Erinomainen esimerkki siitä että toivotonkin tapaus voi oppia ajamaan (ainakin jotenkuten). Lauantain kisa oli hyvä osoitus siitä. Mutta sen (ja muutenkin hyvin alkaneen alkukauden) eteen on saanut tehdä töitä ja paljon. Oikotietä ei ole, siihen on auttanut vain yksi ja ainut asia: aja, aja ja vielä kerran aja (tämä viesti ei ole erityisesti kenellekään osoitettu, omaa juttuani vain)...mutta ei kaikki tule hopealautasella silti nenän eteen, sen todisti Wilzkukin viime vuonna.
Wopen kommentti oli hyvä:
Ja erityisesti just tuo toisiksi viimeinen lause. Esim. itse pyrin viime vuonna (ja toki vielä tänä vuonnakin) etsimään aina kisasta tai ajosta yleensäkin jotain positiivisista, oli se suoritus sitten mennyt kuinka penkin alle tahansa. Ja niiden positiivisten asioiden ei edes tarvitse olla "iso kokonaisuus" vaan pienikin asia riittää - ainakin tällä tasolla.Kaikkiahan tämä nyt ei välttämättä koske suoraan, kun on kuumin kärki, jotka tietää tasan tarkkaan millon tekee mitäkin oli olosuhteet mitkä tahansa, sit on toinen kärkiryhmä jotka pystyy ajamaan kovaa mutta erikoisemmissa kisatilanteissa voi kokemuksen puute syödä tulosliuskalla, sen jälkee tulee ns. b-ryhmä, jotka ajaa myös melko kovaa, mutta kokoajan yrittää oppia ne viimeset niksit millä sen 0.5-1sek saa pois kierrosajasta. Häntäpäässä yleensä majailevat on vasta aloittaneet ajelut, tai ajaa muuten vain todella harvoin, ja asennekkin pitää olla sen mukainen, ilosella mielellä vaan ja ylpee jokaisesta sijasta minkä pystyy kauden aikana popsimaan. Esim Williams on kehittyny juuri tällä tavalla, pikkuhiljaa kokoajan eteenpäin.