Minun mielestäni myös uskovilla on oikeus sanan- ja mielipidevapauteen yhtälailla kuin muillakin. He saavat sanoa mitä mieltä ovat asioista, joita perustellaan Raamatussa. He saavat puolustaa uskoaan.
Tässä mielestäni oikeinkin asiallista tekstiä juuri näihin asenteisiin liittyen.
Mielipiteesi sanan- ja mielipiteenvapaudesta on sama kuin minullakin. On kuitenkin tärkeää huomioida tämä:
Uskonnonvapaus on tärkeätä monestakin syystä, tämän vapauden varmistaminen ja ylläpitäminen ei kuitenkaan edellytä, eikä ole riippuvainen siitä että uskontojen sisällön suhteen pitäisi olla kunnioittava ja suvaitsevainen. "Automaattinen kunnioitus" on itse asiassa pahasti ristiriidassa koko vapausajatuksen kanssa.
Kukin uskokoon mitä haluaa, näitä uskomuksia pitää kuitenkin olla mahdollista kritisoida, halveksia ja pilkata vaikkapa osoittamalla kuinka jokin tietty ajatus johtaa järjettömyyksiin tai on itsessään naurettava. Ajatus pätee luonnollisesti molempiin suuntiin.
Pilkanteko kuuluu olennaisena osana kulttuuriimme, myös älyllisissä keskusteluissa.
Kunnioitusta ei voi automaattisesti vain vaatia, se tulee ansaita.
Mitä tulee linkkaamaasi mielipidekirjoitukseen on se erinomainen esimerkki siitä kuinka uskonnot yrittävät haalia itselleen erivapauden miltä tahansa normaalilta kritiikiltä (ja tässä ne ovat hyvin pitkälle onnistuneet). Heti kun uskontoja tai tai niiden harjoittamia käytäntöjä kyseenalaistetaan alkaa parku epäkunnioittavuudesta tai jostain vieläkin pahemmasta. Aiemmin kirkko pystyi kätevästi jumalanpilkkalakien avulla vaientamaan epämieluisan kriitikon (toki näin on asianlaita edelleen monessa valtiossa).
Linkkaamassasi artikkelissa teologian dosentti Juha Ahvio yrittää monin sanankääntein saada aikaan vaikutelman että keskustelunaiheena olevien mielipiteiden esittäminen olisi kritikkiä antaneiden tahojen mielestä lainvastaista, tai ainakin melkein – onnistumatta kertaakaan osoittamaan tekemiänsä väitteitä lainauksien avulla oikeaksi.
Tässä muutama poiminta Ahvion vääristelykampanjasta:
"Mutta viimeistään nyt olemme saaneet tietää, että tämänsuuntainen kokemus ja vakaumus ovat käytännöllisesti katsoen laittomia."
“Ja kun jokin mielipide tiedetään virheelliseksi – suorastaan laittomaksi – jo annetusti etukäteen, sen saa hetimiten demonisoida ja mielipiteen esittäjää kuuluu syyttää suvaitsevasti ihmisoikeusrikkomuksesta.“
“Ollaanko nyt tekemässä vaikka väkisin ennakkotapausta ”viharikoksen” paraatiesimerkiksi?”
“Eikö juuri tällainen sanailu ole sitä pahamaineista ja ihmisoikeuksia solvaavaa natsityyliä?”
Mielenkiintoinen muuten tämä dosentti Ahvion viittaus roomalaiskatoliseen kirkkoon:
"Ovatko siis myös ortodoksinen kirkko ja roomalaiskatolinen kirkko – jotka seksuaalieettisesti ovat samoilla linjoilla Älä alistu -kampanjan kanssa – johtoaan myöten täynnä näitä ”kirkossa pesiviä radikaaleja fundamentalisteja”, jotka pelkällä olemassaolollaan ja itseymmärryksensä toteamisella solvaavat hyvien ihmisten ihmisoikeuksia ja jotka olisi välttämätöntä pakottaa ainoaan oikeaan ja poliittisesti korrektiin ruotuun?"
Satuin nimittäin vastikään lukemaan tämän uutisen:
Vatican tells U.N. that critics of gays under attack
Artikkelissa Vatikaanin arkkipiispa Silvano Tomasi kauhistelee mm. näin:
"When they express their moral beliefs or beliefs about human nature ... they are stigmatised, and worse -- they are vilified, and prosecuted.
"These attacks are violations of fundamental human rights and cannot be justified under any circumstances,.."
Tomasin ja Ahvion tekstit ovat juuri tuota aiemmin mainitsemaani “uskonnon erivapauteen” vetoamista. Tomasin tekstissä on toki pieni totuudenjyvä. On totta että kun joku paukapää esittää typerän ja pahansuovan ajatuksen kuten vaikkapa; “yhteisymmärryksessä tapahtuva homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä” - ei häntä tule asettaa siitä syytteeseen.
Silvano ja Ahvio näyttävät haluavan sananvapauden - tästä samaa mieltä. He eivät kuitenkaan näytä sulattavan sitä että se kuuluu myös muille.