Ensimmäisen kerran ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi 4 kuukautta ennen inttiä. Silloin ei ollut aikomuskaan töitä hakea, enkä rahaakaan saanut, kun vanhempien nurkissa elelin.
Valmistumisen ja sitä seuranneen kesätyön jälkeen olin 9 kuukautta työttömänä. Pariin paikkaan taisin hakea sinä aikana. Puoli vuotta sain olla rauhassa, sitten ehdotettiin paria pätkätyötä. Niihin en mennyt ja lopulta tuli työhönosoitus jolloin haastatteluun oli mentävä. Vaikutti aika alkeelliselta paikalta ja yritin tehdä itsestäni laiskan vaikutelman. Parin päivän päästä ilmoittivat, että tervetuloa duuniin. Jos olisin kieltäytynyt niin karenssi olisi napsahtanut. Reilut viisi vuotta oon nyt kyseisessä firmassa käynyt päivähoidossa.
Kun silloin ilmoitin työkkäriin päässeeni töihin, niin työmarkkinatuki loppui, mutta Kelaan oliskin erikseen pitänyt ilmoittaa, jotta asumistuki loppuisi. Toki ne Kelassa huomasivat asian tolan, mutta yli puoli vuotta maksoivat tukea ja lähettivät kirjeitä tyyliin "olemme saaneet tiedon...pyydämme teitä ilmoittamaan...voitte vielä valittaa...". Se oli aika koomista. Mihinkään kirjeeseen en vastannut. Toki lopulta perivät rahansa takaisin, kun olin lähes vuoden ollut töissä.
Edit. Nii ja hävettikö olla työttömänä? No ei! Ainoa huono puoli siinä oli tulojen pienuus...tosin ei ne paljoa noussut töihin päästyä.