Ennakko-odotukset ja valmistautuminen
Viimeisen Forssan GP:n aikoihin odotin KIC:n kisaa vielä tosissani ja mielessäni unelmoin A-finaali paikasta, mikäli kaikki menisi nappiin. Usko omiin kykyihin ja vuoden takaisen tuloksen toistamiseen horjui. Epäilys kalvoi miestä, notta noinkohan vuoden takaiset taidot ovat jonnekin kadonneet tai koko pärjääminen johtunut yksinkertaisesti autotuurista.
KIC:n kisan lähestyessä tuli katteltua muiden ahkeraa treenaamista Forumilta ja fiilikset A-finaalin paikan suhteen alkoivat hävitä savuna ilmaan. Joka jamppa oli radalla tosi nopea. Ajattelin jo siirtää ajatuksia pikku hiljaa Turkuun päin ja käydä vain ajamassa KIC alta pois.
Kisaa edeltävänä iltana katoin hyvässä punaviinihumalapöhnässä Jonkin kuumia kierroksia varmaan 30 minuuttia non-stoppina. Tarkoituksena opetella profiilia ja poimia pari virhettä Jonkin ajosta. Kummatkin tavoitteet tuntuivat olevan saavutettavissa.
Kisa-aamu
Krapula, josta ABC-kahvin jälkeen selvittyäni aloitin henkisen tsemppauksen kisaa varten ja päätin, että hampaat irvessä mennään ja samoilla teeseilä kuin viime vuonna. Ratti pidetään mahdollisimman paljon suorassa, mutkissa pysytään niin sisällä kuin mahdollista ja ennenkaikkea herkät kädet ja valpas mieli.
Ensimmäisen ryhmän aika-ajot
Aika hissuksiin taas tapani mukaan olin ennen ajoja. Se keskittyminen nääs, tiedoksi Timanfayallekin. Mielenkiinnolla seurailin ensimmäisen ryhmän otteita ja kovaahan siellä mentiin. Taisi yli puolet porukasta mennä alle 32. Itselleni arvottu auto #14 oli tässä ryhmässä PoweredByBMW:n alla, eikä näyttänyt kulkevan oikein minnekään ja masennus kalvoi miestä. Kovaa ne perkele menee ja oletin olevani kuitenkin bemaria hitaampi, niin hirveästi ei tässä vaiheessa juhlimaan kyennyt.
Oma aika-ajo
Autona tosiaan bemarin lämmittämä #14 ja lähtökohdaksi otin 32 ajan alitus, vaikka bemari olikin ajanut samaisella autolla vain tasan 32. Täytyyhän tavoitteet vähän korkeammalle asettaa, kuin mihin kykenee?
Penkki oli säädetty pikkaisen liian lähelle polkimia, enkä tajunnut tästä varikolla huomauttaa, tästä johtuen jo parin kierroksen jälkeen oikea jalan jänne alkoi ikävästi oireilemaan ja jouduin varsinkin JUURI SUORILLA vähän heiluttelemaan jalkaa, josta johtuen välillä kaasukin lipesi ylös. Tuskaista oli.
Sitten attackia. Ensimmäiset kierrokset olivat tasoa 32.5.32.8, näytti heikolta, mutta ajossa oli vielä virheitä ja jarrupaikat hakusessa. Lisää attackia vaan päälle ja aikaisemmin kaasulle. Kohta rupesikin 32 raja tulemaan vastaan ja autokin tuntui kääntyilevän mutkiin juuri kuten halusin. 32 pintaan nakuttelua ja jarru- sekä kaasupaikkojen optimointia. Perästä ei kukaan uhkaillut, vaikka välillä sinnekin tuli vilkuilua. Hyvä, saa ajaa yksin.
Sitten tuli se kierros, kun tuntui, että lähes joka mutkassa tuli todella hyvin ja tauluhan tykkäsi. 31.692 ja kärkeen. Tämän jälkeen oi pari heikompaa kierrosta yliyrittämisestä johtuen ja lopussa sain vielä pari 31.8 -tasoista kierrosta ajettua, mutten enää pystynyt toistamaan tätä yhtä maagiselta tuntunutta kierrosta.
Lippu heiluu ja varikolle. Aivan 100% varma en kärkisijastani ollut, koska en ollut aivan varma taulun informaatiosta. Mutta tiesin edellisen ryhmän tulokset, joten kuvittelin olevani vähintään jossain 8-10 sijan paikkeilla, ehkä paremmallakin.
Varikkosuoralla näyteltiin jo siinä määrin peukkua, että hyvin taisi mennä. Ja kyllähän se sydäntä lämmitti nähdä kerrankin oma nimensa tuloslistan kärjessä. Kauden tavoitteet melkein saavutettu. Samassa yhteydessä Peepee vielä tulee kertomaan, että todennäköisesti 5. ruudusta starttaan, takana mm. NastyBoy ja WoPe. SILLÄ LAILLA! Turkulaisittainkin oli äärettömän hyvä mieli. Ensimmäinen, kolmas ja viides sija vallattu. EI HUONO!
Sitten mmaa finaalia odottamaan.
A-Finaali
Autoarvonnassa nappasin WoPen nenän edestä auton #10, jolloin WoPelle jäi ilmeisen ongelmainen #1.
Nyt tajusin pyytää henkilökuntaa ruuvaamaan penkkiä kauemmaksi ratista ja saatiinkin se maksimaaliseen taka-asentoon. Tämähän tuntui hyvältä - tai tuntui, ainakin siihen asti kun ratahenkilökunnan edustaja poistui paikalta. Perkele, kun jäi ratti kauas. Kädet suorana piti veivata ja samalla tajusin rikkoneen auton aikaisemman optimaalisen painojakauman siirtämällä perseeni eturenkaiden päältä takarenkaiden päälle. En viitsinyt uudestaan lähteä häiritsemään vaan ajattelin, että NÄILLÄ MENNÄÄN!
Rullailua ruutuihin ja starttia odottamaan. Valot vihreällä ja kaasulle. KERRANKIN STARTTI ONNISTUI ja auto lähti kuin raketti, ei ollut kaukana että LFB: kuittaus olisi tapahtunut jo ensimmäisessä shikaanyhdistelmällä. Myöhemmin sain kuulla, että LFB:llä oli allaan varsin heikko #5.
(Auton painajakauman muutos näkyi mielestäni parissa mutkassa ja etupäänpito ei ollut aivan sitä mitä voisi toivoa, tosin saattoi johtua myös autosta. Joka tapauksessa olisin halunnut olla hieman lähempänä rattia.)
Lfb:n kiinniajoa jatkui pari kierrosta, jonka toisella kierroksella WoPe pääsee täysin puskista yllättämään ja menee ohi viimeisessä mutkassa. Harmitti, SAATANA! Seuraavalla kierroksella ohitin itse LFB:n samaisessa mutkassa.
Tästä alkoikin sitten Nasty-show. Shikaanin jälkeinen suora oli aina yhtä myrkkyä mulle ja useasti jouduin ottamaan sisälinjan, ettei VAAN TAAS PÄÄSE AMMATTILAISET YLLÄTTÄMÄÄN. Hieman peittelyähän se oli, mutta tein vaan yhden ajolinjamuutoksen per suora, joten käsittääkseni täysin hyväksyttyä ajotaktiikkaa.
KYllähän se NAsty lopulta ohitse ujuttautui pari kertaa ensin kylkeenkin tönittyä. Pikkupusuja vain ja onneksi Nasty jäi aina näiden seurauksena ns. väärälle puolelle rataa, ettei pystynyt ohitukseen ja sattoi ehkä himmattakin vähän...?
Tässä vaiheessa Nastyn eteen ilmestyi Lfb:n tapaan onnettomalla autolla ajanut Peepee jonka seuraukseni tein pari surkeaa ohitusyritystä NAstystäkin, mutta kylkeenajon seuraukseni näytin merkkiä, himmasin ja annoin hänen mennä edelle. Samassa syssyssä oli tosin meidän Peepee-junan takia kiinni ajanut Haikkikin tunkea väliin, mutta oli väärällä puolella ohitukseen nähden, joten joutui jäämään taakse.
Nasty meni sitten jossain vaiheessa Peepeestä ohi. Itse en tähän pystynyt vaikka aggressiivisesti ohituspaikkaa hainkin. Asiaa toki hankaloitti takana virhettä kärkkynyt Haikki, jota jouduin myös välillä ensimmäisellä suoralla peittämään, ottamalla sisälinjan. Haikkikin kolisteli pari kertaa kylkiluita, muttei mitään vakavempaa sattunut.
Niinpä sitten saavuttiin Peepeen perässä maaliin. Haikki heti minun perässä. Pitihän asiaa hieman maaliviivalla tuuletellakin. Sentään pääsi tasaväkisestä kisaamaan Nastyn, WoPen ja Haikin kanssa. Ja ennen kaikkea että pystyin pitämään Haikin takana.
Iltapelit
Bussi, humala, ratikka, juna, uni, Turku, Raisio, taju karkasi.
Loppusanat
Eli 6. sija ja hyvät pisteet. Lisäksi kun kun kuulin kisan jälkeen, ettei ajamani #10 auto ollut edes parhaimmasta päästä, niin kyllähän siinä vähän meinasi leijua.
Turussa olisi taas tarkoitus olla nopea, vaikkei painotasoituksia olekaan.
Turkulaisittain upea tulos. Kiitoksia kaikille onnittelijoille ja Wilskulle myös iso käsi upeasta ajosuorituksesta.
Nelarit on kivoi.