F1-kuljettajien palkkakehitys

[CCMK]

1980 Hollannin kisassa Piquet ruiskutti shampanjaa pomomies Balestren päälle. Balestre määräsi 60 000 dollaria sakkoa mikä olisi tarkoittanut Piquetin melkein koko kausirahan menetystä sillä Piquet sai 80 000 dollaria kaudessa ja 200 dollaria pisteeltä Bernieltä.

 

[CCMK]

Kaudella 1981 Österreichring maksoi 500 000 dollaria kisasta. Itävallan rahoittajat alkoivat vetäytyä kisasuunnitelmista ja näytti siltä, että kilpailua ei saada ajettua. Samalla kaudella Watkins Glenin vetäydyttyä kauden päätöskisa ajettiin vasta 17.10 Las Vegasissa. Alunperin kausi olisi päättynyt 4.10 Watkins Glenin radalla.

Kaudella 1982 alunperin Zandvoortin piti olla ennen Monzan kisaa, mutta se siirtyi kauden aikana heinäkuulle Jaraman peruunnuttua ja Argentiinan peruttua kisansa.

Kauden päätöstä suunniteltiin myös Australiaan ensimmäistä kertaa. Todennäköisin rata millä kilpailu olisi ajettu niin olisi ollut Adelaide. Australian kisan mielenkiinto hyytyi kun Jones ilmoitti lopettavansa. Lopulta kisa Itävallassa ajettiin vaikka summa kisanpidosta nousi kaksinkertaiseksi.

 

[CCMK]

James Hunt ei suostunut palaamaan kaudella 1981 f1:siin Bernien tarjottua 500 000 dollaria kaudelta. 1000 dollarin pisteraha tavallisen palkan lisäksi ei saanut Huntia palaamaan f1:siin Brabhamin avulla. Yksi syy varmasti oli myös jo kiinnitetty BBC:n kommentaattorin virka.

 

[CCMK]

Kaudella 1982 ennen kauden alkua talvella 1982 Frank Williams yritti saada Mario Andrettia tulemaan tiimiin. Andrettin kieltäydyttyä Frank yritti uudelleen juuri ennen kauden alkua. Andretti olisi suostunut ajamaan tallissa, mutta se olisi sisältänyt 50 000 dollarin korvausrahan jokaisesta Indycarin kisasta mikä olisi jäänyt väliin hänen ajaessaan F1:ssä.

Lisäksi palkkaehdotus Andrettilta oli puolet vähemmän kuin alunperin eli 500 000 dollaria kaudelta ja mestaruusraha olisi ollut saman verran. Frank ei voinut suostua sillä 50 000 dollaria jokaiselta Indycarin kisalta oli liikaa ja Frank halusi Marion ajavan tallissa säännöllisesti. Frank ei halunnut keikkakuskia talliinsa muuta kuin pakosta. Andretti ei suostunut ja ajoi kauden enimmäkseen Indycarissa. 3 kisaa kaudella Andretti ajoi kuitenkin F1:ssä joista 1 Williamsilla ja 2 Ferrarilla.

 

[CCMK]

Jerezin kilpailun pääsyliput maksoivat 200 markkaa kaudella 1986.

 

[CCMK]

Kaudella 1970 Leo Kinnunen alkoi neuvotella pääsystä F1:siin kaudelle 1971 Lotukselle. Jochen Rindtin avustamissa neuvotteluissa edettiin hyvin. Rindtin kuoltua Monzassa välit viilenivät ja Lotuksella oli omat ehtonsa. Bernien mukaan Kinnusen kannattaisi suostua ehtoihin.

Saadakseen kakkoskuljettajan paikan kaudelle 1971 Kinnusen piti ajaa kausi ilmaiseksi ja ainoa raha mitä kaudelta tulisi olisi henkilökohtainen 50 dollarin pisteraha joka kauden jälkeen maksettaisiin pistekertymän mukaan. Kinnunen kiivastui ja vaati kausirahaa sellaisenaan koska oli ammattiurheilija ja kilpa-autoilija eikä amatööriurheilija.

Lopulta kenties yksi kappale suomalaista f1-historiaa jäi kirjoittamatta ennakkoluulojen ja Kinnusen omien kieliongelmienkin takia. Chapman kyllästyi myös mielipiteensä hyvin estottomasti laukoneeseen suomalaiseen ja pisti tämän etsimään töitä muualta. Lopulta Kinnunen meni Interseriesin puolelle ajamaan.

Kaudella 1969 Kinnusella oli mahdollisuus mennä Can-Amiin ajamaan miljoonan markan mestaruudesta. Tuohon aikaan koko Can-Amissa jaettiin miljoona dollaria ja miljoona markkaakin oli omaisuus. Se olisi tehnyt Kinnusesta Jim Clarkin ja Graham Hillin jälkeen rikkaimman autourheilijan maailmassa mikäli huomioon otetaan myös ajajien vuositulot.

 

[CCMK]

125-kuutioisissa kaudlla 1974 rikkain maksukuski maksoi 5500 Hollannin Guldenia ja 12 000 Suomen Markkaa ja 2000 Yhdysvaltain Dollaria kilpailulta. Koko kauden maksuksi olisi tullut 66 000 Guldenia, 144 000 Markkaa tai 24 000 Dollaria. 250-kuutioisissa maksukuskien keskihinta näin vertailun vuoksi oli 2900 Guldenia eli noin 1044,5625 Dollaria kilpailulta. Markoissa sama hinta oli noin 6267,375 markkaa kilpailulta.

 

[kurski]

Benettonin päämekaanikko (joka oli joku Cowlishaw) ansaitsi myös samanlaista kausirahaa kuin kollegansa Gaden. Hänellä oli alaisenaan 30 henkilöä joiden yhtesirahat olivat 6 miljoonaa markkaa.

Pääinsinöörinä toimi Pat Symonds joka sai Wellsin tapaan saman verran rahaa kaudelta ja bonukset päälle. Hänellä oli myös 30 alaista jotka saivat 6 miljoonaa markkaa yhteensä.

Tietäisitkö mitkä olivat Gaden ja Wellsin etunimet?...

 

[CCMK]

Carl Gaden ja Simon Wells ovat herrojen nimet. Noiden suunnittelijoiden palkkojen aikoihin laitoin vain sukunimet jotta ei menisi turhan toisteluksi.

 

[CCMK]

Laitetaan sitten Sauberin budjetteja vuosien varrelta. Seuraavaksi on vuorossa kausien 1993-1998 budjetit:

1993: 35 miljoonaa dollaria oli kausibudjetti mikä oli hyvä aloittavalta tiimiltä.

1994: 33 miljoonaa dollaria oli budjetti. Mercedes jätti tiimin kauden päättyessä mikä olisi voinut olla jopa tiimin loppu pahimmassa tapauksessa. Muita sponsoreita olivat Tissot ja Broker.

1995: 35 miljoonaa dollaria oli budjetti. Suurimmat osat rahoista tulivat Red Bullilta ja Fordilta joiden osuus budjetista oli yhteensä 27 miljoonaa dollaria. Alunperin budjetti ilman näiden kahden tekijän apua olisi ollut vain 14 miljoonaa dollaria kaudella ja se olisi ollut melkein kohtalokasta tallille.

1996: 37 miljoonaa dollaria oli kausibudjetti. Ford alkoi vetäytyä ja se olisi iso takaisku. Red Bull ei voisi yksinään toimia pääsponsorina ja Fordia menetykset tietäisivät 20 miljoonan dollarin tappiota.

1997: 40 miljoonaa dollaria oli budjetti kaudella. Petronas onnistuttiin saamaan tukijaksi ja vuosien jälkeen koko sponsorituki yhteenlaskettuna ennen kuin tallista tuli BMW-Sauber oli miljardi Malesian Ringgittiä eli 420 miljoonaa dollaria. Kaudella 1997 Sauberin budjetti oli hyvä mutta se maksoi Petronasin eli Ferrarin edellisen kauden koneista lähteistä riippuen 10-20 miljoonaa dollaria.

1998: Budjetti oli 45 miljoonaa dollaria ja noin 100 miljoonaa Sveitsin Frangia. Budjetti oli hyvä keskikastin budjetiksi.

 

[CCMK]

Kaudella 1990 Carl Fogarty sai Superbikessa yhteensä 32 000 dollaria kaudelta. Lisäksi tuli yhteensä 4000 dollaria kaikista pisteistä mitä hän oli kerännyt. Yhteensä summa oli 36 000 dollaria.

 

[CCMK]

Kaudella 1979 250-kuutioinen pyörä maksoi noin 30 000 markkaa ja 350-kuutioinen 50 000 markkaa ja 500-kuutioinen maksoi noin 60 000 markkaa.

 

[CCMK]

F1-testaaminen oli aikoinaan myös suuri kulun aihe. Ainoa tämänkertaisten harjoitusten mielenkiinnon aihe Erkin ja Timon puheissa olivat testikilometrit ja niiden kulut. 2004 tai 2005 kun testaukset olivat huipussaan niin 411 000 kilometriä ajoivat huipputallit testiä kauteen.

Testien kilometrimäärät olivat nelinkertaiset verraten 90-luvun alun huipputiimien testeihin. Viime kaudella testejä ajettiin vain 60 000 kilometriä joten huipputiimit 90-luvun alussa ajoi enemmän testejä.

Vertailun vuoksi McLaren ja Williams kykenivät ajamaan vähintään 30 000 kilometriä kaudessa testejä kausilla 1991-1993. Tämä määrä oli kummankin tiimin äärimmäinen minimitavoite. 40 000-70 000 oli se kauden testimäärä joka olisi välttävästä tyydyttävään välillä oleva arvosana tavoitteille. 70 000-100 000 kilometriä kaudelle olivat jo vähintään hyviä ja 100 000 kilometriä testejä kaudella olivat erinomaisia.

Yli 100 000 kilometriäkin tiimit olisivat kyenneet ajamaan testejä, mutta siinä vaiheessa olisi pitänyt testihintoihinkin leikata iso osa muuta budjettia. Jordanilla kaudella 1993 10 000 kilometriä kaudessa oli minimimäärä ja 30 000 kilometriä oli maksimi kaudella sillä 16 miljoonan dollarin budjetti ei sallinut yhtään enempää testausta. Alle 10 000 kilometriä kaudelta testausta olisi ollut pettymys.

Takarivissä kaudella 1992 Marchilla ei ollut varaa kuin yhteen ainoaan ilmaiseen testisessioon kaudella 1992. Wendlinger ajoi 10 kierrosta ja Paul Belmondo 5 kierrosta. Sen jälkeen Marchilla piti maksaa testeistä rahaa ja ne olivat omalla vastuulla.

Testikierrokset maksoivat 1500 dollaria kilometriltä kaudella. Vertailun vuoksi eräs Pedro Chavesin poislähdön syitä Colonilta oli se, että omistaja yritti laskuttaa Chavesilta 10 000 dollaria jokaiselta ajokilometriltä.

Kauden 2009 Badoerin paluun aikana spekuloitiin Lammersin testeillä. Janilla oli toki 800 000 markkaa testirahaa, mutta paljoa ei testeihin huvennut rahaa koska March oli jo konkurssitilassa siinä vaiheessa kautta. Eli jokainen raha käytettiin mikä vain saatiin.

Päätestaaja Marchilla kaudella oli Giovanni (Johnny Carwash) Lavaggi joka sai vielä 250 000 markkaa testauksesta ja maksoi useamman miljoona markkaa testeistään. Myös Wendlinger ja Belmondo maksoivat testeihin rahaa.

 

[CCMK]

Urheiluautojen MM-Sarjassa 1977 palkkioita jaettiin siten, että 360 markkaa tuli kilpailun voitosta. Mestaruusbonuksia tuli 1380 markkaa kaudelta. Alfa Romeo sai siis 4260 markkaa kaudelta. Toiseksi tullut Osella sai bonuksia 1200 markkaa kaudelta. Muita rahoja Osella sai 960 markkaa kaudelta. Yhteensä rahaa tuli 2160 markkaa kaudelta.

Kolmanneksi sijoittunut Lola sai kaudelta bonuksia 960 markkaa. Kaudelta rahaa tuli yhteensä 1200 markkaa. Chevron sai bonuksia kaudelta 840 markkaa ja kauden yhteistulot olivat 1020 markkaa.

 

[CCMK]

Vuonna 1959 CSI eli ikivanha FIA:n edeltävä kattojärjestö määräsi uuden starttirahajärjestelmän talleille ja kuljettajille. Tallien syytösten takia määrättiin uusi starttirahajärjestelmä joka jakoi rahaa 10:lle parhaalle kuljettajalle kaudelta ja neljälle parhaalle tallille.

Lisäksi kolme parasta kuljettajaa saisivat CSI:n oman henkilökohtaisen mestaruuspalkintoshekin ja tiimejä varten perustettiin erityinen rahasto jonka voittaja saisi kymmenyksen ja muille jaettiin sijoitusten ja starttirahan perusteella oma osuus.

Yhdysvaltain kisan järjestäjien kanssa sovittiin poikkeuslailla siitä että voittajille annettiin erityinen voittoshekki palkintorahojen sijaan. Epäiltiin, että päärahoittajina toimivat öljy-yhtiöt suuttuisivat asiasta kovin. Myös mainontaa ei haluttu liikaa lajiin.

Tässä tulevat kuljettajien tulot kaudella 1959:

Jack Brabham: Sai kaudelta yhteensä 65 200 markkaa. Tästä 3600 markkaa oli starttiraha ja 6600 markkaa oli CSI:n mestaruuspalkintoshekki.

Tony Brooks: Sai kaudelta yhteensä 88 455 markkaa. Tästä 1800 markkaa oli starttirahaa ja 9000 markkaa tuli Sebringin kolmossijasta ja CSI:n mestaruushaastajan (Runner-up) raha oli 3300 markkaa.

Stirling Moss: Yleisesti 50-luvun ja 60-luvun alun rahamiehenä tunnettu Moss sai 45 405 markkaa kaudelta. Starttirahaa oli 900 markkaa ja CSI:n parhaan palkintoajajan raha oli 1650 markkaa.

Phil Hill: Ansaitsi kaudelta 23 742 markkaa. 600 markkaa oli starttirahaa.

Maurice Trintignant: 70 360 markkaa kaudelta oli palkka kaudelta. 18 000 markkaa tuli Sebringin kakkossijasta ja 360 markkaa oli starttirahaa.

Bruce McLaren: 168 300 markkaa kaudelta tuli McLarenille ja hän oli sarjan rikkain kuljettaja. Suurin osa rahasta oli 36 000 markan Sebringin voittorahaa ja 300 markkaa oli starttirahaa.

Dan Gurney: Sai 15 240 markkaa kaudelta. Siitä 240 markkaa oli starttirahaa.

Joakim Bonnier: Sai 20 180 markkaa kaudelta. Siitä 180 markkaa oli starttirahaa.

Masten Gregory: 15 120 markkaa tuli kaudelta. Siitä 120 markkaa oli starttirahaa.

Roger Ward: Sai enimmät osat rahoistaan Indystä. F1:n puolelta rahaa tuli vain vaivainen 90 markkaa joka oli starttiraha.

Talleista saivat 4 parasta rahaa ja mestaruusrahaa tarjolla oli 180 000 markkaa. Tässä rahat tiimien puolella:

Cooper: Sai kaudelta 600 markkaa starttirahaa ja sai 18 000 markkaa mestaruusrahaa.

Ferrari: Sai kaudelta 300 markkaa starttirahaa ja sai 9000 markkaa toisesta sijasta.

BRM: Sai starttirahaa 150 markkaa ja 4500 markkaa kolmannesta sijasta.

Lotus: Sai 60 markkaa starttirahaa ja 2250 markkaa neljännestä sijasta.

Lopuille tiimeille jaettiin oma osuus ja ylijääneet rahat säästettiin seuraavan kauden starttirahoiksi.

 

[CCMK]

Vuonna 1960 starttirahat säilyivät samanlaisina. Voittajan osuutta kasvatettiin 6000 markkaan ja toiseksi sijoittuneen osuutta 3000 markkaan ja kolmannen sijan osuutta 1800 markkaan kaudelta. Lisäksi jokaisen kisan paalupaikasta sai 120 markkaa ja nopeimmasta kierroksesta 60 markkaa. Yhteensä kisojen paaluista jaettiin 1200 markkaa ja nopeimmat miehet radalla saivat yhteensä 600 markkaa.

Riversidessa jaettiin erikoispalkintoshekki starttirahan sijaan. Tallien rahanjaosta kiisteltiin ja päätettiin seuraavana vuonna vaihdettavan järjestelmää. Tässä tulevat kauden 1960 tulokset kuljettajien osalta:

Jack Brabham: Maailmanmestari sai yhteensä kaudelta 98 850 markkaa. Siitä suurin osa tuli kaudelta, mutta 6000 markkaa tuli mestarin starttirahasta ja CSI:n 6600 markan mestaruuspalkintoshekki kartutti tiliä mukavasti. Niiden lisäksi Brabham sai yhteensä 540 markkaa paalupaikoista ja nopeimmista kierroksistaan kauden aikana.

Bruce McLaren: Sai kaudelta yhteensä 85 215 markkaa. Siitä suurin osa tuli kaudelta ja 3000 markkaa tuli starttirahaa ja 3300 markkaa CSI:n parhaan haastajan shekistä ja 12 000 markkaa oli Riversiden kolmossijan shekin summa. Kisan ainoasta nopeimmasta kierroksesta kauden aikana tuli 60 markkaa.

Stirling Moss: Sai kauden aikana 147 192 markkaa. Näistä suurin osa tuli kaudelta ja 45 000 markkaa tuli Riversiden voittoshekistä. Lisäksi Moss sai 1800 markkaa starttirahaa ja CSI:n parhaan palkintoajajan shekistä tuli 1650 markkaa. Paalupaikoista ja nopeimmista kierroksista tuli yhteensä 600 markkaa kaudelta.

Innes Ireland: Sai kauden aikana 75 231 markkaa kaudelta. Tästä summasta 22 500 markkaa tuli Riversiden kakkossijan shekistä ja 600 markkaa oli starttirahaa. 60 markkaa tuli nopeimmasta kierroksesta ja loppu tuli kauden ajalta.

Phil Hill: Tienasi kaudelta 23 742 markkaa kaudelta. Siitä suurin osa tuli kaudelta ja starttirahaa tuli 360 markkaa ja 240 markkaa tuli paalupaikasta ja 2:sta nopeimmasta kierroksesta.

Olivier Gendebien: Sai kaudelta 15 300 markkaa. 300 markkaa oli starttiraha.

Wolfgang von Trips: Sai kaudelta 240 markkaa starttirahaa.

Jim Rathmann: Sai kaudelta 20 300 markkaa. Siitä 240 markan yhteissummasta 180 markkaa oli starttirahan arvo ja nimelliset 60 markkaa tuli nopeimmasta kierroksesta Indyssä. Indyssä rahaa tuli toki paljon enemmän.

Richie Ginther: Sai kaudelta 10 120 markkaa. Siitä 120 markkaa oli starttiraha.

Jim Clark: Sai kaudelta 6090 markkaa. 90 markkaa tuli starttirahana.

Muista ajajista John Surtees sai kaudella 10 180 markkaa. Siitä 180 markkaa tuli paalupaikasta ja nopeimmasta kierroksesta Boavistan radalla Portugalissa.

Talleista tulee tässä seuraavat rahasammot:

Cooper: Sai kaudelta 600 markkaa starttirahaa ja 18 000 markkaa mestaruusrahaa.

Lotus: Sai kaudelta 300 markkaa starttirahaa ja 9000 markkaa toiseksi sijoittumisesta.

Ferrari: Sai kaudelta 150 markkaa starttirahaa ja 4500 markkaa kolmanneksi sijoittumisesta.

BRM: Sai kaudelta 60 markkaa starttirahaa ja 2250 markkaa neljännestä sijasta.

Loput tallit saivat osuutensa ja järjestelmää haluttiin muuttaa Ferrarin ja BRM:n tahdolta joten seuraavana vuonna tulisi muutoksia.

 

[CCMK]

CSI muutti kaudeksi 1961 rahajärjestelmää. Se herätti tallien suhteen närkästystä koska niiden voittosummaa pienennettiin ja vain kolmelle parhaalle tuli pisterahaa eli tavallaan ei ollut starttirahaa. Kuljettajille ruvettiin jakamaan 7:lle parhaalle starttirahaa ja lisäksi paalupaikasta ja kisan nopeimmasta kierroksesta sai rahaa.

Starttiraha jaettiin siten voittaja sai 6000 markkaa, toiseksi tullut 3000 markkaa, kolmanneksi tullut saisi 1500 markkaa, neljänneksi tullut saisi 600 markkaa, viidenneksi tullut saisi 300 markkaa, kuudenneksi tullut saisi 150 markkaa ja seitsemäs saisi 72 markkaa.

Starttirahat jaettiin kauden päättyessä. Mestaruudesta saisi kolme parasta CSI:n shekkejä jotka olivat suuruudeltaan 9600, 4800 ja 2400 markkaa. Tiimien puolella mestaruudesta sai 17 022 markkaa ja toiseksi tullut sai 8511 markkaa ja kolmanneksi tullut saisi 4255,5 markkaa.

Näiden kaiken lisäksi paalumies saisi 120 markkaa ja kisan nopeimman kierroksen ajanut saisi 60 markkaa. Lisäksi jokaisen kilpailun 5 parasta sai automaattisen 120 markan sijoitusrahan. Kuudenneksi sijoittunut sai 60 markan sijoitusrahan. Paalupaikkarahaa jaettiin yhteensä kaudella 1080 markkaa ja nopeiden miesten rahaa 540 markkaa.

Tiimien puolella loput saivat 1600 markan starttirahat ja 800 markan sijoitusrahat kaudelta. Tallit valittivat ja CSI muokkaisi sen seurauksena järjestelmää seuraavaksi kaudeksi. Yhdysvaltain kisojen rahoja ruvettiin kutsumaan Sijoitusrahoiksi entisen shekkirahan sijasta. Tässä palkkoja kuljettajien ja tallien osalta:

Phil Hill: Ansaitsi yhteensä kaudelta 80 586 markkaa. Niistä suurin osa tuli kaudelta ja loput tulivat sijoituksista ja mestaruudesta tuli 9600 markkaa ja 6000 markkaa oli starttiraha.

Wolfgang von Trips: 59 946 markkaa yhteensä olisi saanut kaudelta ilman onnettomuutta Monzassa. Postuumisti maksettiin 3000 markkaa starttirahana ja toisesta sijasta mm-taulukossa 4800 markkaa. Loput tulivat sijoituksista.

Stirling Moss: Sai kaudelta yhteensä 38 724 markkaa kaudelta. Starttirahaa oli 1500 markkaa ja sijoitusrahaa oli 2400 markkaa. Loput tulivat sijoituksesta.

Dan Gurney: Sai kaudelta yhteensä 78 282 markkaa. Siitä 600 markkaa oli starttirahaa ja loppu sijoitusrahaa ja kauden aikana saatua rahaa.

Richie Ginther: Sai kaudelta yhteensä 21 531 markkaa. Siitä 300 markkaa oli starttirahaa ja loppu oli sijoitusrahaa ja loput tuli kauden aikana.

Innes Ireland: Sai kaudelta yhteensä 120 390 markkaa. Loppu oli sijoitusrahaa kun iso osa tuli Watkinsista. Starttirahaa oli 150 markkaa. Pieni sijoitusraha on myös mukana.

Jim Clark: Sai kaudelta 12 432 markkaa. Loppu oli sijoitusrahaa ja starttirahaa oli 72 markkaa.

Giancarlo Baghetti: Sai kaudelta 20 180 markkaa. Loppuosa oli sijoitusrahaa.

Bruce McLaren: Sai kaudelta 6480 markkaa. Siitä suurin osa tuli kaudelta ja loppu oli sijoitusrahaa.

Tony Brooks: Sai kaudelta 6300 markkaa. Siitä suurin osa oli kausirahaa ja loppuosa oli sijoitusrahaa.

Jack Brabham: Sai kaudelta 240 markkaa sijoitusrahaa.

John Surtees: Sai kaudelta 240 markkaa sijoitusrahaa.

Jackie Lewis: Sai 120 markkaa sijoitusrahaa.

Olivier Gendebien: Sai saman verran kuin Lewis.

Joakim Bonnier: Sai 180 markkaa sijoitusrahaa.

Graham Hill: Sai saman verran kuin Bonnier.

Roy Salvadori: Sai 120 markkaa sijoitusrahaa.

Tallit ansaitsivat seuraavasti:

Ferrari: Ansaitsi yhteensä 21 822 markkaa kaudelta. Mestaruusrahaa siitä oli suurin osa ja pisterahaa tuli yhteensä 4800 markkaa.

Lotus: Sai 8511 markkaa toiseksi tulemisesta ja 3840 markkaa pisterahaa.

Porsche: Sai kaudelta 4255,5 markkaa kolmanneksi tulemisesta ja 1320 markkaa pisterahaa. Yhteensä se teki 5575,5 markkaa.

Muut tallit saivat 1600 markan starttirahan ja 800 markan riippumattoman sijoitusrahan päälle.

 

[CCMK]

Kaudella 1962 CSI määräsi uuden starttirahajärjestelmän sarjaan. Sen seurauksena kattojärjestö määritti kuljettajat kolmeen palkkakoriin. Ensimmäiseen koriin tulisivat mestari ja toiseksi sijoittunut.

Niiden lisäksi valittiin kaksi sponsorien ja järjestäjien valitsemaa kuljettajaa jotka ottaisivat isoimman siivun starttirahasta. Sitten tuli toinen kori johon kuuluivat potentiaaliset ja varsinaiset voittajat ja muutenkin hyvät kilpailijat. Näille jaettaisiin yhteinen starttiraha. Sijoitukset olisivat väliltä 3-6.

Viimeiseen kolmanteen koriin jaettaisiin pienimmät ja tarkoin valitut starttirahan osuudet. Kuljettajiin kuuluivat potentiaaliset pistemiehet ja hyville sijoituksille ajajat. Sijoitukset koskivat sijoja 7-11.

Talleille ratkaistakseen eturistiriidat lajissa CSI määräsi 10:lle parhaalle tallille 84 000 markan suuruisen starttirahapotin. Niistä tulisi tietty osuus jokaiselle tiimille. Niiden lisäksi määrättiin kustannusten hillitsemiseksi 6000 markan viikonlopun hintakattoraja.

Se piti sisällään aika-ajon ja nopeinten kierrosten summat ja muut bonukset. Yhteensä bonuksia jaettiin 54 000 markkaa kaudella. Kaikki näytti olevan sen jälkeen siinä vaiheessa hyvin. Tässä kuitenkin kauden 1962 kuljettajien ja tallien starttirahat:

Graham Hill: Sai kaudelta yhteensä 149 142 markkaa. Mestaruudesta tuli 12 000 markan starttiraha.

Jim Clark: Sai kaudelta 166 284 markkaa. Toiseksi sijoittumisesta tuli 12 000 markkaa starttirahaa.

Bruce McLaren: Sai kaudelta 69 213 markkaa. Sen lisäksi järjestäjien valitsemana rahamiehenä sai 12 000 markkaa starttirahaa tavallisen 1500 markan starttirahan lisäksi. Yhteensä se teki kaudella 81 213 markkaa.

John Surtees: Sai kaudelta 21 500 markkaa. 1500 markkaa oli starttiraha kaudelta.

Dan Gurney: Sai kaudelta 24 642 markkaa. Siitä 1500 markkaa oli starttiraha.

Phil Hill: Sai kaudelta 22 071 markkaa. Siitä 1500 markkaa oli starttiraha.

Tony Maggs: Sai kaudelta 15 621 markkaa. Siitä 1050 markkaa oli starttirahaa.

Richie Ginther: Sai kaudelta saman verran kuin Maggs, mutta starttiraha ratkaisi kisan Maggsin eduksi. Ginther sai vain 900 markkaa. Loppusumma oli täten 15 471 markkaa.

Jack Brabham: Sai kaudelta 12 750 markkaa starttirahaa. Siitä 12 000 markkaa oli erikoisraha järjestäjiltä ja 750 markkaa oli muu starttiraha kaudelta.

Trevor Taylor: Sai kaudelta 10 750 markkaa. Siitä suurin osa oli kaudelta ja loppuosa oli starttirahaa.

Giancarlo Baghetti: Sai kaudelta 600 markkaa.

Lisätietona voi mainita, että kaudesta 1962 Stirling Moss olisi saanut vähintään 6000 markkaa starttirahaa ja mestaruuden starttiraha olisi ollut 18 000 markkaa mitä voidaan pitää suurena omana aikanaan. Nyt kuitenkin tallien vuoro:

BRM: Sai mestaruudesta 21 000 markkaa starttirahaa.

Lotus: Sai toisesta sijasta 16 200 markkaa starttirahaa.

Cooper: Sai kolmannesta sijasta 10800 markkaa starttirahaa.

Lola: Sai 9000 markkaa neljännestä sijasta.

Porsche: Sai 7500 markkaa viidennestä paikasta.

Ferrari: Sai 6000 markkaa kuudennesta sijasta.

Brabham: Sai 4500 markkaa seiskapaikasta.

Lotus-BRM: Sai 3600 markkaa kasipaikasta.

Emeryson: Sai 3000 markkaa toiseksi viimeisestä rahapaikasta.

ENB: Sai viimeisestä rahaa tuottaneesta sijasta 2400 markkaa.

 

[CCMK]

Vuonna 1963 starttirahat muuttuivat jälleen tiimejä suosivaksi ja kuljettajille rahaa tuli vähemmän. Osittain tämä johtui öljyrahoittajien mielenkiinnon kääntymisestä rallin puolelle ja muihin sarjoihin ja osittain vain kattojärjestön omasta rahaan suhtautumisesta. Linjamääräys pidettiin. Lisäksi kattojärjestön Amerikan kilpailun sulkemisuhka väistyi kun öljy-yhtiöt ilmoittivat boikotoivansa sarjaa seuraavalla kaudella mikäli CSI sulkisi kilpailun sarjasta koska vuosien taistelun jälkeen edelleenkin vastustettiin liiallista mainontaa ja sponsorirahaa. Watkins Glenissä maksettiin jälleen poikkeuksellisesti eri tavalla kuin muissa kilpailuissa.

Ensimmäiseen koriin nousivat prioriteettitallit eli Cooper, Lotus ja BRM: Näille maksettiin starttirahaa yhteensä 11400 markkaa kullekin kaudella. Toiseen koriin menivät Ferrari ja Lola jotka saivat 9000 markkaa starttirahaa kaudella ja viimeiseen koriin menivät sellaiset tallit kun Brabham ja jopa umpisurkea ATS päästettiin samaan koriin Brabhamin kanssa. Näille tiimeille maksettiin 7800 markkaa starttirahaa kauteen.

Kuljettajien starttirahat ykköskuljettajalla olivat Lotuksella, BRM:llä ja Cooperilla 1000 markkaa kaudelta. Kakkoskuljettaja sai 900 markkaa starttirahaa edellämainituissa tiimeissä.

Ferrarilla ykköskuljettaja sai 800 markkaa starttirahaa ja kakkoskuljettaja 700 markkaa. Lolalla ykköskuljettaja sai starttirahaa 700 markkaa ja kakkoskuski 600 markkaa. Brabhamilla ykköskuljettaja sai 700 markkaa ja kakkoskuski 600 markkaa. ATS:llä starttirahaa tuli 600 markkaa ykkösmiehelle ja kakkosmiehelle 500 markkaa.

Seuraavaksi laitetaan kauden 1963 palkkoja kuskien ja tallien osalta:

Jim Clark: Ansaitsi yhteensä kaudelta 497 993 markkaa. Siitä suurin osa tuli Indyn kakkossijasta ja F1:n puolella rahaa tuli yhteensä 160 586 markkaa. 2000 markkaa oli starttiraha ja mestaruusraha yhteensä.

Graham Hill: Ansaitsi kaudella yhteensä 157 142 markkaa. 1000 markkaa oli starttirahaa ja toinen mokoma oli toiseksi sijoittumisesta mm-taulukossa.

Richie Ginther: Sai yhteensä kaudella 90 942 markkaa. Siitä 1800 markkaa oli starttirahan ja kolmanneksi sijoittumisen yhteissumma.

John Surtees: Sai yhteensä 33 313 markkaa kaudelta. Siitä 1600 markkaa oli neljänneksi sijoittuminen ja starttiraha yhteensä.

Dan Gurney: Sai kaudelta yhteensä 24 342 markkaa. Siitä 1200 markkaa oli starttirahan ja viidenneksi tulemisen summa.

Bruce McLaren: Sai kaudelta yhteensä 22 571 markkaa. Siitä 2000 markkaa oli starttirahan ja sijoittumisraha yhteensä.

Jack Brabham: Sai kaudelta 11 400 markkaa. Siitä 1400 markkaa oli starttirahan ja sijoittumisen yhteissumma.

Tony Maggs: Sai kaudelta yhteensä 11 800 markkaa. Siitä 1800 markkaa oli starttirahaa ja sijoitusrahaa.

Lotuksella Trevor Taylor, Peter Arundell, Pedro Rodriguez ja Mike Spence saivat kukin 900 markkaa starttirahaa kauteen ja eivät muuta.

Mike Hailwood ja Chris Amon saivat Lolalla 700 markkaa ja 600 markkaa starttirahaa kauteen ja eivät mitään muuta. Amon sai enemmän ja Hailwood vähemmän. ATS:llä Phil Hill sai 600 markkaa starttirahaa ja Giancarlo Baghetti sai 500 markkaa starttirahaa ja ei mitään muuta.

Tiimien puolella rahaa jaettiin kaudella seuraavasti:

Lotus maksoi yhteensä kuljettajilleen starttirahaa 4600 markkaa. Tallimestaruudesta Lotus sai 6000 markan mestaruusrahan. Cooper maksoi 1900 markkaa starttirahaa kuljettajille ja sai 4200 markkaa viitossijasta sarjassa. BRM maksoi kuljettajilleen saman starttirahan kuin Cooper ja sai toisesta sijasta 5400 markkaa tallikilvassa. Brabham maksoi 1300 markkaa starttirahaa ja sai kolmannesta sijasta tallikilvassa 5400 markkaa. Ferrari maksoi starttirahaa kuljettajilleen 2900 markkaa kaudelta. Tallikilvassa Ferrari sai neljännestä paikastaan 4800 markkaa. BRP sai 3600 markkaa viidennestä sijasta ja Porsche sai 3000 markkaa kuudennesta paikasta.

 

[CCMK]

Vuonna 1964 starttirahajärjestelmä pidettiin samana. Kaudella 1965 tulisi olemaan niin että Watkins Glen yrittäisi myöntää ensimmäistä kertaa palkintorahaa. Seuraavan kauden kilpailu ja koko kausi oli viimeistä kertaa starttirahan aikaa f1:ssä. 1965 Watkinsissa ei lopulta myönnetty palkintorahaa koska sitä oli liian vähän. Ainoastaan tuttu erillinen sijoitusraha myönnettiin.

Öljy-yhtiöt alkoivat myös vähentää kiinnostusta sarjaan koska f1:ssä rikottiin liikaa yhtiöiden sananvaltaa ja mielipidettä. Kauden 1964 kulissien takainen vääntö rahasta ei haitannut taistelua radalla. Umpisurkean ATS:n vetäydyttyä BRP saisi isomman osuuden starttirahasta. Brabham-BRM eli Walkerin tiimi saisi Lolan osuuden starttirahasta Japanilainen Honda-talli saisi myös uutena tiiminä pienen osuuden starttirahasta.

Cooperille starttirahaa maksettiin jälleen 11400 markkaa. Sama summa maksettiin myös Lotukselle ja BRM:lle. Ferrarille maksettiin 9000 markkaa starttirahaa. Walkerin tiimille tuli starttirahaa 9000 markkaa ja BRP:lle 7800 markkaa ja samoin Hondalle. Brabham sai myös saman verran.

Walkerilla maksettiin 700 markkaa ykköskuskille ja kakkoskuskille 600 markkaa ja BRP:llä maksettiin 600 markkaa ykkösmiehelle ja kakkosmiehelle 500 markkaa. Hondalla ajava Ronnie Bucknum sai ainoana miehenä 1300 markkaa starttirahaa. Tässä kuitenkin kuljettajien ja tallien palkkoja kaudella 1964:

John Surtees: Sai 122 000 markkaa. 2000 markkaa oli starttiraha ja mestaruusraha kaudelta.

Graham Hill: Sai 164 855 markkaa kaudelta. Starttirahaa oli 1000 markkaa ja saman verran sijoitusrahaa.

Jim Clark: Sai kaudelta 53 286 markkaa. Siitä starttirahaa oli 1000 markkaa ja sijoitusrahaa oli 800 markkaa.

Lorenzo Bandini: Sai kaudelta 36 642 markkaa. Siitä 1500 markkaa oli yhteissumma startti ja sijoitusrahasta.

Richie Ginther: Sai kaudelta 21 600 markkaa. Siitä 1600 markkaa oli startti ja sijoitusrahan yhdistelmä.

Dan Gurney: Sai kaudelta 35 484 markkaa. Siitä 1200 markkaa oli startti ja sijoitusrahat yhteensä.

Bruce McLaren: Sai kaudelta 21 500 markkaa. Siitä 1500 markkaa oli startti ja sijoitusrahan yhteissumma.

Jack Brabham: Sai vain 12 700 markkaa kaudelta. 700 markkaa oli starttiraha kaudelta.

Peter Arundell: Sai 12 900 markkaa kaudelta. Niistä 900 markkaa oli starttirahaa.

Bob Andersson: Sai 6000 markkaa kaudelta.

Jo Siffert: Sai 30 600 markkaa kaudelta. Vain 600 markkaa oli starttiraha.

Giacomo Russo= Geki: Sai 600 markkaa starttirahaa.

Hap Sharp: Sai saman verran kuin Geki.

Jo Bonnier: Sai 700 markkaa starttirahaa.

Edgar Barth: Sai saman verran kuin Sharp ja Geki.

Innes Ireland: Sai 600 markkaa starttirahaa.

Trevor Taylor: Sai 500 markkaa starttirahaa.

Mike Spence, Gerhard Mitter, Walt Hansgen ja Moises Solana saivat kukin 900 markkaa starttirahaa kaudelta Lotuksella. Lisäksi Ferrarilla Ludofico Scarfiotti ja Pedro Rodriguez saivat 700 markkaa starttirahaa kaudelta. Dickie Attwood sai 900 markkaa starttirahaa kaudelta.

Tiimien osalta rahaa jaettiin seuraavasti:

Ferrari: Maksoi kuljettajille starttirahaa yhteensä 2900 markkaa ja sai 6000 markkaa mestaruudesta tallien puolella.

BRM: Maksoi kuljettajille 2800 markkaa starttirahaa ja sai 5400 markkaa toiseksi sijoittumisesta.

Lotus: Maksoi kuljettajille 5500 markkaa starttirahaa ja sai 5400 markkaa kolmospaikasta.

Brabham: Maksoi kuljettajille 1300 markkaa starttirahaa ja sai 4800 markkaa nelossijasta.

Cooper: Maksoi kuljettajille 1900 markkaa joista 900 markkaa meni starttirahana Phil Hillille. Viidennestä sijasta tallien puolella sai 4200 markkaa.

Brabham-BRM: Maksoi 3100 markkaa starttirahaa kuskeille ja kuutospaikasta tuli 3600 markkaa.

BRP-BRM: Maksoi 1100 markkaa starttirahaa ja sai 3000 markkaa seitsemännestä paikasta taulukossa.

Honda sai omana yksityistallinaan 7800 markkaa starttirahaa tiiminä ja Ronnie Bucknum sai 1300 markkaa starttirahaa.