Vanhoja kilpailukohtaisia muistoja vuosien varrelta

[CCMK]

Interlagos 29.3.1998

McLarenille kauden toinen kilpailu oli murskaavaa ylivoimaa ja suomalaisjuhlissa mentiin kun Häkkinen voitti jälleen ja tämä kilpailu lopullisesti todisti Häkkisen ja McLarenin kykenevän ottamaan voittoja jatkuvasti ja jopa maailmanmestaruuden. David Coulthard oli myös niin ylivoimainen toisella sijalla, että kaikki muut ajajat joutuivat taistelemaan pysyäkseen edes perässä.

McLarenin ainoa harmi oli joutua Ferrarin silmätikuksi ja kabinettipelin johdosta myös FIA alkoi epäillä McLarenin ohjausjärjestelmää ja jarrujärjestelmää. Sen ajateltiin olevan laiton nelivetojärjestelmä. Ron Dennis suostui protestiuhan välttämiseksi uudistamaan autojen jarru ja ohjausjärjestelmän kokonaan. Se ei vaikuttanut Ferrarin eduksi mitenkään. Koko kilpailun mielenkiinto kohdistuikin startin jälkeen vain kolmanteen sijaan.

Heinz-Harald Frentzen piti sijaa ja kierroksella 28 Frentzen kävi varikolla ja tippui 4 sijaa seitsemänneksi. Schumacher, Fisichella, Wurz ja Villeneuve menivät ohi. Kolmantena ajoi vähän aikaa Wurz ja Fisichella neljäntenä. Viidentenä oli Villeneuve ja kuudentena ajoi Schumacher.

Ainoa keino Frentzenillä ainakin neljänteen sijaan oli ohittaa Schumi mahdollisimman pian ja sitten hyödyntää Villeneuven pysähdys kierroksella 30. Wurz ja Fisichella pysähtyisivät myös pian. Pystyisikö Frentzen siihen ja jopa kolmanteen sijaan?

Se jäisi nähtäväksi. Pian varikolla käynnin jälkeen Frentzen ohitti Schumin, mutta Schumi vastasi ja Frentzen jäi sille tielle. Sitten tahti alkoi hidastua ja Frentzen ohitti vain tallikaverinsa Villeneuven. Fisichella jäi taakse pysähdysten jälkeen, mutta Wurz pysyi edellä ja vain mestarin ajo olisi riittänyt ohittamaan Wurzin ennen kisan päätöstä ja neljättä sijaa. Lopulta Schumacher oli kolmas kilpailussa ja Frentzen oli viides.

 

[CCMK]

A1-Ring 26.7.1998

David Coulthardin viikonloppu oli surkea. Vesikelin ja kuivuvan radan yhdistelmä aika-ajossa ei sopinut Coulthardille ja lähtöruutu oli vasta 14:sta. Kilpailun alkukierroksilla Arrowsit kolaroivat keskenään ja Coulthard sai kolarista osansa. Etusiipi meni ja vaihdettaessa sitä Coulthard oli 17:sta. Safety Car tuli radalle ja rataa siivotessa Coulthard nousi muun porukan mukaan.

Keskeytykset avittivat Coulthardin nousua ja skottikuljettaja aloitti uransa hienoimpia takaa-ajoja nousemalla ja muutamassa kierroksessa oltuaan kilpailun loppupuolella 9:ntenä ohitti lopulta niin nopeasti autoja, että yksi auto jokaisella kierroksella taipui Coulthardin edessä.

Michael Schumacherilla oli kisassa myös omia toilauksiaan ja lisäksi kisan arvoa jälkikäteen himmentävät tallimääräykset Ferrarilta Jordanin ja Ralfin suuntaan jolle oli annettu määräys tarvittaessa väistyä Schumin edestä. Ralf ei suostunut ja ajoi kilpaa veljensä kanssa kunnes Schumi otti ja meni ohitse.

Sen sijaan Eddie Irvine antoi Schumille tietä ja kisan jälkeen olleet jarrujen ongelmat olivat hämäystä tallimääräykselle. Ferrarilla oli tallimääräykset arkea ja vaikka ne olivat sallittuja niin siihen aikaan muistettiin Australian jälkeinen sääntötulkinta ja sen odotettiin johtavan lisätoimenpiteisiin.

Lisäksi Irvine annettuaan tietä jäi myös pidättelemään Ralf Schumacheria ja Jacques Villeneuvea jotka olivat kisan lopulla Irvinea nopeampia kuljettajia. Mika Häkkinen oli päivän suomalaistähti ja David Coulthard onnistui nousemaan toiseksi vaikka vahvempi veikkaus oli korkeintaan kolmas sija onnistuneen takaa-ajon jälkeen.

David Coulthardille olisi voinut toisissa oloisssa tulla myös voitto vaikka kautta 1998 F1:ssä sävyttivät ikävästi tallimääräykset joten Häkkisen tieltä David olisi voinut joutua antamaan tietä jossain vaiheessa kilpailua. Schumacher oli kolmas ja tätäkin sijaa pidettiin tallimääräyksen avittamana.

 

[CCMK]

Magny-Cours 28.6.1998

Ferrarilla alkoi Jalkapallon MM-kisojen nimikkomaassa Ranskassa olla tukalaa. Kaikkia keinoja Maranellossa mietittiin McLarenin voittoputken katkaisuksi. Kanadassa ja Argentiinassa oli toki voitettu, mutta todellisesti McLaren oli vain niin paljon Ferraria parempi, että nopeaa ratkaisua ei ollut näkyvissä. Paalupaikka meni Mika Häkkiselle ja McLarenin oletettiin voittavan kilpailu.

Lähdössä Ferrarit menivät edelle. Sen jälkeen olikin Eddie Irvinen vuoro noudattaa tuttua tallimääräystä. Tällä kertaa ainoa ero oli vain se, että paremman startin ottanut saisi voittaa kilpailun ja toiseksi jäävän olisi suostuttava. Samaa taktiikkaa käytettiin kuten McLarenillakin.

Irvine sai huonomman lähdön ja tallimääräyksiä piti noudattaa. Nopea sai olla, mutta ei liian nopea. Tallimääräyksen johdosta Irvine jäi pidättelemään Häkkistä koko päiväksi. Häkkinen meni hiekoille kierroksella 20 ja Eddie sai hengähdystauon. Kilpailun loppuvaiheessa Häkkinen oli jälleen takana ja viimeisellä kierroksella Häkkinen yritti ohi, mutta turhaan.

Ferrarille päivä oli menestys ja Irvine sai jälleen kehuja hyvästä yhteistyöstä. Startin jälkeen kisasta oli yksi kierros vähennetty koska ensimmäinen lähtö keskeytyi Verstappenin auton sammumiseen.

Michael Schumacher voitti kilpailun ja Häkkinen oli kolmas niukasti häviten toiseksi sijoittuneelle Eddie Irvinelle. Kyseessä oli Ferrarin ensimmäinen kaksoisvoitto sitten kauden 1990 Jerezin kilpailun. Tuolloin Alain Prost voitti ja Nigel Mansell oli toinen.

 

[CCMK]

Montreal 7.6.1998

Giancarlo Fisichellalla oli Monacon jälkeen mahtava tilaisuus näyttää Benettonin vauhtia Kanadassa. Montrealin radalla Fisichella ajoi neljänteen ruutuun aika-ajoissa. Kilpailun startissa oli lähtökolari jossa Alexander Wurzia tönittiin minkä seurauksena Wurz kolaroi Johnny Herbertin, Jean Alesin ja Jarno Trullin kanssa. Kilpailu keskeytettiin punaisella lipulla ja Wurz teki kolme volttia, mutta onneksi mitään pahempaa ei sattunut. Toiseen starttiin kaikki pääsivät mukaan vara-autoilla ja Herbertin oma auto saatiin korjattua erittäin nopeasti kuntoon vahingoista huolimatta. Toisessa startissa Häkkisen vaihdelaatikko jumiutui ja jonkin ajan kuluttua hajosi kokonaan. Ralf Schumacher spinnasi ja Jean Alesi ja Jarno Trulli joutuivat kolarien uhriksi Schumacherin avustamana. Toranosuke Takagi keskeytti vaihdelaatikon hajoamiseen.

Kilpailun tuomaristo harkitsi punaista lippua ja vielä kolmatta starttia, mutta nopean päätöksen jälkeen radalle lähetettiin turva-auto. Ensimmäisellä kierroksella vanhempi Schumacher oli ohittanut Fisichellan, mutta turva-auto esti enemmät ohitukset. Kierroksella 6 kisaa jatkettiin turva-auton poistuttua radalta. Järjestys oli siinä vaiheessa Coulthard, Schumacher, Fisichella, Jacques Villeneuve, Rubens Barrichello Stewartilla ja Heinz-Harald Frentzen. Turva-auton poistuessa Coulthard ja Schumi lähtivät menemään ja kierrokselle 13 asti kisa pysyi selvänä.

Pedro Diniz ajoi nurmelle ja turva-auto lähetettiin nopeasti muiden työntekijöiden siivotessa nurmea pois radalta. Sen jälkeen ja turva-auton lähdettyä järjestys säilyi ennallaan. Tosin kierroksella 18 Mika Salo ja Johnny Herbert kolaroivat ja David Coulthardin kaasutin hajosi ja vaihdelaatikko vaurioitui. Alle kierrosta myöhemmin turva-autosta huolimatta Coulthard keskeytti. Michael Schumacher teki varikkopysähdyksen hieman aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Sen jälkeen tuli jälleen Schumista puhetta kun hän kolaroi Heinz-Harald Frentzenin pois radalta kierroksella 20.

Turva-auton poistuttua Fisichella johti kilpailua perässään Villeneuve, Schumacher, Damon Hill, Jan Magnussen ja Shinji Nakano ajoi Minardilla kuudentena. Villeneuve yritti ohitusta mutta vaurioitti takasiipensä ja joutui menemään varikolle. Kilpailun puolivälissä tulivat ratkaisun hetket.

Kierroksella 35 Schumacher sai yli 15 kierroksen jahkailun jälkeen tuomaristolta 10 sekunnin stop-go rangaistuksen Frentzenin kolaroinnista ulos radalta. Kärsiessään sitä Schumi oli hetken kolmantena Hillin takana, mutta kierroksella 38 hän oli jälleen toisena. Kysymys kuului, että kestäisikö Fisichellan johto? Kummankin kuljettajan eli Schumin ja Fisicon piti käydä vielä varikolla. Molemmilla oli bensa vähissä sillä Schumacherin aikaisesta pysähdyksestä ei ollut etua siinä vaiheessa kilpailua.

Fisichellalla oli hyvä ero Schumiin, mutta voittoon se ei riittäisi välttämättä sillä Ferrari oli Benettonia nopeampi. Ainoa mahdollisuus oli vain erittäin nopea pysähdys ja sarja erittäin nopeita kierroksia. Schumacher tulisi varikolle kierroksella 46 ja siinä vaiheessa Fisichellan pitäisi olla toisena. Ja vielä voittaa Schumi ajamalla. Fisichellalla oli bensan vähyyden lisäksi myös erittäin kuluneet renkaat ja Fisichellan kilpailun tulisi lopullisesti pilaamaan myös erittäin kuluneet ja vaurioituneet jarrut. Fisichella meni ainoalle stopilleen kierroksella 43 ja sen jälkeen Schumacher siirtyi johtoon. Fisichella palasi radalle seitsemäntenä ja ainoa keino voittaa Schumi olisi päästä kaikkien edessä ajavien ohi ja olla toisena kun Schumi menisi varikolle ja sitten vain ajaa loppuun asti ja juhlia uran ensimmäistä voittoa.

Näin ei kuitenkaan käynyt vaan Schumi pääsi toiselle pysähdykselleen rauhassa muiden ollessa Fisichellalle tulppana ja lopulta Schumi meni voittoon. Ikävästi Fisichella oli taas toiseksi sijoittunut. Kolmanneksi sijoittui oman hienon taistelunsa tehnyt Eddie Irvine. Alex Wurz oli kaikesta huolimatta ollut neljäs ja menestys oli myös Stewartin kisa sillä molemmat autot saivat pisteitä järjestyksessä Barrichello ja Magnussen.

Ikävä kyllä kilpailu oli Magnussenin viimeinen kilpailu sillä edes piste ei enää auttanut tanskalaista säilyttämään paikkaansa tiimissä. Magnussen oli herättänyt pahennusta aiemminkin laiskuuden ja monen muunkin asian takia. Kilpailun jälkeen Magnussen sai pakata kamppeensa ja tilalle tuli testikuljettaja Jos Verstappen jo seuraavaan kilpailuun Ranskaan. Huhuissa pyöri myös isoilla rahoilla Gabriele Tarquini ja Ukyo Katayama joista Katayama olisi tuonut 17 miljoonaa dollaria talliin loppukauden ajoista. Tarquini olisi tuonut peräti 11 miljoonaa dollaria. Kisan eräs taistelija oli myös Japanin Shinji Nakano Minardilla joka järjesti Katayama-tyylistä ohitus-showta vaikeasti ohituksia tarjoavalla radalla. Toki sijoitukseen vaikutti myös pysähdykset ja monet ongelmat kilpailijoiden autoissa.

 

[CCMK]

Barcelona 10.5.1998

Rubens Barrichellolle kilpailu oli Stewartilla erittäin hieno suhteessa tiimin menestykseen. Alkukausi oli jälleen ollut vaikea ja budjetti oli edelleen erittäin pieni. 30 miljoonaa dollaria oli kausibudjetti ja paljoa enempää ei ollut tulossa. Rubens järjesti itsensä aika-ajossa 9:nteen ruutuun ja startissa nousi 7:nneksi ja piti sijansa ja nousi kierroksella 29 viidenneksi kun kisan pääkiistakumppanit Giancarlo Fisichella ja Eddie Irvine kolaroivat edellä. Tässä vaiheessa tallikaveri Magnussen oli saanut myös huomautuksen otteiden paranemisesta tai sitten seuraava työpaikka olisi ollut kilometritehdas.

Irvine oli jälleen tallimääräyksen alaisena koittanut hidastaa Fisicoa jotta Schumacher pääsisi edelle. Jacques Villeneuve tuli takaa ja yritti ohitusta. Tässä vaiheessa Jackie ja Paul Stewart käskivät Barrichellon yrittää pitää paikkansa sillä pisteet olivat tärkeitä valmistajien sarjan kannalta ja yksi piste vähemmän olisi aina pahaksi ja yksi enemmän hyväksi.

Pystyisikö Barrichello pitämään sijansa? Barrichellolle kerrottiin myös, että Alexander Wurzin voi saada kiinni mutta erittäin kovaa pitäisi ajaa ja siinä oli omat riskinsä. Loppupelissä ainoastaan mestarin ajolla Barrichello olisi voinut edes saada Wurzin kiinni ja ohipääseminen oli Barcelonan radalla jo erittäin suuri haaste sillä radalla oli vaikeaa ohittaa.

Palkinnot olivat kilpailun puolenvälin jälkeen menneet tavoittamattomiin. Lopulta Barrichello piti paikkansa ja toi Stewartille kauden odotetut ja ensimmäiset pisteet. Kilpailu meni suomalaisittain erinomaisesti kun vielä tasavallan ykkösmies oli paikan päällä katsomassa kisaa ja David Coulthard jäi omaan kastiinsa.

Schumacher liittyi kolmantena mukaan palkinnoille. Martin Brundle antoi ITV:n lähetyksissä Häkkisestä ylistyksen missä Brundle sanoi Häkkisen olevan omaa luokkaansa ja ensimmäistä kertaa julisti Häkkisen olevan erittäin vahva ehdokas maailmanmestariksi. Wurz oli neljäs ja pettynyt Villeneuve kuudes. Kilpailun aika-ajossa sattui myös harvinainen karsiutuminen kun Ricardo Rosset karsiutui 7 sadasosalla kilpailusta.

 

[CCMK]

Monaco 24.5.1998

Monaco on yksi maailman vaativimmista ellei peräti vaativin kilparata. Hitaampien autojen kierroksella ohittaminen ja varsinainen ohittaminen on erittäin vaikeaa. Kauden 1998 Monacossa aika-ajoissa Ricardo Rosset karsiutui jälleen kilpailusta. Benettonilla aika-ajo meni hienosti.

Fisichella starttasi ruudusta 3 ja Wurz ruudusta 6. Kilpailussa McLaren meni omia menojaan järjestyksessä Häkkinen ja Coulthard. Näiden takana ainoa varsinainen ohitus oli Eddie Irvinen ohitus Frentzenistä.

Frentzen keskeytti kierroksella 9 kolariin. McLarenin upean päivän pilasi siinä vaiheessa Coulthardin keskeytys moottorin hajoamiseen. Kierroksella 18 näin tapahtui. Mika sen sijaan porskutti kärjessa. Kierroksella 30 Schumacher tuli varikolle ensimmäisenä.

Sen jälkeen monet muutkin menivät varikolle. Kierroksella 31 Fisichella meni varikolle mitä myöhemmin Benettonilla harmiteltiin sillä Schumi pääsi Fisichellan edelle eikä siitä ollut hyötyä sillä Benettonilla tavoiteltiin ensimmäistä kertaa vakavissaan kaudella myös voittoa. Alexander Wurz meni edellä ja Schumacher alkoi saavuttaa.

Jännitys oli kilpailussa lähinnä toisessa sijassa ilman Häkkisen omaa virhettä tai teknistä murhetta. Pystyisikö Wurz säilyttämään toisen sijan vai saisiko kenties taakse jäänyt Fisichella jotain etua mahdollisesta kolarista? Se mahdollisuus oli olemassa sillä ahtaalla radalla Schumi halusi päästä ohi.

Kierroksella 37 oli ratkaisun hetket kilpailussa. Wurz oli toisena ja kolmantena tuli Schumacher. Häkkinen oli ohittanut kierroksella Hillin, Schumacherin ja Villeneuven. Lisäksi hän oli menossa varikolle. Wurzin ainoa toivo oli ottaa kierroksella ohitettavat mahdollisimman nopeasti kiinni ja ohittaa Häkkinen varikolla.

Samalla olisi pitänyt pitää Schumi takana ja ajaa kovaa kilpailun voittoon. Mikäli Wurz tippuisi taakse niin pistesijat olivat vähimmäistavoite kilpailusta. Wurzilla ei sinällään ollut hätää sillä Benetton oli nopeampi kuin kierroksella jäävät autot ja Häkkinen oli menossa varikolle.

Ainoastaan kaksi nopeaa kierrosta vapaalla radalla ja Häkkisen ohittaminen olivat ainoa este voitolle. Kilpailussa kävi kuitenkin ennaltaodotettu kolari ja juurikin Schumin ja Wurzin välillä. Loews-mutkassa tuli kolari ja Schumi meni varikolle. Kolarin jälkeen Wurz ajoi hetken kunnes auto särkyi ja kilpailu päättyi kierroksella 42.

Voitto olisi voinut olla mahdollinen ja ainakin kaksi Benettonia palkinnoilla olisi ollut jo riittävän hyvä osoitus tallin iskukyvystä. Lopulta Fisichellalle yritettiin laittaa voittopuhtia, mutta tallikaverin kolari ja Benettonin kilpailuosaston taktikkojen vastustus aiheutti sen että Fisichellan käskettiin hidastaa ja ajaa palkinnoille.

Kierroksella 42 järjestys oli Häkkinen, Fisichella, Irvine, Jean Alesi Sauberilla ja Mika Salo Arrowsilla. Alesin keskeytettyä 5 kierrosta ennen maalia vaihdelaatikkovikaan Salo nousi peräti 4:ksi ja Pedro Diniz oli kuudentena ja välissä oli Villeneuve 5:ntenä joka oli päässyt takanaan kiusaavista Jordaneista eroon. Schumacher yritti epätoivoisesti pistettä ja kolaroi Dinizin kanssa tienaten itselleen jälleen varikkostopin ja kymmenennen sijan.

Mika Häkkinen kuitenkin voitti lopulta kilpailun Fisichellan ollessa hienosti toinen ja Eddie Irvine oli kolmas. Häkkinen liitti itsensä Monacon voittajien joukkoon ja myöskin suomalaisten menestyjien joukkoon Monacossa kun Keijo Rosberg oli voittanut kilpailun 15 vuotta aiemmin kaudella 1983.

 

[CCMK]

Spa-Francorchamps 30.8.1998

Kilpailu oli Spassa märkä ja sateinen. Turva-auton perästä lähtöä harkittiin, mutta tällä kertaa tuomaristo ei halunnut tehdä sitä. Kisan startissa näytti tulevan ahdasta ja lopulta David Coulthard aiheutti ketjukolarin joka aiheutti 14:sta auton joukkokolarin ja hirveää vahinkoa. Autojen siivouksessa ja kisan uudelleenlähdössä kului aikaa lähes tunti.

Tuomaristo päätti kisan ollessa pysähdyksissä aloittaa alusta koska alle 2 kierrosta oli ajettu ja kisan kello nollattiin myös joten aikaa oli vaikka tunti oli jo kulunut. Tuon ajan sääntöjen mukaan tuomaristolla oli oikeus nollata myös kilpailun kello ja ajaa uusi tavallaan erillinen kilpailu.

Kilpailu käytäisiin normaalilla ajalla eli yhteenlasketut ja erilliset aggregaatti-kilpailut olivat kiellettyjä. Turva-auton perästä starttia harkittiin jälleen, mutta lopulta pitkän kiistelyn jälkeen haluttiin vielä yrittää. Joitakin kuljettajia ei päässyt lähtöön sillä heidän talleillaan ei ollut enää autoja sillä vara-autot olivat hajonneet. Muutama kuljettaja jäi osallistumatta myös loukkaantumisten takia. Vaarana oli myös kolarien toistuessa jopa koko kilpailun muuttuminen farssiksi koska ei olisi ollut autoja. Kisa lähti liikkeelle ja nuori Ralf Schumacher ajoi hyvää kisaa vaikkaa sijoitus ei ollut aluksi hyvä.

Jordanin ainut etu ei ollut vauhti vain hyvä mutkanopeus ja äärimmäisen hyvä sadekelin aerodynamiikka. Niitä kahta asiaa Ralfin ja tallikaveri Damon Hillin oli yritettävä. Siinä missä ennen kilpailua ja valtavaa joukkokolaria Eddie Jordanin tavoitteet olivat vain korkeintaan neljännellä sijalla niin nyt alkoi Eddie haaveilla myös kilpailun voitosta. Edellisellä kaudella ja kolme vuotta aiemmin kaudella 1994 Eddie oli saavuttanut menestystä samalla radalla. Aika näyttäisi miten Jordanin kävisi kilpailussa.

Ensimmäisellä kierroksella Wurz ja Coulthard kolaroivat ja turva-auto pääsi radalle. Tuomaristo oli päättänyt myös sen, että mikäli tulisi vielä yksi punaisen lipun kolari niin seuraava startti olisi ollut turva-auton perässä lähtö. Turva-auto vetäytyi pois ja kilpailu jatkui Damon Hillin johtaessa kisaa. Michael Schumacher otti johdon ja piti sitä. Ensimmäisillä stopeilla Villeneuve meni johtoon kunnes ajoi ulos ja keskeytti. Schumi palasi johtoon ja voitto olisi saattanut olla siinä kunnes kierroksella 25 Schumacher kolaroi hidastelevan Coulthardin kanssa ja jatkoa seurasi tilanteesta. Nyrkki oli Schumin puolella heilunut jo ohjaamossa. Näytti siltä, että Coulthardin naamataulusta olisi tullut lättyä.

Miksi? Mitä pahaa David on tehnyt? oli Matti Kyllösen esittämä kysymys MTV3:n selostamossa kun Schumacher lähti tilannepaikalle vihoittelemaan ja tilanne näytti menevän rumaksi. Lopulta Schumi saatiin rauhoitettua ja Schumin viedessä protestia Irvine keskeytti ja McLarenin ja Ferrarin välit tulehtuivat hetkeksi täysin. Fisichella kolaroi Shinji Nakanon kanssa ja siitä lähti turva-auto radalle jälleen. Damon Hill otti jälleen johtopaikan. Ainoa uhka oli enää vain tallikaveri ja voittoa halunnut Ralf Schumacher. Ralf olisi halunnut voittaa kilpailun, mutta lopulta tallimääräys esti sen toteutumisen.

Damon Hill otti uransa viimeisen voiton ja Ralf Schumacherin ja Eddie Jordanin välit kärsivät iskun ja Ralf meni seuraavaksi kaudeksi Williamsille sillä uskoi mieluummin tasavertaiseen kohteluun kun tallimääräyksiin hitaammalle kuljettajalle. Eddie Jordanin ensimmäinen tallivoitto oli tullut ja unelma oli myös totta. Kolmanneksi tuli Sauberille kenties myös voittoa halunnut Jean Alesi ja Heinz-Harald Frentzen oli neljäs. Kisan yllätysnimet olivat Pedro Diniz Arrowsilla viidennellä paikallaan ja Jarno Trulli kuudennella paikalla Prostilla.

 

[CCMK]

Imola 26.4.1998

Paalupaikalta startannut David Coulthard ajoi hienoa kisaa. Hän oli saanut paremman lähdön mikä tarkoitti sitä, että hän saisi voittaa kilpailun McLarenin jäsentenvälisessä. Toki oli mahdollista, että Häkkisen ollessa toisena David joutuisi luovuttamaan paikkansa ja voittonsa Häkkiselle. Mika kuitenkin keskeytti kierroksella 17 vaihdelaatikon hajottua.

David Coulthardille tuli kilpailun lopussa vaihdelaatikon vaurioituminen ja autoa ei voinut ajaa liian korkeilla kierroksilla. Michael Schumacher ja Eddie Irvine taistelivat Jacques Villeneuven kanssa kolmannesta paikasta. Toisten stoppien jälkeen Schumacher oli alkanut saada eroa kiinni sekunnilla per kierros.

Ongelmien alkaessa Coulthardin jäähdyttimeen oli lentänyt roska ja öljynjäähdytin oli hajonnut pian sen jälkeen. Siinä vaiheessa ero Schumiin oli 20 sekuntia. Schumi oli sekunnin nopeampi kierroksella. Eron ollessa noin 15 sekuntia tilanne oli kriittinen.

Moottori kävi autossa ylikierroksilla ja vaihdelaatikko oli hajoamispisteillä. Kierrosmittarin tarkkailuun ei ollut aikaa sillä Schumacher ajoi koko ajan eroa kiinni. Lopulta kaikki oli autosta kiinni. Autosta oli loppukierroksella hajonnut kuutosvaihde mikä aiheutti suoranopeuden heikkenemisen. Lisäksi yksi ainoa erehdys liian kovilla kierroksilla ajaessa päättäisi McLarenin kisan katastrofiin ja Ferrarin yllätysvoittoon.

Pystyisikö Coulthard ajamaan voittoon? Siltä ei näyttänyt enää loppuvaiheessa. Ajoittain Coulthardin autoa säästämällä pystyi ajamaan Schumia karkuun, mutta loppukierroksilla yksi vaihde oli jo särkynyt ja loput vaihteet olivat myös riskirajoilla. Aivan viimeisellä kierroksella Coulthard joutui jarruttamaan monessa mutkassa hyvissä ajoin ja pitämään kaasua matalalla jotta moottori saisi jäähtyä. Räjähdystä ei tullut, mutta Schumacher oli jo lähellä ja liian säästäväinen ajo hyvässä tarkoituksessa aiheuttaisi voiton menemisen Schumacherille.

Lopulta David otti kauden 1998 ainoan voittonsa ja myöhemmin kilpailun jälkeen sama vika havaittiin olleen myös Häkkisen autossa. Ron Dennis joka oli juossut McLarenin varikkorakennuksen ja varikkomuurin väliä oli tyytyväinen. Korkeilla vaihteilla ja liian kovilla kierroksilla ajettaessa lämmönnousut aiheuttivat McLarenin vaihteistossa selittämättömiä tuhoutumisia ja ylikuumenemisia jotka kuitenkin ratkaistiin kauden testeissä. Schumacher oli toinen ja Eddie Irvine oli kolmas. Villeneuve ja Frentzen olivat ainoita kuljettajia jotka eivät jääneet kierroksella voittajalle.

PS. Nyt on sitten 2000 postia täynnä.

 

[CCMK]

Monza 13.9.1998

Monzassa sääolot olivat ihanteelliset ja kilpailu oli menossa suomalaisittain hyvin. Renny Harlinia ja Linda Lampeniusta oli vieraillut kauden aikana Maikkarin selostamossa. Mika Häkkisen kilpailu oli sujunut hyvin. Alkukierroksilla hienon startin jälkeen Häkkinen oli kärjessä. Pian Häkkiselle tuli ongelmia ja hän päästi Coulthardin ohi. David keskeytti pian ja Häkkinen ajoi ulos radalta hetkeksi öljyn ja savun takia mitä tuli Coulthardin autosta.

Schumacher oli saanut huonon lähdön ja oli viidentenä ja pian ohitti Villeneuven ja Irvinen. Schumi sai myös johdon Häkkisen pitkäksi menon takia. Villeneuven erittäin matala downforcen asetus ei toiminut ja pian mies ajoi ulos kisasta. Kierrosten 35-45 ajan Häkkisellä kaikki meni hyvin. Hän oli toisena varikkopysähdysten jälkeen ja ajoi Schumia paremmalla nopeudella kiinni.

Kierroksella 45 kaikki odotukset mustenivat kun Häkkinen ajoi ulos radalta 175 mailin eli 281,5 kilometrin tuntinopeudella hiekoille. Häkkisen sisun ja auton nopeuden takia hiekka jäi toiseksi ja Häkkinen pääsi jatkamaan kilpailua.

Voitto näytti kuitenkin menneen sivu suun. Palkinnoille Häkkisellä oli vielä mahdollisuus päästä. Etujarrut olivat kuitenkin kuluneet erittäin paljon. Saisiko Häkkinen nousta palkinnoille vai ei? Jarrujen kestävyys ei ollut taattu. Jarrut olivat teholtaan 50 % heikompia kuin ennen ulosajoa ja Eddie Irvine oli enää vain kolmen sekunnin päässä. Jarrujen teho heikentyi nopeasti ja Häkkinen joutui jarruttamaan pisimmillään jopa 200 metriä ennen jarrutusta.

Usein kuitenkin etäisyys oli vain 100-150 metriä ja vähemmänkin. Seuraavassa mutkassa ulosajostaan Häkkinen meni leveäksi ja Irvine meni ohi. Monzan radalla ei ole paljon mutkia, mutta useimmat niistä vaativat täysjarrutuksen 300 km/h nopeudesta ja se ei ollut hyvää auton jarruille.

Häkkisen ainoa etu joka vielä teoriassa saattaisi riittää Irvinen ja jopa Schumin ohittamiseen oli erittäin kevyt polttoainekuorma. Irvinen Häkkinen olisi kenties pystynyt pitämään takanaan ilman ulosajoa, mutta Schumin ohittaminen ja voittaminen olisi vaatinut ison luokan virhettä tai keskeytystä.

Liian varovainen ajaminen ja enemmän kuin 10 sekunnin menetys aikaisin jarruttamisen takia kostautuisi hyvin nopeasti. Lopulta jarrut olivat aivan loppu ja Ralf Schumacher meni myös lopulta ohi.

Kisan voitti Ferrari Michael Schumacherin johdolla ja tifosot saivat vastinetta rahoilleen Eddie Irvinen tuodessa tallille kaksoisvoiton. Ralf Schumacher otti kolmannen sijan mikä täydensi Span jälkeistä palkintokaappia Eddie Jordanin tiimissä.

Kilpailun jälkeen Häkkinen ja Schumacher lähtivät tasoissa Luxemburgiin tai oikeammin Nyrrelle Saksaan. Goodyearille voitto oli viimeinen ja muitakin juttuja oli kuten se, että Toranosuke Takagi oli lämmittelyssä neljänneksi nopein ja Johnny Herbert ajoi muun muassa ulos radalta polkimien alla olleen mainoksen vuoksi kun Sauberin mekaanikko oli sen sinne unohtanut.

 

[CCMK]

Barcelona 10.5.1998

Alexander Wurz oli hyvissä lähtöasemissa kilpailuun. Kilpailussa Wurz pysyi edellämenevien tahdissa ja pisteet ja palkinnoille pääsy oli tavoite. Kilpailun loppuvaiheessa Wurz ajoi nopeampia kierroksia kuin Schumacher edellä. Takana tuleva Rubens Barrichello ei ollut vaaraksi. Pian kisasta ei tullut mitään sillä jarrut olivat heikkona ja ne toimivat hitaasti sillä Barcelonan rata vaati veronsa.

Huonoilla jarruilla Schumacherin ohittaminen olisi erittäin vaikeaa. Tallipäällikkö David Richards antoi määräyksen pysyä neljäntenä, mutta Wurz halusi palkinnoille ja kieltäytyi. Richards suostui yritykseen, mutta Wurzin pitäisi olla varovainen sillä Barcelonan radalla oli vaarallista ajaa heikoilla jarruilla. Saisiko Wurz järjestettyä jopa yllätyksen palkintokorokkeelle? Se jäisi nähtäväksi.

Ensimmäiseksi jos jokin rata on millä jarruja tarvitaan f1:ssä niin Barcelona on sellaisen malliesimerkki. Circuito de Catalunyan pitkät suorat terävine mutkineen ovat haaste normaaleillakin jarruilla. Toiseksi Wurzin jarrut olivat kuluneet ja oli vaarallista ajaa täysillä. Sitä Wurz kuitenkin yritti. Benettonissa oli ennen aika-ajoa säädetty erittäin korkean downforcen säädöt radalle.

Kolmanneksi Schumacher oli jo kaukana edellä ja voitto oli mennyt jo aikoja sitten. Tilanne oli varsin huono Wurzin kannalta. Pian kävi selväksi, että vain aivan kilpailun lopussa olisi mahdollisuus päästä ohi jos kierroksella ohitettavat tekisivät hallaa Schumin kierrosajoille. Lopulta jarrut kuluivat liikaa ja palkintoyllätystä ei nähty.

Benetton käski Wurzia hidastamaan ja varmistamaan neljäs paikka. Keskeytys tietäisi Rubens Barrichellon, Jacques Villeneuven ja Johnny Herbertin nousua pisteille. Lopulta Wurz varmisti pisteet heikkojarruisella Benettonilla ja otti sen mitä otettavissa oli sillä Giancarlo Fisichella oli jo keskeyttänyt aiemmin kilpailussa.

 

[CCMK]

A1-Ring 26.7.1998

Jarno Trullilla oli vaikeuksien täyttämä kilpailu. Prostin tallin odotettiin saavan lisää etua kauden 1997 jälkeen jolloin talli oli vielä menestynyt. Kauden 1998 ensimmäinen oma suunniteltu auto Prostilla ei ollut hyvä ja tulokset olivat laihoja. Kauden 1997 autoa oli vielä suunniteltu Ligierille. Trulli ajoi aika-ajoissa 16:sta ja kilpailussakin vaikeuksia riitti alussa. Kuitenkin kilpailun kuluessa Prostilla ja Trullilla oli mahdollisuus saada kaivattuja pisteitä.

Kierroksella 33 Trulli oli hienosti viidentenä ja takana tulivat huonot lähdöt ja kilpailussa kolaroineet Jacques Villeneuve ja Michael Schumacher kuudentena ja seitsemäntenä. Epäonneksi Trullin autosta särkyi takajousituksen iskunvaimennin mikä aiheutti ohjausvaurion ja pidon heikkenemisen. Kilpailussa Trullin oli tärkeä saada edes piste. Onnistuisiko Trulli saamaan pisteitä vai ei? Se jäisi nähtäväksi.

Takajousituksen hajoaminen aiheutti pidon heikkenemistä ja ohjausvaurio hidasti kääntymistä. Kaikista mutkista Itävallan radalla oli vaikeaa ajaa ja erityisesti Remus-mutka oli terävänä ylös oikealle käännyttäessä hankala ajaa ja siinä Trulli menetti jopa kolme sijaa. Ainoa mahdollisuus olisi ollut vain pysyä edellä ja yrittää ajaa, mutta se oli mahdotonta.

Jokainen sijoitus minkä Trulli menetti niin ei enää tullut hänelle takaisin. Tosin kaksi kuljettajaa pysähtyi hetkeksi Trullin ollessa kahdeksantena. Sen jälkeen Trulli meni kuitenkin varikolle ja ainoa toivo olisi vain ajaa pisteille. Jousitusvika korjattiin, mutta ohjausvaurio autoon jäi ja se aiheutti lopulta Trullille päänvaivaa.

Sen jälkeen tavoite oli saada vain yksi ainoa piste sillä kierroksen 37 jälkeen Trulli oli kahdeksantena ja korjauskäynnin jälkeen jo joukon hännillä. Lopulta kierroksella 71 ruutulippu heilahti ja Trulli tuli maaliin kymmenetenä ja pisteet jäivät saavuttamatta.

 

[CCMK]

Silverstone 12.7.1998

Aika-ajoissa ei mitään yllättävää tapahtunut, mutta Olivier Panis ja Ralf Schumacher hylättiin FIA:n turvatarkastuksessa. He eivät kyenneet nousemaan riittävän nopeasti autosta tulipalotilanteessa. Molemmat kuljettajat lähtivät viimeisistä ruuduista Ricardo Rossetin ja Shinji Nakanon noustessa yhden sijan ylöspäin ruutuihin 20 ja 19. Kilpailu järjestettiin Jalkapallon MM-loppuottelun kanssa samana päivänä. Kilpailu käytiin vesisateessa.

Mika Häkkinen oli ajanut loistavan paalupaikan ja sunnuntain kilpailussa sade taukosi ennen starttia, mutta puolet radasta oli märkää ja puolet kuivaa. Kaikilla autoilla oli saderenkaat neljää autoa lukuunottamatta joista kahdella oli välikelin renkaat ja Stewarteilla oli jopa kuivan kelin renkaat.

Kierroksella 13 Damon Hill keskeytti ensimmäiseksi. Kierroksella 16 alkoi sataa ja kaikki vaihtoivat sadekelin renkaisiin. David Coulthard riskeerasi välikelin renkailla ja ajoi ulos kierroksella 38. Siinä vaiheessa Häkkisellä oli eroa Schumiin 49 sekuntia. Häkkinen oli johtanut suurimman osan kilpailua.

Kierroksella 41 Häkkinen ajoi ulos ja rikkoi etusiiven. Kymmenen sekuntia Häkkinen menetti ja jonkin verran auton aerodynamiikka kärsi. Tilanne ei ollut niin vakava sillä siivenvaihtoon aika riittäisi kyllä. Kierroksella 44 turva-auto otettiin radalle huonojen sääolojen ja jatkuvien kolarien ja ulosajojen takia.

Turva-auton takana järjestys oli Häkkinen, Schumacher, Irvine, Alesi, Fisichella ja Wurz. Kisan jatkuessa kierroksella 50 tilanne Häkkisellä oli tukala. Miten Mikan kävisi? Se selviäisi pian.

Ilman etusiipeä märällä radalla ajaminen oli erittäin vaarallista. Tilannetta voisi verrata maratonin juoksemiseen viiden tuuman piikkareilla ja haarniskassa. Niin hidas McLaren oli sillä aerodynamiikka oli autossa heikentynyt myös rajusti. Varikolle tulemiseen ei ollut aikaa kun kierroksia oli enää vähän ja etusiiven korjaaminen veisi aikaa liikaa ja eroa ei enää saisi kiinni ennen kilpailun loppua.

Häkkisen ainoa toivo oli sadeolojen heikentyminen lisää jotta ohituksia ei kukaan haluaisi yrittää ja se että kilpailu saatettaisiin keskeyttää. Häkkisen piti myös jarruttaa paljon aikaisemmin mutkiin ja olla tekemättä virhettä. Pelattiin upporikasta ja rutiköyhää. Ainoa ohitettava auto kenties kilpailun lopulla olisi vain Toranosuke Takagin hitaasti mateleva Tyrell, mutta siihen oli vielä matkaa.

Kaksi kierrosta myöhemmin Häkkinen teki virheen ja Schumacher meni ohi. Kilpailun lopussa tuli näihin päiviin asti kiistelty asia stop-go rangaistuksesta joka annettiin Schumacherille 31 minuuttia myöhässä tilanteesta. Alunperin myöhästymisraja oli 25 minuuttia tilanteesta.

Turva-auton aikana Schumi ohitti Alex Wurzin josta olisi pitänyt tulla rangaistus. Rangaistus tuli ilmi 2 kierrosta ennen maalia. Lopulta viimeisellä kierroksella hylkäämisen pelossa Schumacher tuli varikolle kärsimään rangaistuksen ja voitti kilpailun koska maaliviiva oli aiemmin kuin rangaistusviiva radalla.

Kilpailun tuomaristolla oli päänvaivaa myös epäonnistuneen rangaistuksen lisäksi myös toteutuksessa. Schumacherille olisi voitu sääntöjen mukaan laittaa myös 10 sekunnin viivästys loppuaikaan. McLarenilla ja kotisohvilla tilanteesta oltiin raivostuneita.

Tuomariston epäpätevyyden ansiosta Schumacherille ei tullut tilanteesta rangaistusta koska Schumacheria oli rangaistu väärin ja liian myöhässä tilanteesta. McLaren vei protestilauselman ja vaati Schumacherin hylkäämistä ja Ferrarin pisteiden mitätöintiä huijauksesta sillä tallin arveltiin tahallisesti viivyttäneen Schumacheria radalla loppuun asti jotta asiasta ei tulisi mitään.

FIA hylkäsi syytelmän ja näin ollen vain lisäsi salaliittoteorioita FIA:n puolueellisuudesta Ferraria kohtaan. Ainoa merkittävä rangaistus oli kisan kyseessä olleen tuomariston lisenssien poisotto ja erottaminen kilpailutoiminnasta F1:ssä. Lopulta Häkkisellä ei ollut enää oikein mahdollisuuksia ja tulokset jäivät voimaan.

Schumacher voitti Häkkisen ollessa toinen ja Irvine oli kolmas. Jean Alesi keskeytti sähkövikaan ja Wurz, Fisichella ja Ralf Schumacher saivat jäljellä olevat pisteet. Kilpailu on herättänyt katkeria ja poikkeuksellisia piirteitä vuosien varrelta ja monien mielestä se oli kauden 1998 suurin farssi.

 

[CCMK]

Suzuka 1.11.1998

Kauden 1998 loppu häämötti. Se olisi kahden kauppa. Joko Mika Häkkinen tai Michael Schumacher olisi maailmanmestari. Häkkinen lähti Luxemburgin voiton jälkeen neljän pisteen johdossa. Schumacherilla toivo oli lähinnä Häkkisen ollessa huonompi kuin toinen tai Häkkisen keskeyttäessä Schumin pitäisi saada vähintään 5 pistettä eli oltava voittaja tai toinen saadakseen mestaruuden.

Suzukan aamuherätystä ja kauden viimeistä kilpailua jännitti noin miljoona katsojaa. Startissa Jarno Trullin auto sammui ja lähtö uusittiin. Seuraava startti meni myös pieleen kun Michael Schumacher joutui heiluttamaan käsiään ja lähtemään takarivistä. Kilpailua lyhennettiin kaksi kierrosta sääntöjen mukaan.

Kilpailu lähti käyntiin kolmannella yrityksellä vaikka mielenkiintoista olisi ollut nähdä kenties jopa neljäs lähtö, mutta tunnelmat olivat siinä vaiheessa jännityksen kanssa katossa.

Schumacherin ainoa toivo saada mestaruus olisi ajaa kuin riivattu sijalta 21 takaisin johtoon tai ainakin lähelle Häkkistä. Onnistuisiko mahdoton temppu vai ei? Se olisi monesta asiasta kiinni. Ruutu oli viimeinen koska Tyrellin viimeisessä kilpailussa Ricardo Rosset oli jälleen karsiutunut kilpailusta.

Kierroksilla 3-5 Schumacherin olisi pitänyt olla kärjessä erittäin kevyellä autolla sillä varikkotaktiikka oli erilainen kuin Mika Häkkisellä. Aloituskierroksella Schumacher oli 12:sta. Edessä Mika Häkkinen ja Eddie Irvine kisailivat kärkisijasta. Coulthard oli huonon lähdön seurauksena jumittunut Frentzenin taakse eikä päässyt ohi.

Kierroksella 5 Schumacher oli seitsemäntenä Jacques Villeneuven ollessa viidentenä ja Damon Hill oli kuudentena. Hill pidätteli ja Schumi ei päässyt ohi ennen kuin kierroksella 13 kun Hill meni varikolle. Teoriassa Schumin ollessa johdossa hänen vauhtinsa olisi riittänyt jo hitaasti etenevien Minardien ja Tyrellin kiinnisaamiseen, mutta hän ei ollut kärjessä.

Schumin onneksi vaikka auto oli kevyempi kuin Häkkisellä niin kahden pysähdyksen taktiikkaan joka olisi ollut kierroksella 10 ja 35 ei turvauduttu vaan Schumi pysyi radalla. Silloin jo kierroksella 9 Schumacher olisi joutunut hidastamaan ja kierroksella 10 tulemaan sisälle.

Sen jälkeen ja kaiken onnistuessa Schumacherin olisi vain tarvinnut ohittaa Häkkinen ja pysyä edellä edellyttäen tietenkin, että mestaruuden varmistavat 5 pistettä pysyisivät lähellä.

Ikävä kyllä Schumacherin päiväunesta ei tullut totta. Kierroksella 28 tapahtui tilanne josta olisi voinut tulla roskien takia turva-auto tilanne sillä Esteban Tuero Minardilla ja Toranosuke (Tora) Takagi Tyrelillä ajoivat kolarin ja siitä tuli romua radalle. Schumacher ajoi rojuista yli jo heti ja mitään ei pitänyt tulla.

Kierroksella 31 se tapahtui. Renkaisiin oli tullut viilto ja lopullisesti rengas meni rikki ja Schumacher ajoi hetken ja lopulta keskeytti. Jälkeen päin Schumacher olisi pian joutunut toki tulemaan varikolle tankkaukseen ja ennen keskeytystä hän oli kolmantena, mutta sillä ei ollut enää väliä. Kierroksella 35 olisi ollut Schumin varikolle menemisen aika, mutta se oli historiaa.

Mika Häkkinen oli nyt maailmanmestari. Kyllösen riemuhuudot kaikuivat Maikkarilla ja kotisohvilla oli kenties yhtä suuri liikutus ellei jopa suurempi kuin Häkkisen voittaessa ensimmäisen voittonsa Jerezissä vuotta aiemmin. Lisäksi Häkkinen oli ensimmäinen kaiken kansan ihannoima ja hyväksytty mestari.

Keke Rosberg 16 vuotta aiemmin kaudella 1982 oli toki hyväksytty mestari mutta mestaruus ja Rosbergin oma asenne herättivät valtaisan ja ristiriitaisen vastaanoton. Sitä pahensi vielä urheilutoimittajien oma tietämättömyys ja monet muutkin seikat kuten se, että moottoriurheilua ja ammattilaisurheilua pidettiin vieraana ja amatööriurheilua ja muuta perinteistä urheilua pidettiin hyvänä.

Lopulta Häkkinen valittiin Rosbergin tavoin Vuoden Urheilijaksi ja se herätti kansallistunteen suureen arvoon. Rosbergin valinnan myötä moottoriurheilua alettiin vihdoin ja viimein kohdella samanlaisena urheiluna, mutta asenteet pysyivät ristiriitaisina ja sitä ei helpottanut se että monet urheilutoimittajat edelleen olivat ja pysyivät happamina tilanteesta.

Vaikka tämä kuuluisi Keken Kauden puolelle niin kuitenkin ilmapiiri oli huomattavasti erilainen kaudella 1982 kuin kaudella 1998. Kaudella 1982 saattoi olla asiasta kiinnostuneita ja uraansa vakiinnuttamassa olevia urheilutoimittajia kuten Matti Kyllönen ja sitten niitä jotka olivat seuranneet ja kirjoittaneet F1:stä jo 1950-luvulta lähtien, mutta joiden lajitietämys olisi ollut yhtä hyvää kuin viiden pennin pelimannin soittotaito sinfoniaorkesterissa.

Kaudella 1998 lähetykset olivat parempia kuin koskaan ja tietämys oli valtaisa niin tavallisella kansalla kuin selostajillakin. Lähetysten tekeminen oli ammattimaista ja sujuvaa ja kaikki oli yksinkertaisesti parempaa kuin kaudella 1982. Kaudella 1982 etenkin alkukaudesta Kekeä kohtaan tavallinen kansa ei paljoa tuntenut mitään muutakuin, että mies on ikuinen keskeyttäjä tai muuta vastaavaa.

Kauden edetessä mielipiteet olivat muuttuneet, mutta tietämys ei ennen mestaruutta mitenkään noussut hirveästi. Mestaruuden jälkeen taas ihmeteltiin Keken lausuntoja ja hänen jotenkin negatiivista asennetta kahvipöydissä. Kaudella 1982 radiosta tuli kisoja ja tv-lähetykset ja etenkin niiden toteutukset olivat mitä olivat. Ainoa edes jotenkin perillä asioista oleva YLE:n toimittaja Juha Jokinen onnistui hankkimaan Keisarin Palatsin kisoissa itselleen nolauksen vaikka oli oikein vielä paikan päällä kun Keke varmisti mestaruuden.

Kyllönenkin ja eräs Erkki Mustakari olivat vasta rakentamassa tietämystään ja englannissa tankeroiva Timo Pulkkinenkin vielä oli vain asiasta kiinnostunut nuori mies. Kaudella 1982 kilpailut olivat kuitenkin jännittävämpiä ja kausi oli kenties historian poikkeuksellisin. Se haluttiin silloin tapahtumahetkellä unohtaa, mutta viimeistään Keken lopettaessa tilanteen ainutkertaisuus tajuttiin ja myös se että kaikki olisi voinut käydä huonomminkin ja Mika Häkkisestä kenties huonoimmalla tuurilla olisi tullut vain hitsaaja.

Kilpailussa kaudella 1998 Häkkinen ajoi loppuun ja vielä voitti sen mikä täyndensi mestaruuden. Eddie Irvine pysyi toisena loppuun asti ja David Coulthard oli kolmas. Damon Hill ohitti vielä kisan lopussa Heinz-Harald Frentzenin ja varmisti Jordanille neljännen sijan valmistajien kilpailussa. Jacques Villeneuve sai viimeisen pisteen. Goodyear vetäytyi kauden päätteeksi ja Tyrell lähti pois ja sen tilalle tuli BAR.

BAR olisi tullut jo kaudella 1998, mutta kausirahasyistä ja muista riippumattomista syistä Tyrellin nimi pysyi vielä kuluvan kauden ajan voimassa. Shinji Nakanolle, Esteban Tuerolle ja Ricardo Rossetille kisa oli viimeinen F1:ssä. McLaren sai ensimmäisen tiimimestaruuden sitten kauden 1991 ja kilpailu oli viimeinen marraskuussa ajettu kilpailu ennen kauden 2008 Brasilian kilpailua.

Kauden 1998 loppusanoiksi voisi sanoa sen, että kausi oli erittäin hieno ja päätyi ansaitusti Mikan maailmanmestaruuteen. Huonoja puolia olivat vain se että monet Mikan ja Schumin voitoista olivat kuitenkin jo tallimääräyksellä hieman avustettuja. Vain harvoin David Coulthardilla tai Eddie Irvinella oli todellista mahdollisuutta kisailla ja olla parempia.

McLarenilla tallimääräykset olivat hieman lievempiä kuin Ferrarilla. McLarenilla paremman startin ottanut kuljettaja sai usein voittaa kilpailun ja muutenkin paremmin kisassa ajanut kuljettaja sai myös voittaa kilpailun. Tallimääräykset aiheuttivat päänvaivaa ja FIA:n lisäpykälä ei merkittävästi vähentänyt tallimääräyksiä sillä kovin usein pykälä ei täyttynyt ja sijoituksen vaihdon olisi pitänyt olla törkeä.

Ennen kauden 2001 ja 2002 Itävallan kilpailuja FIA:lla oli korkeintaan kymmenkunta tilannetta missä sääntötulkinta olisi tullut sellaisenaan täyteen ja silloinkaan rangaistuksia ei tullut. Toki valvonta sentään parantui ja lopulta tulikin tämä tallimääräysten täyskielto.

Ferrarilla taas palvottiin Schumia ja Irvine oli nöyrä käskyläinen poislukien teoreettista tilannetta jossa Schumin kausi olisi mennyt penkin alle ja vain siinä tapauksessa Schumi olisi joutunut auttamaan tallikaveriaan eli vain pakon edessä Ferrari olisi auttanut kakkoskuljettajaansa.

Kilpailullisesti hienoin ilman sinivalkolaseja oli Span kilpailu missä monien mielestä ennen Jenson Buttonia kenties aliarvostetuin ja alipalkatuin modernin aikakauden kuljettaja Damon Hill otti mestaruuden. Toki voisi sanoa, että tämäkin voitto oli tallimääräysvoitto, mutta yleensäkin se oli Hillille suuri moraalipaukku ja piriste sillä kilpailut olivat alkaneet maistua puulta.

Huonoin kilpailu oli Silverstone sillä sellainen tuomaripelleilly kuuluisi vain alasarjoihin ja yleensäkin kilpailun jälkiselvittelyt loivat katkeran maun ja se vain lisäsi Schumin toivoa taistelussa Häkkistä vastaan. Kilpailullisesti tylsin oli Ranskan kilpailu joka kuului myös sarjaan tallimääräyskilpailut.

Huonoa kaudessa olivat myös uudet säännöt ja renkaat jotka rajoittivat ohittamista entisestään. Kaikkiaan kausi 1998 oli kuitenkin hieno kausi ja suomalaismenestystä oli lupa odottaa jatkossakin. Tässä vaiheessa voisi kysyä näin ennen kauden 1999 kilpailujuttuja, että pitäisikö formaattia vaihtaa? Näistä uusista kilpailuista ei kovin paljoa ole tullut kommenttia mikä on myös vähän huono juttu...

 

[Laatikkokauha]

Kyllähän näitä tulee luettua, ei hätää : ) Ehkä kommentien vähyyteen vaikuttaa se että porukka muistaa itsekin nämä kisat. Kenties voisit keskittyä yhdessä kisassa pelkästään yhteen, oman lisämausteensa kisaan tuoneeseen, kuljettajaan. Vaikka 1999 Australian kisassa voisit kertoa Arrowsien tarinan, '99 Nürrellä Badoerin, Ranskassa Alesin jne.

Johnny Herbert ajoi muun muassa ulos radalta polkimien alla olleen mainoksen vuoksi kun Sauberin mekaanikko oli sen sinne unohtanut.

Mainoksen? Itse muistelisin että jakoavaimen

 

[CCMK]

Ohhoh... jakoavainhan se oli. Taisin kirjoittaa siihen kohtaan vähän puuta heinää. Pitää ottaa tuo vastaan ja voihan sitä vähän lyhentää juttua ja antaa näiden yksittäisten kuljettajien osuudelle vähän enemmän tilaa.

 

[CCMK]

F1-kausi 1999 oli mielenkiintoinen kausi. Mika Häkkinen oli voittanut maailmanmestaruuden ja nyt vaikutti tulevan toinenkin putkeen. Voittoja ja haastetta oli odotettavissa. MTV3 jatkoi kilpailujen lähettämistä sopimuksen mukaisesti. McLaren säilytti molemmat kuljettajat. Niin teki myös Ferrari.

CART-sarjasta tuli paluun f1:siin tehnyt Alex Zanardi Williamsille ja Ralf Schumacher teki sopimuksen myös Williamsille. Alunperin paikan piti olla Jordanilla, mutta 1998 Span tallimääräyksen jälkeen välit Eddie Jordaniin olivat happamat ja tallinvaihto tuli pian.

Williamsin moottorit nimettiin Superteciksi. Tyrell vetäytyi lopullisesti f1:stä ja tilalle tuli uusi kaksivärinen BAR. Kuljettajiksi hirvittävällä palkalla tuli Jacques Villeneuve ja Ricardo Zonta oli kakkoskuljettaja. Supertec tuli Fordin tilalle moottoriksi. Heinz-Harald Frentzen vaihtoi tallia Williamsilta nousussa olleeseen Jordaniin. Damon Hill pysyi Jordanilla.

Alunperin Mugen-Hondan miehet olisivat halunneet nähdä potentiaalia esittäneen Shinji Nakanon ajamassa, mutta Eddie piti päänsä Frentzenistä ja käytännössä Nakanon ura päättyi siihen. Testimies Nakanosta kuitenkin tuli ja loppukaudella Damonin pohtiessa uransa lopettamista kesken kauden Nakano oli ehdolla ajamaan Jordania.

Pedro Diniz häipyi Jean Alesin tallikaveriksi Sauberille ja Arrows joutui maksamaan ison korvaussumman oikeudenkäynnistä Dinizin ja tallin kesken. Johnny Herbert vaihtoi tallia Stewartille Rubens Barrichellon aisapariksi. Toranosuke Takagi pääsi Arrowsille rahojen avulla niinkuin myös Pedro de la Rosa 40 miljoonan markan Repsol-rahoilla joille Mika Salo ei voinut mitään.

Salon onni lopulta oli päästä Ferrarin kakkostestaajaksi ja keikkakuskiksi kaudella, mutta siinä vaiheessa ei hymyä irronnut tilanteesta. Marc Gene pääsi Minardille. Teoriassa rahojen avulla vaikka isoveli Jordikin olisi voinut tehdä debyytin, mutta järkeä oli ja näin Gene ajoi Minardia Luca Badoerin kanssa.

Jan Magnussen lähti sarjasta Yhdysvaltain ALMS-sarjaan ja CART:in puolelle yrittämään kisoihin. Ricardo Rossetin uran loppuminen ei yllättänyt ketään. Esteban Tueron lopettaminen oli kuitenkin pieni yllätys kaverin ikään nähden. Jos Verstappenin rannalle jääminen johtui Hondan tiimiprojektin kariutumisesta. Kaudesta tulisi kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.

Mika Salosta tuli kautta aikain parhaiten palkatuin suomalainen testikuljettaja siinä vaiheessa. JJ Lehto oli kymmenen vuotta aiemmin saanut 17 000 dollaria kaudelta nelostestaajana ja Mika Salo saisi arviolta kaudelta 650 000 dollaria. Lopulta Salo sai kaudelta enemmän kuin osasi odottakkaan Schumin loukkaantumisen myötä.

 

[CCMK]

Melbourne Albert Park 7.3.1999

Melbournen kilpailun piti olla tavallinen kilpailu viime vuoden tapaan McLarenille. McLarenit dominoivat ja monet odottivat Mika Häkkisen voittoa. Yllättäen tapahtui. Schumin auto sammui ja hän joutui starttaamaan takarivistä. Ensimmäisen lähdön tulipalojen myötä Herbert ei startannut ollenkaan kisaan ja Barrichello lähti vara-autolla kisaan.

Kilpailua lyhennettiin tuomariston päätöksellä yhdellä kierroksella 57:ään kierrokseen alkuperäisestä 58:sta. Kilpailun alussa Häkkiselläkin oli vaikeutensa mutta hän pääsi aloittamaan paalupaikaltaan. Schumi ja Tora Takagi joutuivat jakamaan takarivin kaksi viimeistä paikkaa. Lähdössä Alesin vaihdelaatikko hajosi ja Hill kolaroi Trullin kanssa.

Eddie Irvine nousi ja järjestys oli Häkkinen, Coulthard, Irvine, Frentzen, Ralf Schumacher ja Fisichella. Kierroksella 2 Zanardi tippui kolarien myötä sijalle 21. Kierroksella 9 Schumacher oli jo 11:sta. Arrowsin autot aloittivat suorastaan upean nousun kuljettajiensa Takagin ja de la Rosan ajamina.

Toki nousuun vaikuttivat myös kilpailijoiden keskeytykset ja kolaroinnit. Lisäksi Arrowsin säädöt vielä alkukaudesta toimivat katuradoilla paremmin kuin muilla radoilla. Kierroksella 13 David Coulthard keskeytti vaihdelaatikon ja hydrauliikan petettyä. Turva-auto tuli radalle Villeneuven romujen takia. Turva-auton aikana varikolla kävivät Badoer, Zonta ja Diniz.

Kisan uudelleen startattua ja kierroksella 18 Häkkisellä oli vakavia ongelmia auton kaasuttimen ja muun elektroniikan kanssa. Kierroksella 21 Häkkinen keskeytti ja Zanardi ajoi CART-tyyliin kolarin ja toi turva-auton radalle.

Johto oli vaihtunut Irvinelle. Schumin huonosti sujuneen kilpailun takia Eddie saisi voittaa kilpailun. Järjestys oli Irvine, Frentzen, Trulli, Ralf ja Michael.

Kierros 26 oli ratkaiseva. Eddie Irvine johti mutta Jordanin Frentzen voisi voittaa kilpailun. Ainoa tapa olisi vain pysyä johdossa ja estää voiton valuminen muualle. Onnistuisiko Irvine siinä? Se jäisi nähtäväksi. Turva-auton vetäydyttyä Diniz oli päässyt Schumin veljesten kantaan kiinni, mutta jäi sittemmin jälkeen. Schumille tuli hetken kuluttua rengasrikko ja siipi vaihdettiin. Onnettomuudeksi siiven säädöt olivat Irvinen autoon ja siipikin oli Irvinen.

Onnistuneella varikkotaktiikalla ja Dinizin keskeytyksen myötä kierroksella 28 järjestys oli taaempana Barrichello, Zonta ja Takagi jonka varikkotaktiikka ja Arrowsin säätöjen onnistuminen takasivat parempaa vauhtia kuin kilpailijoiden vastaavat viritykset.

Varikkokäyntien aikana Badoer käväisi Minardilla jopa viidentenä, mutta sitten joutui luovuttamaan paikkansa. Loppukilpailun aikana Zonta jarrutteli siipirikkoisella ja vaihteet menettäneellä BAR:illa Irvinea lopulta keskeyttäen. Schumacherilla bensa uhkasi loppua kesken ja Ferrariin vaihdettiin myös ratti kesken kisan.

Lopulta kisan voitti Eddie Irvine ja toiseksi ajoi Frentzen ja kolmanneksi Ralf Schumacher. Giancarlo Fisichella oli neljäs ja mielenkiintoinen kauden avaus oli Stewartilla ja Rubens Barrichellolla joka oli viides. Kisan todelliset yllättäjät ja sankarit olivat Arrowsin Pedro de la Rosa ja Toranosuke Takagi. Pedro sai uransa ensimmäisestä kilpailusta pisteen ja oli ajaa jopa neljänneksi ennen stoppeja ja Barrichellon ohittamista. Kaudesta olisi tulossa erittäin mielenkiintoinen.

 

[CCMK]

Interlagos 11.4.1999

Vapaissa harjoituksissa Ricardo Zonta loukkaantui ja Luca Badoer oli loukannut itseään aiemmin ja Stephane Sarrazin ajoi yhden kisan Minardilla tuuraajana. Mika Salo oli Jos Verstappenin ohella valmis keikkakuskiksi Lemarien ohella BAR:ille mikäli Zonta ei toipuisi seuraavaan kilpailuun Imolaan.

Villeneuve oli häipynyt pois radalta ovet paukkuen ja tärkeät sponsoritapaamiset ja synttärijuhlat menivät sivu suun kun Villeneuve ajoi surkean aika-ajon ja FIA diskasi laittoman polttoaineen takia Villeneuven viimeiseen ruutuun. Kisan ja aika-ajon yllättäjä oli Rubens Barrichello. Rubensille ja Stewartille eturivin lähestyminen oli yllätys.

Lähdön jälkeen McLarenilla pelättiin tuplakeskeytystä koska Mikalla ja Davidilla oli ongelmia. Ferrarilla oli 2500 mailia testejä ennen Interlagosia, mutta McLaren oli yhä nopeampi. Stewart ja Rubinho oli kotikisassaan liekeissä ja ajoi vaihteiden kanssa ongelmissa olleen Häkkisen ohi ja nyt oli kysymys vain siitä, että onnistuisiko Barrichello jopa voittamaan kotikisassaan?

Eroa Rubens toki sai, mutta ei tarpeeksi. Lisäksi Stewartin varikkotaktiikat pilasivat voittotaistelun kun Barrichello joutui pysähtymään kahden stopin taktiikalla. Rubens kuitenkin huudatti brasilialaisyleisöä sen minkä ehti. Yleisöä oli kisapäivänä yli 80 000. Sijoitus olisi voinut olla parempikin, mutta lopulta kierroksella 42 moottori hajosi.

Moraalisesti Rubensille olisi toivonut parasta mahdollista kisaa, mutta pientä ja suurtakin lohtua tuli kun Mika Häkkinen otti voiton ongelmistakin huolimatta ja perästä tulivat Michael Schumacher ja jälleen erinomaisen kilpailun ajanut Frentzen Jordanilla.

Frentzeniltä loppui myös polttoaine sillä tankkausjärjestelmä ei antanut varikolla riittävästi bensaa mukaan ja se oli johtaa pieneen katastrofiin. Sarrazin vastasi sittemmin ainoaksi jääneen kilpailunsa kolarista kun auto pyöri ainakin kuusi kertaa ennen lähtösuoraa olleessa mutkassa.

 

[CCMK]

Imola 2.5.1999

Ferrarin päättymätön ja hellittämätön testaus näytti tuottavan tulosta. McLaren pysytteli kuitenkin edellä. Mika Häkkinen oli ajamassa vahvaa kisaa mutta kierroksella 17 Häkkinen ajoi 13 sekunnin johdosta ulos radalta ja keskeytti. Jacques Villeneuven kisa päättyi heti alkuunsa vaihdelaatikon myötä. Häkkisen keskeytettyä Schumi päätti yrittää eri varikkotaktiikkaa kuin Coulthard. Onnistuisiko Schumi voittamaan kilpailun?

Schumacherin pitäisi myös hyödyntää liikennettä ja osata ohittaa oikeaan aikaan. Suurimman haasteen kierroksella ohitettavista antoi Olivier Panis Prostilla joka hidasteli ja lopulta kuitenkin päästi ohi.

Kisassa Mika Salo ajoi keikkakuskina BAR:illa ja keskeytti lopulta ollen maalissa 7:s. Kierroksella 35 Schumi otti riskitaktiikan käyttöön ja se kannatti. Lopulta Schumacher voitti kilpailun. Irvine olisi ollut kolmas ilman moottoririkkoa jonka jälkeen paikan peri Rubens Barrichello. Damon Hill ajoi loistavasti neljänneksi.

39-vuotias britti olisi luultavasti ollut huonommalla sijalla ilman Irvinen öljyjä jotka liukastivat Frentzenin menoa radalla. Coulthardin tappio oli Ron Dennisille suuri pettymys ja Davidin toivottiin parantavan otteitaan pian. Samaan aikaan McLarenilla oli myös Davidin kanssa palkankorotusneuvottelut ja tinkiminen oli alkanut ärsyttää Dennisiä. Jatkoa näihinkin neuvotteluihin seuraisi pian.

 

[CCMK]

Monaco 16.5.1999

Mika Häkkinen voitti erittäin jännittävän aika-ajon jälkeen Michael Schumacherin ja olisiko Häkkinen toista kertaa peräkkäin Monacon voittaja ja ensimmäinen kaksinkertainen suomalaisvoittaja? Se jäisi nähtäväksi. Lähdössä Schumi meni edelle ja Irvine oli heti kärkkymässä sijoitusta. Häkkisen ainoa mahdollisuus olisi ollut päästä edelle.

Ikävä kyllä Schumi harvoin tekee virheitä ja näin Häkkisen voitto oli mennyttä ilman keskeytystä. Mirabeaussa Häkkinen ajoi myös öljyläikkään ja varikkopelin myötä se sinetöi lopulta kolmannen sijan. Häkkisen kilpailun uhkasi pilata myös etusiiven vauriot ja mekaaninen vika vaihdelaatikossa. Tallikaveri Coulthardin vika oli astetta pahempi ja se pilasi kilpailun kokonaan. David keskeytti.

Schumi voitti ja Irvine oli toinen ja Häkkinen oli kolmas. Frentzen ajoi hyvän kisan olemalla neljäs ja vaikean alkukauden jälkeen loput pisteet menivät vaikealla B199:llä ajaneille Fisichellalle ja Wurzille.

Benetton ei ollut tehnyt järjestelyitä viime kaudesta vaikkakin hallintopuolella Richards lähti ja Benettonin omat jäsenet hallitsivat tiimiä sitten alkuvuosien ennen Briatorea. Monacossa vaikeasti käyttäytyvä auto pärjäsi kuitenkin paremmin kuin muilla radoilla. Mestaruustaistelu olisi etenemässä jännittävään suuntaan.