokäyntien ja startin jälkeen vain yhden ainoan kerran. Kauden huonoihin puoliin kuului kuitenkin myös eräissä määrin tallimääräykset kärkitiimeissä mitkä veivät mielenkiintoa pois.

Tosin tallimääräykset myös pelastivat Irvinen monta kertaa kauden aikana. Mika Salolta ne veivät uran ainoan oikean tilaisuuden voittaa kilpailu. Suzukan jälkeen Jean Todt ja Michael Schumacher yrittivät vielä vaikuttaa FIA:n tuomariston lisäpykälään, mutta FIA ei antanut myöten sillä he olivat jo kerran antaneet armon käydä oikeudessa. Malesiassa Ron Dennis oli yrittänyt samaa vilunkipeliä laittomista autoista, mutta FIA oli tutkinut ja päättänyt toisin.

 

[CCMK]

Seuraavaksi laitetaan sitten muutamia kilpailujuttuja kausilta 1997, 1998 ja 1999 jotka jäivät omana aikanaan laittamatta kiireiden ja muiden syiden johdosta. Formaatti niissä on enimmäkseen sama ja näiden lisäksi on vielä myös 18 muuta huomion arvoista juttua kausilta 1998 ja 1999 joita julkaisen tietyn verran kun jotkut jutut etenkin kaudelta 1998 saattavat olla samoja kuin mitä olen näissä kausikoosteissa maininnut.

Kaudelta 1997 jäivät julkaisematta Interlagos, Buenos Aires, A1-Ring ja Nürburgring. Kaudelta 1998 jäivät julkaisematta Buenos Aires, Hockenheim ja Nürburgring. Kaudelta 1999 jäi julkaisematta vain Malesian kilpailu. Nämä kaikki ainakin yritän julkaista ja muut jutut sitä mukaa kuin ehdin. Aloitan kauden 1997 julkaisemattomista kilpailuista ja ensimmäisenä vuorossa on Interlagos.

 

[CCMK]

Interlagos 30.3.1997


Harjoituksissa ei viikonloppuna juuri yleisönä näkynyt ennen kuin aika-ajossa. Aika-ajossa Goodyearin kuljettajat käyttivät enimmäkseen D-seoksia mutta nopeimmat kierrokset tehtiin kuitenkin kaikkien yllätykseksi C-seoksilla. Se johtui siitä, että käyttökelpoisia D-renkaita haluttiin säästää kilpailuun. Aika-ajon aikana C-renkaita käyttivät Eddie Irvine, Michael Schumacher ja Jacques Villeneuve. Loogisesti ajateltuna paalulla olisi pitänyt olla Frentzen D-seoksilla, mutta Villeneuve ajoi 0,5 sekunnin erolla paalupaikan C-renkailla. Miksi oli näin?

Eräs syy oli Interlagosin radan pompuissa ja autoa eri tavalla kuluttavien säätöjen valinnassa. Tällä radalla ei nähty Melbournen tyylisiä 2 sekunnin eroja. Kaudella 1996 Williamsilla oli Melbournessa iso ero seuraaviin mutta Interlagosissa 11 ajajaa olivat 1,9 sekunnin sisällä. Tällä kaudella 14 kuljettajaa olivat 1,7 sekunnin sisällä toisistaan. Eräs syy siihen oli myös Melbournen tapainen punainen lippu Fisichellan ison kolarin vuoksi joka jätti kelloon vain 2 minuuttia aikaa. Frentzenin paalupaikka meni siihen että D-seokset olivat lämpimät ja iskussa kun punainen lippu tuli.

Villeneuvella ja Schumilla C-renkaat eivät olleet vielä ehtineet iskuunsa joten niissä riitti vielä pitoa. Villeneuven piti lähteä radalle hetken kuluttua, mutta sitten autoon iski vesivuoto ja hän joutui lähtemään matkaan vara-autolla jossa oli Frentzenin säädöt. Niiden lisäksi autossa oli D-seokset. Villeneuve ei halunnut vaihtaa renkaita ja teki paalupaikkaan oikeuttavan ajan 1.16.004 vara-autolla. Aika-ajon pettynein mies oli Frentzen joka oli 8:s huolimatta siitä, että eroa tallikaveriin oli alle sekunti. Toinen pettynyt mies oli Eddie Irvine sijalla 14:sta.

Perjantaina Irvine oli ajanut ulos ja oli menettänyt paljon aikaa ja säädöt olivat täysin pielessä. Schumacher vielä nöyryytti tallikaveriaan ajamalla toiseksi viimeisellä yrityksellään C-renkailla ja huonosti ohjautuvalla Ferrarilla mikä oli vain osoitus Schumin ajotaidoista. Ferrarilla oli kilpailussa käytössä moottoripäivitys jota ei käytetty mutta uutta sähköistä jarrujärjestelmää käytettiin. Gerhard Berger oli kolmas ja Mika Häkkinen oli neljäs. Viides oli Olivier Panis Bridgestonen pehmeillä renkailla. Bridgestonen renkaat olivat jokaisella pehmeitä sillä harjoitusten jälkeen kovia renkaita ei enää käytetty ollenkaan. Kilpailussakin Bridgestone suositteli käyttämään pehmeää rengasta. Jokainen talli valitsi pehmeät myös kisaan ja vain hätätapauksessa aiottiin käyttää kovia renkaita.

Häkkinen oli kuusi kymmenystä hitaampi kuin Villeneuve, mutta kuusi kymmenystä nopeampi kuin Coulthard joka oli 12:sta. Edellisenä vuonna McLaren oli ollut 1,5 sekuntia hitaampi kuin paalupaikkamies. Bridgestone ajatteli vain kilpailussa sitä, että datan puuttuessa ei ollut varmuutta renkaan kestävyydestä kisassa. Lisäksi Shinji Nakano oli vasta 15:sta vaikka käyttikin pehmeitä renkaita ja oli 1,2 sekuntia hitaampi. Fisichella oli kolaristaan huolimatta 7:s ja Ralf Schumacher oli 10:s. Ralfin D-seokset menivät Fisicon kolarin myötä ja aika-ajo meni penkin alle. Damon Hill oli 9:s ja uskoi parempiin tuloksiin.

Stewartilla Rubens oli nopeampi kuin Jan Magnussen ollen 11:sta ja Magnussen oli 20:s. Johnny Herbert ajoi 13:sta ja tallikaveri Nicola Larini oli 19:sta ja 1,2 sekuntia hitaampi kuin Herbert. Pedro Diniz oli 16:sta ja Minardilla nuori Jarno Trulli ajoi nopeammin kuin Ukyo Katayama ollen 17:sta ja Katayama oli 18:sta. Ruudukon häntäpää meni Jos Verstappenille ja Mika Salolle Tyrrelillä. Salon autossa moottori hajosi jo varhain ja vara-auton moottorista irtosi vesiletku ja vedet suihkusivat ja auton moottori vahingoittui. Lolan autot oli vielä rahdattu paikan päälle, mutta niillä ei ajettu metriäkään ja kuljettajat Vicenzo Sospiri ja Ricardo Rosset olivat juuri joutuneet työttömiksi. Lola vetäytyi f1:stä yhden karsiutumisen jälkeen. Warm-Upissa Villeneuve oli nopein kaksi kymmenystä Häkkistä nopeampi ja Olivier Panis ja Johnny Herbert olivat vain kymmenyksen päässä Mikasta sijoilla 3 ja 4.

Kilpailussa sattui ja tapahtui. Renkaista Goodyearin puolella D-seokset ottivat McLarenit, Jordanit ja Benettonit. C-seokset ottivat Ferrarit ja Williamsilla Villeneuve otti kisaan C-renkaat ja Frentzen D-seokset. Villeneuven auton jarruja kovennettiin myös kilpailua varten. Bridgestone ei muuttanut renkaita eli kaikki Lolan vetäydyttyä jäljellä olevat tallit käyttivät pehmeitä renkaita. Kilpailun ensimmäinen lähtö päättyi kolareihin. Schumi ja Villeneuve kolaroivat ensimmäisessä mutkassa ja toista kertaa kaudella Villeneuve jäi ensimmäiseen mutkaan. Punainen lippu heilui pelastukseksi Villeneuvelle jonka auton jäähdyttimessä oli kiviä ja hiekkaa. Ennen keskeytystä järjestys oli Schumacher, Berger ja Panis. Takarivissä Rubens oli kolaroinut kaasuttimen juututtua ja Damon Hill oli kolaroinut Fisichellan kanssa.

Herbert kolaroi Irvinen ja Magnussenin kanssa ja Frentzen väisti nurmikon kautta autonromuja. Magnussenin kisa päättyi siihen sillä hän joutui luovuttamaan vara-auton Barrichellolle. Villeneuve vaihtoi autoonsa Frentzenin säädöt ja vaihtoi D-seoksiin uudelleen C-renkaiden sijaan. Vara-autolla uusintalähdössä ajoivat Barrichello, Herbert, Irvine, Fisichella ja Frentzen lähtivät vara-autolla. Eddie Irvinella oli kauhea päivä sillä hän ajoi Schumille suunnitellulla vara-autolla jonka turvavyötkin olivat liian isot ja ne puristivat Irvinen jalat pahoille mustelmille. Ennen starttia näytti siltä, että Irvine ei pystyisi ajamaan ollenkaan koska auton turvavyöt eivät menneet kiinni sähköisen lukkojärjestelmän temppuilessa.

Ennen kilpailua tuomaristo päätti kilpailun pysyvän samanmittaisena ilman lyhennystä. Toisessa lähdössä Villeneuve lähti huonosti ja Schumi meni edelle. Villeneuvella ei ollut downforcea autossa riittävästi, mutta D-seokset olivat paremmat kuin C-renkaat ja kahden kierroksen sisään paremmalla ohjauksella varustettu Williams meni ohi ja alkoi jättämään Ferraria erittäin nopeasti. Kierroksella 11 eroa oli 10 sekuntia Schumiin. Suoranopeus oli myös yksi tekijä Villeneuven autossa. Berger oli saanut huonon lähdön ja Häkkinen meni edelle. Kierroksella 4 Berger meni edelle ja Häkkinen jäi jälkeen. Viisi seuraavaa kierrosta meni Schumin ja Bergerin taistelussa. Kierroksella 7 autot menivät jo rinnakkain ja kierroksella 9 Berger meni Schumin ohi.

Berger yritti tavoittaa Villeneuvea, mutta ero kaventui vain 9 sekuntiin. Taktiikat olivat samat. Kaksi stoppia ja viimeiselle stopille B-renkaat. Lopulta Berger oli 4,19 sekuntia maalissa jäljessä Villeneuvea. Häkkisen ja Coulthardin kisa meni pieleen. Mika joutui luovuttamaan paikan pian Panisille ja oli lopulta neljäs. Coulthardin ongelma oli Damon Hillin Arrows ja lopulta kisa päättyi sijalle 10 kierroksella voittajalle jääneenä. McLarenilla ihmetystä herätti se että taktiikka oli sama kuin kärkikaksikolla ja tulosta ei tullut.

Päivän sankari oli Olivier Panis joka selvisi yhdellä pysähdyksellä. Bridgestonella oltiin ihmeissään sillä pehmeä rengas oli osoittautunut erittäin kestäväksi. Warm-Upissakaan renkaiden kuluminen oli erittäin vähäistä ja ajoittain renkaat eivät kuluneet ollenkaan radalla verrattuna Goodyearin vastaaviin. Kolmas sija oli loistava suoritus. Kisan alussa Panis oli pudonnut kuudenneksi ja ajoi Alesin ja Schumin kanssa kisaa sijoituksista. Ilman aloituskierrosten hitautta Panis olisi päässyt Villeneuven ohi. Villeneuve tuli varikolta vain 1,3 sekuntia Panisin edellä.

Kevyellä polttoainekuormalla ja kuluneilla renkailla varustettu Panis ei saanut kiinni Villeneuvea ja oli viisi sekuntia perässä kun sitten pysähdys tuli kierroksella 35. Seitsemänneksi Panis tippui mutta muiden Goodyear-kuskien mennessä sisään Panis ajoi lopulta kolmanneksi. Häkkinen, Schumi ja Alesi olivat kilpailun maalissa sekunnin sisällä toisistaan. Seiskapaikalle ajoi Johnny Herbert kahden stopin taktiikalla jotka ajettiin C-renkailla ja B-seoksella ja Nicola Larini ajoi sijalle 11:sta B-seoksella ja C-seoksella toisella stopilla.

Jordanilla kisa oli pettymys. Ilman kolaria Fisichella olisi voinut olla erittäin korkealla. Neljänneksi nopein kierrosaika ja ohitukset Hillistä, Coulthardista ja Frentzenistä osoittivat potentiaalia. Sijoitus oli 8:s. Tallikaveri Ralf Schumacher keskeytti sähkövikaan kierroksella 52. Damon Hill oli parhaimmillaan kuudentena, mutta pysähdysten jälkeen ja Hillin ollessa yhdellä stopilla liikenteessä tulos olisi ollut 11:sta ilman moottorin hajoamista ja öljynpaineiden häviämistä 4 kierrosta ennen maalia. Sijoitus oli 17:sta lopputuloksissa.

Minardilla Jarno Trulli oli yhdellä stopilla 12:sta ja Ukyo Katayama oli 18:sta. Toisessa lähdössä Katayaman auto oli sammunut. Yksi stoppi ei muuttanut mitään ja tulos oli viimeinen sija. Mika Salo oli 13:sta ja Jos Verstappen oli 15:sta. Eddie Irvine oli kauhean päivän jälkeen 16:sta. Shinji Nakanon kisa meni renkaan irtoamiseen ja vaikka hän oli yhdellä stopilla liikkeessä tuloksena oli 14:sta sija. Kisassa Magnussenin ja Ralfin lisäksi keskeyttivät vain Pedro Diniz ja Rubens Barrichello kierroksilla 15 ja 16 ripustusvikoihin.

 

[CCMK]

Buenos Aires 13.4.1997

Argentiinan kilpailu meni Goodyearilla erinomaisesti. Kärkikolmikkokin oli erikoinen. Siitä lisää pian. Argentiinalaiset ovat hauskaa väkeä. Ilmaisutaidossa harvoin löytää parempitaitoista väkeä. Pienikin asia voi tuottaa hurrauksia kuten vaikka lentokoneen onnistunut laskeutuminen. Köyhät alueet voivat näyttää kurjilta, mutta Buenos Aires on kuin Etelä-Amerikan paratiisi ja Pariisi näöltään. Gauchot ovat kovia ja karskeja otteiltaan. Sisimmältään kuitenkin rehtejä.

Jalkapalloa Argentiinassa osataan pelata ja Diego Armando Maradona on todellinen supertähti maassa. Joidenkin huhujen mukaan Maradona on jo lopettamassa uraansa huumesotkujen myötä. Gauchoja ei juuri näy kaupunkialueilla ja hienon makuista viiniä saa ostettua monista Pariisin putiikkeja muistuttavilta viinialueilta. Alueet ovat samanlaisia kuin Pampan Gauchojen lihavalikoima. Jostain syystä rata ei ole kuskien mieleen ja olosuhteet ovat tukalat ja vaihtelevat.

Joinakin vuosina rata on erittäin pölyinen ja kun se ei ole niin se on tuskallisen röykkyinen ja pomppuinen nykyaikaiseksi f1-radaksi. Lisäksi erilaiset pöpöt iskevät usein. Damon Hill kärsi viime kaudella ripulistam mutta voitti silti kisan ja tällä kaudella Frentzen kärsi kuumeesta ja flunssasta. Villeneuve meni Hillin tapaan viikonloppuna usein vessaan sillä löysämahaisuus vaivasi.

Kilpailuviikonloppuna Frentzeniä ja Irvinea arvosteltiin huonoista otteista ja villeimmät huhut kertoivat Williamsilla Patrick Headin haluvan Frentzenin tilalle Jean-Christophe Boullionin nopeasti mikäli otteet eivät parane ja Ferrarin väitettiin lähestyneen Nicola Larinia kohtaan joka syrjäyttäisi tarvittaessa Eddie Irvinen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Gianni Morbidelli Ferrarilla. Otteet torjuttiin nopeasti, mutta Headin Frentzenin vastaisuus paljastui myöhemmin kauden aikana todeksi.

Eric Broadley Lolalta olisi valmis tuomaan erittäin suuria sponsorirahoja jotta talli saataisiin Imolaan tai viimeistään Monacoon mennessä takaisin kisailemaan. Kaikki tiesivät totuuden. Lola oli jo konkurssissa eikä sillä ollut edellisen kisan autojen lennätyksen jälkeen rahaa yhtään mihinkään Mastercardin kieltäydyttyä sponsoroimasta tallia. Tyrell kehitti uudet X-siivet joiden piti lisätä aerodynamiikkaa. Harjoituksissa Williamsit ajoivat sijoille 1-2 järjestyksessä Villeneuve ja Frentzen.

Aika-ajoissa Villeneuve ajoi D-seoksilla uskomattoman ajan joka oli 6 sekuntia Damon Hillin edelliskauden paaluaikaa nopeampi ja 6,2 sekuntia Schumin edelliskauden aikaa nopeampi. Syy oli siinä, että Hill oli ajanut edelliskaudella aika-ajoissa harjoituksissa käytetyillä A-seoksilla ja Schumi oli ajanut B-renkailla jotka olivat myös käytettyjä. Aika-ajossa Villeneuve kärsi nestehukasta ja oli pyörtyä autoonsa ajon aikana ja sen jälkeen. Eroa Frentzeniin oli 0,798 sekuntia ja Frentzenillä kolmanneksi tulleeseen Olivier Panisiin 0,220 sekuntia. Olivier Panisin Prostin autossa oli Bridgestonen renkaat ja auto oli luotettava.

Tallikaveri Shinji Nakano oli vasta 20:s ja koko tilanne oli Panisin eduksi. Panisia ennustettiin jopa kilpailun voittajaksi koska renkaat olivat erittäin vakuuttavat. Michael Schumacher ajoi neljänneksi ja käytti samoja renkaita kuin Williamsit eli D-seoksia ollen silti liikaa jäljessä. Viidenneksi aika-ajossa tuli Rubens Barrichello joka oli osoitus Bridgestonen renkaan kunnosta. Jordanilla ajajat olivat eksyksissä Ralf Schumacherin ollessa kuudes ja yhdeksäs oli Fisichella. Harjoituksissa Ralf oli ajanut kourallisen verran ulosajoja. Eddie Jordania harmitti siinä vaiheessa varmasti, että hän oli torjunut Damon Hillin tulon talliin.

Kahdeksanteen ruutuun ajanut Johnny Herbert oli huolissaan starttikaveri Irvinesta sillä kolarit kummittelivat mielessä ja radan ulkopuolellakin miehet olivat ottaneet matkan varrella sanallisesti yhteen. Nicola Larini oli 14:sta ja sekunnin Herbertiä jäljessä. Tällä kertaa sija oli ymmärrettävä sillä Larini ajoi ensimmäistä kertaa Buenos Airesin radalla. McLarenille aika-ajo oli täydellinen katastrofi.

Viime vuonna mediassa oli luonehdittu katastrofiksi sijoja 8 ja 9. Nyt sijat olivat 10 ja 17. Aika-ajossa tiimi mokasi ajamalla ratkaisevat hyvät kierrokset C-renkailla mikä johti todella heikkoihin kierrosaikoihin. Ron Dennisin mielestä autossa oli silti potentiaalia. Benettonilla oli myös vaikeuksia uskoa aika-ajoa. Vielä Sao Paulossa Flavio Briatore säteili kehuja ja sepitti Bergerillä olleen kytkinongelmia jotka estivät voiton. Buenos Airesissa Briatore ei suostunut antamaan kommentteja edes lähimmille tutuille lehtimiehille. Kuskipalaverissa Alesi sai kuulla kunniansa Bergerin ohella. Sijoitukset olivat 11 ja 12.

Arrowsilla Damon Hill oli kolmastoista huolimatta Bridgestonen renkaista. Autosta puuttui downforcea ja hevosvoimia. Lisäksi auton ohjaus ei riittänyt Buenos Airesin kaltaisilla radoilla. Pedro Diniz oli viimeinen mies ja oli 1,5 sekuntia hitaampi kuin Hill. Tyrelillä heitettiin kolikkoa siitä, että kumpi saa yhden ainoan uuden evoluutiomallin moottorin kilpailuun. Salo valitsi kruunan ja Jos klaavan. Klaava tuli ja Verstappen sai evoluutiokoneen ja Salo sai ajaa vanhalla moottorilla. Vara-auto vietiin pois testejä varten takaisin Eurooppaan. Minardilla Jarno Trulli oli 18:sta ja 21:s oli Ukyo Katayama. Trulli on saamassa uuden käänteen uralleen joka on vielä lyhyt. Samaa ei voi sanoa Katayamasta.

Sunnuntain kilpailussa lämmittelyn jälkeen tilanne näytti siltä, että Williams voittaisi kisan. Pehmeillä renkailla lähteville kuljettajille ei tulisi olemaan helppoa. Frentzenillä oli polttoaineputki heikoilla lämmittelyssä ja se vaihdettiin toiseen ennen kilpailua. Ensimmäinen mutka oli erittäin vaikea ja kolari tulisi pian. Näin ainakin uskottiin. Frentzen lähti liikkeelle hitaammin kuin muut ja Hill otti hienon lähdön ja Irvine myöskin. Michael ja Olivier melkein kolaroivat, mutta Panis antoi tilaa ja jätti sijansa Schumille mieluummin kuin kolaroi. Prostin varikolla Cesare Fiorio ei puolustanut Schumia vaan piti tilannetta vaarallisena.

Panisin ohjaus oli huonontunut hieman mutta muuta vikaa ei ollut. Schumi sai öljyt Frentzenin autosta ja ei nähnyt Barrichelloa. Se aiheutti kolarin ja peli oli siinä. Järjestys oli Villeneuve, Frentzen, Irvine ja Panis. Coulthard kolaroi Ralfin kanssa ja menetti vasemman eturenkaan ja Verstappen ja Magnussen kolaroivat. Takarivin kuljettajat ajoivat hiekoille välttääksen kolaroimasta.

Järjestys oli turva-auton tullessa radalle Villeneuve, Frentzen, Irvine, Panis, Fisichella, Hill ja Herbert. Ensimmäisessä mutkassa joku ratavalvojista otti ohjat omiin käsiinsä ja heilutti punaista lippua mikä herätti hämmennystä katsojissa. Kilpailutoimenjohto piti järjestyksen radalla ja kilpailua ei keskeytetty vaikka Jean Todt yritti saada kilpailua liputettu poikki jotta Schumi pääsisi vara-autolla mukaan. Kolmen stopin miehille 4 kierroksen turva-auton kesto oli virhe ja 1-2 stopin miehille odottamaton bonus. Kierroksella 5 Frentzen keskeytti ja Panis oli toisena. Kilpailussa näytti siltä, että Villeneuve pysähtyisi bensan takia kolme kertaa ja kaksi kertaa pysähtyisi Panis. Panis olisi saattanut voittaa kilpailun ilman keskeytystä kierroksella 18 kaasuttimen sähköjen kadottua.

Varikolla eroa oli 19 sekuntia, mutta juuri ja juuri Irvine ei päässyt Villeneuven ohi. Irvine oli ollut kolmen stopin miehiä, mutta Ferrari vaihtoi taktiikkaa kahden stopin taktiikaksi. Se oli oikea ratkaisu. Irvine alkoi saada kilpailussa loppuvaiheessa Villeneuvea kiinni. Heikosta olosta kärsinyt Villeneuve oli vain ajanut ja voitettuaan kilpailun oli varsin loppu. Kolmanneksi ajoi kilpailussa Ralf Schumacher jonka kolmas sija nosti Eddie Jordanilla toiveita Peugeotin moottoreiden jatkosta.

Kilpailu olisi voinut olla parempikin, mutta kierroksella 24 Jordanit kolaroivat ja Fisichellan kilpailu jäi siihen. A-seoksilla Jordanit ajoivat yhdellä pysähdyksellä ja ilman kuluneita sekunteja ja eron ollessa varikolla vain 20 sekuntia Ralf olisi saattanut päästä jopa Villeneuven ohi. Mahdollisuudet jättiyllätykseen olivat olemassa. Kolarointi aiheutti valtavan keskustelun ja Gary Andersson oli varsin raivona kilpailun jälkeen. Kuitenkin palkintosija auttoi hieman. Herbertin kahden erittäin lyhyen stopin stintti auttoi ja hän haastoi Irvinea kilpailun puolivälissä. Lopulta sijoitus oli neljäs Häkkisen ja Bergerin edellä.

Häkkinen käytti myös A-renkaita ja niin tekivät Benettonitkin. Se auttoi vaikka kilpailun alussa erittäin hitaasti lämpenevät renkaat eivät tuoneet vauhtia tallin autoille. Bergerin mennessä varikolle sijoitus oli seitsemäs ja taistelun jälkeen sijoitus oli kuudes. Jean Alesi oli lopulta 7:s menetettyään liikaa aikaa Hillin perässä. Kierroksella 33 Damon Hill oli keskeyttänyt moottorin hajottua. Hill oli liikkeellä yhdellä stopilla ja pehmeillä Bridgestonen renkailla. Kierroksella 37 Ukyo Katayama oli keskeyttänyt kaasuttimen jumiuduttua ja aiheutettua ulosajon. Shinji Nakanolla päivä meni keskikastissa ja kilpailu päättyi moottorin hajoamiseen kierroksella 53. Startissa Stewartit tulivat varikolle kolaroituaan Schumin ja Larinin kanssa.

Magnussen keskeytti moottorin hajoamiseen kierroksella 66. Saaden sijoituksen 10 taulukossa. Pedro Dinizillä oli särkynyt vaihdelaatikko kierroksella 50 ja Jos Verstappenilla olivat kadonneet bensanpaineet. Mika Salo ajoi hienosti 8:lle paikalle ja Jarno Trulli oli fiksulla yhden stopin taktiikalla 9:s. Kilpailun kärkikolmikko oli Goodyearin miehiä ja he käyttivät seuraavia seoksia: Villeneuve ajoi kolme pysähdystä ja C-renkailla. Irvine käytti kaksi stoppia ja B-renkaita ja kaikkien aikojen kolmanneksi ajanut kuljettaja siinä vaiheessa eli Ralf Schumacher käytti A-seoksia ja yhtä pysähdystä. Palkintokorokkeella liputettiin Irvinelle Irlannin lippua ja hetken aikaa sekaannus johti Irvinelle ongelmia Ulsterissa. FIA määräsi myös 10 000 dollarin sakon rataviranomaisille oman käden oikeutta käyttäneen ratavalvojan päästämisestä radalle.

 

[CCMK]

A1-Ring 21.9.1997

Itävallan kilpailu on ollut yllätyksiä täynnä. Kaudella 1975 Vittorio Brambilla otti voiton tynkäkilpailussa ja Penskellä otti ensimmäisen voittonsa John Watson kaudella 1976 ja kaudella 1977 Alan Jones otti ensimmäisen voittonsa. Kaikki olivat heikkojen tallien autolla otettuja voittoja jotka johtuivat myös keliolosuhteista. Erittäin lähellä oli Kekelläkin ensimmäinen voitto kaudella 1982. Alle 50 senttiä oli ero kun Elio de Angelis kuitenkin sai voittonsa ja Keke jäi toiseksi. Kaudella 1987 oli viimeksi ajettu lähellä Salzburgia ja Styrian vuoria ollella Österreichringin radalla.

Itävallassa oli aina tykätty F1:stä kun se saapui Zeltwegin hylätylle lentokenttäalueelle 50-luvun lopussa. Kaudella 1964 oli ensimmäinen kilpailu, mutta vasta Jochen Rindtin tulo houkutti itävaltalaiset enemmän mukaan lajiin. Pian Österreichring oli täynnä legendaarisia mutkia kuten Texaco, Hella Licht ja Bosch. A1-Ringille mentiin Spielbergiin ja Österreichring jäi taakse. A1-Ring muistutti monia vain perinteistä painajaisversiota alkuperäisestä Itävallan radasta. Ajajat olivat diplomaattisia. Jopa Gerhard Berger joka suostui sanomaan yksityisesti vallan muuta kuin pyöriteltyjä sanoja. Irvine piti radasta kun muut lyttäsivät sen enenmmän tai vähemmän avoimesti. Mika Salo sanoi suoraan mitä ajatteli ja julisti radan olevan mikkihiiri-rata jossa ei ollut kuin kolme hyvää mutkaa ja loput olivat ykkösellä tai kakkosella ajettavia hitaita mutkia.

Torstaina ajettiin uusien ratojen sääntöä koskevaa pykälää mukaillen harjoitusajot ja oikeissa Harjoituksissa perjantaina lähinnä heikkoja kierroksia. Lauantaina aamulla Pedro Diniz oli yllättäen nopein mikä herätti Eddie Jordanissa katkeruutta. Jordan neuvotteli Hillin kanssa, mutta harkitsi Hillin vaihtamista tarvittaessa ei niin kovinkaan surkeana pitämäänsä Pedro Diniziin. Tietysti rahallakin olisi ollut osuutensa asiaan. Bridgestone kokeili estoitta renkaita aika-ajossa ja niin teki Goodyearkin. Aika-ajossa kukaan ei tullut radalle 16 minuuttiin ja ensimmäinen huipputallin auto ajoi radalle 20 minuuttia ennen aika-ajon loppua. 16 minuuttia ennen aika-ajon loppua radalle alkoi olla tunkua. Villeneuve ajoi Häkkisen edelle ja Jan Magnussen oli hetken aikaa kolmantena Stewartilla.

Viimeisen viiden minuutin ajan kaikki 20 autoa tekivät aikakierroksia sen minkä ehtivät. Minuutti ja kymmnenen sekuntia ennen loppua Villeneuve ohitti Häkkisen 0,094 sekunnin turvin. Minuutti aikaa oli jäljellä. Frentzen otti kolmannen tilan, mutta Jarno Trulli otti yllättäen kolmannen sijan Prostin vara-autolla johon oli säädetty Nakanon säädöt. Goodyear oli kolmannen kerran kauden aikana päivittänyt D-seoksia, mutta silti Bridgestonen renkaat olivat aika-ajossa parempia. Koko kärkikymmenikkö teki aikansa kahden minuutin sisään. Frentzen jäi neljänneksi 0,3 sekuntia kärjelle ja heti perässä olivat aika-ajon yllätyksiin lukeutuneet Stewartin Barrichello ja Magnussen ruuduissa 5 ja 6. David Coulthardille aika-ajo oli pettymys ja hän oli 10:s huolimatta siitä, että eroa kärkeen ei ollut kuin 0,772 sekuntia.

Trulli oli keskeyttänyt moottoririkkoon 15 minuuttia ennen aika-ajon päätöstä ja ottanut äkkiä Nakanon vara-auton ja ajanut sillä kolmanneksi kymppipaikan sijaan. Damon Hill oli 7:llä paikalla ja ilman aikaa pidätellyttä Jordania hän olisi saattanut ajaa erittäin korkealle ja eroa oli vain 0,721 sekuntia. Neljä kymmenystä meni arvioiden mukaan hukkaan. Pedro Dinizilta hajosi kaksi moottoria aika-ajossa mikä sai Yamahan moottorijohtajan Takaaki Kimuran pyytämään anteeksi Diniziltä ja Tom Walkinshawilta. Ferrarit olivat vasta sijaluvuilla 8 ja 9. Eddie Irvine oli edellä koska ajoi D-seoksilla.

Schumin päivä oli onneton. Mekaanikot antoivat matkaan C-renkaat ja nopealla kierroksella bensa loppui. Ilman bensanloppumista Schumi arvioi olleensa vähintään viides tai kuudes. Jordanilla Ralf Schumacher oli 11:sta ja Fisichella oli 14:sta. Sauberilla Herbert ja Gianni Morbidelli olivat 12:sta ja 13:sta. Kummatkin käyttivät D-seoksia mikä oli omituista sillä renkaiden piti tuottaa parempia aikoja. Benettonilla aika-ajo oli surkea. Alesi oli 15:sta ja Berger kotiyleisön edessä vasta 18:sta. D-renkaat eivät toimineet ollenkaan. Ukyo Katayama ajoi yksin Minardilla ollen 19:sta. Tarso Marques oli hylätty kilpailusta alipainon takia. Shinji Nakano oli 16:sta vain 1,2 sekuntia hitaampi kuin nopein ajaja radalla. Tyrrelin autot ajelivat ikivanhoilla Fordin koneilla ja Verstappen ajoi nopeammin kuin Salo.

Kilpailupäivänä kaikki menivät polttoaineen suhteen yhdellä stopilla. Renkaat eivät olisi niinkään varmat. Bridgestonen miehet käyttivät jälleen pehmeitä renkaita ja muut käyttivät enimmäkseen B ja C-renkaita Goodyearin puolella. Vain 4 miestä radalla valitsivat D-seoksen myös kisaan. Kuljettajat olivat Eddie Irvine, Johnny Herbert, Gianni Morbidelli ja Jos Verstappen. Lämmittelyssä Häkkinen ajoi nopeimman ajan ja Trulli oli toinen. Williamsit ajelivat heikkoja kierroksia ja olivat sijoilla 12 ja 13.

Startissa Villeneuve sai huonon lähdön ja Häkkinen meni ohi. Parhaimman lähdön sai Trulli ja meni kärkeen. Kolmantena ollut Villeneuve pidätteli takanaan tulleita Rubensia ja Jania. Rubens meni ohi entisessä Bosch-kurvissa joka tunnettiin nyt nimellä Gosser-kurvi. Magnussen halusi myös ohi, mutta Villeneuve sulki oven. Häkkinen keskeytti yllättäen moottoririkkoon ja katkera keskeytys jälleen suhteellisen hyvistä asemista ei ollut mieleen. Startissa myös Bergerin kisa meni pieleen kun mies meni varikolle ja lähti joukon perältä. Kilpailun 9 ensimmäistä kierrosta Trulli ajoi kisan nopeimpia kierroksia. Kierroksella 24 Trullilla oli 10,8 sekunnin ero takana tuleviin ja ero näytti vain kasvavan. Sen jälkeen samalla kierroksella Villeneuve ohitti Barrichellon viidentoista kierroksen painostuksen jälkeen. Neljä seuraavaa kierrosta meni Villeneuven tahtiin.

Johto Trullilla alkoi kaventua. Moottorin kanssa Jarnolla oli ongelma. Kierroksella 37 Jarno meni varikolle. Silloin ero oli enää vain 4 sekuntia Villeneuveen. Takarivissä Alesi ja Irvine ajoivat näyttävän kolarin joka tulisi johtamaan ongelmiin. Alesi ei tykännyt tuomarien valituksista. Villeneuve meni johtoon ja kierroksella 40 meni Villeneuve varikolle. Villeneuve tuli juuri Trullin eteen ja takana tuli Fisichella kevyellä kuormalla. Fisico ohitti Trullin ja siirtyi pian varikolle. Siinä vaiheessa ero oli jo kuusi sekuntia Villeneuven hyväksi. Kisa oli jo ajettu sillä moottorin ongelma paheni. Kierroksella 41 ja 42 johdossa oli ennen pysähdystä Schumachereista Michael ja kierroksella 43 Coulthard ennen pysähdystä. Sen jälkeen johdossa jatkoi Villeneuve.

Trulli tippui yli kaksi sekuntia hitaammalla kierrosajalla pian Coulthardin hampaisiin. Ainut toivo oli vain sinnitellä. Kierroksella 48 Mika Salo keskeytti vaihdelaatikkovikaan ja moottorit paukkuivat kierroksella 57 Shinji Nakanolla ja kierroksella 58 Trullin hieno kilpailu päättyi moottorin laukeamiseen. Samaan keskeytti myös Magnussen. Berger päästi kisan siinä vaiheessa 1.11:sta aikoja ajaneen Villeneuven ja oli lähellä tuottaa dramaattisen kolarin. Villeneuve vältti vain tuurilla keskellä suoraa jarruttaneen Bergerin ja meni sen jälkeen menojaan. Coulthard alkoi varmistella toista sijaansa. Keltaisten lippujen alueella Frentzenin ohittanut Schumacher sai 10 sekunnin stop-go rangaistuksen ja kärsi siitä. Schumi olisi ilman sitä saattanut olla kolmas. Sijoitus oli lopulta kuudes.

Kierroksella 64 Schumi painosti Barrichellon virheeseen Rindt-mutkassa ja pääsi ohi kun Rubens ajoi seinään. Rubens käytti yllättäen kahden pysähdyksen taktiikkaa. Pedro Dinizin autosta meni jousitus rikki kierroksella 67 ja keskeytys tuli. Eddie Irvinella D-seokset sulivat alle jatkuvasti, mutta kolari vei enimmän huomion. Kilpailun jälkeen tuomaristo antoi varoituksen vaarallisesta ajosta, mutta se jäi suulliselle tasolle. Briatore oli ilmoittanut, että Benettonin ajajien saadessa mahdollisesti sanktioita se tulisi valittamaan kohtelusta kilpailussa. Rangaistuksia ei lopulta jaettu.

Damon Hill oli maalissa 7:s. Vauhtia puuttui suorilla, mutta mutkissa oli nyt nopeutta. Benettonin ja Gerhard Bergerin kotikilpailu oli kamala kokemus. B-renkailla lähtenyt Berger ajoi ja ei päässyt aluksi edes C-renkailla ajaneesta Mika Salosta ohi puhumattakaan D-seoksilla ja Pehmeillä renkailla ajaneista Verstappenista ja Katayamasta. Renkaiden lämmettyä auto sai riittävää nopeutta.

Kierroksella 32 renkaita ei vaihdettu ja tankattiin vain polttoainetta. Sen jälkeen ajelu oli karmeaa ja sijoitus oli täysin loppuun kulutetuilla renkailla 10:s. Jordanit pääsivät neljänneksi ja viidenneksi järjestyksessä Fisichella-Schumacher. Sauberien kilpailu oli varsin tylsä. Autot hyötyivät lähinnä keskeytyksistä ja kärsivät D-seoksien heikosta pidosta. Sijoitukset olivat 8:s ja 9:s. Minardilla Katayama ajoi maaliin ja oli 11:sta. Frentzen oli kolmas ja Nyrrelle siirryttäessä kilpailu näytti hyvin mielenkiintoiselta.

 

[CCMK]

Nürburgring 28.9.1997

Vaikka rata oli Nürburgringilla Saksassa kilpailu nimettiin Luxemburgin kilpailuksi kun samassa maassa ei voinut olla kahta kilpailua kauden aikana. Nyrre oli menettänyt Euroopan kilpailun oikeudet Jerezille joka pitäisi kauden päätöskisan kun Estoril ei sitä kyennyt pitämään. Perjantain harjoitukset menivät harjoitellessa ja McLarenin ja Schumin ajaessa kotiyleisön edessä hyviä kierroksia. Paalupaikkaa Schumin ei odotettu saavan vaikka sitä toki toivottiin. Ferrari ei ollut niin hyvä auto ja mikäli paalupaikka tulisi se olisi miehestä kiinni ei autosta.

Frentzen oli vapaiden harjoitusten nopein lauantaina ja Häkkinen oli vain 62 tuhannesosaa hitaampi. Aika-ajosta tulisi erittäin jännittävä. Aika-ajosta tuli Williamsin ja McLarenin vääntöä. Tasaisesti aika-ajossa mentiin kunnes Häkkinen ajoi ajan 1.16.606. Frentzen ja Villeneuve jäivät kymmenyksen sisään Häkkisestä ja näin Mika Häkkinen oli saanut uransa ensimmäisen paalupaikan. Huomenna Häkkinen täyttäisi 29 vuotta ja juhlapäivän kunniaksi uumoiltiin jo kauan odotettua ensimmäistä voittoa. Giancarlo Fisichella ajoi neljänneksi ja Michael Schumacher oli viides. David Coulthardin moottori oli hajonnut harjoituksissa ja aika-ajoissa kierrokset menivät säätöjen etsinnässä. Kuudes sija tuli joka tapauksessa. Benettonin miehet olivat sijoilla 7 ja 10. Berger oli vain muutaman sadasosan Alesia nopeampi. Ralf Schumacher oli kahdeksas oltuaan kolme kymmenystä hitaampi kuin Fisichella.

Irvine oli 14:sta ja puoli sekuntia Schumia hitaampi. Rubens Barrichello oli kymmenes ja Jan Magnussen moottoririkosta ja vara-autolla ajosta huolimatta oli 12:sta. Loukkantumisen vuoksi kilpailuihin palannut ja edelleen ontuva Olivier Panis oli 11:sta. Mugen-Hondan sponsorit huhujen mukaan uhkasivat vetäytyä mikäli Trulli korvaa Nakanon ennen kauden päätöstä tai ylipäänsä. Prost suostui vielä tuolloin pitämään Jarnon poissa tiimistä. Kaikki tiesivät Jarnon ajavan parempiakin sijoja kun 17:sta ruutuja. Trulli ajoi sen jälleen Minardilla. Vielä ennen viikonloppua Alain Prost oli kehoittanut Panisia lepäämään ja tarvittaessa pysymään vielä tämän kilpailun sivussa, mutta Panis kieltäytyi ja kun kyseessä oli ykköskuljettaja niin Prost suostui ajajansa haluihin.

Arrowsilla asiat olivat poskellaan ja Walkinshaw oli enemmän kuin halukas potkimaan Hillin pihalle tallista Jordanille. Sijoitukset aika-ajossa olivat 13:sta ja 15:sta. Eroa ei ollut kuin 0,2 sekuntia tallikaverien välillä. Sauberilla sijoitukset olivat 16:sta ja 19:sta Herbertin eduksi. Morbidelli oli selvästi jäljessä. Hirveä aliohjautuvuus ei auttanut asiaa. Takarivin taistossa Tarso Marques oli nopein ollen 18:sta ja 20:s oli Mika Salo kymmenyksen jäljessä ja Verstappen oli vain viisi tuhannesosaa hitaampi kuin Salo ja viimeisenä lähti Ukyo Katayama. McLaren ja Mersu juhlivat sillä se oli ensimmäinen paalupaikka sitten Ayrton Sennan ja kauden 1993 Adelaiden kilpailun. Mercedeksellä se oli ensimmäinen sitten kauden 1955 Monzan kisan. Aika-ajon kovin uutinen oli Flavio Briatoren vetäytyminen ja aivan loppukaudella Briatoren neuvojen alaisuudessa varikolla pyöri David Richards.

Lämmittelyssä McLarenit olivat nopeimmat Mika Häkkisen johdolla ja David Coulthard oli toinen. Kilpailuun Jordanit ottivat D-seokset ja muut Goodyearin tallit vaihtelevasti C ja B-renkaat. Bridgestonea käyttävät tallit ottivat mieluummin pehmeitä renkaita jälleen kuin kovia renkaita kilpailuun. Aika-ajoissa Bridgestonet olivat yllättäen hieman hitaampia johtuen Goodyearin jo neljännestä D-seoksen päivityksestä kaudelle mikä lopulta edes jotenkin näytti tuottavan tuloksia. Lähdössä Villeneuve lähti hitaasti liikkeelle ja Coulthard sai parhaimman lähdön ja ohitti neljä autoa nousten toiseksi. Fisichellalla oli kytkinongelma ja lipui vaikeasti keskellä rataa.

Frentzen osui yhteen Villeneuven kanssa ja painoi vahingossa auton sammutusjärjestelmää. Auton käynnistyessä uudelleen hän oli 13:sta. Keskivaiheilla Schumi kolaroi veljensä Ralfin ja Fisichellan kanssa. Schumi ei lopulta ollut mitenkään vihoissaan vaan sanoi sen olevan moottoriurheilua. Berger ajoi hiekoille välttääkseen vahinkoa mutta Katayama osui täysillä Fisichellan autoon ja repi renkaansa kolarissa. Katayama keskeytti alle kierroksessa ja moottori hajosi Tarso Marquesilta myöskin samalla kierroksella. Schumin ajot päättyivät kahden kierroksen jälkeen. Kierroksella 16 Shinji Nakanon kisa päättyi moottoririkkoon. Lähdöstä hyötyivät eniten Stewartit joista Barrichello oli ohittanut 5 autoa ajaen neljäntenä ja Magnussen ajeli kuudentena ja ohitettuaan kuusi autoa. Jean Alesi ajoi viidentenä.

Sillä välin Häkkinen oli kasvattanut eroa kärjessä. Eroa oli kertynyt 17 ajetun kierroksen jälkeen 10 sekuntia. Coulthard ei pysynyt perässä, mutta Villeneuve pysyi. Irvine keskeytti ajettuaan keskikastissa 22 kierrosta. Moottorin hajoaminen lopetti päivän ajoissa. Kierroksella 16 Herbert aloitti varikkokäynnit tullen sisään ja Benettonit seurasivat häntä pian varikolle. Mika Häkkinen tuli varikolle kierroksella 28. Samalla kierroksella pysähtyi Villeneuve. David Coulthard ajoi kolme kierrosta kärjessä pysähtyen kierroksella 31. Pysähdys oli siihen asti nopein tankkaus ja renkaanvaihto f1:ssä. Kestoa oli 4,9 sekuntia. Tämä pysähdys siirtyi historiaan vasta Abu Dhabissa 2009 Mark Webberin tekemän nopeimman välitankkauspysähdyksen myötä.

Kierroksella 40 Magnussenin auton vetoakseli hajosi ja keskeytys tuli. Kierroksella 42 McLaren oli dominoinut ja toinen varikkopysähdys oli ollut tulossa kun David Coulthard keskeytti konerikkoon. Seuraavalla kierroksella Mika Häkkinen keskeytti kolmannen kerran kaudella johtoasemasta. Syntymäpäivälahja oli synkkä. MTV3:lla Matti Kyllönen kommentoi asiaa näin: Saimme välittää herkullisia hetkiä täältä Nürburgringin radalta aika kauan, 193 kilometrin verran. Mutta sitten se laukesi. Siihen se hyytyi. Kuin kananlento. Häkkisen keskeytys oli moottorivika. Häkkinen ilmoitti vain, että mitäs tässä voi sanoa. Luulin, että auto toimi hyvin. Tämä on moottoriurheilua.

Samalla kierroksella Rubens Barrichello keskeytti vaihdelaatikon petettyä. Villeneuve pääsi ajamaan vapaalla radalla ja hetken kuluttua hänellä oli jo minuutin johto takana tuleviin Benettoneihin ja Alesiin. Benettonit joutuivat käymään myös toisilla stopeilla. Myös Williamsit kävivät varikolla uudelleen, mutta Frentzen ei ihan päässyt Alesin edelle ja Alesi jatkoi toisena. Kierroksella 50 Verstappen ajoi ulos rajusti moottorin hajottua autosta ja auton törmättyä seinään. Renault otti neloisvoiton kilpailusta jossa maalissa olivat Villeneuve, Alesi, Frentzen ja Berger. Pedro Diniz teki yllätyksen ajamalla viidentenä maaliin ja pidättelemällä selvästi nopeampia Olivier Panisia, Johnny Herbertiä ja Damon Hilliä. Hill olisi ollut kolmas tai neljäs ilman auton sammumista varikolle.

Panis ajoi kuudenneksi ja otti ensimmäiset pisteet pitkään aikaan. Jalat kestivät myös paineet joten Trullia ei tarvittu Minardilta ajamaan eikä testikuljettaja Emmanuel Collardia. Morbidelli ajoi yhdeksäntenä maaliin ilman kytkintä ja jarruja. Herbert ajoi Sauberilla seiskapaikalle vaikka auto kärsi aliohjautuvuudesta. Viimeisenä miehenä maaliin ajoi Mika Salo puoli minuuttia Morbidellia perässä. Salon ainoa toivo oli pisteiden kannalta se, että useampi kuljettaja keskeyttäisi. Näin ei käynyt. Ilman keskeytystä Barrichellon kisa olisi voinut päättyä kolmanteen tai jopa toiseen sijaan. Voitto oli lähinnä teoreettinen, mutta mahdollinen.

MM-taulukossa Williams tarvitsisi vain kuusi pistettä enemmän kuin Ferrari tiimien puolella ja Villeneuvelle riittäisi yksi ainoa piste mestaruuteen. Tämä kilpailu oli Villeneuven uran viimeinen voitto ja edellinen kilpailu oli Villeneuven uran viimeinen paalupaikka ja sitä edeltävä kilpailu toi viimeisen nopean kierroksen Villeneuvelle tämän uralla. Yamaha sai viimeiset pisteensä sarjasta ja pian se vetäytyisi kokonaan F1:stä.

 

[CCMK]

Buenos Aires 12.4.1998

McLarenin ylivoima oli saanut muut mestaruusehdokkaat ahtaalle. Ron Dennis antoi ajajilleen 10 päivää lomaa kun Ferrarilla, Jordanilla ja Williamsilla tehtiin täyttä päivää Barcelonan testeissä. Goodyear oli päivittänyt D-seoksia sillä niiden heikkoutta Bridgestonen vastaaviin ei osattu vieläkään arvioida oikein vaikka viime kauden lopussa edistystä oli tapahtunut. David Coulthard otti paalupaikan melkein neljän kymmneyksen erolla Schumacheriin ja Häkkinen oli kolmas. Neljänneksi ajoi Eddie Irvine ja Ralf Schumacher oli viides ja Heinz-Harald Frentzen oli kuudes aika-ajossa. Ennen kilpailun lähtöä Sauberit kolaroivat keskenään radalla mutta selvisivät lähtöruudukkoon.

Startissa Coulthard johti ja Häkkinen ohitti Schumin. Schumille tämä oli osa taktiikkaa. Hän oli valinnut B-renkaat ja kahden pysähdyksen taktiikan. Kevyellä polttoainekuormalla Ferrarin ei tarvinnut kauan pysyä Mikan takana ja ohitus tuli hyvin nopeasti. Lähdössä Irvine ohitti Frentzenin huonosta lähdöstä huolimatta. Kierroksella 4 Coulthardilla oli vaihdeongelma mikä aiheutti auton hidastumisen ja Schumin mennessä rinnalle autot osuivat yhteen ja Coulthard ajautui ulos radalta. Schumi meni menojaan ja Coulthard oli kuudentena tultuaan radalle takaisin.

Kierroksella 13 Pedro Diniz keskeytti vaihdelaatikkovikaan ja kierroksella 17 Jan Magnussen keskeytti voimansiirto-ongelmiin ja Mika Salo keskeytti kierroksella 18 vaihdelaatikkovikaan ja kierroksella 22 Ralf Schumacher keskeytti ripustusten pettämiseen. Kierroksella 28 alkoivat varikkokäynnit. Schumi meni varikolle ja Häkkinen siirtyi johtoon. Ikävä kyllä Häkkinen oli yhdellä stopilla liikenteessä ja Bridgestonen kovilla renkailla joten hänen täytyi luovuttaa pian paikkansa.

Kierroksesta 29 kierrokseen 42 Häkkinen johti kilpailua. Häkkinen olisi saattanut Schumin toisella pysähdyksellä päästä jatkamaan johdossa, mutta ei päässyt edessä ajaneen Frentzenin ohi ajoissa. Varikkostoppien aikana Häkkisen peli oli pelattu ja hän tyytyi toiseen sijaan. Varikolla sattui ja tapahtui myös nuoren Esteban Tueron ja Minardin muodossa.

Minardilla kausi ei ollut alkanut yllättävästi ja takariveissä mentiin. Shinji Nakano toi japanilaisena 12 miljoonaa dollaria ja Esteban Tuero toi myös 8 miljoonaa dollaria. Nuori Tuero herätti odotuksia. Tuero oli sen ajan kolmanneksi nuorin kuljettaja koskaan f1:ssä. Argentiinassa odotuksia oli mutta kotikisan munauksen jälkeen kävi kuin Kekelle aikoinaan kotimaassa ja Tuerosta ja f1:stä tehtiin pelleurheilua. Siinä missä Kekellä oli sisua niin Tuerolla ei sitä ollut ja hän lopetti koko uransa vielä tänä päivänäkin epäselvistä syistä. Jotkut lähteet kertoivat syyn olleen henkilökohtainen ja joidenkin mukaan syy oli rahassa mitä Minardi vaati ajattamisesta ja viime kädessä moni samasta maasta kotoisin oleva valitsi mieluummin kotimaansa urheiluautot kuin f1:n.

Minardilla se oli järkytys sillä ikää kaverilla oli vielä vähän ja kaikki olisi voinut olla edessä. Samalla se osoitti miten Argentiinassa oltiin vieraannuttu formuloista. Carlos Reutemannin päivinä ei olisi tullut ollenkaan niin paljon kritiikkiä puhumattakaan mistään häpäisykarnevaaleja tai television häväistystä hipovia ohjelmia. Minardilla kilpailussa oli hitaimpia varikkokäyntejä hetkeen sillä yksi renkaista oli autotallissa ja moka oli suuren suuri.

Neljäntenä Häkkisen ja Ferrarien takana varikkokäynneillä ajoi Jacques Villeneuve perässään Jean Alesi ja David Coulthard. Coulthard ohitti edellään ajavat Alesin ja Irvinen, mutta Villeneuven kanssa tuli osuma mikä aiheutti Villeneuven keskeyttämisen kierroksella 52. Johnny Herbert oli keskeyttänyt kierroksella 46 kolariin. Kierroksella 63 Esteban Tuero ajoi lopulta kokonaan ulos radalta ja keskeytti. Kierroksella 65 Olivier Panis keskeytti moottoririkkoon mutta sai silti sijoituksen ollen 15:sta.

Aivan kilpailun loppupuolella alkoi sataa vettä mikä oli tuottaa yllätyksiä. Schumacher ajoi ulos, mutta Häkkinen ei yrittänyt ajaa kiinni sillä Schumi oli liian kaukana. Irvine ja Wurz osuivat yhteen märällä radalla, mutta kummatkin kykenivät jatkamaan. Kilpailun voitti lopulta Schumacher ja Häkkinen oli toinen ja Eddie Irvine oli kolmas. Neljäntenä oli kisan nopeimman kierroksen ja ainoan koko urallaan saanut Alex Wurz ja viidentenä tuli hienon kilpailun 11:sta ruudusta lähtenyt ja alussa kolaroinut Jean Alesi. Coulthardin vaihdelaatikko oli hajoamassa ja hän joutui päästämään kaikki edellä ajaneet kuljettajat ja luopumaan kolmannesta paikasta. Sijoitus oli kuudes.

Kilpailu jäi viimeiseksi Argentiinan kilpailuksi toistaiseksi. Radan omistajat eivät olleet halukkaita maksamaan kilpailusta paljoakaan enempää kuin mitä olivat maksaneet. Kaudella 1995 kilpailu oli 5,5 miljoonan dollarin arvoinen pitää ja kausilla 1996 ja 1997 hinta oli ollut 8 miljoonaa dollaria ja kaudella 1998 10 miljoonaa dollaria. Kaudeksi 1999 rahoitusvaikeuksissa ollut ratayhtiö yritti saada alennusta 12 miljoonan dollarin kisahintaan. Bernie tiputti hinnan 10 miljoonaan, mutta se ei käynyt. Viime tapauksessa Bernie jopa luopui kisan ennakkomaksusta ja vakuutti virkaatekeville viranomaisille että summan olisi voinut maksaa myöhemminkin.

Ilman ennakkomaksua kisan hinta olisi ollut saman verran kuin kaudella 1995 eli 5,5 miljoonaa dollaria. Kisa olisi ollut ylivoimaisesti halvin kisa kaudella 1999 ja aiempinakin kausina se oli ollut halvin kilpailu. Kaudella 1999 kaavailtua Argentiinan kisaa ei koskaan pidetty ja toinen kilpailu Kiinan Zhuhaissa jäi myös pitämättä. Argentiinan kisan jättäminen väliin kaudella 1999 tuotti viiden viikon tauon f1:ssä.

 

[CCMK]

Hockenheim 2.8.1998

Viikko oli kulunut Itävallan kaksoisvoitosta ja McLaren otti sen uudelleen Hockenheimissa. Aika-ajossa McLaren sai jälleen eturivin ja kolmanneksi ajoi puoli sekuntia hitaampi Jacques Villeneuve. Neljänneksi ajoi Ralf Schumacher. Damon Hill oli viides ja kuudentena tuli Eddie Irvine. Aika-ajon pettymys oli Michael Schumacher lähtöruudussa 9. Tulos johtui erittäin vähäisistä kierrosmääristä auton uudistusten ja moottoririkon takia harjoituksissa. Aika-ajoa ennen kierroksia ei ollut paljonkaan. Huhujen mukaan viime kauden tapaan McLarenilla oli ollut jotain Ferrarin uutta jarrutusjärjestelmää vastaan. Huhuja ei kuitenkaan otettu todesta.

Kilpailussa McLarenit hallitsivat ja johtivat alusta loppuun. Aivan kilpailun lopulla Häkkisen auton moottorista tuli paljon öljyä ja lisäksi Häkkistä oli käsketty ennen sitä hidastaa sillä McLarenin tiimin virheen seurauksena Häkkisen autossa ei ollut polttoainetta tarpeeksi. Tallimääräyksellä David Coulthardia kiellettiin ottamasta ykköspaikkaa itselleen ja kilpailun jälkeen David selitteli hänelläkin olleen moottorin kanssa vaikeuksia. Kierroksella 2 kilpailussa Pedro Diniz keskeytti kaasuttimen jumiuduttua. Startissa Villeneuven lähtö oli huono ja Ralf ja Hill menivät ohi. Villeneuve oli viidentenä ja pystyi ohittamaan Hillin. Ralf meni menojaan. Hill jäi taistelemaan Irvinen ja Schumacherin kanssa. Tallimääräyksellä Irvine teki pienen virheen ja Schumacher pääsi edelle.

Kierroksella 24 Jos Verstappen keskeytti vaihdelaatikkovikaan ja Barrichello keskeytti kierroksella 27 samaan ongelmaan. Varikkokäynneillä ja sitä ennen Ralf Schumacher pysyi McLarenien vauhdissa, mutta ei kyennyt ohittamaan heitä auton kevyestä bensakuormasta huolimatta. Villeneuve ohitti Ralfin stopeilla. Ralf teki vielä toisenkin pysähdyksen myöhemmin.

Villeneuve ajoi kolmantena ja loppuvaiheen McLarenin hidastelujen takia oli tuottamassa yllätystä tiimille joka kärsi voitottomuudesta. Toisten stoppien jälkeen Coulthard onnistui ajamaan Mikan kiinni, mutta tallimääräys esti voittamisen vaikka Häkkinen olisi saattanut keskeyttää kilpailun polttoaineen vähyyden vuoksi. Kilpailussa keskeytti vielä Shinji Nakano kierroksella 36 vaihdelaatikon takia ja kierroksella 37 keskeytti Johnny Herbert samaan ongelmaan.

Kilpailun voitti lopulta kuitenkin Mika Häkkinen ja toisena ajoi ruutulipulle David Coulthard. Kolmanneksi ajoi Jacques Villeneuve ja neljäntenä kauden ensimmäiset pisteet sai Damon Hill. Viidenneksi ajoi Michael Schumacher ja kuudenneksi ajoi Ralf Schumacher. Irvine oli lopulta 8:s Kilpailun aivan toisenlainen ja mielenkiintoinen tarina oli Toranosuke Tora Takagin tarina. Tyrelillä oli kausi 1998 vain odottelua ja toivoa täynnä. Viimeisenä vuonna haluttiin vain ajaa hyvä jäähyväiskausi ja kenties saada piste. Tyrellin Saksan viikonloppu oli vaikeuksia täynnä. Takagi oli kauden aikana osoittautunut paremmaksi kuljettajaksi kun Ricardo Rosset. Rosset oli myös karsiutunut kisoista muutamaan otteseen ja tällä kertaa hän ei osallistunut aika-ajoon johtuen harjoitusten kolarista.

Lisäksi vara-autoa ei ollut mikä oli osoitus Tyrellin köyhyydestä. Siksi Toran tai Tiikerin suoritus oli eräs kauden 1998 ihmeistä takarivissä. Tyrell keskittyi täysin kilpailuun ja aika-ajossa mekaanikot säätivät siivet ja jousitukset täysin matalalle ja lisäksi säätivät vaihdevälit korkealle mikä aiheutti tavallista korkeammat suoranopeudet. Tyrellin suoritusta luultiin evoluutiomallin koneen auttamaksi.

Näin ei ollut sillä tallin ainoaa evoluutiokonetta ei käytetty viikonloppuna ollenkaan koska Takagi arveli sen hajoavan. Suoritus normaalisti erittäin heikon downforcen omaavalla autolla oli hieno. Sijoitus oli 15:sta ja taakse jäivät Arrowsit ja Minardit ja Olivier Panis Prostilla. Kilpailussa useimmat autot ohittivat sijansa takaisin mutta shikaaneissa ja radan muissa hitaissa kohdissa Takagi pystyi ajamaan kovempaa kuin edellä menevät kuljettajat ja poikkeuksellisten säätöjen takia pystyi pysymään myös ennalta kovempien ehdokkaiden vauhdissa. Kilpailun edetessä vauhti hiipui koska edellä menevät menivät kovempaa.

Alun näyttävien ohitusten jälkeen Takagin ei auttanut muu kuin ajaa sillä sijalla millä pystyi. Korkealle säädetty vaihdevälitys kesti Hockenheimin vaarat ja kun muita ehdokkaita tippui pelistä niin 2 kierrosta ennen maalia Tora löysi itsensä sijalta 14:sta. Parhaimmillaan hän oli ollut kilpailussa sijalla 12:sta. Edessään hänellä oli Mika Salo Arrowsilla jonka kilpailu oli mennyt säätöjen osalta pieleen ja suoralla hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta taistella Takagin kanssa puhumattakaan mutkissa. Se mikä todella teki Takagin kilpailusta näyttävän oli se, että 2 kierrosta ennen maalia vaihdelaatikkoon ja siipiin oli tullut vaurioita mikä aiheutti suoranopeuden laskun mutta mutkissa vauhti pysyi ennallaan.

Lopulta Takagi teki ohituksen Salosta lähes downforcettomalla autolla ja sen jälkeen tyytyi pitämään Salon takanaan. Kierroksen Häkkiselle jääneenä Takagi oli iloinen mies kaikesta huolimatta ja sijoitus oli 13:sta. Ainoa muu tavoiteltava kuljettaja olisi ollut vain Jarno Trulli, mutta kierrokset loppuivat kesken. Jälkikäteen Takagin olisi pitänyt pian tulla myös varikolle ja Salollakin auto alkoi suorilla kulkea kovempaa kuin Tiikerillä. Mestaruustaistelussa oli enää vain 5 kilpailua jäljellä ja Schumacher oli 16 pistettä Häkkistä takana. Eroa täytyisi kuroa pian umpeen tai Häkkinen voittaisi mestaruuden.

 

[poljat]

CCMK:lle taas hienosta työstä ja mukavista kirjoituksista :thumbup:
Tuntui samalta kuin noita kisoja olisi katsonut joko dvd:ltä tai vhs-kasetilta,mutta luin vain CCMK:n juttuja , jatka samaa rataa. Ilo lukea