Voisiko yksi syy miksi kielikeskustelu polkee paikallaan olla se, että todellisia tarkoitusperia miksi yksi kannattaa pakkoruotsia ja toinen venäjän kielen opetuksen lisäämistä, ei haluta kertoa suoraan? Jotta saadaan keskusteluun vauhtia, aloitan kertomalla miksi pidän siitä, että Suomessa puhutaan ruotsia.
Minä näen ruotsin kielen välineenä, joka imagollisesti integroi meidät pohjoismaihin länsimaisen kulttuurin piiriin. Minulla ei ole varsinaisia intressejä juuri ruotsin kieltä kohtaan, mutta ruotsin kielen avulla olemme ikään kuin samaa sarjaa, kuin muut Pohjoismaat. En näe suomalaisia kovin erilaisina, kuin muita pohjoismaalaisia, tai länsi-Eurooppalaisia.
Jos ruotsin kieli jäisi kouluopetuksessa pienempään rooliin, täytyisi sen jättämä tyhjiö korvata jollain, tai ainakin tyhjiö (esim. jonkin ulkovallan painostuksen alla) täyttyisi jollain muulla kielellä. Tähän Venäjän karhu asettaa valtavan paineen. Jos Suomessa alettaisiin yleisesti puhua ja osata venäjää ja Venäjä-suhteet hoitaa (taas) kahdenvälisesti eikä EU:n kautta, olisi mielestäni vaarana, että venäläinen kulttuuri valtaa sijaa Suomessa muutenkin. Uhakana on että joudumme imagollisesti, tai jopa tosiasiallisesti ns. Venäjän alusmaaksi kuten esim. Ukraina tai Valko-Venäjä.
Isänmaallisuus-kortti on vedetty tässä ketjussa esiin kun on vastustettu pakkoruotsia. Minä koen olevani isänmaallinen kun kannatan länsimaisen kielen, eli tässä tapauksessa ruotsin opetusta kouluissamme. Koen olevani myös isänmaallinen kun kannatan sitä, että Suomi pyrkisi kovennin EU:n kovaan ytimeen. Olen mielestäni myös isänmaallinen kun kannatan mahdollista EU:n liittovaltiota. Olen ylpeä pohjoismaisuudestani kun näen Norjan vuonoseudulla vuoren rinteeltä alas vihreän laakson, ja olen ylpeä eurooppaisuudestani kun katselen atlantille Portugalissa Cabo de São Vicenten niemellä. Koska olen isänmaallinen, länsi-Eurooppalainen.