arskar1970
Well-known member
- Liittynyt
- 14.10.2012
- Viestit
- 177
Vanhoja Turun seudun kisojen reittejä metsästyksessä, joten löytyykö joltain Teboil-ralleja edeltäneiden Ampiaisrallien karttoja? Tuntuu olevan aika kiven takana.
Vanhoja rallikarttoja ja -reittejä
- Viestiketjun aloittaja AnttiL
- Aloituspäivämäärä
AnttiL
Reittinörtti
Rally-mapsiin on tullut tukku vanhoja Rantarallien reittejä, mutta päivämäärät puuttuu vuosilta 1995, 1993, 1984, 1981, 1980, 1979 ja 1978. Löytyisikö kenenkään arkistoista?
DC
Helsingin UA
Viimeksi muokattu:
19.8.1995, tuolla päivällä on kilpailukalenterissa, varmuutta ei ole että on tuolloin ajettu.
AnttiL
Reittinörtti
En tiedä kuka on ollut asialla, mutta näitä Rantaralleja on nyt vuodesta 1978 lähtien 32 vuosikertaa
https://www.rally-maps.com/Rantaralli-1978
https://www.rally-maps.com/Rantaralli-1978
DC
Helsingin UA
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1980
25. Hankiralli, ek-kilometreissä mitattuna pisin (507,90 km) "modernin ajan" Hankis. Kilpailu, joka VM:n kisaraportissa ristittiin "Suomen Safariksi". Ainoa, mistä homma jäi vajaaksi, oli itse kisa kärjessä. Niistä Hankiksista, mitä itse on tullut nyt tongittua, tämä on kärjen osalta selvästi tylsin. Ensimmäisellä ek:lla (todellinen puitopätkä Olarissa, josta käytettävissä olevat piirrokset jättävät valitettavasti sen verran arvailujen varaan, että polygonilla on mentävä) tallikaverukset Alen ja Grönholm jakavat pohjat, kakkosella Markku kampeaa itsensä kärkeen, mutta kolmosesta eteenpäin koko kisa on yhtä Uffe-show'ta. Kenelläkään ei ole jakoa inkoolaisen vauhtiin. Tämä on vuoden 1981 Tunturin ohella takuulla Grönholmin uran hienoin voitto, ja samalla maukas revanssi Alenista, joka oli edellisvuonna lyönyt Uffen huikeassa voittotaistelussa (tästä lisää myöhemmin).
Tappio ei selvästikään ollut helppo paikka Markulle, joka myöhemmin keväällä otti kisaan melko voimakkain sanankääntein kantaa VM:n palstallaan. Nimiä ei toki mainita, mutta on vaikeaa olla yhdistämättä vertausta juuri Grönholmiin. Kenties Uffen juuri ennen taukoa Vassbölen pätkälle (EK23) ajamat 23 sekunnin haamupohjat olivat Markulle liikaa? Joka tapauksessa, epäily (tai suoranainen väite) siitä, ettei "reitti ole kaikille salainen", on aika kova.
Reitistä muuten nostettakoon esiin erikoinen EK2, jonka pohja-aika (Alen) oli kokonaiset 55 sekuntia, mahtava lähes 32-kilometrinen Homma sekä Evon maisemissa ajettu Iso-Äiniön nimellä kulkenut pätkä, jonka osia tulisi myöhemmin tutuksi niin Hankiksesta kuin Jyskälästäkin.
Grönholm/Rehnström voittajakorokkeella Kalastajatorpassa sunnuntai-aamun valjettua. Ja koska kyseessä oli korkea profiilin tapahtuma, oli voittajahaastattelua tekemässä juuri Lake Placidin talvikisoista kotiutunut urheiluselostajien sen hetkinen kuningas "Höyry" Häyrinen.
Pekka Toivosen briljanttia sanailua.
Markku ei ollut lopputuloksen vilpittömyydestä kovin vakuuttunut.
25. Hankiralli, ek-kilometreissä mitattuna pisin (507,90 km) "modernin ajan" Hankis. Kilpailu, joka VM:n kisaraportissa ristittiin "Suomen Safariksi". Ainoa, mistä homma jäi vajaaksi, oli itse kisa kärjessä. Niistä Hankiksista, mitä itse on tullut nyt tongittua, tämä on kärjen osalta selvästi tylsin. Ensimmäisellä ek:lla (todellinen puitopätkä Olarissa, josta käytettävissä olevat piirrokset jättävät valitettavasti sen verran arvailujen varaan, että polygonilla on mentävä) tallikaverukset Alen ja Grönholm jakavat pohjat, kakkosella Markku kampeaa itsensä kärkeen, mutta kolmosesta eteenpäin koko kisa on yhtä Uffe-show'ta. Kenelläkään ei ole jakoa inkoolaisen vauhtiin. Tämä on vuoden 1981 Tunturin ohella takuulla Grönholmin uran hienoin voitto, ja samalla maukas revanssi Alenista, joka oli edellisvuonna lyönyt Uffen huikeassa voittotaistelussa (tästä lisää myöhemmin).
Tappio ei selvästikään ollut helppo paikka Markulle, joka myöhemmin keväällä otti kisaan melko voimakkain sanankääntein kantaa VM:n palstallaan. Nimiä ei toki mainita, mutta on vaikeaa olla yhdistämättä vertausta juuri Grönholmiin. Kenties Uffen juuri ennen taukoa Vassbölen pätkälle (EK23) ajamat 23 sekunnin haamupohjat olivat Markulle liikaa? Joka tapauksessa, epäily (tai suoranainen väite) siitä, ettei "reitti ole kaikille salainen", on aika kova.
Reitistä muuten nostettakoon esiin erikoinen EK2, jonka pohja-aika (Alen) oli kokonaiset 55 sekuntia, mahtava lähes 32-kilometrinen Homma sekä Evon maisemissa ajettu Iso-Äiniön nimellä kulkenut pätkä, jonka osia tulisi myöhemmin tutuksi niin Hankiksesta kuin Jyskälästäkin.
Grönholm/Rehnström voittajakorokkeella Kalastajatorpassa sunnuntai-aamun valjettua. Ja koska kyseessä oli korkea profiilin tapahtuma, oli voittajahaastattelua tekemässä juuri Lake Placidin talvikisoista kotiutunut urheiluselostajien sen hetkinen kuningas "Höyry" Häyrinen.
Pekka Toivosen briljanttia sanailua.
Markku ei ollut lopputuloksen vilpittömyydestä kovin vakuuttunut.
AnttiL
Reittinörtti
Näitä vastaavia on kyllä ajettu Brittein sarjassa https://www.rally-maps.com/Mazda-Winter-Rally-1989/Bournmouth , https://www.rally-maps.com/National-Breakdown-Rally-1987
Hankirallien arkistointi on kyllä jälleen iso kulttuuriteko, nostan hattuani käyttäjälle DC
Onzah
Mediamies
Hienoa työtä DC, ja muutkin viime aikoina reittejä digitoineet! Hienoa nähdä että suomalaisia rallireittejä saadaan runsain mitoin palveluun!
Noista Uffen pohjista Hankiksessa vielä sen verran, että Inkoon seuduillahan tuossa EK23:sen tapauksessa ajettiin, eiköhän tuo ollut Uffelle vain tuttu tie.
Noista Uffen pohjista Hankiksessa vielä sen verran, että Inkoon seuduillahan tuossa EK23:sen tapauksessa ajettiin, eiköhän tuo ollut Uffelle vain tuttu tie.
DC
Helsingin UA
Joo, kyllähän Grönholm perinteisesti oli vahvimmillaan juuri tuolla Inkoo/Karjaa/Kirkkonummi-seudulla, mutta 1980 eroa muihin taisi tulla vielä tavallistakin enemmän. Ja varmaan tilanne oli Markulle siinäkin mielessä omituinen ja erikoinen, että tallikaverilta tuli Suomessa pataan - ja vieläpä Hankiksessa, joka kuitenkin oli myös Alenin "kotiralli". Taistelussa Grönholm vs. Alen pätkäajat menivät 1980 lopulta Uffelle numeroin 25-17-1.
DC
Helsingin UA
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1979
Vuonna 1979 Hankiralli oli uuden äärellä: ensimmäistä kertaa ajettiin ilman tupakkamainoksia ja kisan pitkä tauko vietettiin sekin Helsingissä. Poikkeuksellisesti kisa ajettiin kokonaisuudessaan Uudenmaan läänin alueella, ja vuoden 1980 juhlakisaan jo valmistautuessa kisa oli myöskin totuttua lyhyempi; ek-kilometrejä kertyi vain reilut 300. Joskin lukumääräisesti pätkiä oli ihan totuttuun mallin (42, joista kolme peruttiin). Lähtölista ei sekään ollut ihan paras mahdollinen. Poissa olivat Ford-miehet Mikkola ja Vatanen, edellisvuoden voittaja Airikkala kuin myös kisan tuossa vaiheessa neljästi voittanut Blomqvist. Fordin värejä kisassa puolusti Kyösti Hämäläinen, saaden tulitukea Lasse Lammelta ja "Nakke" Valtaharjulta. Autonovon ajattamilla tehtaan Fiateilla olivat viivalla Alen ja Grönholm, ja ruotsalaisten mainetta oli saapunut puolustamaan Per Eklund. Autona ei tosin ollut tuttu Saab, vaan Hankiksen reitille ehkä hieman heikosti sopiva Porsche. Näiden lisäksi kärkikamppailuihin olisi ennalta laskettava mukaan Henkka Toivonen Talbotilla, sekä kaksi edellistä SM-rallia jo tuolloin museoautoksi tuomitulla Saab 96:lla voittanut Antero Laine.
Tällä kertaa reitti ei suuntautunutkaan aluksi länteen vaan Mäntsälä-Pukkila-Askola-Sipoo suunnalle. Rajuimmin aloittavat hurjaan ajovireeseen yltynyt Laine (jonka kotikulmilla reitti toki tuolloin liikkui) ja vähemmän yllättäen Alen. Viiden pätkän jälkeen Antsa oli kuusi sekuntia Markun edellä, mutta kutoselle kellokoskelainen kiskaisi 11 sekunnin pohjat ja johtomarginaalia olikin hetkessä 17 sekuntia. Markku ei tietenkään moista hyvällä katsonut, ja iski EK7:lla vielä entistäkin hurjemmin. Tuloksena neljän minuutin nostotalkoot ja putoaminen kauas kärjestä. Menin ulos ihan omaa hulluttani, Markku kommentoi. Mutta kyllä se tästä vielä. Hetkeksikään ei hellätä. Kun kymmenen pätkän jälkeen ynnäiltiin tuloksia Orimattilan kokoomatauolla, todettiin Laineen johtavan kisaa jo lähes kahdella minuutilla ennen Henkka Toivosta. Kyösti Hämäläinen oli kolmantena ennen bensansyöttöhäiriöiden hidastamaa Grönholmia. Paljon ehtisi kuitenkin vielä loppuyön aikana tapahtua. Ensin vaikeuksiin joutui Toivonen, joka menetti aikaa EK11:lla vaihdelaatikkomurheiden takia. Laatikko oli pakko vaihtaa pätkän jälkeen huollossa, ja AT-pisteet juoksivat uhkaavasti. Tästä sisuuntuneena Henkka vetäisi huimia pohjia pätkille 12, 13, 14 ja 16, mutta sitten kuvaan astuikin ylitsepääsemättömiä ongelmia. Annetaan Pekka Toivosen kisaraportin kertoa, mitä EK16:n jälkeisellä siirtymällä tapahtui: Henkka ja Juha Paajanen tutkiskelivat ja laskivat tilannetta sisällä autossa, kun tien ohessa vilahti ohi tiekirjan tiedoista poikkeava nopeusrajoitusmerkki. 200 metrin päässä oli tutka, joka ilmoitti poikien ajaneen 82 km:n tuntinopeudella. Järjestäjien puolustukseksi tiekirjan paikalle osoittamaan 80 km:n nopeusrajoitukseen on sanottava, että tietyö, jonka vuoksi 60 km:n nopeusrajoitus oli asetettu, oli tullut paikalle vasta tiekirjan valmistumisen jälkeen. Palkintotuomaristo käsitteli asian Kalastajatorpan tauolla, ja tuomio oli armoton: kilpailijapari numero 3 Toivonen/Paajanen suljettiin kilpailusta. Yhtään sen paremmin ei käynyt Laineelle; toiseksi viimeisellä pätkällä ennen taukoa (HS ja jopa VM raportoivat virheellisesti tämän tapahtuneen taukoa edeltäneellä pätkällä) Saabin alatukivarsi napsahti poikki ns. täydestä laulusta ja täysin ylivoimainen usean minuutin johtoasema vaihtui silmänräpäyksessä täystuhoon. Muutamaa pätkää aiemmin (EK13) omat mahdollisuutensa oli sössinyt myös Suurajo-voittaja Hämäläinen. Minä olin jo valmis keskeyttämään, Kyösti kertoi. Makasimme oikein tosi syvällä penkassa ja ehdin jo vaihtaa pieksut ajotossujen sijaan, kun aktiiviset isännät kantoivat auton puoliväkisin takaisin tielle. Eihän sitä siihen kehdannut jäädä, kun toiset olivat tehneet niin paljon nostotöitä. Lähdettiin jatkamaan. Minuuttikaupalla lumitöitä oli tehnyt myös Eklund Porschellaan, sijoitus taukotilanteessa vasta 24. Eklundilla oli myös terveisiä järjestäjien suuntaan: Olisiko mitenkään mahdollista, jos ensi vuonna vaikka noin muodon vuoksi auraisitte hieman enemmän kuin kaksi erikoiskoetta? Muiden koheltaessa kärkeen oli noussut kuin varkain Grönholm, jonka taukojohto kirjattiin lukemin minuutti ja 21 sekuntia. Toisena vaani hurjan nousun ulosajonsa jälkeen tehnyt Alen. Tauolla Markku huikkasi sangen markkumaiset kommentit: Nyt mennään kaikki tai ei mitään.
Edessä olisi mielenkiintoinen voittokamppailu, suuntautuisihan reitti ensin Markulle kovin tutulle Karkkilan seudulle ja sieltä sitten läntiselle Uudellemaalle, jonka tiedettiin olevan lähtökohtaisesti Uffen heiniä. Markku aloitti tauon jälkeen vahvasti. Kahdella ensimmäisellä pätkällä Uffen johdosta suli 12 sekuntia pois. Mutta sitten EK23:lla mentiin taas turhan vauhdikkaasti. Joo, me tultiin hullun kovaa. Se oli sellainen oikealle taittuva kaarre, johon pitäisi mennä kakkosella. Minä yritin sinne nelonen silmässä. Tietäähän sen, ulos meni niin että rytisi. Markun onneksi suistuminen tapahtui paikassa, jossa oli reippaasti nostoväkeä paikalla. Aikatappiota tuli vain minuutin verran. Kun samanaikaisesti lähestyttiin Karkkilaa, ei Markulla ollut syytä luovuttaa. Esimakua saatiin jo Haimoon pätkällä (EK26, viiden sekunnin pohjat), mutta seuraavalla Ahmoon pätkällä vasta kunnolla tärähtikin. Markku raivosi vajaan kahdeksan kilometrin osuuden 20 sekuntia nopeammin kuin kukaan muu! Ja kun seuraavaksi ohjelmassa oli Markun läpikotaisin tuntema Antiainen, tiedettiin jo odottaa toista rajua aikaa. Kello pysähtyi Antiaisissa aikaan 9:06 - se tiesi 29 sekunnin pohja-aikaa! Kiiki ehti jo jossain vaiheessa kysyä, että onko mulla taas kaikki kaverit katsomassa kun pitää koko ajan näyttää. Tuskin kesämökkitietä on koskaan laskettu menemään sillä tahdilla. Grönholm onnistui vielä hetken puolustamaan johtoaan, mutta Hyönölässä (EK30) kärkipaikka lopulta vaihtui. Markku ehti kelata noin puolen minuutin johdon ennen EK37:ää, mutta juuri kun oltiin lähestymässä Uffen kotinurkkia, inkoolainen ratkaisi pelin itse; Fiatia kaivettiin penkasta yli kolme minuuttia ja Markku sai körötellä rauhassa maaliin. Hallitseva FIA-Cupin mestari ja Suomen mestari kuittasi näin vihdoin myös Hankiksen nimiinsä. Myös Hämäläinen ja Eklund nostivat itsensä lopulta kympin sakkiin. Tauon jälkeen reitin länsipuolen isoilla teillä Eklund kiskaisi Porschella jopa viidesti pohja-ajan.
Markkua nostetaan EK7:lla. Taistelu kärkipaikasta vaihtuu neljän minuutin takaa-ajoasemaan.
EK37 ja kilpailun lopullinen ratkaisu yön pimeydessä; Grönholm on ajanut ulos ja nostotalkoisiin hukkuu kolme ja puoli minuuttia. Markku karkaa vastustamattomasti voittoon.
Kyllä nyt kelpaa Kalastajatorpan illassa nostaa maljaa (kuva: https://www.ewrc-results.com/image/383213/)
Vuonna 1979 Hankiralli oli uuden äärellä: ensimmäistä kertaa ajettiin ilman tupakkamainoksia ja kisan pitkä tauko vietettiin sekin Helsingissä. Poikkeuksellisesti kisa ajettiin kokonaisuudessaan Uudenmaan läänin alueella, ja vuoden 1980 juhlakisaan jo valmistautuessa kisa oli myöskin totuttua lyhyempi; ek-kilometrejä kertyi vain reilut 300. Joskin lukumääräisesti pätkiä oli ihan totuttuun mallin (42, joista kolme peruttiin). Lähtölista ei sekään ollut ihan paras mahdollinen. Poissa olivat Ford-miehet Mikkola ja Vatanen, edellisvuoden voittaja Airikkala kuin myös kisan tuossa vaiheessa neljästi voittanut Blomqvist. Fordin värejä kisassa puolusti Kyösti Hämäläinen, saaden tulitukea Lasse Lammelta ja "Nakke" Valtaharjulta. Autonovon ajattamilla tehtaan Fiateilla olivat viivalla Alen ja Grönholm, ja ruotsalaisten mainetta oli saapunut puolustamaan Per Eklund. Autona ei tosin ollut tuttu Saab, vaan Hankiksen reitille ehkä hieman heikosti sopiva Porsche. Näiden lisäksi kärkikamppailuihin olisi ennalta laskettava mukaan Henkka Toivonen Talbotilla, sekä kaksi edellistä SM-rallia jo tuolloin museoautoksi tuomitulla Saab 96:lla voittanut Antero Laine.
Tällä kertaa reitti ei suuntautunutkaan aluksi länteen vaan Mäntsälä-Pukkila-Askola-Sipoo suunnalle. Rajuimmin aloittavat hurjaan ajovireeseen yltynyt Laine (jonka kotikulmilla reitti toki tuolloin liikkui) ja vähemmän yllättäen Alen. Viiden pätkän jälkeen Antsa oli kuusi sekuntia Markun edellä, mutta kutoselle kellokoskelainen kiskaisi 11 sekunnin pohjat ja johtomarginaalia olikin hetkessä 17 sekuntia. Markku ei tietenkään moista hyvällä katsonut, ja iski EK7:lla vielä entistäkin hurjemmin. Tuloksena neljän minuutin nostotalkoot ja putoaminen kauas kärjestä. Menin ulos ihan omaa hulluttani, Markku kommentoi. Mutta kyllä se tästä vielä. Hetkeksikään ei hellätä. Kun kymmenen pätkän jälkeen ynnäiltiin tuloksia Orimattilan kokoomatauolla, todettiin Laineen johtavan kisaa jo lähes kahdella minuutilla ennen Henkka Toivosta. Kyösti Hämäläinen oli kolmantena ennen bensansyöttöhäiriöiden hidastamaa Grönholmia. Paljon ehtisi kuitenkin vielä loppuyön aikana tapahtua. Ensin vaikeuksiin joutui Toivonen, joka menetti aikaa EK11:lla vaihdelaatikkomurheiden takia. Laatikko oli pakko vaihtaa pätkän jälkeen huollossa, ja AT-pisteet juoksivat uhkaavasti. Tästä sisuuntuneena Henkka vetäisi huimia pohjia pätkille 12, 13, 14 ja 16, mutta sitten kuvaan astuikin ylitsepääsemättömiä ongelmia. Annetaan Pekka Toivosen kisaraportin kertoa, mitä EK16:n jälkeisellä siirtymällä tapahtui: Henkka ja Juha Paajanen tutkiskelivat ja laskivat tilannetta sisällä autossa, kun tien ohessa vilahti ohi tiekirjan tiedoista poikkeava nopeusrajoitusmerkki. 200 metrin päässä oli tutka, joka ilmoitti poikien ajaneen 82 km:n tuntinopeudella. Järjestäjien puolustukseksi tiekirjan paikalle osoittamaan 80 km:n nopeusrajoitukseen on sanottava, että tietyö, jonka vuoksi 60 km:n nopeusrajoitus oli asetettu, oli tullut paikalle vasta tiekirjan valmistumisen jälkeen. Palkintotuomaristo käsitteli asian Kalastajatorpan tauolla, ja tuomio oli armoton: kilpailijapari numero 3 Toivonen/Paajanen suljettiin kilpailusta. Yhtään sen paremmin ei käynyt Laineelle; toiseksi viimeisellä pätkällä ennen taukoa (HS ja jopa VM raportoivat virheellisesti tämän tapahtuneen taukoa edeltäneellä pätkällä) Saabin alatukivarsi napsahti poikki ns. täydestä laulusta ja täysin ylivoimainen usean minuutin johtoasema vaihtui silmänräpäyksessä täystuhoon. Muutamaa pätkää aiemmin (EK13) omat mahdollisuutensa oli sössinyt myös Suurajo-voittaja Hämäläinen. Minä olin jo valmis keskeyttämään, Kyösti kertoi. Makasimme oikein tosi syvällä penkassa ja ehdin jo vaihtaa pieksut ajotossujen sijaan, kun aktiiviset isännät kantoivat auton puoliväkisin takaisin tielle. Eihän sitä siihen kehdannut jäädä, kun toiset olivat tehneet niin paljon nostotöitä. Lähdettiin jatkamaan. Minuuttikaupalla lumitöitä oli tehnyt myös Eklund Porschellaan, sijoitus taukotilanteessa vasta 24. Eklundilla oli myös terveisiä järjestäjien suuntaan: Olisiko mitenkään mahdollista, jos ensi vuonna vaikka noin muodon vuoksi auraisitte hieman enemmän kuin kaksi erikoiskoetta? Muiden koheltaessa kärkeen oli noussut kuin varkain Grönholm, jonka taukojohto kirjattiin lukemin minuutti ja 21 sekuntia. Toisena vaani hurjan nousun ulosajonsa jälkeen tehnyt Alen. Tauolla Markku huikkasi sangen markkumaiset kommentit: Nyt mennään kaikki tai ei mitään.
Edessä olisi mielenkiintoinen voittokamppailu, suuntautuisihan reitti ensin Markulle kovin tutulle Karkkilan seudulle ja sieltä sitten läntiselle Uudellemaalle, jonka tiedettiin olevan lähtökohtaisesti Uffen heiniä. Markku aloitti tauon jälkeen vahvasti. Kahdella ensimmäisellä pätkällä Uffen johdosta suli 12 sekuntia pois. Mutta sitten EK23:lla mentiin taas turhan vauhdikkaasti. Joo, me tultiin hullun kovaa. Se oli sellainen oikealle taittuva kaarre, johon pitäisi mennä kakkosella. Minä yritin sinne nelonen silmässä. Tietäähän sen, ulos meni niin että rytisi. Markun onneksi suistuminen tapahtui paikassa, jossa oli reippaasti nostoväkeä paikalla. Aikatappiota tuli vain minuutin verran. Kun samanaikaisesti lähestyttiin Karkkilaa, ei Markulla ollut syytä luovuttaa. Esimakua saatiin jo Haimoon pätkällä (EK26, viiden sekunnin pohjat), mutta seuraavalla Ahmoon pätkällä vasta kunnolla tärähtikin. Markku raivosi vajaan kahdeksan kilometrin osuuden 20 sekuntia nopeammin kuin kukaan muu! Ja kun seuraavaksi ohjelmassa oli Markun läpikotaisin tuntema Antiainen, tiedettiin jo odottaa toista rajua aikaa. Kello pysähtyi Antiaisissa aikaan 9:06 - se tiesi 29 sekunnin pohja-aikaa! Kiiki ehti jo jossain vaiheessa kysyä, että onko mulla taas kaikki kaverit katsomassa kun pitää koko ajan näyttää. Tuskin kesämökkitietä on koskaan laskettu menemään sillä tahdilla. Grönholm onnistui vielä hetken puolustamaan johtoaan, mutta Hyönölässä (EK30) kärkipaikka lopulta vaihtui. Markku ehti kelata noin puolen minuutin johdon ennen EK37:ää, mutta juuri kun oltiin lähestymässä Uffen kotinurkkia, inkoolainen ratkaisi pelin itse; Fiatia kaivettiin penkasta yli kolme minuuttia ja Markku sai körötellä rauhassa maaliin. Hallitseva FIA-Cupin mestari ja Suomen mestari kuittasi näin vihdoin myös Hankiksen nimiinsä. Myös Hämäläinen ja Eklund nostivat itsensä lopulta kympin sakkiin. Tauon jälkeen reitin länsipuolen isoilla teillä Eklund kiskaisi Porschella jopa viidesti pohja-ajan.
Markkua nostetaan EK7:lla. Taistelu kärkipaikasta vaihtuu neljän minuutin takaa-ajoasemaan.
EK37 ja kilpailun lopullinen ratkaisu yön pimeydessä; Grönholm on ajanut ulos ja nostotalkoisiin hukkuu kolme ja puoli minuuttia. Markku karkaa vastustamattomasti voittoon.
Kyllä nyt kelpaa Kalastajatorpan illassa nostaa maljaa (kuva: https://www.ewrc-results.com/image/383213/)
DC
Helsingin UA
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1981
Uusinta, joka jäi näkemättä. Grönholmilla olisi ollut puolustettavana edellisvuoden voitto ja Henkka Toivosella (joka oli 1981 ainoa suomalaisammattilainen joka saapui kesken Portugalin harjoitusten Hankikseen) olisi ollut pöydällä revanssi Grönholmista - taistelu Tunturissahan oli päättynyt Uffen voittoon ja isoilla otsikoilla myös lehtien sivuille. Tämän foorumin lukijoille tuskin tarvitsee sen kummemmin valottaa, mitä Kirkkonummella vuorokauden juuri vaihduttua rallin aatoksi 26.2.1981 tapahtui. Onnettomuuden johdosta Fiatin maahantuoja Autonovo veti kilpailusta pois myös toisen autonsa. Näin ollen myös Mikko Sundströmin nimi vedettiin yli ennen kuin rallia oli ajettu metriäkään. Hankalaan tilanteeseen joutui myös Grönholmin lähipiiriin kuulunut Robi Gröndahl, joka oli istutettu Stig Blomqvistin tehdas-Saabin kyytiin Björn Cederbergin ollessa estynyt. Millään tavoin väittämättä, että näillä asioilla olisi yhteys toisiinsa, Gröndahl ajatti Stigun kakkosen lähtöön seitsemän minuuttia etuajassa, eikä tällaisen aikarangaistuksen jälkeen voittotaisteluun ollut asiaa edes itsellään Hankirallin kuninkaalla Blomqvistilla. Sen verran reippaasti Stigu loppumatkan tuli, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin hän olisi ilman AT-pisteitä ehtinytkään. Vuonna 1980 kisa oli mennyt pipariksi Suomen maahantuojan valmistaman 99 Turbon osoittauduttua sudeksi, mutta nyt alla oli tehtaan kilpaosaston Trollhättanissa valmistama yksilö. Muuten kisassa nähtiin eräänlainen ennakkonäytös vuoden 1989 Suurajoista, kun puolen tunnin sisään koko kärkikolmikko siirtyi teknisten vikojen takia katsomoon. Kyösti Hämäläisen, Toivosen ja Timo Mäkelän keskeytysten jälkeen Lasse Lammella oli kohtalaisen helppo työ napata ensimmäinen neljästä Hankis-voitostaan.
VM 4/81
Uusinta, joka jäi näkemättä. Grönholmilla olisi ollut puolustettavana edellisvuoden voitto ja Henkka Toivosella (joka oli 1981 ainoa suomalaisammattilainen joka saapui kesken Portugalin harjoitusten Hankikseen) olisi ollut pöydällä revanssi Grönholmista - taistelu Tunturissahan oli päättynyt Uffen voittoon ja isoilla otsikoilla myös lehtien sivuille. Tämän foorumin lukijoille tuskin tarvitsee sen kummemmin valottaa, mitä Kirkkonummella vuorokauden juuri vaihduttua rallin aatoksi 26.2.1981 tapahtui. Onnettomuuden johdosta Fiatin maahantuoja Autonovo veti kilpailusta pois myös toisen autonsa. Näin ollen myös Mikko Sundströmin nimi vedettiin yli ennen kuin rallia oli ajettu metriäkään. Hankalaan tilanteeseen joutui myös Grönholmin lähipiiriin kuulunut Robi Gröndahl, joka oli istutettu Stig Blomqvistin tehdas-Saabin kyytiin Björn Cederbergin ollessa estynyt. Millään tavoin väittämättä, että näillä asioilla olisi yhteys toisiinsa, Gröndahl ajatti Stigun kakkosen lähtöön seitsemän minuuttia etuajassa, eikä tällaisen aikarangaistuksen jälkeen voittotaisteluun ollut asiaa edes itsellään Hankirallin kuninkaalla Blomqvistilla. Sen verran reippaasti Stigu loppumatkan tuli, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mihin hän olisi ilman AT-pisteitä ehtinytkään. Vuonna 1980 kisa oli mennyt pipariksi Suomen maahantuojan valmistaman 99 Turbon osoittauduttua sudeksi, mutta nyt alla oli tehtaan kilpaosaston Trollhättanissa valmistama yksilö. Muuten kisassa nähtiin eräänlainen ennakkonäytös vuoden 1989 Suurajoista, kun puolen tunnin sisään koko kärkikolmikko siirtyi teknisten vikojen takia katsomoon. Kyösti Hämäläisen, Toivosen ja Timo Mäkelän keskeytysten jälkeen Lasse Lammella oli kohtalaisen helppo työ napata ensimmäinen neljästä Hankis-voitostaan.
VM 4/81
AnttiL
Reittinörtti
Montessa ei ole usein yleisöpätkiä ajettu, mutta näköjään 1987 tällainen ratapätkä
https://www.rally-maps.com/Rallye-Monte-Carlo-1987/l-Alpe-d-Huez
https://www.rally-maps.com/Rallye-Monte-Carlo-1987/l-Alpe-d-Huez
DC
Helsingin UA
AnttiL
Reittinörtti
Andros Trophyssä on joskus ainakin ajettu tuolla. Ja jossain ranskalaisessa pyöräilykisassa.
AnttiL
Reittinörtti
Oli muuten hyvä bongaus DC:ltä toi video, eihän toi reitti oikeesti ole mikään rata vaan koko ajan ylämäkeä. Videon ja street view'n perusteella se menee näin
https://www.mapfab.com/map/ATfz/Alpe-d'Huez-1987
EDIT: Andros Trophyssä siis ajettu sitä rataa joka alunperin oli merkattu rallymapsiin, oikeasti 1987 ajettiinkin mäkikoe, joka on tuttu Tour de Francesta. Päivitetty rally-mapsiin.
https://www.mapfab.com/map/ATfz/Alpe-d'Huez-1987
EDIT: Andros Trophyssä siis ajettu sitä rataa joka alunperin oli merkattu rallymapsiin, oikeasti 1987 ajettiinkin mäkikoe, joka on tuttu Tour de Francesta. Päivitetty rally-mapsiin.
Viimeksi muokattu:
DC
Helsingin UA
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1990
Sarjassamme ns. kulttikisoja: Hankiralli 1990. Tämän voisi varmaankin tiivistää sanapariin uho ja tuho.
Kyseessä oli ensimmäinen (melkein) kokonaan ennakkotutustuttava Hankis. Nuotitusaikaa oli varattu neljä päivää ja Kanajärven erikoiskoetta lukuunottamatta (paikallinen tienhoitokunta oli ollut ankarasti ennakkotutustumista vastaan) koko 371,3-kilometrinen reitti oli nuotitettavissa.
Talvi 1989-1990 oli ollut hyvin leuto ja pari viikkoa ennen Hankista oli lumen puutteen takia jouduttu perumaan MM-sarjasta Ruotsin ralli. Suomen puolella oli kenties jopa MM-sarjaakin enemmän paineita; kyseessä oli järjestyksessään 35. kilpailu, juhla-Hankis, jolle oli FISA:n konttorilta Pariisista saatu EM-kerroin 10 - never before, never again. Kisaa edeltäneenä viikonloppuna kelit muuttuivat talvisemmaksi ja ralli päätettiin ajaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Järjestäjien suureksi epäonneksi keli palasi hyvin leudoksi ralliviikolla ja kisa jouduttiin ajamaan osin täysin kesäkelissä - mitä nyt piikkipyörillä toki. Kisan aikana lämpötila nousi pahimmillaan jopa kymmeneen plusasteeseen. Itse reitti oli taattua 80- ja 90-lukujen vaihteen Hankista. Juhlavuoden kunniaksi oli toki hieman laitettu ekstraa peliin, ja kisan toinen päivä (lauantai) käsitti peräti 251,53 ek-kilometriä. 1990-luvun kisoista ilmeisesti ainoastaan vuoden 1995 Suurajojen lauantai pystyy pistämään paremmaksi (258,53 km). Käytännössä tuo päivä oli edellisen vuoden rallin lauantain toisinto, mutta ns. vastaseen ja muutamalla uusvanhalla (Valkeaviita, Laaha) sekä yhdellä täysin uudella Hankis-pätkällä (Oinasjärvi) höystettynä.
Itse kisahan oli juhlavuodelle todella sopiva huikeita juonenkäänteitä sisältänyt kamppailu. Mikael Sundströmin Mazdan turboletku irtosi heti ykköspätkällä (kenties merkittävin rallitapahtuma jota olen omin silmin ollut todistamassa) ja edellisvuoden voittaja putosi heti kolmen minuutin päähän kärjestä. Omaksi ja koko kilpailun onneksi Mikko oli juuri tuolloin kenties uransa kovimmassa vedossa, ainakin kotimaisen uransa ehdottomalla huipulla juuri ennen valitettavaa alamäkeä. Aluksi kisan voitosta kamppailivat keltaisilla Delta HF Integraleilla Basti Lindholm ja Antsa Laine, mutta taistelun ollessa tiukimmillaan hajosi Laineen Lanciasta Mommilan erikoiskokeella (EK7) voimansiirto ja kisa loppui hänen osaltaan siihen. Näin ollen yhdeksän erikoiskokeen jälkeen palattiin Espoon Dipoliin yötauolle tilanteessa:
1. Lindholm 1:10.51
2. Lampi 1:13.00
3. Joki 1:13.18 (a)
4. Sundström 1:13.19
5. Kumpumäki 1:15.50 (N)
Tässä vaiheessa huomio tietysti kiinnittyy ensisijaisesti Harry Joen täysin pervoon suoritukseen etuvetoisella Peugeot 309 GTI:llä, eikä syyttä. Toisena, pitkän pitkänä kilpailupäivänä Sundström lähti raivokkaasta ajamaan kiinni epätoivoisen tuntuista kahden ja puolen minuutin eroa. Muuralan kuningas latoi tauluun aivan timanttisia aikoja toinen toisensa perään; kun kahden aikaan iltapäivällä saavuttiin Forssaan tauolle, oli Mikko ajanut pohjat seitsemälle päivän kahdeksasta erikoiskokeesta. Kun kahdeksan pätkää oli jäljellä, Bastin johto oli minuutti ja 23 sekuntia. Suntta kiskoi tauon jälkeisillä pätkillä aivan kipeitä aikoja ja Lindholmin johti hupeni silmissä. Kuuden seuraavan pätkän aikana Sundström kavensi Lindholmin johtoa käsittämättömät 50 sekuntia. Kun vielä Patamon ek:lla (EK19) Lancian kannentiiviste alkoi vuotaa, oli Lindholmin voitto todella vakavasti uhattuna. Lopullinen ratkaisu nähtiin muutamaa pätkää myöhemmin uudella Oinasjärven ek:lla. Basti lipsautti pihalle ja putosi kisassa kolmanneksi, yli 10 minuutin päähän Sundströmistä.
Dramatiikka ei suinkaan loppunut toki siihen; Suntan Mazdasta alkoivat käytettävissä olevat vaiheet hävitä ja kaikki huipentui viimeiselle, pitkälle siirtymälle Vanhakylän pätkältä Espoon Dipolissa odottavia maalisermonioita. Koska auto oli hieman ns. reissussa rähjääntynyt, päätti Sundström Kehä I:stä itään päin lasketellessaan käyttää autonsa Tapiolan Esson pesuautomaatissa (no kidding). Kun tästä päästiin liikkeelle, hupeni Mazdasta pian viimeinenkin eteenpäin vievä vaihde ja viimeiset sadat metrit Mikko ja Juha Repo tulivat pakilla maalikorokkeelle.
Valitettavasti suurin draama nähtiin vasta kisan jälkeen, kun Helsingin UA:n toimistolle alkoi saapua laskuja rallissa käytettyjen teiden kunnostuksista. Kuten Esa Illoisen mainiossa Hankis-kirjassa todetaan, alkoi tässä vaiheessa toimiston(kin) väellä "nousta hiukset pystyyn". Kun lähes samanaikaisesti Suomeen oli iskemässä sekä kaikkien aikojen lama, että HUA:n Ahvenistolla perinteisesti järjestämä EM-rallicross alkoi menettää vetovoimaansa, voidaan "lopun alku" helposti asemoida juuri tähän vuoteen 1990.
Suntta ja pakilla maaliin. Long live the king.
p.s. Harry Joki suistui lauantai-aamun ensimmäisellä pätkällä yli neljäksi minuutiksi ojaan. Jokainen ottakoot Joen loppuajasta tuon ajan pois.
Sarjassamme ns. kulttikisoja: Hankiralli 1990. Tämän voisi varmaankin tiivistää sanapariin uho ja tuho.
Kyseessä oli ensimmäinen (melkein) kokonaan ennakkotutustuttava Hankis. Nuotitusaikaa oli varattu neljä päivää ja Kanajärven erikoiskoetta lukuunottamatta (paikallinen tienhoitokunta oli ollut ankarasti ennakkotutustumista vastaan) koko 371,3-kilometrinen reitti oli nuotitettavissa.
Talvi 1989-1990 oli ollut hyvin leuto ja pari viikkoa ennen Hankista oli lumen puutteen takia jouduttu perumaan MM-sarjasta Ruotsin ralli. Suomen puolella oli kenties jopa MM-sarjaakin enemmän paineita; kyseessä oli järjestyksessään 35. kilpailu, juhla-Hankis, jolle oli FISA:n konttorilta Pariisista saatu EM-kerroin 10 - never before, never again. Kisaa edeltäneenä viikonloppuna kelit muuttuivat talvisemmaksi ja ralli päätettiin ajaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Järjestäjien suureksi epäonneksi keli palasi hyvin leudoksi ralliviikolla ja kisa jouduttiin ajamaan osin täysin kesäkelissä - mitä nyt piikkipyörillä toki. Kisan aikana lämpötila nousi pahimmillaan jopa kymmeneen plusasteeseen. Itse reitti oli taattua 80- ja 90-lukujen vaihteen Hankista. Juhlavuoden kunniaksi oli toki hieman laitettu ekstraa peliin, ja kisan toinen päivä (lauantai) käsitti peräti 251,53 ek-kilometriä. 1990-luvun kisoista ilmeisesti ainoastaan vuoden 1995 Suurajojen lauantai pystyy pistämään paremmaksi (258,53 km). Käytännössä tuo päivä oli edellisen vuoden rallin lauantain toisinto, mutta ns. vastaseen ja muutamalla uusvanhalla (Valkeaviita, Laaha) sekä yhdellä täysin uudella Hankis-pätkällä (Oinasjärvi) höystettynä.
Itse kisahan oli juhlavuodelle todella sopiva huikeita juonenkäänteitä sisältänyt kamppailu. Mikael Sundströmin Mazdan turboletku irtosi heti ykköspätkällä (kenties merkittävin rallitapahtuma jota olen omin silmin ollut todistamassa) ja edellisvuoden voittaja putosi heti kolmen minuutin päähän kärjestä. Omaksi ja koko kilpailun onneksi Mikko oli juuri tuolloin kenties uransa kovimmassa vedossa, ainakin kotimaisen uransa ehdottomalla huipulla juuri ennen valitettavaa alamäkeä. Aluksi kisan voitosta kamppailivat keltaisilla Delta HF Integraleilla Basti Lindholm ja Antsa Laine, mutta taistelun ollessa tiukimmillaan hajosi Laineen Lanciasta Mommilan erikoiskokeella (EK7) voimansiirto ja kisa loppui hänen osaltaan siihen. Näin ollen yhdeksän erikoiskokeen jälkeen palattiin Espoon Dipoliin yötauolle tilanteessa:
1. Lindholm 1:10.51
2. Lampi 1:13.00
3. Joki 1:13.18 (a)
4. Sundström 1:13.19
5. Kumpumäki 1:15.50 (N)
Tässä vaiheessa huomio tietysti kiinnittyy ensisijaisesti Harry Joen täysin pervoon suoritukseen etuvetoisella Peugeot 309 GTI:llä, eikä syyttä. Toisena, pitkän pitkänä kilpailupäivänä Sundström lähti raivokkaasta ajamaan kiinni epätoivoisen tuntuista kahden ja puolen minuutin eroa. Muuralan kuningas latoi tauluun aivan timanttisia aikoja toinen toisensa perään; kun kahden aikaan iltapäivällä saavuttiin Forssaan tauolle, oli Mikko ajanut pohjat seitsemälle päivän kahdeksasta erikoiskokeesta. Kun kahdeksan pätkää oli jäljellä, Bastin johto oli minuutti ja 23 sekuntia. Suntta kiskoi tauon jälkeisillä pätkillä aivan kipeitä aikoja ja Lindholmin johti hupeni silmissä. Kuuden seuraavan pätkän aikana Sundström kavensi Lindholmin johtoa käsittämättömät 50 sekuntia. Kun vielä Patamon ek:lla (EK19) Lancian kannentiiviste alkoi vuotaa, oli Lindholmin voitto todella vakavasti uhattuna. Lopullinen ratkaisu nähtiin muutamaa pätkää myöhemmin uudella Oinasjärven ek:lla. Basti lipsautti pihalle ja putosi kisassa kolmanneksi, yli 10 minuutin päähän Sundströmistä.
Dramatiikka ei suinkaan loppunut toki siihen; Suntan Mazdasta alkoivat käytettävissä olevat vaiheet hävitä ja kaikki huipentui viimeiselle, pitkälle siirtymälle Vanhakylän pätkältä Espoon Dipolissa odottavia maalisermonioita. Koska auto oli hieman ns. reissussa rähjääntynyt, päätti Sundström Kehä I:stä itään päin lasketellessaan käyttää autonsa Tapiolan Esson pesuautomaatissa (no kidding). Kun tästä päästiin liikkeelle, hupeni Mazdasta pian viimeinenkin eteenpäin vievä vaihde ja viimeiset sadat metrit Mikko ja Juha Repo tulivat pakilla maalikorokkeelle.
Valitettavasti suurin draama nähtiin vasta kisan jälkeen, kun Helsingin UA:n toimistolle alkoi saapua laskuja rallissa käytettyjen teiden kunnostuksista. Kuten Esa Illoisen mainiossa Hankis-kirjassa todetaan, alkoi tässä vaiheessa toimiston(kin) väellä "nousta hiukset pystyyn". Kun lähes samanaikaisesti Suomeen oli iskemässä sekä kaikkien aikojen lama, että HUA:n Ahvenistolla perinteisesti järjestämä EM-rallicross alkoi menettää vetovoimaansa, voidaan "lopun alku" helposti asemoida juuri tähän vuoteen 1990.
Suntta ja pakilla maaliin. Long live the king.
p.s. Harry Joki suistui lauantai-aamun ensimmäisellä pätkällä yli neljäksi minuutiksi ojaan. Jokainen ottakoot Joen loppuajasta tuon ajan pois.
Ayrton-Ana
Well-known member
- Liittynyt
- 5.2.2005
- Viestit
- 908
King Carlos oli myös niin inspiroitunut tästä Suntan tempauksesta Hankiksessa, että halusi lisätä sen omalle meriittilistalleen 1991 Argentiinassa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tässä taisi todellisuudessa Celican laatikko ottaa itseensä kun Sainz pyöritteli donitseja stadionyleisölle ennen korokkeelle ajoa...mutta pakki löytyi vielä onneksi.
Sun_0)))
Well-known member
Innostuin tuossa taannoin digitoimaan Pohjanmaa Ralleja ja muita Pohjanmaalla ajettuja ralleja. Nyt on vaan omat arkistot ja muut internetistä löydetyt kartat aikalailla kaluttu loppuun varsinkin Pohjanmaa Rallin osalta.
Löytyisikö keltään Pohjanmaa Rallin seuraavia vuosikertoja?:
1973-77, 1979-91, 1993-1999, 2001- 2002,(muistaakseni 2000, 2003, 2005-2009 ei ajettu, korjatkaa jos väärässä) 2012 ja 2016
Myös 2000-luvun alkupuollella ajetut Lapuan SM Osuuspankki rallit, Laihia rallit ja Ähtärisssä ajetut autopirtti & mesikämmen rallit kiinnostaisivat myös.
Voin ottaa myös mitä tahansa Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ajettuja ralleja digitoitavaksi.
Löytyisikö keltään Pohjanmaa Rallin seuraavia vuosikertoja?:
1973-77, 1979-91, 1993-1999, 2001- 2002,(muistaakseni 2000, 2003, 2005-2009 ei ajettu, korjatkaa jos väärässä) 2012 ja 2016
Myös 2000-luvun alkupuollella ajetut Lapuan SM Osuuspankki rallit, Laihia rallit ja Ähtärisssä ajetut autopirtti & mesikämmen rallit kiinnostaisivat myös.
Voin ottaa myös mitä tahansa Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ajettuja ralleja digitoitavaksi.
AnttiL
Reittinörtti
Moro, tervetuloa, ja kiitokset digitoinneista, arvokasta työtä aina. Propsit myös käyttäjätunnarista