F1-kuljettajien palkkakehitys

ArtoD

Well-known member
Liittynyt
20.9.2009
Viestit
83
Sijainti
Mansesteri
Andrea de Cesariksen piti alun perin viedä kaudeksi 1991 4 miljoonaa dollaria AGS:lle. Lopulta hän meni kuitenkin Jordanille vieden samat rahat.
de Cesariksen kannalta oikea valinta! Mahdettiin AGS:llä harmitella, tuo 4 miljoonan Marlboro-potti olisi tehnyt ihmeitä tallin taloudelle. Kenties jopa työntekijöiden ruokailuihin olisi löytynyt siivu budjetista :rolleyes:

By the beginning of the 1991 season the team was obviously close to its end. The team lacked money. (At the first Grand Prix of 1991 in Phoenix the team didn't even have the money to buy lunch, and the staff had to pay for it out of their own pocket.).
Lähde: Wikipedian artikkeli AGS-tallista
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Jordanillakin oli aivan aluksi rahaa erittäin vähän. Miljoona dollaria tuli PepsiCo:lta eli 7UP:lta. Miljoona dollaria tuli myös Irlannin hallitukselta ja 1,4 miljoonaa dollaria tuli Fujifilmiltä Japanista.

Tosin hienot esitykset nostattivat budjettia pitkin kautta. Koko kauden kustannukset olivat lopulta 35 miljoonaa dollaria vaikkakin kisabudjetti oli korkeimmillaan noin 15 miljoonaa dollaria. Palkkaa kyettiin maksamaan Gachotille ja de Cesarikselle vaikkakin kisamaksu oli korkea ja muutenkin. Pisterahaa kaverit saivat 6000 dollaria pisteeltä. Kausi 1992 oli katastrofi ja se oli romuttaa koko tallin talouden.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
AGS:lle de Cesariksen 4 miljoonaa dollaria olisivat olleet tärkeitä. Tiimi kuului F1:n täysköyhälistöön. Ainoa köyhempi tiimi oli Coloni. 1-5 miljoonaa dollaria oli budjetti millä kituutettiin vielä kaudella 1991.

Vasta 1990-luvun puolivälissä Simtekien, Pacificien ja Fortien lopetettua kynnys yli 5 miljoonan dollarin budjetista nousi sen verran korkeaksi, että ei enää nähty hyvin pieniä välistävetäjiä ja kaikenlaisia veijareita.

Andrea Modan budjetti oli suunnilleen samaa luokkaa. Näissä tiimeissä pienetkin summat olivat tärkeitä. Sen sijaan isommilla maksutiimeillä kuten Larroussella oli kuitenkin varaa selvitä muutenkin kuin kuljettajamaksuilla. Kauden 1992 maksukuskien yhteisrahoilla olisi voinut pyörittää vaikka Lotusta.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1991 miljoona dollaria alkoi olla pieni raha.

Kaudella 1982 Fittipaldilla oli vain miljoonan dollarin vuosibudjetti. Jo tuolloin miljoonalla dollarilla ei enää kovin jaksettu kiihtyvässä taloudellisessa kilpajuoksussa.

Roberto Guerrero maksoi Kolumbian Kahvin rahoja 500 000 dollarin verran ja lisäksi 3000 dollarin kisamaksun Ensignilla. Chico Serra toi yksinään toisen mokoman jolloin yhteisbudjetti oli 2 miljoonaa dollaria. Serra sai palkakseen 50 000 dollaria kaudelta ennen tiimin täydellistä romahdusta.

Ferrarin henkilöjaosto kaudella 1982 sai 3 miljoonaa dollaria palkkoja kaudelta. Ferrarin budjetti oli 15 miljoonaa dollaria.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Ensignilla oli kaudella 1982 2 miljoonan dollarin budjetti ja budjetista neljäsosa tuli Guerreron maksurahoista. Cafe do Colombia ei muuten osallistunut paljonkaan tiimin rahoitukseen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1991 huipputehokkaat puoliautomaattivaihdelaatikot maksoivat valioyksilön kohdalla jopa miljoona dollaria kappaleelta. Perinteinen keppivaihteinen maksoi vain 250 000 dollaria.

Puoliautomaatteja tarvittiin kaudessa vähintäänkin 12 ja paljon enemmän kaikkiaan. Toki kaikki eivät maksaneet miljoonia. Keppivaihteistoihin meni vähimmillään vain 7 kappaletta kauteen kaikkein heikoimmilla tiimeillä. Colonilla ja AGS:llä maksukuskien rahoja meni alkukaudesta jopa kaikkein alkeellisimpiin perustarvikkeisiin.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Näin off-topicina Nascarin Bill Elliott sai 400 000 dollaria kaudella 1984 ja palkintorahat päälle. Neljä vuotta aiemmin palkka kaudelta oli vain 1000 dollaria ja palkintorahat päälle. Tuolloin Elliott joutui maksamaan ajamisistaan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Jos Verstappen sai aikoinaan miljoonan markan ja viiden vuoden mittaisen testisopimuksen Benettonille kaudesta 1994 eteenpäin. Päätestaajana hän tosin oli vain kauden 1994. Kaudesta 1995 eteenpäin Verstappen oli sattumanvarainen testaaja ja kakkostestaaja tiimissä. Yksittäiseltä kaudelta Verstappen ansaitsi kuitenkin vain 200 000 markkaa. Mika Häkkinen ja Philippe Alliot ansaitsivat 600 000 markkaa vuosina 1993 ja 1994 McLarenilla.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Laitetaan sitten Las Vegasin ja kauden 1982 kuuden parhaan palkintorahat. Tällä kertaa laitan dollareissa helppolukuisuuden vuoksi vaikka markkojakin harkitsin. Tässä ne tulevat:

Michele Alboreto: 375 000 dollaria tuli voitosta.

John Watson: 187 500 dollaria tuli toisesta sijasta.

Eddie Cheever: 93 750 dollaria tuli kolmannesta sijasta.

Alain Prost: 84 000 dollaria tuli neljännestä sijasta.

Keke Rosberg: Sai 75 000 dollaria ja maailmanmestaruuden kaupan päälle.

Derek Daly: Sai 36 000 dollaria ja passituksen pois Williamsilta kauden päätteeksi.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kauden 1957 suuressa kokouksessa CSI eli FIA:n erittäin vanha edeltävä kattojärjestö päätti ensimmäisen kerran f1-tiimien virallisesta kausimittaisesta starttirahajärjestelmästä. Siihen asti starttiraha oli ollut kilpailukohtaista. Samassa kokouksessa sovittiin, että yksikään tiimi ei saanut ylimääräisiä kustannuksia eli lentoja tai muita ylimääräisiä kuluja CSI:n laskutettavaksi. Niiden täytyi maksaa ne omillaan tai rengas-polttoaineen toimittajan (Dunlop,Esso jne.) pussista.

Samalla päätettiin myös kuljettajien henkilökohtaisesta starttirahasta joka maksettaisiin sijoitusten perusteella neljän parhaan osalta ja muiden osalta yhtenäinen pisteistä riippumaton sijoitusraha.

Tiimien suhteen oli kolmen suhde joka oli maailmamestarin ja toiseksi tulleen raha ja parhaimman haastajan ja voittoihin kykenevän tiimin raha ja kolmanteen kastiin kuuluivat loput tiimit voitoista ja pisteistä huolimatta. Tässä tulevat kulut ensin tiimien kesken ja sitten kuljettajien osalta:

Ferrari ja Maserati: Molemmat tiimit saivat 4290 markkaa starttirahaa.

Vanwall: Sai 3210 markkaa starttirahaa.

Loput tiimit saivat sijoituksesta riippumattoman 1080 markan starttirahan.

Kuskit saivat seuraavasti:

Juan Manuel Fangio: Sai 32 000 markkaa kaudelta ja lisäksi myös 1030 markan starttirahan.

Stirling Moss, Jean Behra ja Peter Collins saivat 630 markkaa starttirahaa. Siten Moss sai 18 630 markkaa kaudelta, Jean Behra sai 630 markkaa ja Peter Collins sai 5630 markkaa kaudelta.

Loput pisteitä saaneet kuljettajat saivat vain 210 starttirahan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1958 sopimus jatkui samana ja ennen kauden alkua samat kuljettajat saivat starttirahan edelliskauden sijoituksiin perustuen. Tuolloin Fangio sai saman verran ja Stirling Moss, Mike Hawthorn ja Luigi Musso saivat 630 markkaa starttirahaa. Musso oli tienannut edellisellä kaudella 8000 markkaa. Tässä kuitenkin palkat:

Mike Hawthorn: Sai kaudelta yhteensä 31 710 markkaa kaudelta. 30 000 markkaa tuli kaudelta ja siitä 1500 markkaa oli Enzo Ferrarin antama mestaruusraha ja loppuosa oli kausirahaa. Loppusumma tuli edelliskauden toiseksi sijoittumisesta ja mestaruusrahasta.

Stirling Moss: Sai yhteensä 31 260 markkaa kaudelta. Kaksi toiseksi sijoittumista toivat ylimääräset 1260 markkaa tilille.

Tony Brooks: Sai 18 630 markkaa kaudelta.

Roy Salvadori: Sai 6830 markkaa kaudelta.

Näiden herrojen lisäksi Jean Behra ja Peter Collins saivat edelliskauden starttirahat päälle. Behra sai siten kaudelta 3130 markkaa ja Collins sai 9130 markkaa kaudelta. Loput kuljettajat saivat pisteiden tuomat 180 markkaa starttirahaa.

Tiimien suhteen eniten starttirahaa saivat Ferrari, Vanwall ja Maserati. Ferrari sai 4290 markkaa ennen kautta starttirahana ja kauden päätteeksi saman verran. Ferrarin potti oli siis 8580 markkaa mikä oli suurin raha.

Vanwall sai mestaritallina yhteensä 7500 markkaa. Mukaan oli laskettu edelliskauden parhaimman haastajan raha eli 3210 markkaa ja loppuosa eli 4290 markkaa tuli mestaruudesta.

Cooper sai 3210 markkaa parhaimman haastajan rahan ja kolmannen sijan. Maserati sai 4290 markkaa starttirahaa ja saman verran kauden päätteeksi. Yhteensä starttiraha oli yhtäsuuri kuin Ferrarilla. Sijoitus oli kuitenkin vasta viides. Vanhan ajan starttiraha ei ollut kovin hyvä edes sijoitettunakaan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1967 Ferrari jakoi tiimibonuksia yhteensä 39 000 markkaa.

Toiseksi eniten jakoi mestaruustalli Brabham. Rahaa meni bonusten muodossa 19500 markkaa.

Kolmanneksi eniten rahaa jakoi Lotus. Summa oli 9750 markkaa. Neljänneksi eniten jaetulla summalla olivat Cooper ja Honda. Kummatkin tiimit maksoivat bonuksia yhteensä 4875 markkaa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1967 CSI oli lisännyt kustannussääntöihin ns. Hätäapurahaston jonka jokainen talli sai käyttää kerran kauteen. Rahaston varat olivat tarkoitettu yhteen kaukokisaan kaudessa. Tuohon aikaan lajissa sellainen oli ylellisyyttä ja CSI:llä ja sen eri jälkeläisillä meni vielä kauan ennenkuin tulot alkoivat oikeasti hyödyttää talleja.

Kaupallinen puoli oli toki kasvanut ennen Bernien median aikakautta mutta tuolloin liikkeessä olleen rahan määrä nousi kuitenkin moninkymmenkertaiseksi aiempaan verrattuna.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Niki Laudalla oli uransa lopulla harvinainen tilaisuus mennä Renaultille kaudeksi 1985. McLarenilla Niki Laudan ja Ron Dennisin välit olivat alkaneet kiristyä järkyttävän palkan, Alain Prostin pienemmän palkan ja pienimuotoisten suosimisväitteiden ja Laudan oman vauhdin putoamisen johdosta. Kaikki alkoi kauden 1983 lopulla jolloin McLaren otti suojiinsa Alain Prostin Renaultilta.

Renault alkoi kiinnostua Niki Laudasta ja ainoa ongelma oli vain raha. Lauda ei ollut halpa kuljettaja ja vaati 4 miljoonaa dollaria. Renault halusi maksaa korkeintaan 2 miljoonaa dollaria. Laudan ja Renaultin neuvotteluja häiritsivät myös Marlboron edustajien läsnäolo.

Renault halusi ehdottomasti ranskalaisia sponsoreita ja liikemiehiä hoitamaan Laudan asioita ja ei suostunut Marlboron ja itävaltalaisten liikemiesten vaatimuksiin. Sponsoreihin olisi kuulunut Elf ja Ranskan valtio.

Ron Dennis hämmensi myös soppaa olemalla kiinnostunut Keke Rosbergin palveluksista kaudeksi 1985. Laudalla alkoi mitta olla täynnä sillä asiat hämmensivät mestaruustaistelua. McLaren halusi myös Nelson Piquetia ja jopa Nigel Mansellia sillä molemmat kuljettajat olisivat olleet halvempia kuin Lauda.

Marlboro yritti erilaisia sponsoriratkaisuja kuten, että Laudan palkasta olisi maksettu yksi miljoona henkilökohtaisena ja loppu miljoona kaudelta. Sponsorit yrittivät myös 3 miljoonan palkkaa jolloin vain miljoona dollaria olisi tullut Renaultilta. Kesään 1984 mennessä neuvottelut olivat pitkällä ja umpikujassa. Lopulta ranskalaiset yhtiöt perääntyivät ja Renaultin oma kilpailujohto sai vapaat kädet rahoittaa myös ei-ranskalaisia sponsoreita.

Elokuussa 1984 Renault ja Niki Lauda tekivät salaisen vuoden mittaisen sopimuksen johon kuului myös optio kaudesta 1986. 2 miljoonaa dollaria kaudelta Lauda sai pitkän taistelun jälkeen.

Renaultin sopimusta Lauda ei halunnut julkisuuteen ennen kauden loppua sillä siinä vaiheessa Lauda oli jo syyttänyt Dennisiä Prostin suosimisesta tallissa ja välit olivat huonontuneet. Itävallan kisassa Ron Dennis halusi pienentää palkkaa Laudalta kaudeksi 1985 tai sitten hän saisi potkut. Tilalla ajaisi Keke Rosberg. Lauda sanoi Dennisille voivansa ottaa Rosbergin jos uskaltaa.

Syyskuun alussa Renault kertoi Laudalle, että sopimusta ei voitu tehdä suurten neuvotteluiden takia joissa emoyhtiö antoi potkuja työntekijöille ja emoyhtiö ei hyväksynyt lajin suuripalkkaisinta miestä ajamaan heidän autojaan sellaisessa tilanteessa imagosyistä. Myöskin poliittiset syyt olivat ongelma. Lauda oli järkyttynyt ja vaati lisäneuvotteluja.

Tässä vaiheessa Itävallan ja Saksan Marlboron edustajien puhelimet pirisivät jopa Renaultin pääjohtajan korvissa. Renaultin pääpamppu lupasi voivansa tehdä jotain asialle. Renaultille tuli lopulta Marlboro pelastamaan ja 2 miljoonaa dollaria Lauda sai puristettua liikemiestensä kautta lisää. Yhteensä edut olisivat samat kuin McLarenilla ja ehdoton ykköskuskiasema.

Kauden 1984 kuskineuvotteluissa Ron Dennis hävisi kisan Rosbergista kun Rosberg pysyi kaikesta huolimatta Williamsilla Mansellin tulosta huolimatta ja Frank Williamsin aikomus haastaa Dennis oikeuteen sopimusasioiden rikkomislietsonnasta sai lopullisesti Dennisin luopumaan Rosbergista.

Muut ehdokkaat eli Piquet ja Mansell pysyivät vastustajien eli Williamsin ja Brabhamin leivissä. Nürburgringin kisan aikaan Renault kuitenkin ilmoitti vetävänsä tiiminsä F1:stä kauden 1985 jälkeen ja Lauda teki pettyneenä sopimuksen McLarenin kanssa kaudelle 1985.

Kaudella 1985 Itävallassa Lauda kertoi lopettavansa ja Hollannissa hän voitti. Laudalla oli siinä vaiheessa mennyt välit todella huonoiksi Dennisin kanssa. Kauden 1986 McLarenin paikka oli valmiina Laudalle, mutta vain 2 miljoonaa dollaria Dennis oli valmis maksamaan ja koko palkan vain jos Lauda voittaa mestaruuden.

2 miljoonan dollarin palkka koostui miljoonan dollarin kausirahasta ja miljoonan dollarin henkilökohtaisesta minimipalkkiosta. Lauda häipyi koko sarjasta pois ja Keke sai siten paikan. Renault pysyi sarjassa vielä kauden 1985 ja vetäytyi tiiminä kaudella 1986, mutta jatkoi moottoritoimittajana.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kekellä kaudelle 1985 McLaren sopimus olisi tiennyt 2 miljoonaa dollaria kaudelta ja Kekellä oli myös omat sopimusjärjestelyt. Dennis ei ollut mielissään ,mutta Kekestä Ron oli oppinut pitämään ja Niki Laudan kanssa välit olivat tulehtuneet. Keke oli maailmanmestari ja kokenut kuljettaja ja sopiva energeettisyys oli se mitä Dennis halusi. Ainoa ongelma oli vain hinta.

Kausiraha oli alhaisempi kuin Prostilla, mutta Keke halusi miljoona dollaria maailmanmestaruudesta ja vielä miljoona dollaria henkilökohtaisena minimipalkkiona kaudessa. Tämä summa olisi tehnyt Rosbergista yhtä kalliin kuljettajan kuin Laudasta. Dennis ei halunnut maksaa ja oli epätoivoinen.

Lopulta Dennis oli valmis ottamaan riskin ja oli valmis maksamaan 2 miljoonaa dollaria eli bonusedut Rosbergille. Ehto oli vain se, että Rosberg voittaa mestaruuden kaudelle 1985 ja se että mestaruusedut maksaisivat Keken omat sponsorit Marlboron kautta annettavilla kompensaatiomaksuilla. Keke suostui ehtoon.

Ongelma oli kuitenkin Williamsilla. Keke ei halunnut Mansellia tallikaveriksi ja se aiheutti kiistoja tallipäälikön Frank Williamsin kanssa. Frank oli saanut tietää myös Dennisin luikertelut ja uhkasi haastaa oikeuteen Ronin. Williams oli sopinut kaudella 1983 Keken kanssa sopimuksen kausille 1984-1985. Ehtoihin oli kuulunut turbomoottori ja mestarin palkka eli 3 miljoonaa dollaria. Miljoona dollaria oli Keken raha ja loppuosa oli sponsorirahaa.

Ronin ainoa oljenkorsi oli se, että kauden 1985 sopimus oli optiosopimus joka oli sitova, mutta purettavissa huonon menestyksen takia. Yksi keino olisi ollut pitää kiinni Rosbergista väkisin ja aloittaa raju oikeustaistelu, mutta sen arveltiin vievän liikaa rahaa ja päättyvän kuitenkin Williamsin voittoon. Keke ei myöskään suostunut palkanalennukseen ja yleensäkin Frankilla oli taistelussa kaikki voittokortit käytössä joten Dennis luopui.

Vain kauden 1985 kohdalta tietenkin. Kaudella 1986 mikään ei enää estänyt Dennisiä ja kaikesta huolimatta Ron maksoi lopulta sen mitä Rosberg pyysi kaudella 1986. Rosberg torjui myös Ferrarin, Brabhamin, Benettonin ja Team Lola Haasin tarjoukset kaudesta 1986.

Lopulta Keken kohdalla McLaren oli kiinnostanut häntä kauan sillä Keke halusi lopettaa uransa kaudella 1986 ja olisi halunnut tehdä sen kaksivuotisella sopimuksella McLarenilla kausilla 1985 ja 1986, mutta lopulta urheilumarkkinointia oli vain vuoden verran.

Williamsin sopimus sitoi vielä Rosbergin kaudeksi 1985 Williamsille, mutta ei enää sen jälkeen. Keke olisi saanut hätäoptionsa tarvittaessa lunastettua kaudeksi 1986 Williamsille. Se olisi tapahtunut jos Lauda olisi kuitenkin ajanut vielä kauden 1986 McLarenilla. Nähtäväksi toki olisi jäänyt se, että miten olisi käynyt Nelson Piquetin tai Nigel Mansellin.

Kummallakin olivat sopimukset umpeutumassa, mutta optiot olivat molemmilla kuljettajilla hätävaralla käytettävissä kaudelle 1986 eli Brabhamille ja Williamsille. Ferrari oli valmis korvaamaan Johanssonin Rosbergilla sillä Enzo halusi mielellään energeettisen Rosbergin ja siinä vaiheessa toiseksi sijoittuneen Michele Alboreton ehdottomasti tiimiinsä. Muut vaihtoehdot Rosbergilla olisivat olleet Ferrari tai Lola-Haas siinä vaiheessa. Benettonilla Teo Fabi ja Gerhard Berger olivat jo vahvistaneet paikkansa. Lopulta Lauda toimi siirtomarkkinoiden avaimena ja loppu onkin historiaa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudeksi 1986 Niki Laudalla oli vain enää uransa loppuvaiheessa ennen kauden päätöstä Adelaidessa vain kolme tallia joissa jatkaa uraa mikäli halusi jatkaa. Brabham oli tarjonnut Olivettin ja Pirellin avustuksella järkyttävää 6 miljoonaa dollaria kaudelta siitä, että Lauda peruu lopettamispäätöksen ja menee Brabhamille lopettamaan uransa.

Lauda harkitsi pitkään, mutta lopulta järki voitti ja se että Lauda ei halunnut ajaa erittäin matalalla uudella autolla. Lopulta päätös oli järkevä kun Eliolle kävi huonosti. Team Lola Haas oli taas kiinnostunut palkkaamaan erittäin kovia mestarikuljettajia talliin. Laudan tallikaverina olisi ajanut Alan Jones.

Tiimi ei olisi kyennyt maksamaan Laudalle palkkaa paljoakaan, mutta Yhdysvaltain yritykset olisivat toki sponsoroineet avokätisesti. Haas oli lähestynyt myös Piquetia, Rosbergia ja Mansellia. Kaikki olivat torjuneet miljoonan dollarin kausirahan.Laudalle ajatus uudesta tiimistä ja lopettamisen perumisesta eivät maistuneet.

Ainoa todellinen vaihtoehto olisi ollut siis McLaren. Se olisi tarkoittanut nöyrtymistä Dennisin edessä ja kaikkien pahojen puheiden jotka Laudan mielestä olivat oikeudenmukaisia. Niitä Dennis vaati anteeksipyydettäväksi ja korjattavaksi lehdistössä. Lisäksi palkka olisi tippunut puoleen ja Laudan olisi pitänyt nöyrtyä Prostin kakkoskuskiksi. Marlboro saisi vain itse maksaa lisäpalkkiot Laudalle jos maksaisi. Nämä olivat ehdot tallipaikan säilymiselle kaudeksi 1986.

Sen toteutuessa Keke Rosbergin solmittu sopimus olisi mitätöity ja Keke olisi joutunut jatkamaan Williamsilla. Sopimus olisi ollut yksivuotinen ja hyvin tulenkivenkatkuinen ja katkera sopimus jonka ainoa syy olisi ollut se että Dennis tarvitsi todella ison nimen vain tyydyttääkseen saksalaisia sponsoreitaan. Tuossa vaiheessa Dennisin ja Laudan sillat olivat palaneet pahasti ja railo oli todella syvä.

Lopulta Lauda lopetti mieluummin kuin olisi ollut yhden ylimääräisen kauden ja kärsinyt sillä mieliala oli huonontunut viimeisen 2-3 vuoden aikana varsin paljon vaikka vielä TAG-Porschen tultua mukaan kaudella 1983 kaikki vaikutti hyvältä ja Laudallakin oli vielä ehdoton ykköskuskiasema. John Watsonkin sai potkut liian suuresta rahan tavoittelusta mikä lopulta oli ironiaa sillä Alain Prostkin sai kaudella 1984 3,5 miljoonaa dollaria. Watson sai vain 1,7 miljoonaa dollaria kaudella 1983.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1985 Williams sai valmistajien kolmannesta sijasta TV-rahaa 1,2 miljoonaa dollaria.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1984 Williams sai valmistajien kuudennesta sijasta TV-rahaa 984 000 dollaria.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
15049
Kaudella 1988 McLaren sai 6 miljoonaa dollaria TV-rahaa. Aikanaan tämä summa oli enemmän kuin edeltävän kahden kauden eli kausien 1986 ja 1987 tiimimestari Williamsin TV-rahat yhteensä. Williams sai yhteensä 5 miljoonaa dollaria TV-rahaa eli noin 2,5 miljoonaa dollaria kauteen. Kaudella 1988 Concorde-sopimus uusitui joten rahanjaon perusteet muuttuivat myös.
 
Ylös