Dompparin rapo, Osa I
The text that you have entered is too long (13633 characters). Please shorten it to 10000 characters long.
Valmistautuminen
Alunperin oli tarkoitus mennä kaverin kanssa perjantaina päivällä ajamaan Turun radalle, että saisin taas tauon jälkeen jotain ajamislämpöä päälle. Varsinkin kun edellisen kisan ajolinjojen hiomista oli pystynyt tekemään vain mentaalisesti. No kaverille tulikin muuta menoa ja ajoreissu jouduttiin perumaan.
Näinpä siis päädyin taas perjantai-illan ajamaan Live for Speediä Formula BMW:llä ja yritin siinä hioa niitä asioita, joita tein Turun kisassa väärin. Lähinnä pääteemat oli pysyä aina mahdollisimman lähellä mutkien sisäreunaa ja ennen kaikkea, etten hakisi sitä "optimaalisinta" ajolinjaa mutkaan aina kaukaa ulkoa, koska Turun kisassa A-finaalin porukan ajolinjat olivat selkeästi suoraviivaisempia kuin B:n porukan. No perjantaina ei 40 sekunnin radalla tullut edes omaa ennätystä, mutta pääpaino olikin lähinnä sisäkartingissa jolloin ajolinjat ei välttämättä virtuaalisessa siipiautossa ole ihan optimaaliset.
Siinä yhden maissa lopulta tajusin mennä nukkumaan.
Lauantaiaamu 5:50
Kello alkoi herätellä, enkä uskaltanut enää torkuttaa, kun se joskus unohtaa uutta hälytystä antaessa äänet poies. Valot kyllä vilkkuu, mutta siihenpä ei Domppari-poika herääkään. Niinpä nousin ylös, hoidin aamutoimet ja laitoin kamat järjestykseen ja lähden koiraan kusettamaan ulos. Siellä olikin Turun voimakaksikko jo valkoisen Corollan kanssa pihalla odottelemassa ja pääsivät Cmoney ja DickW tutustumaan Leeviikin sitten. Nopean viiden minuutin kusikakkilenkki heitettiin - siis koiran kanssa. Cmoney ja DickW pystyivät pidättämään omia tarpeitaan vielä tässä vaiheessa. Sittenpä lähettiin kohti Kaarinaa hakemaan sataja mukaan.
Lauantaiaamu 7:00
Odottelimme satajan pääsyä töistä. Sataja saapui. Jatkoimme matkaa.
Lauantaiaamu 8:00
ABC:lla. Kävin vetää miehekkäät aamupaskat ja ostin colaa ja pari tölkkiä energiajuomaa. DickW epäili että tein siellä spurguna olutostoksia, mutta sataja ja minä vanhoina alkoholisteina tiesimme, että keskiolutta saa alkaa myydä vasta kello 9:00. Jatkoimme matkaa ja DickW harmitteli, ettei ollut ehtinyt juoda edellistä ABC asemalta ostettua kahviaan vielä loppuun, kun ohitimme jo seuraavan ABC-aseman. Epäilimme että parin vuoden päästä suomessa ei enää muita olekaan kuin ABC-asemaa - kilometrin välein.
ABC-stoppi piristi minua aika paljon, sitä ennen olin aika hämärän rajamailla.
Lauantaiaamu 9:10
Saavuimme Karti'n Clubin pihaan. Samalla huomasimme, että Team Tampere saapui myös viereiseen parkkiruutuun. Tampere jäi meistä jälkeen noin 3 sekuntia. Myöhemmin voi myös todeta, että saman verran Team Tampere hävisi myös Team Turulle kisassa.
Siitäpä sitten ajovermeet niskaan. Kameran kävin asentamassa porrastasanteelle.
Punnituksessa mun läskilaskelmointi kantoi hedelmää ja puntari näytti ajotamineet päällä 90.55 kg, eli säästyin lisäpainoilta ja epäilin, että taidanpa olla painotasoituksien jälkeen porukan kevyin kaveri!
Ennakko-odotukset ennen aika-ajoa
Koska autot ja rata olivat mulle täysin tuntemattomia, paitsi mitä nyt olin radan profiilikuvaa netistä katsellut, en uskaltanut laittaa vaatimuksia tulokselle kovinkaan korkealla. Varsinkin kun Turun kisa meni miten meni harkkaamisesta huolimatta. Kuvittelin että voisin olla aika-ajoissa B-ryhmässä sijoilla 3-5 ja ehkä kisassa vähän parantaa jos sattuu hyvä autotuuri ja opin radan ja autot riittävän nopeasti.
Lisäksi omia menestymistoiveita laski osallistujien määrä jonka katoin olevan vieläkin kovatasoisempi mitä Turussa - ainakin mitä ennakkopuheisiin oli uskominen.
Aika-ajo #5
Autosta tietenkään tässä vaiheessa ei ollu mitään inffoa. Autot muuten näytti tosi hyviltä, muodoiltaan ja värityksiltään. Jos oisin saanut väritysten perusteella valita auton, niin olisin varmaan valinnut juuri tuon vitosen. Joten tuntui, niinkuin olisi omaan autoon istunut.
Sitten liikenteeseen. Ensimmäinen fiilis autosta oli pidon puute ja jäykähkö käyttäytyminen. Vertailukohtana siis Turun autot ja rata. Mutta koska ajokokemusta on niin vähän, niin mistä näitä tietää. Ajossa keskityin vaan niihin teeseihin, mitä olin itselleni asettanut.
- Pysy mutkissa mahdollisimman sisällä, älä anna auton valua liian ulos.
- Älä hae mutkiin liian kaukaa "hyvää linjaa"
- Pidä ratti suorassa mahdollisimman paljon
- Minimoi luistot nopeilla vastaohjauksilla jos perä on irtoamassa
- Pyri avaamaan kaasu mahdollsimman aikaisin vaikka jarrustuspaikan kustannuksella
Aika pitkään sain ajella rauhassa. Viimeinen S-shikaani oli hankala ja tulin siihen koko aika-ajon ajan liian kovaa ja väärällä linjalla ja pyörittelin melkein joka kerta pääsuoralla päätä, niin pettynyt olin vauhtiini ja tuntui, ettei tein virheitä koko ajan.
AA:n lopussa saavutin Asko.S:n auton, jota luulin kylläkin vielä tällöin Albertiksi. Kaveri tuntui olevan kuitenkin sen verran vikkelä, etten viittiny alkaa yrittää ohitusta vaan jätin noin 15-20 metriä rakoa, enempää ei viitsinyt kun perässä oli joku saavuttamassa minua. Enpä ehtiny kuin yhden nopean ajaa kun toisella nopealla oli jo Asko taas edessä. Sitten taisin vaan tyytyä ajelemaan perässä ja aika nopeasti tippui ruutulippukin.
Tulosten lukemisen jälkeen oli ristiriitaiset tunnelmat. Olin toivonut kierrosaikojeni olivat 30.000 pinnassa, mutta olin kuitenkin puolisekuntia tuosta tavoitteesta perässä.
Edessä oli Nipsuhuuli ja lfb. Nipsuhuulen osasin laskea varmaksi A-finaalin kaveriksi mutta lfb yllätti. Toisaalta myös takana oli kovia kavereita, kuten öö ruz ja Albert Oil. Olin ymmärtänyt, että kumpi hyvänsä näistä on kykenevä ajamaan suoraan A-finaaliin. Eli kaiken kaikkiaan tulos tuntui tyydyttävältä, 3. sija B-finaalin lähdössä. Vasta myöhemmin tajusin, että toisesta ryhmästähän voi tippua vielä porukkaa mun taakse!
Toisen ryhmän aika-ajoa keskityin seuraamaan ruudulta sivussa muusta porukasta, jotta näkee paremmin. Puolessä välissä 2. ryhmän aika-ajoa alkoi totuus paljastua. Olenko minä nyt jumalauta ajanut itseni A-finaaliin. Mit-vit?! Ja niinhän siinä kävi että olin viimeisenä kuljettajana suoraan A-finaalissa. Kävin varmistelemassa asiaa lfb:ltä, ja myös hän oli sitä mieltä että oltiin kumpainen A-finaalissa. Pieni toivonkipinä oli myös Albertilla, koska jostain syystä olisin halunnut ajaa hänen kanssa kilpaa, mutta Albert oli tippunut B-finaalin kakkosruutuun.
Myös kisarevanssi Totken kanssa jäi ottamatta, MUTTA TULOKSET PUHUKOOT PUOLESTAAN!
Sisäinen lapseni kikatteli hiljaa, ja vain Otto näki siitä pilkahduksen kun naureskelin itsekseni matkalla vessaan.
