Vuoden 1995 jälkeen on joka vuosi joutunut sulattelemaan joskus katkeraakin katkerampia jatkoaikatappioita sun muita kamaluuksia, joten se hyvä puoli tuossa tietysti on, että ei tätä tappiota kovin raskaasti voi enää ottaa. Vähän enemmän se kyllä harmittaisi jos tappio olisi tullut upean, upean pelin jälkeen jollain halvalla tavalla, mutta nyt kyllä tietyt suomalaispelaajat haparoivat sen verran, että lähinnä se ottaa päähän eikä niinkään tappio itsessään. Kun joutuu TV:n ääressä pelkäämään toisen joukkueen alivoimapeliä ja käänteisesti Suomen ylivoimapelin surkeutta on jokin pahasti pielessä. Kolme av-maalia huippumaita vastaan: sillä ei yksinkertaisesti voi päästä ainakaan ihan loppuun asti.
Täytyy sekin sanoa, että olihan tässä sattumilla ja tuurillakin oma osansa. Jos sieltä olisi tullut puolivälierässä Ruotsi vastaan niin kuka tietää miten kisat olisivat päättyneet. Vaikka tässä mitalipeleihin palattiinkin neljän vuoden tauon jälkeen, niin sanoisin kyllä, että ei tänä vuonna pelattu mitenkään merkittävästi parempaa kiekkoa kuin sellaisessa turnauksessa jossa ollaan jääty jo puolivälierävaiheeseen.
